2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Elokuu 2003

Päivämäärä: 6. – 20.8.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Elokuussa TNA:sta lähti useampia sellaisia painijoita, joita en jää kaipaamaan. Esimerkiksi New Jackia ei ollut nähty heinäkuun jälkeen, mikä ei minua harmita. Olen oikeastaan ihmeissäni siitä, kuinka kauan tämä sekopää edes pysyi firman palkkalistoilla. Samoin Mike Sandersin toivotan ilolla tervemenneeksi. Periaatteessa Sanders oli ihan ok painija mutta jotenkin aika yhdentekevä, ja hän alkoi käydä viikko viikolta tylsemmäksi. Justin Crediblen katoaminen harmittaa periaatteessa vähän, mutta toisaalta hänen TNA-uransa oli kyllä ollut aikamoinen floppi. David Youngkinkaan katoaminen ei minua suuremmin harmita, vaikka mies pystyikin ihan kivoihin kehäotteisiin. Iloa aiheuttaa myös se, että Edward Chastain -möhkälettä ei tosiaan nähty enää kayfabe-potkujen jälkeen.

Sen sijaan harmillisempia poistumisiakin oli. Matt Sydalin, Altar Boy Luken, Deliriousin, Matt Strykerin ja Kid Romeon vierailut jäivät ikävä kyllä lyhyiksi. Ehkäpä he palaavat vielä, tuoreita X-Divarin naamoja näkisi mielellään lisää. Suurin harmitus on kuitenkin se, että Amazing Red ei ollut esiintynyt sen yhden heinäkuisen jakson jälkeen taas ollenkaan. Onko Red koko ajan kiertueella, vai alkaako hänen TNA-uransa tosiaan olla ohi tältä erää? Harmi, jos niin on.


Weekly PPV #56 (6.8.2003)

  • Rawhide Strap Match for the NWA Tag Team Championship
    America’s Most Wanted (c) vs. Simon Diamond & Johnny Swinger
    * * *
  • NWA X Division Title Shot Match
    Michael Shane vs. Joey Matthews vs. Danny Doring vs. Shark Boy
    * * ½
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Larry Zbyszko
    * ½
  • NWA X Division Championship Match
    Chris Sabin (c) vs. Frankie Kazarian
    * * ½ 
  • Steel Cage Match for the NWA World Heavyweight Championship
    AJ Styles (c) vs. D-Lo Brown
    * * * 

Yhteenveto:

Tämän jakson päähuomio oli AJ Stylesin ja D-Lo Brownin välillä käydyssä ratkaisevassa päämestaruusottelussa, vaikka itse ottelu oli vain 10 minuutin pituinen. Sitä ennen ottelua kuitenkin hypetettiin lähes parisenkymmentä minuuttia erinäisillä videopätkillä ja ennakkopromoilla, mikä tosin johtui lähinnä siitä, että TNA:n kehätyöntekijät tarvitsivat tuon ajan teräshäkin pystyttämiseen. Itse ottelu oli Stylesin ja Brownin ottelusarjan paras muttei silti millään tavalla erikoisen huikea. Suurin syy siihen oli tietenkin se, että ottelu sai aikaa vähemmän kuin olisin toivonut. Styles ja Brown pistivät kuitenkin parastaan ja käyttivät jopa teräshäkkiä hyödykseen monipuolisesti. Kaikin puolin siis hyvä kamppailu, eli parempi kuin suurin osa TNA:n päämestaruusotteluista. Ehkä nyt päästään uusiin päämestaruuskuvioihin.

Suurin piirtein samalla tasolla ME:n kanssa oli myös America’s Most Wantedin mestaruuspuolustus Simon Diamondia ja Johnny Swingeriä vastaan. Oikeastaan se saattoi olla jopa hitusen parempi ottelu, vaikka yksilösuoritukset eivät ihan Stylesin tai Brownin vastaavien tasolle yltäneetkään. Hetken aikaa mietin, olisinko antanut tuolle joukkuemestaruuksista käydylle Rawhide Strap Matchille jopa ***½, mutta lopulta jätin kuitenkin sen puolikkaan pois. Jos vain pari minuuttia olisi ollut vielä lisää aikaa, olisi puhuttu jo hienosta ottelusta. Nytkin AMW ja Diamond/Swinger vetivät kyllä kovan joukkuemestaruusottelun, joka oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Ottelun jälkeenkin AMW ja Diamond & Swinger jatkoivat vielä toistensa mäiskimistään, joten ehkäpä tämä feud ei ole vielä ohi.

World Heavyweight- ja Tag Team-mestaruuksien lisäksi myös X-Divarin mestaruus oli esillä kahdessakin ottelussa. Ensin ratkaistiin seuraava ykköshaastaja, kun viime viikolla debyyttinsä tehnyt Michael Shane otteli Shark Boyta, Joey Matthewsia ja Danny Doringia vastaan. Joey Matthewsia ei ollut nähty TNA:ssa historian ensimmäisen TNA-ppv:n jälkeen, ja Danny Doring teki tässä TNA-debyyttinsä. Harmillisesti ottelu oli vähän pettymys, eikä kukaan nelikosta tuntunut olevan ihan parhaassa iskussaan. Shane veti tällä viikolla ylimielistä heel-roolia, vaikka edellisessä jaksossa hän oli ollut vielä face. Elix Skipper sekaantui ykköshaastajuusotteluun hyökkäämällä ottelun osanottajien kimppuun. Myöhemmin illalla oteltiin sitten itse mestaruudesta, kun Chris Sabin ja Frankie Kazarian kohtasivat taas toisensa. Odotin huikeaa feud ending -ottelua, joka yltäisi ehkä jopa ****-tasolle, mutta sen sijaan sain 7-minuuttisen ihan kivan ottelun, jonka fiiliksen pilasi vielä todella onneton lopetus. Tämä vastaava bullshit-lopetus on nähty parisen kertaa joukkuemestaruuskuvioissa, ja mikään ei mielestäni voisi olla tätä huonompi ja tarpeettomampi buukkausratkaisu.

3 Live Krew jatkoi edelleen tylsiä ja ylipitkiä anglejaan. Kid Kash taas ilmeisesti käy tosiaan sotaa NWA-legendoja ja heidän puolellaan olevaa Director of Authority Erik Wattsia vastaan. Tällä kertaa Kash kohtasi Larry Zbyszkon varsin vaisussa ottelussa, joka oli samaa tasoa kuin Kashin ja Mortonin viimeviikkoinen ottelu. Kovin hyvältä ei tämä feud otteluidensa osalta näytä. Ikävä kyllä samaa on sanottava myös Ravenin ja Shane Douglasin feudista, sillä edessä oleva feud ending -ottelu ei Douglasin kunnon takia kuulosta kummoiselta. Tässä jaksossa Douglas oli kehässä promoamassa Ravenista, kunnes Raven hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yritti laittaa Douglasin ruumispussiin. Samalla hetkellä James Mitchell alkoi uhkailla Ravenia screenin välityksellä: Disciples of the New Church oli kaapannut Julion ja Alexiksen, ja Mitchell uhkasi polttaa heidät soihdulla. Mitchell käski Ravenin päättää, tahtoisiko tämä pelastaa apurinsa vai piestä Douglasin. Raven päätti, että Gatheringin pelastaminen on tärkeämpää, ja hän ryntäsi backstagelle. Samalla New Church kuitenkin raahasi Gatheringin sidottuna kehään, ja lopulta Ravenkin löysi tiensä takaisin sinne. Yksin taistellessa Raven jäi nopeasti alakynteen, ja angle päättyi siihen, että New Church laittoi Ravenin ruumispussiin.

Myös Jeff Jarrett oli jaksossa mukana, ja ilmeisesti hän aloitteli ihan tosissaan feudia Christopher Danielsin kanssa. Daniels oli viime viikolla tehnyt paluunsa hyökkäämällä Jarrettin kimppuun. Tälläkään viikolla hän ei näyttänyt olevan missään tekemisissä Triple X -kaverinsa Skipperin kanssa, vaan sen sijaan hän alkoi promota katsomosta sports entertainmentin ylivoimasta perinteiseen painiin verrattuna. ”Fallen Angel” -gimmickiään pastorirooliin venyttänyt Daniels alkoi saarnata katsomosta käsin, kuinka sports entertainment oli tulevaisuus ja kuinka perinteinen paini tulisi kuolemaan. Sports entertainmentin ylivaltaa hän kuulema edistäisi ensimmäiseksi tekemällä vihdoin sen, mitä Vince Russo on yrittänyt yli puoli vuotta: tuhoamalla Jeff Jarrettin. Ilmeisesti SEX ei siis tosiaan ole historiaa, ja Daniels tuntuu olevan uudelleen lämmiteltävän porukan ykkösnimi. Danielsin pushi ja feud Jarrettin kanssa kuulostaa hyvältä, mutta storylinen alku ja orastava XXX:n hajoaminen taas ei. En ole myöskään innostunut siitä, kuinka jo viikkojen ajan kaikkiin Jarrettin kuvioihin on puuttunut kaksi punapaitaista turvamiestä (kaikki muut TNA:n turvamiehet pukeutuivat mustiin), jotka tuntuivat puuttuvan häiriötilanteisiin vain jos ne liittyivät Jarrettiin. Lisäksi he kohtelivat näissä tilanteissa Jarrettia erittäin epäreilusti. Tällä viikolla Jarrett oli jo ajautua tappeluun näiden turvamiesten kanssa. Ilmeisesti kyseisellä ”erikoisturvamieskaksikolla” on joku diili konsulttina toimivan Don Callisin kanssa.

Kaksi hyvää ottelua ja kaksi ihan hyvää X-Divarin mestaruusottelua ja vain yksi heikko kohtaaminen. Viiden ottelun show’ksi tämä oli ihan kohtuullinen, ja arvosanaltaan jopa Kehnon puolella. Ei silti mikään erityisen hieno show, mutta on niitä paljon huonompiakin nähty. Ainakin Danielsin ja Jarrettin kuviossa on potentiaalia, ja myös kaikissa mestaruuskuvioissa on ihan mielenkiintoinen tilanne (huolimatta X-Divarin typerästä viimeisimmästä käänteestä). Ehkä tulevaisuus näyttää vähän valoisammalta.


Weekly PPV #57 (13.8.2003)

  • 6-Man Tag Team Match
    Devon Storm & Vampire Warrior & Sinn vs. 3 Live Krew
    * * 
  • Singles Match
    Elix Skipper vs. Jerry Lynn
    * * 
  • Ladder Match for the NWA X Division Title Shot
    Frankie Kazarian vs. Michael Shane
    * * ½
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Bobby Eaton
    *
  • Singles Match
    Shane Douglas vs. Raven
    * * ½
  • 6-Man Tag Team Match
    Simon Diamond & Johnny Swinger & Glenn Gilberti vs. America’s Most Wanted & Dusty Rhodes
    * *
  • NWA World Heavyweight Championship Match
    AJ Styles (c) vs. Low-Ki
    * * * ½ 

Yhteenveto:

Tämän viikon päähuomio oli Vince Russon ympärilleen kokoaman poppoon (Russo, Styles, Legend, Siaki, Daniels) ja hieman epämääräisemmän face-porukan välinen feud. D-Lo Brownia ei nähty tällä viikolla ollenkaan, koska heelit olivat piesseet hänet viime viikolla niin brutaalisti. Siaki kuitenkin lupasi tekevänsä ensi viikolla selvää Brownista, kun tämä tekee paluunsa. Muuten illan aikana nähtiin useampi yhteenottoja, joista ensimmäinen show’n alkupuolella, kun Director of Authority Erik Watts vaati Stylesin ja Russon päitä vadille viime viikolla nähdystä Brownin pieksennästä. Miehet saapuivatkin paikalle, ja haukuttuaan Wattsin he ilmoittivat olevansa tällä viikolla lomalla. Wattsilla oli kuitenkin muita suunnitelmia: joko Styles puolustaisi mestaruuttaan paluunsa tekevää Low-Ki’ta vastaan tai joutuisi luovuttamaan vyönsä. Niinpä Styles joutui suostumaan, ja samalla Low-Ki teki siis face-turnin hyökätessään AJ:n kimppuun. Ilmeisesti Triple X oli virallisesti nyt historiaa. Vielä ennen Low-Ki’n ja Stylesin ME-ottelua nähtiin facejen ja heelien joukkotappelu, jossa facejen puolella oli Wattsin, Jarrettin ja Low-Ki’n lisäksi myös Dusty Rhodes ja America’s Most Wanted ja heelien puolella Russon porukan lisäksi Diamond, Swinger ja Gilberti.

Sitten siitä itse päämestaruusottelusta. Hieno kamppailu. Vihdoin. Vuoden 2002 aikana nähtiin parikin Low-Ki’n ja Stylesin 1 on 1 -ottelua, mutta ne kaikki jäivät hienoiseksi pettymykseksi. Niinpä en etukäteen tiennyt, miten paljon tältä ottelulta saattoi odottaa, varsinkin kun tämä oli ensimmäinen Ki’n ottelu loukkaantumiselta paluun jälkeen. Onneksi pelkoni oli turhaa, ja vihdoin AJ ja Low-Ki ottelivat oikeasti loistokkaan ja kaikin puolin erittäin viihdyttävän ottelun. Jos vain aikaa olisi ollut hitusen enemmän ja jos lopetukseen ei olisi taas kerran pitänyt tunkea typerää Russo-sekoilua, tämä olisi noussut TNA:n vuoden toiseksi huippuluokan otteluksi. Nyt jäätiin vain hitusen verran neljästä tähdestä. Siitä huolimatta erinomaista työtä Stylesiltä ja Ki’ltä. Toivottavasti Low-Ki jäisi nyt pysyväksi osaksi TNA:n rosteria.

X-Divisioonan puolellakin sattui ja tapahtui, kun heti show’n alkupuolella Chris Sabin poseerasi haastattelupisteellä X-Divarin mestaruusvyön kanssa, vaikka se oli viime viikolla riistetty häneltä. Director of Authority Erik Watts oli päättänyt palauttaa vyön takaisin Sabinille ja sen sijaan antaa viimeviikkoisten epäselvyyksien takia Frankie Kazarianille vielä yhden mahdollisuuden päästä ottelemaan mestaruudesta, jos hän päihittäisi viime viikon ykköshaastajuusottelun voittaneen Michael Shanen Ladder Matchissa. Shanen ja Kazarianin Ladder Match oli oikein viihdyttävää spottailua (vaikkeikaan millään tavalla kovin uniikkia menoa), kunnes se päätettiin lopettaa äärimmäisen typerällä tavalla, luultavasti tikasotteluiden historian typerimmällä. Toisaalta siitä seurasi ihan hyvää jatkobuukkausta, koska ensi viikolle määrättiin historian ensimmäinen Ultimate X Match.

Moni muukin kuvio sai tässä jatkoa. Ensinnäkin, 3 Live Krew otteli vihdoin ensimmäinen ottelunsa, joka oli varsin yhdentekevä. Vastassaan heillä oli comebackinsa tehneet Vampire Warrior ja Devon Storm sekä TNA-debyyttinsä tehnyt Sinn, joka tultaisiin aikanaan tuntemaan Kizarnyna. Ottelun tähdet olivat Killings ja Storm. Toiseksi, jatkoa sai myös Lynnin ja Skipperin feud. Jerry Lynn ei ollut viime show’ssa paikalla, koska Don Callis oli estänyt hänen paikalle pääsynsä. Nyt Lynn oli mukana, ja hän vastasi haasteeseen, jonka Elix Skipper oli hänelle jättänyt edellisessä show’ssa. Skipperin ja Lynnin ottelu oli oikein hyvä ja intenssiivinen, mutta se vain jäi aivan liian lyhyeksi. Toivottavasti jossain vaiheessa nähdään näiltä kunnon yhtenäinen ja pitkä kamppailu. Kolmanneksi, Kid Kashin feud NWA-legendoja vastaan jatkui, mutta siinä ei tapahtunut mitään uutta. Kashin apuri Abyss auttoi jälleen kerran Kashia, kun tämä otteli NWA-papparaista vastaan. Tällä kertaa vastassa oli Bobby Eaton, joka liikkui kehässä kuin ei olisi tiennyt missä oli mutta toisaalta väläytti pari yllättävän vakuuttavaa liikettä. Nämä Kashin ottelut huononevat viikko viikolta.

Neljänneksi, joukkuemestaruusfeudissa tällä viikolla America’s Most Wanted sai avukseen comebackinsa tehneen Dusty Rhodesin. Dusty otteli AMW:n kanssa Diamondia, Swingeriä ja Gilbertiä vastaan. Ottelu oli aika vaisu verrattuna tämän feudin 2 on 2 -otteluihin.
Show’ssa nähtiin myös vihdoin ja viimein se Ravenin ja Shane Douglasin 1 on 1 -ottelu. Täytyy nyt todeta, että ehkä olin jollain tavalla sekaisin tai sitten jotain todella kummallista oli tapahtunut, mutta minä ihan oikeasti viihdyin tätä ottelua katsoessa! Ei tämä nyt mikään varsinainen painiviihteen taideteos ollut, mutta kaksikko tempaisi kuitenkin yli 10-minuuttisen suhteellisen intenssiivisen HC-tyylisen ottelun, jossa molemmat yrittivät kaikkensa. Lopussa kunto näytti vähän loppuvan Douglasilta, mutta hänkin kesti mukana paremmin kuin yhdessäkään aiemmassaan TNA-ottelussaan. Lopetukseen oli toki vähän tungettu Mitchellin osuutta, mutta sekin jäi aika pieneksi. Peukut ylös tälle suoritukselle. Ottelun jälkeen Douglasin ja Mitchellin mysteerinen apuri jälleen pieksi Ravenin. Vieläkään ei näytetty, kuka tämä herra oikein on.

Stylesin ja Low-Ki’n ottelu pelasti paljon. Sen takia tämä show nousi Kehnoksi. Muuten tässä jaksossa ei ollut mitään ennennäkemätöntä, mutta toisaalta kokonaistaso ei kieltämättä ollut mikään kammottavan huono. Ihan kohtuullinen suoritus TNA:lta siis toisena viikkona putkeen, mutta kaipaisin vähitellen niitä oikeasti erityisen hyviä jaksoja.


Weekly PPV #58 (20.8.2003)

  • Ultimate X Match for the NWA X Division Championship
    Chris Sabin (c) vs. Michael Shane vs. Frankie Kazarian
    * * * ½
  • Double Bullrope Match
    Simon Diamond & Johnny Swinger vs. America’s Most Wanted
    * * *
  • Tag Team Match
    Disciples of the New Church vs. The Gathering
    * * ½
  • Tag Team Match
    Legend & Christopher Daniels vs. Erik Watts & Jeff Jarrett
    * * ½
  • 12 Man Gauntlet Match for the NWA World Heavyweight Title Shot
    Participants: Kid Kash, Ron Killings, Christopher Daniels, BG James, Sonny Siaki, D-Lo Brown, Abyss, Sandman, Legend, Konnan, Shane Douglas, Raven
    * * ½

Yhteenveto:

Tämän viikon jaksossa etsittiin uutta ykköshaastajaa AJ Stylesille ensi viikon mestaruusottelua varten. Main Eventinä toimineen Gauntletin piti olla alun perin 13 miehen Gauntlet, mutta AJ Styles ja Vince Russo hyökkäsivät Jeff Jarrettin kimppuun tämän joukkueottelun jälkeen ja raahasivat Legendin ja Christopher Danielsin avulla Double J:n parkkipaikalle, josta he kuljettivat Jarrettin väkipakolla pois paikalta. Russo ja Styles olivat valmiita tekemään mitä tahansa, jotta Jarrett ei saisi mestaruusotteluaan ikinä. Niinpä ykköshaastaja ratkottiin ilman Jarrettia, ja aluksi näytti siltä, että myöskään Raven ei pystyisi osallistumaan otteluun. Shane Douglas oli ilmeisesti piessyt Ravenin brutaalisti jakson aikana, mutta jostain syystä tuota kohtausta ei ainakaan minun jaksossani ollut. Selostajat kuitenkin puhuivat tapahtumasta useaan otteeseen, joten oli selvää, ettei Ravenin pitänyt osallistua otteluun. Hän kuitenkin saapui kehään verissä päin kaikkien yllätykseksi ja Douglasin kauhuksi. Itse Gauntlet Match oli kirkkaasti paras Gauntlet, mikä TNA:ssa oli päämestaruuskuvioissa nähty. Ottelun tähti oli Abyss. Ei tämäkään ottelu mikään mestariteos ollut, mutta nyt mukana oli paljon ihan mukavaa painia ja suhteellisen vähän sähläystä. Kiva Battle Royal, mutta ei kuitenkaan sen enempää. Mad Mikey (Crash Holly) saapui ottelun aikana riehumaan ringsidelle, koska häntä ei ollut buukattu otteluun.

Main Event -meiningeissä jatkettiin päämestaruuskuvioiden lisäksi Jarrettin ja Wattsin johtaman face-poppoon ja Stylesin sekä Russon johtaman heel-poppoon feudia. Kuvion pääotteluna tällä viikolla nähtiin Jarrett & Watts vs. Legend & Daniels. Ottelun kirkkain tähti oli Daniels, mutta muutkin hoitivat osuutensa perusvarmasti. Tämäkään ei ollut mikään superottelu, mutta ihan mukavaa menoa kuitenkin. Ottelun jälkeen nähtiin sitten se Jarrettin kaappaaminen. Jarrettin johtaman face-porukan ja tuon Russon epämääräisen ”vähän niin kuin SEX:n uusi versio” -jengin feudiin liittyi myös D-Lo Brownin ja Sonny Siakin yhteenotto. Brownia ei nähty viime viikon show’ssa, mutta Siaki oli luvannut järjestää Brownin uralle hautajaiset. Niinpä Siaki saapui areenalle ruumisauton ja hauta-arkun kanssa, ja hän veti kehässä ihan hyvän promon siitä, kuinka Brownin on aika astua lopullisesti sivuun ja Siaki ottaa hänen valokeilansa. Samalla arkku tuotiin kehäalueelle, ja oletetusti Brown pomppasi sieltä ”yllätyksenä” esiin. Brown pieksi Siakin ja tämän managerin Trinityn ja pisti heidät molemmat arkkuun, joka raijattiin pois paikalta. Jotenkin ihmeessä Siaki oli silti mukana Gauntlet Matchissa. No, mitä pikkuseikoista. Brownin ja Siakin välille rakennellaan ihan hyvältä vaikuttavaa feudia kuitenkin.

Muista kuvioista sanottakoon, että moni ihan hyväkin kuvio on nyt jämähtänyt vähän paikalleen. Ravenin ja The Gatheringin feud Shane Douglasin ja Disciples of the New Churchin välillä jatkui tällä viikolla samalla uralla. CM Punk oli tehnyt paluuna Gatheringiin, ja ilmeisesti Brian Leenin heroiiniriippuvuus oli vihdoin mennyt niin pahaksi, että hänet oli pakko ottaa pois televisiosta. Niinpä viime viikolla TNA-debyyttinsä tehnyt Sinn värvättiin ilman sen kummempia selityksiä uudeksi New Churchin jäseneksi. Punk ja Julio kohtasivat Slashin ja Sinnin ihan mukavassa väliottelussa.

Samalla tavalla ennallaan oli myös joukkuemestaruusfeud AMW:n ja Diamond & Swingerin välillä. Tällä viikolla joukkueet kohtasivat Non Title Matchissa, joka oli jälleen hyvä ja mallikkaan viihdyttävä. Näitä otteluita on kyllä ilo katsoa viikko toisensa perään, vaikka feudissa ei kummoisia käänteitä olekaan tapahtunut. Tällä kertaa stipulaationa joukkueiden ottelussa oli Double Bullrope Match, eli painijat oli sidottu toisiinsa lehminarulla. Joukkuemestaruuskuvion tapaan myös X-Divisioonan mestaruusmeiningit olivat edelleen samalla tolalla: Frankie Kazarianin ja Chris Sabinin feud oli pääjuttu, mutta myös Michael Shane oli ujuttautunut kuvioihin tosissaan. Kazarian, Sabin ja Shane kohtasivatkin historian ensimmäisessä Ultimate X Matchissa, joka oli ehdottomasti show’n kohokohta. Ongelma oli kuitenkin myöhemmistäkin Ultimate X -otteluista tuttu, eli se, että mestaruusvyö tippui maahan omia aikojaan. Se haittasi jonkun verran, mutta muuten Kazarian, Shane ja Sabin vetivät niin erinomaisen spottailuottelun, että ei tätä voi olla hehkuttamatta. Kertakaikkisen hieno X-Divarin mestaruusottelu, jossa oli jopa hieman yllättävä lopetus.

Edellämainittujen lisäksi show’sta pitää mainita vielä etukäteen nauhoitettu Erik Wattsin haastattelu, jossa Director of Authority selitti TNA:n tämänhetkistä monimutkaista valta-asetelmaa. Watts oli siis NWA:n määräämä authority figure tälle firmalle, mutta samaan aikaan Don Callis oli TNA:n palkkaama konsultti. Tässäkin jaksossa Callis jatkoi feudiaan Jerry Lynnin kanssa estämällä taas tämän pääsyn areenalle. Callis kertoi, että NWA ja TNA toimivat tämän firman pyörittämisessä periaatteessa yhdessä, mutta käytännössä NWA:n kuuluisi vastata painillisesta puolesta ja TNA:n puolestaan markkinoinnista ja muusta kaupallisesta osuudesta. Nyt kuitenkin TNA on astumassa NWA:n varpaille antamalla Callisille valtaa myös painillisen puolen määräämisessä. Samalla Watts teki selväksi, että viime aikoina nähdyt punapaitaiset turvamiehet olivat nimenomaan TNA:n turvamiehiä, jotka eivät olleet NWA:n valtuuttamia. Myöhemmin jaksossa NWA:n ja TNA:n turvamiehet ottivatkin yhteen. Samoin Wattsin haastattelussa hän selitti sitä, miten hän oli päässyt sopuun Jeff Jarrettin kanssa, vaikka TNA-uransa alkuaikoina Watts ja Jarrett olivat pahimmat vihamiehet. Tämä angle oli siitä erinomainen, että siinä saatiin selitettyä ja avattua monia epäselvyyksiä, joita olin edellisissä jaksoissa pohtinut. Ilmeisesti TNA:n ja NWA:n välille on sitten syttymässä sota. Ottaako Russo joukkoineen TNA:n puolen? Jännittävää nähdä.

Täytyy myöntää, että tämä show oli jo ihan kohtuullisen toimiva paketti. Yksi hieno ottelu, yksi hyvä ja kolme ihan mukavaa. Ei yhtään heikkoa lenkkiä otteluiden osalta, ja angleissakin nähtiin ihan positiivisia käänteitä, kuten juuri tuo yllä kehumani epäselvyyksien avaaminen tehokkaasti yhdessä anglessa. Toki jotkut kuviot junnaavat tällä hetkellä vähän paikallaan, mutta ainakin turhimmista feudeista ja painijoista on päästy tehokkaasti eroon. Silti tämä show olisi tarvinnut sen yhden huippuottelun (openerkaan ei ihan kuitenkaan vuoden parhaimpiin TNA-otteluihin yltänyt teknisten ongelmien takia), jotta tästä olisi tullut ok. Nyt vielä Kehno, mutta tämän vuoden TNA-tasoon verrattuna tosi hyvä.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 8.12.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE SummerSlam 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #59

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.