MyCareer – Irwin 3:16

Irwin 3:16 on juttusarja, jossa pelaan WWE 2K16 -pelin MyCareer-moodia ja kirjoitan hahmoni tarinasta proosaa ja selostamista sekoittavan kertomuksen. Etenen siten, etten pelaa koko moodia saman tien läpi, vaan pysähdyn aina jonkin merkittävän ottelun tai tilanteen kohdalla ja kirjoitan siihenastisesta matkastani raportin. Tämä tapa mahdollistaa sen, että voin halutessanne myös striimata hahmoni matseja reaaliaikaisesti. Smarksiden oman Twitch-striimin löydät täältä. Pelikonsolinani on PlayStation 4.

---

1. ”Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain”

Irwin Goodman lauloi hakeneensa täyden lastin alkoholia lopputilin saatuaan, ja niin teki myös Tauno ”Valomerkki” Nykänen, kun hänelle määrättiin lähtöpassit lihakauppiaan virastaan pahasti käsistä karanneen alkoholiongelmansa takia. Nykänen ei kuitenkaan juonut suruunsa, vaan päinvastoin mies oli intoa piukassa ja nieli viinaa iloissaan kuin viimeistä päivää. Työttömänä, vapaana henkilönä hän voisi näet viimein toteuttaa sen ainoan unelmansa, josta hän oli unelmoinut lapsuudestaan saakka. ”Voisin… vihdoin… ryhtyä… showpainijaksi”, hän sammalsi iljettävä virnistys kasvoillaan ja pani pian pullon kiertämään ringissä. ”Et sä kuitenkaan pysty siihen, sano!” huusi joku, mutta mikään ei kyennyt hyydyttämään humalaista hymyä Nykäsen huulilta. ”Juopon tuurilla!” hän tokaisi hekottaen, ja hetken päästä miehen hoiperteleva haamu lähti kuljeksimaan pitkin Orlandon pimeitä katuja. Puhelimen karttaan oli merkitty punainen piste, jonka päällä luki teksti WWE Performance Center.

Ei siitä sen enempää, sillä jokainen kyllä arvaa tuon tarun ratkaisun. Triple H, tuo vallankumouksellinen visionääri, loi katseensa kännisen Nykäsen naamatauluun, rapsutti takaraivoaan ahdistuneena ja väänsi kasvoillensa äärimmäisen väkinäisen ja vaivaantuneen hymyn. ”Me… tuota… me… me palkkaamme sinut”, Triple H mutisi lattiaa katsellen ja itseään inhoten. Nykäsen suusta pääsi pitkä ja kovaääninen röyhy. ”Ihanko totta? Helvetin hienoa!” vastasi Nykänen, paiskasi väkisin kättä Triple H:n kanssa ja otti huikan taskumatistaan. ”Missä se kehä on?” hän kysyi, jolloin Triple H pakeni vähin äänin paikalta.

Nykänen ei siis ollut Triple H:n mieleen, mutta Vince McMahon oli jostain syystä rakastunut tuohon lihavaan juoppoon, joka korkkasi vartin välein uuden kaljan ja haisi hien ja kusilaarin hirvittävältä sekoitukselta. ”Minkäs teet?” vastasi Triple H, kun häneltä kysyttiin, minkä ihmeen takia Nykäsen kaltainen puliukko oli livahtanut NXT:n suodattimesta läpi. Vince oli päätöksensä tehnyt, ja hän näki Nykäsessä potentiaalia jopa WrestleManian tähdittäjäksi. ”Ja sen nimi – sen nimi on muuten Irwin!” kajautti Vince Triple H:lle, ja Hunter puri hampaitaan koiran lailla yhteen.

 

 

”Irwin… no vinde – miksipä ei!” julisti Nykänen ja tuuletti villisti rintakehäänsä rummuttaen. Silloin joku tarttui häntä olkapäästä kiinni ja veti syrjään. Se joku oli maskeeraaja, nuori tyttö, joka piti nenästään tiukasti kiinni ja kykeni hengittämään vain ja ainoastaan suun kautta – eikä silloinkaan voinut olla ajattelematta kaikkia niitä bakteereja, pöpöjä ja kukaties jopa sieniä, joita Irwinin elimistössä ja vartalossa todennäköisesti iti. ”Tähän suuntaan”, sai tyttö jollain ilveellä tokaistua, ja Irwin myhäili onnessaan. ”Perkele vieköön – uusi duunipaikka ja nuoren gimman seura, kyllä nyt kelpaa!” mies mongersi silmäänsä iskien, muttei saanut tytöltä minkäänlaista vastakaikua.

”Vince toivoi, että käytät huulipunaa ja luomiväriä – reilusti”, sanoi maskeeraaja, ja Irwiniltä purskahti olutta suustaan ulos. ”Siis mitä helvettiä sä solkkaat?” hän kysyi nauraen, mutta maskeeraaja oli totinen. ”Niin, asia on Vincelle ehdottoman tärkeä”, hän tähdensi ja muistutti sitten, että Irwinin työpaikka on nimenomaan Vincen ansiota. Irwin istui hetken vaiti, kunnes korkkasi uuden kaljan, mutisi jotain todella epäselvää ja antoi lopulta maskeeraajalle vapaat kädet. ”Paskaako sitä tässä oikeastaan, pääasia ettei börsta tai varsinkaan se rommi lopu kesken”, hän sanoi, mutta joutui pian uuden ongelman eteen. Tyttö nimittäin selitti, että Vincen toisena vaatimuksena Irwinin täytyisi pitää oikeaa silmäänsä kiinni – aina. ”Ei jufenauta, mä lähden pian lihakauppaan takaisin töihin!” uhkasi Irwin, mutta päätti lopulta alistua Vincen tahtoon.

 

 

”No, miltä näyttää?” kysyi maskeeraaja nauruaan pidätellen, kun Irwin horjui peilin edessä uusi painiasu yllään. Mies tutki itseään tarkkaan eikä sanonut alkuun mitään, mutta vähitellen hänen kasvoilleen alkoi syntyä ylpeä, jollain lailla likainen hymy. ”Ei tää loppujen lopuksi niin kamala kuosi ole”, totesi Irwin, ”tai ainakin nää plehat on helvetin päheet – ja tää takablakkarista roikkuva rätti tai mikä lie nenäliina menettelee myös.” Maskeeraaja oli helpottunut. ”Hyvä – ovi on tuolla!” hän sanoi, ja upouutta nahkaliiviään ihastellut Irwin alkoi hoiperrella hymyssä suin kehäaluetta kohti.

 

 

Kehäalueella Irwin törmäsi heti ensimmäisenä Jason Albertiin, joka säikähti pahemman kerran. ”Vartijat! Vartijat! Täällä on humalainen tunkeilija, joka polttaa tupakkaa!” karjui Albert ja repi sitten savukkeen Irwinin kädestä pois. ”Chillaa vaan, äijä!” Irwin vastasi, ”ja anna nyt miehen prennaa rauhassa.” Vartijat juoksivat nopeasti paikalle mutta perääntyivät pian takaisin. ”Hei! Minne te menette? Viekää tuo otus pois täältä!” vaati Albert, mutta vartijat totesivat, ettei kyseessä ole tunkeilija, vaan Vincen palkkaama uusi painija, Irwin. ”Mitä?” Albert kysyi epäuskoisena, mutta vartijat olivat jo poissa näkyvistä. Silloin Irwin käveli Albertin luokse ja puristi voimakkaasti tämän kättä. ”Terve mieheen”, sanoi Irwin ja korkkasi taas uuden oluen, joka sihahti niin, että vaahtoa lensi Albertin kasvoille.

 

 

Albert oli kiukkuinen, mutta hän kärsi tismalleen samasta dilemmasta kuin Triple H hetkeä aikaisemmin – ainut vaihtoehto oli sietää Irwinin toilailuja, tai muutoin Vince olisi vihainen. ”No, nouse sitten kehään”, Albert sanoi, jolloin Irwin rojahti kehän reunalle ja kieri köysien alta Enzo Amoren jalkojen juureen. ”How ya… doin’?” kysyi Enzo varovasti Albertia silmäillen, ja tilanne muuttui entistä kiusallisemmaksi, kun Irwin niisti nenänsä kanveesiin. ”Mitä minä teen?” Enzo kuiskasi Albertille, mutta Albert oli sanaton. ”O-ottakaa pys-pystypainia ja har-harjoitelkaa vääntöjä”, änkytti Albert, joka ei yksinkertaisesti kyennyt sietämään sitä, kuinka Irwin oli juuri häpäissyt kehän. ”Jaa mitä?” kysyi Irwin ja työnsi molemmat kätensä pöksyihinsä.

 

 

 

Kun Irwin oli harjoitellut painin alkeita Enzo Amoren ja Tyler Breezen opissa, tai ainakin yrittänyt harjoitella niitä, mies pääsi samaan kehään The Vaudevillainsin ja Baron Corbinin kanssa. Albert selitti, että Irwinin on oltava kykeneväinen painimaan myös joukkuematseissa, minkä tähden hän päätti järjestää harjoitusottelun, jossa Irwin ja Corbin ottelisivat Vaudevillainsia vastaan. Corbinin mielipide asiaan oli jyrkkä. ”Tuollainen puliukko – en suostu työskentelemään hänen kanssaan!” jyrisi Baron, mutta Albert tähdensi, ettei kieltäytyminen ole vaihtoehto. Albertin mukaan Vince itse aikoo irtisanoa jokaisen henkilön, joka vastustaa Irwinin läsnäoloa sekä väistämätöntä nousua huipulle tai tarkemmin sanottuna aina WrestleManian pääotteluun saakka.

Niinpä harjoitusottelu alkoi, eikä Corbin voinut tehdä muuta kuin sihistä yksin kulmauksessaan. Irwin nousi nimittäin ensimmäisenä kehävuoroon ja sai vastaansa Aiden Englishin, joka silmäili Irwiniä kauhuissaan. ”No, antakaa palaa”, ohjeisti Albert, jolloin Irwin otti rajusti Englishiä hartioista kiinni ja kaatoi kanveesiin. ”Jeah!” hän karjui ja ryhtyi sitten kuristamaan vastustajaansa kaksin käsin, kunnes tuomari erotti painijat toisistaan. ”Mene pois siitä”, sanoi Irwin tuomarille, nosti Englishin ylös ja tökkäsi tätä sormellaan silmään. ”Vaihda jo!” vaati puolestaan Corbin työntäen kätensä kehäköyden päälle, mutta Irwin ei noteerannut tilannetta millään lailla. Silloin English nappasi Irwinistä yllättäen selätyksen, ja tuomari laski ensin yhteen, sitten kahteen ja lopulta kolmeen.

”Mitä hittoa sä teet?” huusi Corbin, kun Irwin jäi hymyillen mattoon makaamaan. Irwin vastasi, ettei jaksanut nousta selätyksestä ylös. ”Et jaksanut nousta selätyksestä ylös!” Corbin ihmetteli vihaisesti, jolloin Irwin nousi lopulta jaloilleen ja heristi sormeaan. ”Kuules nyt, sälli – voin sulloa sun naamasi mun kainalooni koska tahansa!” vastasi Irwin. Corbin valahti vitivalkoiseksi. Likaisen, hikisen kännikalan kainalo oli vihoviimeinen paikka, jota vasten hän tahtoi kasvonsa painaa. Lopulta Corbin joutui pyytämään Irwiniltä anteeksi, vaikka hän vihasi silloin Irwinin lisäksi itseään.

 

 

Kehästä poistuttuaan Irwin sai palautetta Albertilta, joka totesi, että harjoitukset menivät ihan tarpeeksi hyvin. Joko Albert siis pelkää Vince McMahonia niin paljon, ettei uskalla kritisoida Irwiniä, tai sitten hän tahtoo päästä Irwinistä mahdollisimman vähällä. Irwin joka tapauksessa oli iloisella tuulella ja työnsi röökin suuhunsa. ”Otatko sä?” hän kysyi, jolloin Albert huokaisi syvään ja pudisti päätään. ”Muutun vielä hulluksi”, hän ajatteli ja tuli edes hetkellisesti onnelliseksi, kun Irwin häipyi kehäalueelta pois vessaa etsimään.

 

 

Ensi kerralla: Irwin tuunaa sisääntuloaan ja hioo kehätyylistään uniikin valitsemalla itselleen erilaisia nimikkoliikkeitä. Irwin myös valmistautuu ensimmäiseen varsinaiseen otteluunsa, joka näytetään WWE Networkilla…