Kolumni: Miten saada uusi yleisö koukkuun nyt ja tulevaisuudessa?

1990-luvun alkuvuosina kun nuori poika avasi Eurosportin ja näki nämä hikiset miehet vääntämässä toisiaan vastaan, se oli menoa.

Kiinnostus heräsi välittömästi. Huikeine viiksineen varustettu kaikkien sankari Hulk Hogan. Uskomattomalla energialla varustettu Ultimate Warrior. Pikkupojan hiljaiseksi vetänyt Undertaker. Macho Man, Mr. Perfect, Jake ”The Snake” käärmeineen, Hart Foundation, Legion of Doom, Demolition, Yokozuna, Earthquake ja ne kaikki muut, jotka iskivät tajuntaan heti. ”Nää on kovia jätkiä”, heti tiesit, ketkä ovat hyviä ja ketkä pahoja.

Tästä päästään itse aiheeseen. Jos olet vuonna 2019 se nuori poika, joka näkee kaiken ensimmäistä kertaa, koetko saman?

Lajin katsojamäärät WWE:n näkökulmasta (jonka kulmasta tekstiäni käsittelen) ovat viime aikoina olleet radikaalisti alamäessä. Näiden 90-luvun alkuvuosien jälkeen itselleni tuli tauko, jonka aikana lajia ei pystynyt Eurosportin välityksellä seuraamaan, mutta sittemmin pelastajaksi saapui internet. Ruudun täydeltä ”Stone Cold” Steve Austinia, The Rockia, Triple H:ta, Kurt Anglea, Undertakeria, Dudley Boyzia, Hardyjä, Big Show’ta, Brock Lesnaria, Edgeä ja kaikkia muita, jotka jälleen lukitsivat nyt jo parikymppisen entisen pikkupojan ruudun ääreen. Pahikset olivat pahiksia ja hyvikset hyviksiä.

Yksi jakso, yksi teko saattoi pään sisällä muuttaa näkemyksen painijasta, juuri niin kuin sen pitäisikin tehdä. Painijoilla oli hahmot joihin samaistua tai vihata. Joka tapauksessa ne herättivät tunteita.

Kaikki se, mitä oli lajin osalta aikanaan päässyt pään sisällä muodostumaan, alkoi kuolemaan siinä vaiheessa, kun Rey Mysterio voitti päämestaruuden. Itseäni huomattavasti pienempi tyyppi mestarina? Samaan aikaan kun rosterissa on ties mitä mörssäreitä.

Meni muutamia vuosia, Eddie Guerrero ja Chris Benoit olivat jo niden vuosien aikana siirtyneet fanituslistalta muihin ulottuvuuksiin.

Tuli TNA, joka alkoi vähitellen myös kiinnostamaan, kun WWE:n puolella kuviot alkoivat kyllästyttämään. Tuli lopulta se hetki, kun laji ei enää kiinnostanut, ja homma omalta osaltani kuoli.

Kului reilut viisi vuotta ilman mitään kontaktia showpainiin. Ei tulosten lukemista, ei mitään, kunnes YouTube päätti muuttaa suunnan tarjoten Bray Wyattin ”Miss Teacher Lady” -promoa katsottavaksi.

Katsoin ja koukutuin uudelleen. Syynä ehkä se, että jälleen kohtasin mielenkiintoisen hahmon.

1990-luvulla sekä 2000-luvun alkupuolella nuo kaikki fanittamani olivat kuitenkin hahmoja, joita oli helppoa joko vihata tai rakastaa. Joitakuita satunnaisia painijoita tunnistin, kun lajin pariin takaisin palasin, mutta aikansa vei ymmärtää, missä mennään.

En tiedä, olenko tyytyväinen, että lajin pariin palasin, sillä tällä hetkellä showpaini WWE:n osalta ei tarjoa minulle mitään.

Koomista sinänsä, että ainoa asia, joka edelleen kiinnostaa, on juurikin Bray Wyatt, joka minut lajin pariin palautti. Naispaini on saanut uutta jalansijaa viime vuosina. Silti nuo aiemmin kokemani vuodet ja kaikki ne ”bra and panties”, ”pillow fight” ja kaikki muut matsit ovat vieneet sen, että millään en voi niin sanotusti uskottavana naisten painia pitää. Yrittänyt olen, mutta en vaan voi.

Aina on AEW ja muut promootiot, mutta jos olisin jälleen se pikkupoika, joka saa ensikosketuksensa lajiin, niin kokisinko nykyiset ”supertähdet” siten kuin koin ne 1990-luvun alussa?

En usko, sillä en näe nykyisiä painijoita supertähtinä, joiden hahmot heti kertovat kuinka pitää reagoida. Gimmickit ovat poistuneet, ja nykyään reagoidaan itse henkilöön ja hänen taitoihinsa kehässä.

Taidot kehässä ovat niitä asioita, joita lajiin juuri kosketuksen saanut henkilö ei ymmärrä, vaan hän haluaa jotain muuta. Jotain sellaista, jota esimerkiksi WWE:llä ei tällä hetkellä ole tarjota – WWE:n kuitenkin ollessa se federaatio, jonka tuotteeseen ensikertalainen mitä suurimmalla todennäköisyydellä törmää.

Tämä lienee se sama, jonka myös WWE on ymmärtänyt. Tämän vuoksi tulevassa SummerSlamissa näemme muun muassa Goldbergin, mutta emme esimerkiksi Braun Strowmania, jolla olisi ollut kaikki edellytykset nousta supertähdeksi kaiken sen hyvin värittömän mutta äärimmäisen taidokkaan joukon keskeltä, joka WWE:llä on tällä hetkellä käytössään.

Jos WWE aikoo saada katsojalukujaan ylös ja säilyttää asemansa, on pakko ajatella niitä uusia pikkupoikia. He saattavat tänäkin päivänä saada innostuksena Undertakerista, mutta kymmenenkin vuoden päästä on niitä uusia katsojia saatava. Nostalgiatripit vuosiin 1990–2010 eivät enää silloin toimi.

Tämän päivän hahmot eivät lajia seuraaville toimi tänäänkään, joten miten saada uusi yleisö koukkuun nyt ja tulevaisuudessa?

Kolumnit eivät edusta Smarksiden mielipidettä, vaan ne ovat yksittäisten kirjoittajien näkemyksiä.