ArviotPuroresu

Arvio: Pro Wrestling NOAH palasi Budokaniin vanhojen pappojen voimalla

Pro Wrestling NOAH Destination 2021 (12.2.2021). Arvosana: ***1/2


Pro Wrestling NOAH palasi Tokion Nippon Budokan -areenalle ensimmäistä kertaa sitten legendaarisen Kenta Kobashin eläköitymistapahtuman vuonna 2013. Budokan oli toiminut NOAHin kultaisina vuosina suurten tapahtumien ja isojen otteluiden näyttämönä, joten paluulla rikospaikalle oli valtava symbolinen merkitys. Ei siis ollut yllätys, että kaksi Budokaniin haikaillutta tähteä, Go Shiozaki ja Kenoh, saivat tähdittävät roolit kahdessa illan mestaruusottelussa. Haastajat olivatkin sitten melkoisia ikämiehiä, kun Kenohia vastaan asettui 51-vuotias Masakatsu Funaki ja Shiozakin haastaja oli Kolmesta Muskettisoturista viimeinen, 58-vuotias Keiji Muto. Lähes 5000 katsojaa olikin saapunut paikalle todistamaan Muton ja Shiozakin välistä ottelua sekä NOAHin paluuta kotiin.

Tapahtuman kohokohdat olivat kuitenkin aivan muualla kuin kahdessa pääottelussa. Enkä nyt edes puhu uuden logon paljastamisesta.


Tapahtuman alkupuolisko oli täysin harmiton ja toimi lähinnä tapana saada kaikki pojat tapahtumaan mukaan. Jos jokin ottelu pitää nostaa framille, niin Kongon ja Sugiura-gunin joukkueottelu oli viihdyttävää menoa alusta loppuun. Harmi vaan, että yksi NOAHin kovimpiin suorittajiin lukeutuva Katsuhiko Nakajima oli näinkin pienessä roolissa näin merkittävässä tapahtumassa. Olisin mielelläni nähnyt myös rakastettavan lihakasan Masa Kitamiyan ja brutaalin Takashi Sugiuran isommassa ottelussa, vaikka joukkuemestaruuden kanssa, jota ei puolustettu tässä tapahtumassa lainkaan. Osasyynä tälle on toki Japanin koronatilanteen vuoksi rajoitettu aikamääre tapahtumalle.

Junioripuolen mestaruusottelut aloittivat illan pääkortin kattauksen. Junioripuolen juonikuvioita ja liittoumia voidaan kuvata vähintäänkin sekaviksi, joten oli ihan hyvä että tällä kertaa jätettiin sekoilu vähemmälle ja keskityttiin painimiseen. Joukkuemestaruusottelu oli viihdyttävä pakkaus, jossa etenkin Kotaro Suzuki ja Yoshinari Ogawa pääsivät näyttämään hyvältä. HAYATAn karseista housuista huolimatta ottelu saa minulta puhtaat paperit. Joukkuekohtaamista seurannut ottelu oli kuitenkin itselleni illan kovin tapaus. Daisuke Haradan ja Seiki Yoshiokan kohtaaminen oli nopeatempoinen toimintapakkaus, josta nautti täysin siemauksin. En ole aivan hirveästi nyky-NOAHia seurannut, mutta Harada on omissa silmissäni ollut junioridivisioonan ehdottomasti kovin nimi. Wrestle-1:n jäämistöstä saapunut Yoshioka oli uusi tuttavuus, mutta teki heti vaikutuksen salamannopeilla potkuillaan. Kaksikko paukutti kasaan kovan luokan ottelun, joka lupaa hyvää turbulenssista kärsineelle divisioonalle. Tai no, ottelun jälkeen uudeksi haastajaksi ilmoittautui Atsushi Kotoge, josta en välitä laisinkaan, joten ehkä jään vielä seuraamaan tilannetta.


Yksi illan isoista hetkistä oli kiistatta NOAHin alkuperäisjäsenen Jun Akiyaman paluu. Edellisen kerran elävä legenda oli otellut vihreällä kanveesilla juurikin Kobashin eläköitymistapahtumassa. Entiset GHC Heavyweight -mestarit Akiyama ja Naomichi Marufuji kohtasivat illan toiseksi parhaassa ottelussa NOAHin Seuraavan Suuren Tähden™ Kaito Kiyomiyan ja Yoshiki Inamuran. Oli aivan mahtava katsoa 51-vuotiaan Akiyaman menoa tämän pistäessä nuorisoa nöyräksi kerta toisensa jälkeen. Akiyaman ja Kiyomiyan väliset yhteenotot olivatkin ottelun parasta antia. Kehuja pitää jakaa myös Inamuralle, joka näytti erittäin vakuuttavalta muksiessaan veteraaneja. Tässä jäi vain toivomaan, että Akiyama pääsee kohtaamaan Kiyomiyan ja Inamuran (ja muita NOAHin nuoria nimiä) tulevaisuudessa vielä yksilöotteluissa. Loukkaantumisten murjoma Marufujikin tarjoili kauniita potkujaan, joiden kohdalla piti vain yrittää toistella vanhaa mantraa: ei saa potkia suoraan päähän.

Päähän potkimista nähtiin myös illan toiseksi viimeisessä ottelussa, mutta ei välttämättä niin paljon kuin olisi voinut toivoa. Kongo-jengin nokkamies Kenoh oli viime aikoina alkanut nahistelemaan erinäisten MMA-ukkojen kanssa. Nyt vastaan asettunut Masakatsu Funaki sattui olemaan vaan Japanin ensimmäisen MMA-promootio Pancrasen perustajajäsen yhdessä Minoru Suzukin kanssa. Ikää oli tullut mittariin jo ihan reippaasti, mutta Funaki oli vielä melkoisessa tikissä. Etukäteen tästä olisi voinut odottaa äkäistä rykäisyä, jossa potkuja jaellaan kuin ilmaisia ämpäreitä kauppakeskuksissa. Harmikseni ottelun alkupuoli olikin puuduttavaa pseudo-MMA-henkistä ”mattovääntöä”, joka koostui lähinnä siitä, että Funaki makasi Kenohin päällä. Kohtaaminen lähti vihdoin käyntiin, kun Funaki alkoi käyttämään Kenohin päätä bongorumpuna, josta päästiinkin sitten vihdoin siihen iskujenvaihtoon. Ihan kelvollinen ottelu tästäkin kehkeytyi, mutta tästä nauttiminen edellyttää jonkinasteista pseudo-MMA:n sietokykyä.


Go Shiozakin mestaruuskausi oli ollut kiistatta parasta, mitä showpainilla oli tarjottavana vuonna 2020. Piruja päästiin maalaamaan seinille viime vuoden lopulla, kun eläke-ikää lähestyvä Keiji Muto ilmoittautui Shiozakin seuraavaksi haastajaksi. Muton suuruuden päivistä oli kulunut jo ainakin vuosikymmenen päivät (jopa kahdenkymmenen vuoden päivät) ja yksi parillinen toimivia polviniveliä, mutta sehän ei papparaista estänyt. Internetissä odoteltiin kauhulla tekisikö NOAH ns. ”perinteiset” ja katkaisisi Shiozakin huippukauden kaikista maailman painijoista juuri Mutoa vastaan. Kauhu oli ehtinyt jo kääntyä Muton mestaruustoiveiden ironiseksi fanitukseksi, joten odotin ottelua vähintäänkin hermostuneena.

Shiozaki oli todellinen ihmemies, sillä hän sai kuin ihmeen kaupalla kaivettua katsottavan ottelun miehestä, jolla on jäljellä negatiivinen määrä polvia. Ei tämä viime vuoden huippukohtaamisten tasolle yllä, mutta kyllä tästä parempi ottelu tuli kuin alun perin pelkäsin. Olihan tämä aivan liian pitkä ottaen huomioon kuka siellä kehässä heilui, mutta sille ei nyt voi mitään. Muto oli myös yllättävän vetreä, mutta se saattoi johtua ihan omista ennakko-odotuksista.

Ja sitten se loppui. Ja nyt minä avaudun. Jos lopputulosta ei halua tietää, niin seuraavat kappaleet voi hyvinkin hypätä ylitse.

Kolmenkymmentä minuuttia ja risat. Rumin rana, minkä muistan nähneeni pitkään aikaan. Muto asettaa perseensä Shiozakin rinnalle… ja voittaa.

Tähän se päättyy?

TÄHÄN?

Shiozakin mestaruuskausi on ollut valtavan suuri tekijä NOAHin uudessa tulemisessa läpi viime vuoden. Shiozakilla tuntui vihdoin natsanneen kaikki palaset kohdilleen. Ikää toki oli jo melkein 40, mutta en nähnyt mitään syytä katkaista mestaruuskautta tähän pisteeseen. Pari kovan luokan puolustusta lisää ja kaudesta oltaisiin voitu alkaa puhua samaan sävyyn kuin muista historian timantinkovista mestaruuskausista.

Tiedän kyllä tasan tarkkaan MIKSI tässä kävi näin. Muto on isompi nimi kuin Shiozaki. Hän on yksi Kolmesta Musketööristä. Hän on yksi 90-luvun suurimmista painitähdistä. Kolmannen suuren raskaan sarjan tittelin voittaminen (Muto on entinen IWGP Heavyweight- ja Triple Crown -mestari) ja Japanin Grand Slamin saavuttaminen on teoriassa kaunis tarina. Muto tiputtaa vyön Kiyomiyalle seuraavassa isossa NOAHin tapahtumassa ja kaikilla on kivaa, Kiyomiya saa ison voiton, jee jee.

Shiozakin kausi olisi ansainnut paremman päätöksen. Muton mestaruusvoitto on sitä samaa paskaa, mistä WWE:tä haukutaan aivan syystä.

Ugh, olen puhunut.


Kokonaisuutena Destination 2021 oli viihdyttävä kokonaisuus. Pääottelu tulee todennäköisesti jättämään varjoonsa muun kortin, josta ei mitään heikkoja palasia tai Mitsuo Momotaa löytynyt. Todellinen huippuottelu jäi ehkä uupumaan, mutta muuten NOAHin paluuta Budokaniin voi pitää ihan onnistuneena tapahtumana.

Tulokset:

  • Akitoshi Saito voitti Kinya Okadan.
  • Atsushi Kotoge, Daiki Inaba & Yasutaka Yano voittivat Hajime Oharan, YO-HEYn ja Kai Fujimuran.
  • M’s Alliance (Masaaki Mochizuki & Masato Tanaka) voitti Muhammad Yonen ja Shuhei Taniguchin.
  • Kongo (Katsuhiko Nakajima, Masa Kitamiya, Manabu Soya, Nio, Hao & Tadasuke) voitti Sugiura-gunin (Takashi Sugiura, Kazushi Sakuraba, Kazuyuki Fujita, Kazunari Murakami, Kendo Kashin & NOSAWA Rongai).
  • Stinger (Yoshinari Ogawa & HAYATA) voitti Kotaro Suzukin & Ikuto Hidakan ja säilytti GHC Jr. Heavyweight Tag Team -mestaruuden.
  • Seiki Yoshioka voitti Daisuke Haradan ja voitti GHC Junior Heavyweight -mestaruuden.
  • Kaito Kiyomiya & Yoshiki Inamura voittivat Naomichi Marufujin ja Jun Akiyaman.
  • Kenoh voitti Masakatsu Funakin ja säilytti GHC National -mestaruuden.
  • Keiji Muto voitti Go Shiozakin ja nousi GHC Heavyweight -mestariksi. Mutosta tuli kaikkien aikojen kolmas painija, joka on voittanut NJPW, AJPW:n ja NOAHin raskaan sarjan mestaruudet. 

*Ottelusuositukset lihavoituna

Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Yllätystapahtuma tarjosi ylimääräisen mahdollisuuden Talvisota XV:n rakentamiseen – täysi potentiaali jäi kuitenkin käyttämättä

Next post

Jälkipyykkinaru #93: NOAH Destination 2021

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.