Arvio: New Heights 2015

Sijainti: Philadelphia, Pennsylvania (2300 Arena)

Päivämäärä: 11.7.2015

CZW eli Combat Zone Wrestling on painiyhtiö, jonka moni yhdistää sairaalloisen väkivaltaiseen showpainiin. Syy siihen on CZW:n verisessä menneisyydessä: lafka oli vielä 2000-luvun alussa maineeltaan ”se, joka on jopa ECW:tä hurjempi”. Kyseinen maine oli todellakin ansaittu, sillä mm. ”Sick” Nick Mondon kaltaiset painijat (tai ”painijat”) rikkoivat kaikkia lajin rajoja ennennäkemättömän väkivaltaisella ja vaarallisella painityylillään. Loisteputket, leikkurit, lasinsirpaleet ja piikkilangat olivat silloin arkipäiväisiä esineitä CZW:n matseissa, ja firmaa alettiin pitää alatyylisenä yhtiönä. CZW ei ollut lafkan vastustajien mielestä edes showpainia, vaan roskaa, silkkaa väkivaltaa.

Nykyään yhtiö on tosin toisenlainen. Toki vaarallisia matseja nähdään edelleen, ja firma tarjoaa muutenkin K-18-leiman veroista sisältöä kirosanoineen kaikkineen, mutta hiljalleen CZW:n fokus on siirtynyt tai vähintään siirtymässä roskapainista taitopainiin. Muutos on kiinnostanut minua pitkään, minkä vuoksi olin jo jonkin aikaa suunnitellut katselevani uuden CZW-tapahtuman tuoreeltaan. New Heights 2015:n valitsin siksi, että satuin näkemään Young Bucksin nimen tapahtuman kortissa. Lisäksi kiinnostusta herätti (oikealla tavalla) koominen Team Tremendous, joka on ollut liekeissä mm. Tommy Dreamerin House of Hardcore -promootiossa.

Mutta tapahtuma oli surkea.

Singles Match

David Starr vs. Shane Strickland

Ensimmäinen ottelu oli osoitus nimenomaan siitä, että CZW:ssä nähdään myös laadukasta painia. Tarkemmin ajateltuna kyseessä taisi sittenkin olla osoitus siitä, että CZW:ssä yritetään nähdä laadukasta painia. David Starr ja Shane Strickland ovat nimittäin lupaavia mutta kuitenkin täysin hiomattomia timantteja, joilla on vielä pitkä matka kuljettavanaan kehittyäkseen erinomaisiksi showpainijoiksi. Kovasti kaksikko kyllä yritti, ja moni vaikea spotti onnistui kieltämättä hienosti, mutta toisaalta liian moni spotti epäonnistui juuri siksi, että Starr ja Strickland koettivat tehdä jotain turhan vaikeaa. Näin matsin flow kärsi ja pahasti, ja se johti siihen, ettei ottelu onnistunut openerin (avausmatsin) tehtävässään eli yleisön sytyttämisessä. Kaikesta huolimatta tämä oli illan parhaimmistoa, mikä kertonee jotain siitä, kuinka kehnosta show’sta on kysymys.

Arvosana: 4/10

Tag Team Match

Devon Moore & Lucky 13 vs. Buxx Belmar & Jonathan Gresham

Tapahtuma jatkui mielenkiintoisesti, kun omituinen Buxx Belmar käveli narkkarin ja zombin lailla kehään ja sylki suustaan vettä desilitroittain ulos. Hämmentävä näky. Matsin muista painijoista ei tosin jäänyt minkään sortin muistikuvia aivoihini, sillä he olivat vastakohtaisesti täysin harmaata massaa. Kiinnostavinta tässä oli siis seurata kummallisen Belmarin käytöstä, mikä sekään ei loppujen lopuksi ollut järin jännittävää. Ynnätään tähän painin heikko laatu ja kuollut yleisö, niin farssi on valmis. Tuntui siltä, että Belmar olisi tartuttanut katsojiin zombiviruksen.

Arvosana: 2/10

Three-Way Dance

Joey Janela vs. Rich Swann vs. Pepper Parks

Olin jo menettää toivoni kokonaan, kunnes karismaattinen Joey Janela saapui paikalle ja sai luotua show’hun edes inan verran mielenkiintoa. Sitä mielenkiintoa lisäsi Rich Swann, joka asteli Lionel Richien hyväntuulisen ”All Night Long” -kappaleen tahdissa kehään. Vielä lisää mielenkiintoa loivat Pepper Parks -niminen bodaripainija ja hänen tyttöystävänsä, jotka osallistuivat matsiin väkisin. Hienoa, ajattelin, ja annoin painijoille mahdollisuuden.

Tämä oli kirkkaasti illan parhaimmistoa. Ottelu ensinnäkin alkoi todella näyttävällä ketjupainiosuudella, kun Janela ja Swann ottivat toisistaan mittaa. Myös tarinankerronta oli jotakuinkin läsnä, sillä Pepper Parks ja hänen pahansuopa naikkosensa aiheuttivat alinomaa hankaluuksia Janelalle ja Swannille. Lopetus oli niin ikään menettelevä ja sopivalla tavalla sarjakuvamainen. Ei minkään sortin mestariteos, mutta joka tapauksessa mukiinmenevä koitos. Eritoten Rich Swann jätti hyvän vaikutuksen, vaikka kyllä myös Janela ja Parks hyvin vetivät.

Arvosana: 5/10

Intergender 3 vs. 3 Tag Team Match

The Front vs. Chrissy Reviera, Greg Excellent & Sozio

Sitten suoritettiin sukellus suoraan viemärikaivoon. Rakastan wrestlecrapia ja kummallisia olentoja ja kaikkea hauskaa ja ihmeellistä, mutta tätä ottelua en edes minä kykene puolustamaan. Kyseessä oli nimittäin äärimmäisen mukahauska ”komediamatsi”, joka tuntui tuskalta ja kesti aivan liian kauan. Komedia on mielestäni parasta silloin, kun se on tahatonta, sillä liiallinen yrittäminen ja vitsailu johtaa useimmiten vain ahdinkoon. Niin kävi tässä matsissa, jota en olisi tahtonut nähdä.

Lyhyesti sanottuna matsin vitsit olivat kuivia ja ottelijat todella huonoja. Sozio oli mitäänsanomaton turhake, Greg Excellent hyvin lihava ja hidas ”hauskuuttaja” ja Reviera naispuolinen kääpiö. The Frontia edusti sen sijaan kolme vihaista miestä, joista yksi (kuvassa yllä) näytti pelottavan paljon Timo Kahilaisen ylipainoiselta kaksoisolennolta. Kamala tapaus, joka kyllä tekee hallaa CZW:n maineelle minun ajatuksissani.

Arvosana: 0/10

Singles Match

Mike Bailey vs. AR Fox

Tässä vaiheessa olin jo niin pettynyt tapahtuman laatuun, että minun oli hankala päästä seuraavaan matsiin sisään. Päätin kuitenkin yrittää, sillä Mike Bailey ja AR Fox aloittivat ottelunsa ihan kiinnostavasti. Pian meno alkoi muistuttaa tyylipuhdasta spottijuhlaa ja sen painijat kahta stereotyyppistä ”spottiapinaa” (spot monkey). Selostajat yrittivät sepittää tälle spottitykitykselle tarinaa, jonka mukaan ”painijat yrittävät ylittää toisensa”, mutta tosiasiassa kyse oli ainoastaan takaperinvolttien spämmäämisestä. Matsin lopputaistelu oli kuitenkin sen verran hieno, että ottelusta jäi kuin jäikin yllättävän hyvä maku suuhun. En kuitenkaan usko, että tulen koskaan fanittamaan kumpaakaan näistä painijoista.

Arvosana: 4/10

CZW Wired Championship

Tim Donst vs. Joe Gacy (c)

Olin varma, että CZW Wired -mestaruus viittaisi väkivaltaiseen painiin ja piikkilankaan. Kyseessä oli kuitenkin putipuhdas painiottelu, jossa ”painimasiina” Tim Donst haastoi hallitsevan mestarin, Joe Gacyn. Panin painimasiinan lainausmerkkeihin siksi, että Donst kyllä muistutti jotain ihan muuta kuin Kurt Anglen tai vaikkapa Dean Malenkon kaltaista masiinaa. Gacy oli sentään vähän parempi kuin Donst, joskin siihen saattoi toisaalta vaikuttaa ottelun tarina, jossa Gacy dominoi Donstia mielensä mukaan. Se dominanssi johti mm. juustoiseen ”I don’t wanna hurt you!” -vuodatukseen ja rumaan pop-up powerbombiin ja oli siis melko lailla kehnoa kerrontaa. Kaiken lisäksi lopussa nähtiin täysin mustavalkoinen juonenkäänne, joka tuntui vain halvalta buukkaamiselta.

Arvosana: 3/10

CZW World Heavyweight Championship

Matt Tremont vs. BLK Jeez (c)

”Vihdoin” oli se sana, jota mietin, kun tämä matsi pääsi käyntiin. Oletin nimittäin sitä, että edes maailmanmestaruusmatsi olisi hieno tai ainakin jännittävä ottelu. Taidatte jo arvata, miten kävi.

Positiivisinta tässä ottelussa oli Matt Tremontin sisääntulo, sillä hänen tunnarinaan oli Journeyn ”Separate Ways”, joka suorastaan huutaa 80-luvun hikistä ilosanomaa. Muutoin matsi oli varsinaista mössöä, joka ei onnistunut viehättämään minua alkuunkaan. Tylsää ja mitäänsanomatonta matsaamista vailla jännitystä tai draamaa. Lopussa meno koheni vähän, kun jo aikaisemmin otellut Pepper Parks saapui tyttöystävänsä kanssa kehän laidalle BLK Jeeziä kannustamaan, mutta kokonaisuudessaan kyseessä oli pelkästään pettymys.

Arvosana: 3/10

Singles Match

Nick Gage vs. Drew Gulak

Tämä oli ensimmäinen matsi, jossa oli aitoa tunnetta. Gage, CZW:n historian ensimmäinen maailmanmestari, tuntui oikeasti vihaavan Gulakia, joka on noussut CZW-kansan vihamieheksi väkivaltaista painia vastustavana painijana. Niinpä ottelun tarinaan oli helppo päästä sisään, ja matsin yllättävän hyvä laatu ainoastaan kohotti fiilistäni. Lisäksi ottelussa nähtiin varsin mielenkiintoinen ”baaritappelu”, kun Gage haastoi Gulakin puhdasveriseen nyrkkitappeluun.

Näistä kehuista huolimatta kyseessä oli ainoastaan keskinkertainen koitos, josta en sen kummemmin innostunut. Ihan menettelevä hardcore-taistelu, mutta ei millään tavalla ikimuistoinen. Ottelun jälkeen tosin nähtiin jotain mieleenpainuvaa, kun Gulak valeli Gagen kehon ”bensiinillä”. Raju temppu, sanoisin.

Arvosana: 5/10

CZW World Tag Team Championship
Fatal Four-Way Match

Team Tremendous vs. The Beaver Boys vs. The Young Bucks vs. OI4K (c)

Ah, Young Bucks! Vihdoin, vihdoin oli takuuvarmasti luvassa erinomaista painia, ja tällä kerralla se piti myös paikkansa. Se tunne, kun Bullet Clubin tunnari pärähtää soimaan, ja Nick ja Matt uhkailevat potkivansa kameramiehiä päähän…

Toisaalta minun kävi kyllä tietyllä tavalla sääliksi Young Bucksia. Kyseessä on niin ilmiömäisen mahtava joukkue, että tuntui melkeinpä pahalta katsella heidän painivan näin huonossa show’ssa. Siitä huolimatta kaksikko edusti Bullet Clubia kunnialla, ja vaikka Bucks oli ehkä vähän laiskempi kuin mm. NJPW:ssä tai Ring of Honorissa, niin tiimi veti silti aivan uskomatonta settiä ja osoitti kertaheitolla sen, että he ovat kansainvälisiä supertähtiä. Beaver Boys ja OI4K jäivät täydellisesti varjoon, eikä edes iki-ihana Team Tremendous meinannut puhjeta kukkaansa.

Suosittelen tätä matsia kaikille Young Bucksin faneille ja niille henkilöille, joille #SuperkickParty on sydäntä lähellä. Tässä nähdään nimittäin aivan käsittämätöntä superpotkuspämmiä, jota voi katsella ainoastaan hymyillen. Jos myös Team Tremendous on tuttu ja vaikuttanut joskus viihdyttävältä tiimiltä, niin tämä on pakko nähdä. Hullu ottelu, hyvä päätös huonolle illalle.

Arvosana: 7/10

Kokonaisuudessaan CZW New Heights 2015 oli surkea show. En usko, että tulen katselemaan CZW:tä uudestaan pitkään aikaan. Oli kuitenkin hyvä päätös antaa yhtiölle mahdollisuus, sillä nyt ainakin tiedän, minkälainen firma CZW tätä nykyä on: köyhän miehen House of Hardcore.

Tapahtuman arvosana: 2/10