Arvio: Dominion 2016

Päivämäärä: 19.6.2016

Sijainti: Osaka, Japani (Osaka-jō Hall)

Yleisömäärä: 9 925

Katso tapahtuma NJPW Worldissa!

Yksi vuosi on kokonaiskuvaa katsoen todella lyhyt aika, mutta siinä on mahdollista tapahtua aivan mitä tahansa. Viimevuotisen Dominionin korttia katsoessa saattaa hämmästyä siitä, kuinka paljon on ehtinyt tapahtua: Vasta vuosi sitten mukana olivat AJ Styles ja Shinsuke Nakamura ottelemassa firman tärkeimmistä mestaruuksista, Kenny Omega puolustamassa Junior-sarjan mestaruutta ja Tetsuya Naito ottamassa varovaisia ensiaskeleitaan pimeälle puolelle. WWE:ssä mainostetaan isosti ”uuden aikakauden” alkua, mutta myös NJPW:ssä puhaltavat uudet tuulet. Dominionissa nähtiin tänä vuonna kokonaiset viisi mestaruusvaihdosta, joten show’ta voidaan pitää yhtenä vuoden tärkeimmistä käännekohdista.

6-Man Tag Team Match

Hiroyoshi Tenzan, Manabu Nakanishi & Satoshi Kojima vs. David Finlay, Jay White & Juice Robinson

Tämä oli tosiaan lämmittelyottelu ennen varsinaisen show’n alkua – ja samalla Ring of Honoriin harjoittelukiertueelle lähtevän Jay Whiten jäähyväisottelu. Veteraanikolmikon Kojima, Nakanishi ja Tenzan ovat iän myötä hidastuneista kehäotteistaan huolimatta todella suosittuja ja saavat helposti katsojan mukaansa vaikka pelkästään iskulauseitaan huutamalla. Nuorten tulokkaiden sinnikkyys on myös omiaan saamaan yleisön kuumaksi, ja niin kävi nytkin. Ottelu itsessään oli ihan mukava perusmättö, vaikka kehätoiminnan puolesta ei paljoa muisteltavaa jäänyt. Matsi saattaa kuitenkin jäädä mielenkiintoiseksi palaksi historiaa, mikäli Jay White onnistuu jonain päivänä nousemaan isoksi tähdeksi.

4/10

6-Man Tag Team Match

Captain New Japan, Yoshitatsu & Togi Makabe vs. Yujiro Takahashi, Bad Luck Fale & Hangman Page

Varsinaisen show’n siis potkaisi käyntiin vanha kunnon Bullet Clubin joukkueottelu. Yoshitatsun kohtalo hieman harmittaa. Hänet tuotiin vajaat pari vuotta sitten näyttävästi takaisin New Japaniin, ja hän paini isossa ottelussa AJ Stylesia vastaan. Sairastuvalta palattuaan hän ei ole kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi ja näyttääkin nyt vakiinnuttaneen itsensä joukkueeksi jobber-painija Captain New Japanin kanssa. Suomen showpainipioneeri StarBuck povasi muutama vuosi sitten Yoshitatsulle kirkasta tulevaisuutta ja potentiaalia tulevaisuuden tähdeksi, mutta tämä ennustus ei näillä näkymin ole toteutumassa – ei edes Tatsun kotimaan kehissä.

Matsi toi piristävää vaihtelua muutamaan New Japanin edelliseen isoon tapahtumaan verrattuna, sillä tämä ei ollut täysin yksipuolinen ottelu, vaikka Bullet Club lopulta voiton nappasikin. Tässä nähtiin ihan oikeaa painiakin ja myös näppärää brawlausta kehän ulkopuolella. Debytoivaa Hangman Pagea (ROH:n Adam Page) haluttiin tuoda esille, ja ihan pätevältä painijalta hän vaikutti. Hänellä on mukavan aggressiivinen painityyli, ja Shooting Star Press kehän reunalta oli todella vakuuttava. Kaikkiaan ihan kelpo joukkuerymistely, selvää parannusta parin edellisen tapahtuman avausotteluihin nähden.

5/10

Tag Team Match

Tomohiro Ishii & Yoshi-Hashi vs. BUSHI & SANADA

Tämän lopputulos yllätti. Sanada on debyytistään lähtien ollut hurjassa nousukiidossa, ja hän on tähän mennessä tullut selätetyksi ainoastaan kerran: Dontakussa Kazuchika Okadaa vastaan. Oli siten todella yllättävää, että kaikista vaihtoehdoista ensimmäisen luovutusvoiton hänestä tulisi nappaamaan juuri Yoshi-Hashi. Yhdestä tappiosta ei tietenkään voi päätellä vielä mitään, mutta toivon että NJPW:llä on yhä jotain suurta Sanadan varalle tiedossa.

Lopputulosta lukuun ottamatta matsi oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa: kovaotteista mäiskimistä höystettynä vauhdikkaammilla liikkeillä. Tappiostaan huolimatta Los Ingobernables de Japón näytti ottelussa todella hyvältä. Sanada ja Ishii olivat ne matsin parhaat suorittajat, mutta myös Yoshi-Hashi ja eritoten Bushi tekivät todella hyvää työtä kehässä.

7/10

Special Singles Match

Hirooki Goto vs. EVIL

Tämä ottelu täytti odotuksensa muttei tarjonnut paljoakaan uutta miesten edelliseen kohtaamiseen nähden. Vaikka ottelussa oli pidennetty aikaraja, matsi jäi silti pituudeltaan alle kymmeneen minuuttiin. Kaksikolla on kuitenkin erinomainen kemia kehässä, ja he saavat hyvän matsin aikaiseksi tiiviimmälläkin ajalla. Goto on monen mielestä hieman tylsä painija, mutta mielestäni hän on tällä hetkellä juuri oikeassa roolissa. Hän on ikään kuin pääottelutason portinvartija, ja kaikkien uusien tulokkaiden on mentävä hänen lävitseen mikäli mielivät huipulle. Evil olisi periaatteessa hyötynyt voitosta enemmän, mutta eipä tästä tuloksesta voi valittaakaan. Kumpikin ottelija näytti matsissa todelliselta kovikselta, ja Evil tuntuu kehittyvän ottelu ottelulta varmemmaksi tekijäksi. Mahtavaa murjomista kummaltakin painijalta, mutta pari lisäminuuttia olisi voinut tehdä ihmeitä.

7/10

IWGP Junior Tag Team Championship
Four-Way Tag Team Elimination Match

Matt Sydal & Ricochet (c) vs. reDRagon vs. Roppongi Vice vs. The Young Bucks

Buukkaus on yhä edelleen Junior Tag Team -divisioonan suurin ongelma. Matsi itsessään oli oikein viihdyttävää settiä, mutta katsojana on vaikeaa innostua matsista, jonka panoksella ei ole lähes minkäänlaista arvoa. Mutta kuten sanottu, näistä matseista saa eniten irti jättäessään aivonsa narikkaan ja nauttimalla huippupainijoiden tarjoamasta tykityksestä. Erityisesti ottelun loppuvaiheilla mestareiden ja Young Bucksin välillä nähtiin jopa oikein hienoa painia. Mestaruus vaihtoi siis jälleen kerran omistajaa, ja toivottavasti Ricochetia nostetaan nyt enemmän esiin yksilöpainijana. Vöiden arvolle tekisi todella hyvää, jos Young Bucks pitäisi niitä hallussaan ainakin loppuvuoteen saakka, mutta saa nähdä miten käy. Matsissa oli parhaimmillaan jopa todella huikeaa menoa, mutta siltikään ei nähty mitään sellaista, jota emme olisi nähneet jo useampaan kertaan.

6/10

IWGP Junior Heavyweight Championship

KUSHIDA (c) vs. Will Ospreay

Vaikka tämä olikin revanssi, matsi tuntui enemmänkin jatko-osalta kuin vanhan uusinnalta. Tämä oli monellakin tapaa hyvin erilainen ottelu kuin miesten aikaisempi kohtaaminen. Ospreay tuntui viisastuneen edelliskerrasta, eikä ottanut niin paljon turhia riskejä kuin viimeksi. Nuorukaisen fiksummasta ottelutyylistä huolimatta kokeneempi mestari tuntui olevan kuitenkin koko ajan haastajaansa askelen edellä. Ajoittain Ospreay pääsi kuitenkin niskan päälle, ja hänen voittonsa vaikutti jo lähes täysin varmalta, mutta lopulta Kushida sai kuin saikin ”Aerial Assassinin” ilmalennon katkeamaan ja haastajan taputtamaan mattoa luovutuksen merkiksi jälleen kerran. Tämä oli oikein hieno ottelu, joka ei kuitenkaan ihan vetänyt vertoja miesten ensimmäiselle kohtaamiselle. Tämä oli ikään kuin eeppisen trilogian toinen osa, jossa näytettiin, mihin pystytään, mutta säästettiin vielä hieman paukkuja lähitulevaisuudessa väistämättä odottavalle kolmannelle kohtaamiselle. Ehdottomasti katsomisen arvoinen ottelu joka tapauksessa.

8/10

IWGP Tag Team Championship

Guerrillas of Destiny (c) vs. The Briscoes

Alkutapahtuma oli ollut todella vauhdikasta tykitystä, joten tämä matsi tuli juuri sopivaan kohtaan rauhoittamaan tahtia ennen tapahtuman isoimpia otteluita. Joukkueet näyttivät maastohousuineen ja partoineen yllättävän samanlaisilta, mutta toisistaan täysin poikkeavat painityylit toivat otteluun viihdyttävää kontrastia. Oli myös mukavaa huomata, kuinka suosituiksi Briscoen veljekset ovat Japanissa nousseet oteltuaan siellä ainoastaan kourallisen otteluita. Tiimit pistivät kasaan yllättävän monipuolisen ottelun, joka kuitenkin jarrutti tapahtuman flow’ta juuri sopivasti. Jay Briscoe oli ylivoimaisesti matsin tähti, ja mestarijoukkuekin näytti ensimmäistä – tosin nyt myös viimeistä – kertaa varsin kelpoja otteita mestaruuskautensa aikana. Brisocet saivat heti ottelun jälkeen kimppuunsa uudet haastajat, ja on varsin mielenkiintoista nähdä, mitä joukkuevöiden varalle on suunniteltu nyt, kun ne lähtevät uusien mestareiden mukana Ring of Honoriin.

7/10

NEVER Openweight Championship

Yuji Nagata (c) vs. Katsuyori Shibata

Intensiivisen taiston jälkeen Shibata potkaisee veteraania päähän ja ottaa tästä armollisen selätysvoiton. Ottelun jälkeen entiset vihamiehet kättelevät ja halaavat, sillä he ovat juuri ansainneet toistensa keskinäisen kunnioituksen. Vaikka tämän tarinan lopputuleman pystyi aavistamaan jo melko kaukaa, se ei lainkaan vähennä sitä tosiasiaa, että Shibatan ja veteraanien sota on ollut yksi tämän vuoden parhaimmistoa. Tämä on ollut hieno esimerkki siitä, kuinka hyvään tarinankerrontaan ei aina vaadita monimutkaisia juonenkäänteitä tai mustavalkoista hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Joskus riittää, että on kärsivällisyyttä, ja tarina suorastaan kirjoittaa itse itsensä. Tämä matsi oli viimeinen vaihe Katsuyori Shibatan ”aikuistumisriitissä”, ja nyt hän on valmis viemään uransa seuraavalle tasolle – ehkäpä jopa korkeimmalle huipulle eli päämestaruuteen asti.

Tämä ottelu oli juuri niin raju kuin saattoi odottaa. Ottelijat todella halusivat näyttää, mitä ”strong style” tarkoittaa. Painijoiden iskut tuntuivat kotisohvalle asti, ja tätä katsoessa alkoi toden ja fiktion raja hämärtyä. Jos tämän matsin näyttäisi kamppailulajeista vieraalle maallikolle, hän ei todennäköisesti osaisi sanoa, onko tämä showpainia vai vapaaottelua. Pakko nostaa vielä erikseen hattua Yuji Nagatalle, joka on jo 48-vuotias ja paininut puolet elämästään – vieläpä erittäin fyysisellä tyylillä. Tästä huolimatta hän ei osoita minkäänlaisia heikkenemisen merkkejä, päinvastoin. Monet ovat kyseenalaistaneet veteraanipainijoiden arvon, ja joidenkin mielestä heidän pitäisi siirtyä kokonaan pois nuorempien tieltä. Tämä ottelu on osoitus siitä, miksi heitä yhä tarvitaan.

9/10

IWGP Intercontinental Championship
Ladder Match

Kenny Omega (c) vs. Michael Elgin

Tämä ottelu oli show’n kysymysmerkki. Tulisiko NJPW:n yleisö pitämään tikapuuottelusta? Olisiko Michael Elgin riittävän hyvä haastaja Omegalle? Vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä. Ennen ottelua ajattelin, ettei matsi tulisi täyttämään odotuksia, sillä vertaisin koko ajan näkemääni siihen, millainen se olisi, jos Omegan alkuperäinen haastaja Hiroshi Tanahashi ei olisi loukkaantunut. Matsin alkaessa tuli kuitenkin tunne, että juuri näin pitikin tapahtua. Kaksi kanadalaista ottelemassa Intercontinental-mestaruudesta ottelumuodossa, joka on kehitetty Kanadassa. Elgin hoiti homman kotiin supertähden elkein, ja Kenny Omegan esiintyminen on aina silkkaa neroutta. Omega on siitä hieno hahmo, että hän rikkoo perinteisen heel-painijan rajoja. Mihin on muka kirjoitettu, etteikö pääottelutason pahis saisi olla myös hauska ja viihdyttävä – ottamatta kuitenkaan yhtään pois uskottavuudesta ja vaarallisuudesta.

Ottelu oli jenkkityylisesti päättömän yliampuva ja ylibuukattu, mutta juuri oikealla tavalla. Jos edellinen ottelu edusti lajin vakavampaa ja urheilullista puolta, niin tämä ottelu oli tyylipuhdasta urheiluviihdettä. Tätä katsoessa saattoi sekä nauraa että itkeä, tai vain yksinkertaisesti haukkoa henkeään. Aivan mahtava ottelu. Elginin voitto kieltämättä yllätti, mutta Osakan mahtava yleisöreaktio kertoi kaiken olennaisen: hän on valmis mestariksi.

9/10

IWGP Heavyweight Championship

Tetsuya Naito (c) vs. Kazuchika Okada

Kaksi suosionsa huipulla olevaa megatähteä. Mestari on auktoriteetteja vastustava väkivaltainen kapinallinen, haastaja firman näkemyksiä paremmin edustava superlahjakas kansikuvapoika. Kuulostaako tutulta? Tätä parivaljakkoa katsoessa ei voi olla huomaamatta tiettyjä yhtäläisyyksiä ”Stone Cold” Steve Austiniin ja The Rockiin. Naito ja Okada ovat kohdanneet useita kertoja aiemminkin, mutta tällä kertaa asetelma on täysin erilainen. Tällä kertaa Naito ei ole altavastaaja. Hänellä on tiukka kuristusote koko NJPW:stä ja sen johdosta. Hän on mestari ja voi tehdä mitä ikinä haluaa. Kaikki häntä vastustavat saavat kokea Destinon mahdin. He kohtaavat ensimmäistä kertaa täysin tasaväkisinä. Naito puolustaa mestaruuttaan, Okada firman mainetta.

Ottelijoiden astellessa kehään ei jää mitään epäselvyyttä siitä, kumman voittoa kymmentuhatpäinen Osakan yleisö on tullut näkemään. Okada saa raivoisat suosionosoitukset, Naito massiiviset buuaukset. Tilanne on siis täysin päinvastainen Invasion Attackin otteluun nähden. Ottelun alkaessa tehdään vielä selväksi, että tässä ei tulla näkemään minkäänlaisia sekaantumisia. Kumpikin ottelee täysin omillaan, ilman managerien tai tallitovereiden avustusta. Nyt todella selvitetään, kumpi on parempi.

Kuten miesten aiemmissakin kohtaamisissa, kehätyöskentely hipoi täydellisyyttä. Siihen kun lisätään tulikuuma yleisö, niin yksi vuoden parhaista matseista on valmis. Kumpikin halusi voittoa yhtä palavasti ja otti kaikki keinot käyttöön ottelun voittaakseen. Tässä nähtiin täydellinen sekoitus tappelua, teknistä lukottelua ja lennokasta painia.

Kazuchika Okadan Rainmaker on painimaailman ehkäpä tuhovoimaisin lopetusliike. Ainoastaan kaksi painijaa on koskaan onnistunut nostamaan hartiansa matosta sen osuttua perille. Ensimmäinen oli Hiroshi Tanahashi viime vuonna, ja nyt myös Tetsuya Naito. Hän joutui ottamaan niitä vastaan tässä ottelussa kokonaiset neljä, joista viimeisen jälkeen hän ei enää kyennyt nousemaan. Okada oli tällä kertaa piirun verran parempi, mutta Naito sai hävitessäänkin sinetöityä nimensä yhdeksi suurimmista. Uusi mestari sanoi ottelun jälkeisessä puheessaan: ”Te saitte juuri nähdä, miltä näyttää todellinen IWGP-mestaruusottelu.” Pakkohan se on olla samaa mieltä.

9/10

---

Kokonaisuudessaan Dominion 2016 oli yksi tämän vuoden hienoimmista tapahtumista. Show’n monipuolisuudesta kertoo se, että siihen mahtui niin vanhan liiton strong style -matsi kuin pohjoisamerikkalaista urheiluviihdettä edustanut tikapuuottelukin. Osakan äänekäs yleisö vielä nosti jo valmiiksi kovatasoisen show’n tunnelmaa kattoon. Tapahtumasta löytyy takuuvarmasti jokaisen makuun jotakin, mutta ainakin kolme viimeistä ottelua sekä Kushidan ja Ospreayn matsi kannattaa kaikkien katsoa.

Tapahtuman arvosana: 9/10