Arvio: Marigold Fields Forever – Kukkakedon kutsu

Joshipainin maailmassa kuhisi alkuvuodesta, kun Japanin suurimman naispainipromootion Stardomin perustaja ja pitkäaikainen omistaja Rossy Ogawa sai yllättäen kenkää. Jo 80-luvulla painibisnekseen sukeltanut Ogawa oli huhujen mukaan ollut jo muutenkin lähtökuopissa Stardomin omistajataho Bushiroadin kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi ja kosiskellut painijoita mukaan uuteen promootioon.

Maaliskuun lopussa viisi Stardomin painijaa lähti promootiosta sopimusten loputtua. Huhtikuussa Ogawa istui tuttu hattu päässään lehdistötilaisuudessa ja ilmoitti uuden promootion synnystä. Dream Star Fighting Marigold, tuttavallisemmin Marigold, ottaisi ensimmäisen askeleensa toukokuussa. Viiden Stardom-nimen lisäksi mukaan haalittiin kuusi Actwres girl’Z -promootiosta loikannutta painijaa sekä pari freelanceria päälle. Siihen päälle saatiin vielä suoratoistodiili Wrestle Universen kanssa.

Tarkoituksenani on ollut varmaan useamman vuoden ajan hypätä Stardomin kelkkaan mukaan, mutta yritykset ovat jääneet muutaman yksittäisen ottelun ja tapahtuman kurkkaamiseksi. Sama pätee myös muihin joshipromootioihin. Marigoldin ensilento kiinnosti kuitenkin sen verran, että olihan se katsottava ensi tilassa. Realisoituuko huhuiltu WWE-yhteistyö? Miten AWG-poppoo sulautuu mukaan? Onko tässä uuden joshihitin ainekset vai taas uusi marginaalinen lisäys useiden muiden yrittäjien joukkoon?

Tuotantoarvot eivät olleet jääneet budjetista kiinni, sillä tapahtuma näytti ja kuulosti pramealta heti alkujuhlallisuuksista lähtien. Laatu ei kalvennut laisinkaan Wrestle Universen muihin promootioihin verrattaessa. Kun Marigoldin kokoonpano oli saatu esiteltyä yksi kerrallaan kehään yleisön läpi, oli vihdoin aika korkata ottelutarjonta. Stardomissa vasta viime vuoden lopulla debytoinut, supertulokkaan maineen pikaisesti saavuttanut Victoria Yuzuki kohtasi promootion historian ensimmäisessä ottelussa joshiveteraani Nanae Takahashin. Takahashi oli vuosikymmenien aikana keitetty monissa liemissä, olihan hän debytoinut jo 90-luvulla AJW:n riveissä ja perustanut SEAdLINNNG-promootion, mutta tämän ottelun kontekstissa tärkeimpänä oli ollut osallisena myös Stardomin historian ensimmäisessä ottelussa.

Kuva: Tokyo Sports

Historiallisen ottelun paineet näkyivät Yuzukin niskassa, sillä nuorukaisen selkään on jo vahvasti aseteltu Marigoldin tulevan ässän viittaa jo ennen kuin koko operaatio on päässyt alkuun. Muutamista harha-askeleista huolimatta Yuzuki esiintyi sangen ansiokkaasti kokemukseensa nähden, vaikka omiin silmiini yhden ottelun otannalla ässäpuheita voi hieman toppuutella. Odotan olevani väärässä noin kuukauden sisään. Takahashi hoiti veteraanin tonttinsa erinomaisesti ja ohjeisti nuoren padawanin äidillisillä otteella maaliin asti. Kyseinen muorillinen kosketus koostui ihanan rajuista iskuista, joilla nuorukainen saatiin kätevästi ruotuun. Takahashi on juuri oikeanlainen veteraani pääasiassa kovin nuoreen kokoonpanoon ja iso päänahka jokaiselle promootion tulevalle tähdelle. Pätevä menneisyyden ja tulevaisuuden kohtaaminen aloitti illan oikealla jalalla.

Kuva: Tokyo Sports

Ilokseni illan jokaisessa ottelussa oli vähintäänkin yksi osallistuja, jolta en ollut nähnyt yhtäkään ottelua. Ensivaikutuksen voi tunnetusti tehdä vain kerran ja siinä Miku Aono onnistui paremmin kuin moni muu. Yksi AWG:n entisistä ykkösnimistä jakeli tarpeeksi äänekkäitä potkuja, että Katsuhiko Nakajimakin olisi varmasti virnistänyt tyytyväisenä. Vastustaja, Ice Ribbonin jättänyt ja rikkaan loukkaantumishistorian omaava Nao Ishikawa ei jäänyt samalla tavalla mieleen, mutta hoiti hommansa sangen passelisti. Pieni tarinakin toi kaksikon otteisiin pientä lisävirtaa. Ishikawa kuului Marigoldin ensimmäisiin seitsemään jäseneen, mutta Aonon johtama AWG-joukko oli vienyt kaiken vähäisenkin fokuksen pois Ishikawasta. Ottelu itsessään ei pankkia räjäyttänyt, vaan ajoi asiansa samaan tapaan kuten illan avauskin.

Kuva: Tokyo Sports

Yleisö oli ollut lämmin tapahtuman alun, mutta vasta MIRAIn saapuessa kehään tuntui Korakuen Hallin yleisö todellakin venyttelevän äänihuuliaan. TJPW:stä Stardomiin ja siellä pääottelijaksi asti ponnistanut MIRAI on ennakkoon promootion nokkimisjärjestyksessä vasta kolmas, mutta tämän reaktion perusteella rahkeita on vielä enempäänkin. Tuloksena oli siis sangen messevä mättö vuonna 2021 debytoineen CHIAKIn kanssa. Illan Caps Lock -ottelu ei ehkä ollut se ehein kokonaisuus, mutta sisälsi asennetta senkin edestä. Aivan kuten muutkin AWG-painijat, myös CHIAKI oli itselleni entuudestaan tuntematon, mutta vakuutti lähes yhtä paljon kuin Aono. Uniikimpi lookki ja brawlauspainotteinen tyyli erottavat CHIAKIa muusta poppoostaan positiivisella tavalla.

Muutama kauneusvirhe mahtui mukaan, mikä oli oikeastaan kaikkien “Stardom vs AWG” -otteluiden teema. Pienet kommunikaatioerheet tasoittuvat kun joukko hioutuu toden teolla yhteen tien päällä ja tapahtumien lisääntyessä. Ottelu lienee vain myrskyvaroitus tulevasta ja jatkoi hyvien otteluiden sarjaa, vaikka ylenpalttisiin kehuihin ei ole vielä tarvinnutkaan venyä.

Kaikki tuntui sujuvan aivan liian mallikkaasti. Sitten lavalle päästettiin illan ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset ja momentum pysähtyi kuin seinään. Irlannin Myla Grace ja Yhdysvaltoissa MLW:ssä pyörinyt Zayda Steel herättivät yleisössä niin suurta kunnioitusta, että kädet eivät irronneet perskannikoiden alta missään vaiheessa. Ei kumpikaan rehellisesti sanottuna huono ollut, mutta kumpikaan ei samalla myöskään onnistunut säväyttämään millään tavalla. Mai Sakurain ja Nagisa Nozakin väliset osuudet olivat ihan energisiä, mutta ne eivät riittäneet kantamaan tätä ottelua yhtään mihinkään. Harmi sinänsä, sillä Nozakin lyhyet potkupainotteiset osuudet herättivät aina välillä pientä toivon kipinää.

Mikä kauheinta, Ogawan buukkauskliseet nostivat juuri tässä ottelussa päätään. Kyllä vain, illan vaisuin ja kehnoin ottelu venyi ja venyi aina aikarajaan asti. Innokkaimmat ovat iskemässä Gracelle ja Steelille lentolippua kouraan, mutta jos nyt annetaan kaksikolle hetki aikaa. Kiertue Japanissa on tehnyt monelle painijalle hyvää, joten toivon mukaan Steel ja Grace saavat yleisöstä jotain irti köörin saapuessa seuraavan kerran Korakueniin.

Vastuu tunnelman pelastamisesta lankesi AWG-nelikon kontolle, kun vasta pari vuotta paineet “jättiläiset” (joshimittapuulla massiiviset 170 senttimetriä pitkät) Chika Goto ja Kouki Amarei ottivat mittaa Misa Matsuista ja Natsumi Showsukista.

Juna saatiin takaisin raiteilleen jälleen yhdellä sangen toimivalla kohtaamisella. Showsuki ja Matsui hallitsivat ottelua kokoneempana kaksikkona ja jättivät muutenkin paremman vaikutuksen. Showsukin potkutyöskentely oli sangen mainiota seurattavaa eikä Matsuin energinen poukkoilu kauaksi jäänyt. Nuorempi kaksikko oli hätää kärsimässä aika lailla läpi ottelun. Gotosta ja Amareista löytyy näköä ja kokoa, mutta kehässä ollaan vielä pieniä projekteja. Potentiaalia löytyy kummastakin, joten tätä kaksikkoa kannattaa ehdottomasti pitää silmällä.

Kuva: @kakutolog Twitterissä

Pääottelu oli syystäkin illan odotetuin ja siihen oli ladattu myös ne suurimmat odotukset. Promootion kaksi suurinta tähteä, virallista ässäviittaa odotteleva Utami Hayashishita ja NXT:tä kohti pian matkaava Giulia liittoutuivat ulkopuolista uhkaa vastaan. Joshiskenen ehdoton tähti Sareee oli saapunut Marigoldiin haastamaan riitaa Giulian kanssa. Kolme maailmanluokan nimeä illan päätteeksi oli tarpeeksi nostamaan odotuksia kohti kattoa. Niihin odotuksiin kuului myös hyppysellinen pelkoa. Steel ja Grace olivat olleet laimeita lisäyksiä, joten miten Korakuen ottaisi vastaan todellisen villin kortin, Alpha Femalen suositteleman saksalaisen Bozillan? Oliko kunnioitettavan kokoinen toisen sukupolven köriläs (isäukko Ulf Herman paini aikanaan ECW:ssä) ennakkopöhinän arvoinen vai paljastuisiko yllätyslaatikosta jotain Nia Jaxiakin kauheampaa?

Kuva: Tokyo Sports

Kansalaiset, medborgarna, on aika nousta viralliseen Bozilla-hypejunaan. Kolmen modernin joshipainijan keskelle iskettiin suoraan 80-luvun All Japanin hengessä Stan Hansenin ja Terry Gordyn kaltainen mörkö, joka ei ansioituneemmille kilpasiskoilleen lainkaan kumarrellut. Bozilla otti yleisön heti haltuunsa ja haltioitunut yleisö antoi äänensä kuulua railakkaasti. Voimaliikkeet, presenssin, lookin ja karisman kruunasi vielä Vader-hengessä heitetty Moonsault. Jarrupoljinta pitää kuitenkin painaa vielä hiukkasen verran, sillä verrattainen vihreys kyllä näkyi vielä paikoin, etenkin ottelun loppupuolella jossa Bozilla tuntui seisoskelevan aivan väärissä paikoissa väärään aikaan. Ikää on kuitenkin mittarissa vasta 20 vuotta ja kokemusta alla parisen vuotta. Jos tämä oli ensivaroitus, niin miltä meno näyttää vuoden tai kahden päästä? Saataan nyt hypehuumassa heitellä aivan mielenvikaisia vertauksia, mutta Bozillasta voi hyvinkin kuoriutua seuraava Awesome Kong.

Niin, olihan siellä kolme muutakin painijaa. Vaikka muu kortti oli (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) maistunut sangen hyvin, niin pääottelu todella räjäytti pankin. Bozilla oli läpimurtotähti, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman kolmea maailmanluokan suorittajaa. Tulevaa Gabagoolia-hahmoaan odotteleva Giulia oli karismastaan huolimatta jotenkin vasta ottelun neljänneksi kiinnostavin osallistuja. Yhteenotot Sareeen kanssa oli suunniteltu ottelun suuriksi dramaattisiksi hetkiksi, mitä ne toki olivatkin, mutta nekin jäivät hyvästä menostaan huolimatta muiden asioiden varjoon. Hayashishita oli aikanaan Stardomin supertulokas ja on sen jälkeen kasvanut sangen ansioituneeksi tähdeksi. Sama tähtivoima loisti naisesta koko ottelun ajan ja etenkin yhteenotot Sareeen kanssa olivat täyttä terästä. Ja mitä Sareeehen tulee, niin vaikka hän ei oma joshisuosikkini ole (Chihiro Hashimoto sanoo terve), niin tulokset puhuvat puolestaan. Vuoden 2019 Meiko Satomura -ottelu, viime vuoden Arisa Nakajima -kohtaaminen ja nyt tämä tekevät uhkaavasti Sareeesta vakivierailijaa vuosittaiselle top 50 -listalleni. Enkä ole vieläkään ehtinyt katsoa jokusen viikon takaista erittäin kehuttua ottelua Mayu Iwatania vastaan!

Neljä huippuesitystä, tulinen yleisö ja melkoinen mähinä, siitä oli erinomainen pääottelu tehty. Tapahtuma loppui juuri oikealla nuotilla, ehdottomalla huippuottelulla.

Marigold onnistui herättämään mielenkiinnon ja antamaan lukuisia positiivisia ensivaikutuksia heti ensimmäisellä yrittämällään. Joudun vain kyynelehtien katselemaan kalenteriani, johon pitää taas raivata tilaa ainakin isompien tapahtumien katsomista varten. Voitte vapaasti lainata tätä tekstinpätkää sitten, kun joudun vuoden päästä myöntämään etten ole kuitenkaan mitään ehtinyt katsoa. Pääottelu oli illan ainut todellinen huippuottelu, mutta myös muu tarjonta oli tarpeeksi kiinnostavaa. Jos jotain jäi kaipaamaan, niin selkeämpää koukkua ja vihjailua tulevista tallimuotoumista. Freelancer-yllätyksiäkään ei myöskään nähty, mutta toisaalta tässä vaiheessa oli hyvä keskittyä oman kokoonpanon avainhahmoihin.

Jos Wrestle Universen tilaus on jo tulilla, niin voin lämpimästi suositella Marigoldin avaustapahtuman katsomista.

Miku Aono sai lausua illan päätelauseen: ”Shine forever, Marigold!”