2002ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #25

Päivämäärä: 18.12.2002

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Vuoden 2002 viimeinen TNA-ppv järjestettiin 18. päivänä joulukuuta, koska joulupäivä ei sattuneesta syystä ole ideaalipaikka ppv:n järjestämiselle. Selostajinamme Mike Tenay ja Don West.

Show alkoi saman tien räväkästi TNA:ta tällä hetkellä hallitsevalla SEX-kuviolla. Curt Hennig saapui kehään raivoamaan Vince Russolle, joka oli viime viikolla aiheuttanut Hennigille tappion NWA World Heavyweight -mestaruusottelussa Jeff Jarrettia vastaan. Hennig kutsui Russoa muun muassa ”pelkäksi faniksi”, jolla ei pitäisi olla mitään tekemissä painibisneksessä. Hennig uhkasi mäiskivänsä Russoa turpiin, jos tämä uskaltaisi saapua kehään. Yllättäen Russo myös teki sen, mutta ei tietenkään yksin. Hänellä oli kanssaan Harris Boysit, mutta Hennig ei tästä välittänyt vaan lähti saman tien hyökkäämään Russon kimppuun. Tilanne näyttikin hyvältä siihen asti, kun yhtäkkiä Low-Ki, Christopher Daniels ja Elix Skipper juoksivat paikalle ja hyökkäsivät porukalla Hennigin kimppuun. Samalla BG James saapui selostamaan meneillään olevaa hyökkäystä. Ki, Daniels ja Skipper, joita ei ollut nähty TNA:ssa hyvään toviin mutta joita oli mainostettu tämän illan Gauntlet-ottelun osanottajiksi, olivat siis liittyneet Sports Entertainment Xtremeen. Yhdessä he pieksivät Hennigin, ja samalla Harris Boysit ja Russo repivät ringsidellä olevat TNA-bannerit alas. Lopulta SEX oli tehnyt mielestään tarpeeksi tuhoa, ja porukka poistui yhdessä paikalta. Ki’n, Danielsin ja Skipperin lisääminen SEX:ään (ja ylipäänsä takaisin TNA:han) teki tosi hyvää tälle kuviolle.

Backstagella Bob Armstrong kävi AJ Stylesiin käsiksi ja yritti estää tämän pääsyn areenalle. Armstrong oli nimittäin varma, että Styles oli liittynyt osaksi SEX:ää, koska hän oli edellisen show’n päätteeksi hyökännyt Jeff Jarrettin kimppuun. Styles kiisti väitteet kokonaan. Styles sanoi, ettei hän ole missään vaiheessa väittänyt tekevänsä yhteistyötä Russon kanssa eikä myöskään ole sitä tehnyt. Stylesiä kiinnostaa vain ja ainoastaan NWA World Heavyweight -mestaruus, johon hänellä pitäisi mielestään olla oikeus, koska hän on osoittanut olevansa X-Divisioonan kirkkain tähti ja paljon arvokkaampi kuin koko X Division -mestaruus. Samalla Jeff Jarrett hyökkäsi AJ Stylesin kimppuun, ja miehet alkoivat mäiskiä toisiaan backstagella.

NWA X Division Title Shot

10 Man Gauntlet For The Gold Match

Participants: Jason Cross, Amazing Red, Tony Mamaluke, Jimmy Rave, Shark Boy, Kid Kash, Ace Steel, Jose Maximo, Joel Maximo, David Young

Alun perin Low-Ki’n, Christopher Danielsin ja Elix Skipperin piti siis olla mukana tässä Gauntlet-ottelussa, mutta aloitusanglen päätteeksi Ki oli huutanut ”Screw the gauntlet”, eli Russon porukkaa ei tähän otteluun osallistuminen kiinnostanut. Niinpä heidät korvattiin Maximon veljeksillä ja Ace Steelillä. Kyseessä oli siis samanlainen Gauntlet For The Gold Match kuin oli parissa aikaisemmassakin TNA-ppv:ssä nähty, paitsi että tällä kertaa eliminoinnit tehtiin kehäköysien yli viskaamisen sijaan selätyksillä tai luovutuksilla. Ottelun voittaja saisi X-Divisioonan mestaruusottelun. Tässä nähtiin muutama comeback, kun Jimmy Rave, Shark Boy, Ace Steel ja David Young näyttäytyivät TNA:ssa taas pienen tauon jälkeen.

Huhhuh, aivan hillitöntä spottailua. Hetkittäin nautin tämän katsomisesta niin paljon, että olin aivan valmis antamaan tälle huippuarvosanan. Lopulta päädyn kuitenkin nipistämään puolikkaan pois siitä huipputasosta, sillä sen verran älytöntä tämä touhu välillä oli. Olen kyllä suurten spotfestien ystävä, mutta silti välillä rupesi jo oikeasti häiritsemään se, että liian monen kehässä olevan painijan takia kaikkea menoa oli aivan mahdotonta seurata. Niinpä osa oikeasti hienoista hetkistä jäi myös huomaamatta. Lisäksi harmittaa se, että ihan ottelun päättänyt spotti oli hieman botchattu, koska muuten ottelussa ei ollut mitään näkyviä botcheja käytännössä ollenkaan, mikä on huikea suoritus tämmöiseltä 10 miehen rymistelyltä. Vahvimpia otteita esittivät Kid Kash, Amazing Red, Ace Steel ja yllättäen David Young. Mitään tarinaa tästä ottelusta oli turha hakeakaan, mutta ei se tämän pointti ollut. Hieno ja äärimmäisen viihdyttävä vauhtimäiskintä.

* * * ½ 

Ensimmäisen ottelun jälkeen oli taas tarjolla lisää SEXiä. Vince Russo saapui kehään koko porukan kera, ja ensimmäisenä hän kertoi, miksi Low-Ki, Christopher Daniels ja Elix Skipper olivat liittyneet osaksi hänen porukkaa. He kaikki olivat pettyneitä NWA:n ja TNA:n toimintaan, ja siksi he luottivat nyt Russoon sen sijaan että välittäisivät vanhojen NWA-partojen mielipiteistä. Low-Ki’n TNA-buukkaukset olivat päättyneet, koska Ki ei tahtonut sitoutua 52 viikon pysyvään sopimukseen. Danielsia ei ollut käytetty parin esiintymisen jälkeen, koska hänen lentolippunsa Kaliforniasta olisivat käyneet liian kalliiksi. Skipperille oli tehty oharit, kun tämä oli pyytänyt palkankorotusta. Russo toivotti heidät kaikki tervetulleeksi SEX:ään ja lupasi pitävänsä henkilökohtaisesti huolen siitä, että heidän toiveensa täyttyisivät.

Tämän jälkeen Russo siirtyi varsinaiseen pääasiaan: hän tahtoisi vihdoin vastauksen Jeff Jarrettilta. Oliko Jarrett Russon puolella vai Russoa vastaan? Jarrett saapui kehään ja kertoi oman versionsa historiastaan Russon kanssa vastauksena Russon parin viikon takaiselle tarinalle. Jarrettin mukaan Russo oli nilkki, joka oli aina roikkunut Jarrettin mukana. Jarrett oli kuitenkin kestänyt kaiken siihen asti, kunnes Russo ylitti rajan. Russo oli sylkenyt Jeffin isän kasvoille mollatessaan TNA:ta ja koko NWA:ta, mikä oli liikaa Jeffin mielestä. He olivat nyt NWA:n kehässä, jossa kuuluu noudattaa NWA:n sääntöjä. Jarrett kertoi, ettei hän ollut ikinä ollut Russon puolella eikä tulisi nytkään olemaan. Tämän jälkeen koko SEX hyökkäsi Jarrettin kimppuun. Jarrett taisteli yksin kaikkia kuutta painijaa ja Russoa vastaan mutta jäi lopulta alakynteen. Jännää, ettei kukaan tullut auttamaan häntä. Tämäkin angle oli siinä mielessä ihan hyvä, että saatiinpa ainakin nyt selvä eteneminen myös Jarrettin osuuteen tässä kuviossa, vaikka vähän turhan pitkäksi tätä oli venytetty.

Grudge Match

Disciples of the New Church vs. America’s Most Wanted vs. Harris Boys

Tässä ottelussa ei siis ollut panoksena Disciples of the New Churchin hallussa pitämät NWA Tag Team -mestaruudet, vaan kyseessä oli Mike Tenayn sanojen mukaan Grudge Match. New Churchilla ja AMW:llä oli ollut verinen kauna jo parin kuukauden ajan, ja nyt sellainen oli kovaa vauhtia kehittymässä myös New Churchin ja Harris Boysten välille, koska Harrisit olivat viime viikolla epäonnistuneet mestaruustavoittelussa. Eivätkä AMW ja Harrisitkaan varsinaisesti toisistaan tykänneet, sillä AMW edusti NWA:ta ja ”perinteistä painia” tässä taistelussa Vince Russon SEX:ää vastaan.

Tämä oli ihan mukavaa monen miehen joukkuerymistelyä, jonka laadun ylläpitämisestä pitää antaa suuri kiitos Chris Harrisille, James Stormille ja Slashille. Nämä kolme tekivät jälleen kerran ottelussa hurjasti töitä ja saivat muutkin osapuolet näyttämään hyviltä. Tasoero verrattuna viimeviikkoiseen hirveään joukkuemestaruusotteluun on kuin yöllä ja päivällä. Tällä kertaa puhuttiin ihan oikeasta painiottelusta, jossa nähtiin monia hienoja liikkeitä. Ron ja Don Harriskin liikkuivat taas yllättävän siedettävästi, kun kehässä oli useita heitä parempia painijoita. Kokonaisuutena tämä oli semmoinen ihan mukava perusreseptillä valmistettu mäiskintä, joita tykkään katsoa WWE:nkin lähetyksissä, vaikkei näissä mitään kovin ainutlaatuista ole. Oman lisänsä tähän toi kuitenkin ottelun lopussa nähty ja ainakin minulle täysin yllärinä tullut kahden legendan sekaantuminen ja TNA-debyytti. What a rush.

* * ½

NWA X Division Championship

Sonny Siaki (c) vs. EZ Money vs. Jerry Lynn

Sonny Siaki todellakin onnistui voittamaan uransa ensimmäisen X-Divisioonan mestaruuden, kun edellisen show’n mestaruusottelun lopussa Jerry Lynniä saapu häiritsemään tuntematon ja viettelijämäinen kaunotar. Siaki korjasi voiton, jonka jälkeen kaunotar vinkkasi tälle silmää ja poistui paikalta. Tällä viikolla Siakin oli alun perin tarkoitus kohdata ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessaan EZ Money, joka oli ansainnut itselleen mestaruusottelun parin viikon takaisessa Double Elimination Matchissa. Otteluun lisättiin kuitenkin viime hetkellä ex-mestari Lynn, joka oli Bob Armstrongin mukaan joutunut edellisellä viikolla vääryyden kohteeksi.

Hyvä ja intenssiivinen X-Divisioonan mestaruusottelu. Ei tämä missään tapauksessa jää historian kirjoihin erityisenä klassikkokamppailuna, mutta Lynn, Siaki ja Money tekivät tässä ottelussa juuri sen, mitä heiltä sopi odottaakin. Äijät olivat laittaneet vuoden viimeisen show’n kunniaksi työbuutsit vielä kerran jalkaan, ja jokainen esitteli näyttäviä liikkeitä ja hienoa high flying -menoa. Kolmikolla pelasi kemiat vielä keskenäänkin mukavasti yhteen sillä tavalla, että he saivat esiteltyä tyylikkäitä liikekombinaatioita kolmestaan. Tätä hyvää ja vauhdikasta painia olisi katsonut mielellään paljon pidempäänkin, ja siksi suurin miinus onkin se, että tämä jäi vain noin 8 minuutin mittaiseksi. Muutamalla lisäminuutilla olisi puhuttu jo hienosta ottelusta, nyt jäädään vain hyvän tasolle. Ottelun jälkeen nähtiin lisää mysteerinaista ja Vince Russoa.

* * * 

Street Fight Match

The Truth vs. BG James

NWA:ta edustava ja perinteistä painia puolustava Truth sekä SEX:n riveihin liittynyt BG James kohtasivat toisensa jo edellisen viikon show’ssa Chain & Chair Matchissa. Tuon ottelun lopputulos ei miellyttänyt SEX-johtaja Vince Russoa, ja niinpä hän sai jotenkin junailtua sen, että James ja Truth kohtasivat toisensa uusintaottelussa. Tällä kertaa stipulaationa oli Street Fight Match, jossa ratkaisusuoritus voisi tulla missä tahansa.

Tämä oli ihan kivaa perus HC-mäiskintää, jossa molemmat ottivat ihan hyvin iskuja vastaan ja kumpikin pääsi käyttämään mitä erikoisempia apuvälineitä toisen pieksemiseen. Olisinkin antanut tälle luultavasti kaksi tähteä, koska tämä oli astetta viihdyttävämpää katsottavaa kuin viime viikolla, mutta sitten hommaan piti sekoittaa taas turha SEX-sekaantuminen. Low-Ki’n, Elix Skipperin ja Christopher Danielsin on toki kiva nähdä saavan pushia, mutta olisi myös mukavaa, jos näitä otteluita ei tarvitsisi päättää sekaantumisiin, jotka vielä näyttävät tökeröiltä. Tämäkin ottelu loppui ihan yhtäkkiä aika töksähtävästi. No, muuten Truthin ja Jamesin mäiskintä oli ihan kivaa, joten annetaan sama arvosana kuin viime viikon ottelulle.

* ½

Six Man Tag Team Match

SAT’s & Amazing Red vs. Low-Ki & Elix Skipper & Christopher Daniels

Edellisen ottelun jälkimainingeista syntyi sitten todella yllättävä illan Main Event. Low-Ki, Elix Skipper ja Christopher Daniels olivat siis sekaantuneet edelliseen otteluun, minkä jälkeen Bob Armstrong alkoi saada tästä touhusta tarpeekseen. Hän toi kehään Maximon veljekset ja Amazing Redin ja esitti ringsidellä pyörineelle Vince Russolle haasteen. Russo oli tähän mennessä koko käymänsä sodan ajan hallinnut tappeluita miesylivoimalla, mutta nyt hänellä olisi mahdollisuus näyttää, että hänen painijansa pärjäisivät myös tasaväkisessä 3 vs. 3 -ottelussa. Russo suostui haasteeseen ja lähetti kolme uutta SEX-painijaansa ottelemaan SAT:tä ja Amazing Rediä vastaan. Maximoilla ja Redillä oli tältä illalta takanaan jo Battle Royal -ottelu.

Olipahan uskomaton näytös vuoden viimeisenä otteluna. Aluksi ajattelin, että TNA on buukannut yhdeksi väliotteluksi ennen ME:tä nämä kuusi taidokasta X-Divisioonan kaveria vetäisemään jonkun tiiviin spotfestin. Sen sijaan ottelun aikana minulle valkeni, että TÄMÄ nimenomaan oli se illan Main Event. Ottelu vain jatkui ja jatkui, ja tahti vain koveni koko ajan. Toki tämä keskittyi loppupuolella ehkä turhankin vahvasti Low-Ki’n ja Amazing Redin välienselvittelyyn, ja olisi ollut kiva nähdä enemmän taidonnäytteitä erityisesti Danielsilta ja Skipperiltä, mutta ei tätä ottelua voi silti kovin paljoa moittia. Aikalailla spotfestiksi tämäkin toki yltyi, mutta eihän mitään muuta nyt voi odottaakaan, jos näin taitavia high flyereita laitetaan kuusi kappaletta kehään ja heille annetaan aikaa 20 minuuttia. Kokonaisuutena aivan mahtava taidonnäyte X-Divisioonan kyvyistä tarjota upeaa painiviihdettä. Tällaisia voisi katsoa vaikka kuinka paljon. Erityisen hienoa tässä oli juuri se yllättävä tapa, jolla tämä rakentui. Yksi vuoden parhaita TNA-otteluita.

* * * *  

ME:n aiheuttanutta hienoa fiilistä hieman laimensi se, että tämäkin show piti päättää turhaan ja moneen kertaan nähtyyn SEX vs. NWA -brawliin. Ensin paikalle tuli Curt Hennig, jonka SEX pieksi miehissä. Hennig taisteli jonkun aikaa vastaan, mutta lopulta miesylivoima oli liikaa. Yhtäkkiä katsomosta kehään pomppasi David Flair. David v***n Flair. Hänkin liittyi ilmeisesti SEX:ään, koska hän pisti Hennigin Figure Four Leg Lockiin. Tällöin paikalle saapui Jeff Jarrett, joka onnistui taas näyttämään idioottimaisen vahvalta, koska hän pieksi yksinään lähes koko SEX:n. Lopulta hänetkin iskettiin kanveesiin, ja show päättyi siihen, kun Russo tuhosi kirveellä sisääntulorampin päässä olleen TNA-logon. Semmoista.


Viimeksi ppv:ssä on ollut näin vähän otteluita kaikkien aikojen ensimmäisessä TNA-PPV:ssä, joten oli ihan hauskaa päättää vuosi samalla tavalla. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut kaikenlaisten ongelmallisten vaiheiden jälkeiden oikeaan suuntaan, sillä tämä oli selvästi parempi kuin tuo ensimmäinen PPV ja oikeastaan yksi vuoden parhaista TNA:n show’ista. Suurin kiitos siitä kuuluu X-Divisioonalle, joka ei ollut tällä viikolla yhtään väsynyt tai itseääntoistava vaan yhtä virkeä, upea ja häkellyttävä kuin parhaina viikkoinaan ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt nähtiin taas sitä menoa, jonka takia X-Divari on parasta, mitä TNA:lla on tarjota. Yksi huippuottelu, yksi hieno Gauntlet Match ja vielä yksi hyvä mestaruusottelukin. X-Divarin ulkopuolella meininki oli ihan kivaa tai ainakin siedettävää. SEX-kuvio oli osittain hieman väsyttävää katsottavaa, mutta toisaalta kuvio eteni taas tällä viikolla parissakin tapauksessa oikeaan suuntaan (Jarrettin turn varmistui, uusia naamoja liittyi SEX:ään), joten tästä voi tulla vielä ihan hyvä. Kokonaisuutena show oli Ok.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 16.6.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Joulukuu 2002

Next post

Arvio: WWE Royal Rumble 2003

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.