NJPWSunnuntaijuttu

Sunnuntaijuttu | Kaikki on pahaa – Mitä EVILin nousu kertoo NJPW:n tilanteesta

Keuhkoistani purkautui epäuskoinen naurunpyrskähdys sunnuntaiaamuna 12.7.2020. EVIL oli juuri selättänyt Tetsuya Naiton NJPW:n Dominion-tapahtuman pääottelussa ja noussut IWGP Heavyweight- sekä IWGP Intercontinental -mestariksi. Bullet Clubiin edeltävänä päivänä liittynyt tuore mestari juhlii voittoaan yllätyspaluun tehneen Dick Togon kanssa. Hiromu Takahashi karjuu taivaisiin raivoissaan. Lähes 4000 hengen yleisö taputtaa kohteliaasti.

Mitä kummaa on juuri tapahtunut?

Koronatilanne on pakottanut myös perinteisesti pitkäjänteiseen buukkaukseen luottavan NJPW:n sekoittavan pakkaansa. Paluu yleisön eteen viikko sitten nostatti firman ympärille melkoisen myrskyn. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Miksi EVIL sai raketin ahteriinsa? Miksi Dick Togo on täällä? Miksi Naiton mestaruuskausi sai kirveestä? Miksi Master Wato on sininen?

Mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsee?

Vallan tasapainon palautus – Eli tarina siitä, miten Yujiro Takahashi ei voi olla Bullet Clubin tärkein raskassarjalainen

Jadon paidan teksti kuvasti monen tunteita Bullet Clubista ennen EVILin loikkaa.

NJPW:n, kuten useimpien japanilaisten painiliigojen, tarinankerronta perustuu pitkälti talleihin ja niiden välisiin kiistoihin. Vahvimmillaan asettelu näkyy Dragon Gatessa, mutta myös NJPW rakentaa feudinsa ja tapahtumansa tallien välisiin kiistoihin. Jos Suzuki-gunin ja Los Ingobernables de Japonin nokkamiehet kinastelevat toistensa kanssa, niin todennäköisesti tallien muut jäsenet nahistelevat samalla keskenään. Tallijako on pysynyt kohtuullisen staattisena vuodesta 2017. Firman keskiössä on Kazuchika Okadan johtama CHAOS, joka on viime vuodet ollut lähes erottamaton New Japanin Sekigunin kanssa. Lisäksi sopassa ovat Minoru Suzukin Suzuki-gun, Tetsuya Naiton Los Ingobernables de Japon (LIJ) sekä tietenkin Bullet Club.

Vuonna 2014 syntynyt Bullet Club oli, tai no, on oikeastaan edelleen japanilaistettu versio nWo:sta… joka itsessään oli länsimaalaistettu versio UWF-I:n invaasiosta. Idea on kaikille selkeä. Ilkeä, pääosin gaijineista koostuva ryhmittymä terrorisoi kotimaan ylpeitä sotureita länsimaalaisilla konnankoukuillaan kuten otteluihin sekaantumisilla. Viimeistään AJ Stylesin johtajakaudesta lähtien BC:n jäsenistö on jatkuvasti roikkunut jossain mestaruuskuviossa. Gun & Gallows, Guerillas of Destiny ja The Young Bucks keräsivät yhteensä kaksinumeroisen määrän joukkuemestaruuksia ja kasan Trios-mestaruuksia päälle. KENTA ja Bad Luck Fale louhivat myös kultaa yksilöinä. Styles, Kenny Omega ja Jay White nousivat firman huipulle IWGP Heavyweight -mestareiksi.

Mutta NJPW:n palattua ruutuun New Japan Cupin merkeissä oli Bullet Clubin tilanne suoraan sanottuna karsea. White, KENTA, Fale, GoD, El Phantasmo, Chase Owens ja Hikuleo ovat jumissa Japanin ulkopuolella. Tämä jätti aktiiviseksi vain Taiji Ishimorin, ikääntyvän juniorin, Gedon, firman pääbuukkaajan ja puoliaktiivisen painijan, Jadon, puoliramman painija-managerin sekä Yujiro Takahashin, alakortin vakiokasvon ja poppoon ainoan junioripainorajan ylittäjän. Yritä siinä olla yhdenvertainen muiden tallien kanssa, kun kovin syömähammas on Tokion sutenööri, jota ei olla päästetty edes G1 Climaxiin sitten vuoden 2015. Takahashi on kyllä viihdyttävä keskikortin roolissaan, mutta nosto yläkorttiin tässä vaiheessa olisi tuntunut käsittämättömältä vedolta.

Vallan tasapaino oli palautettava. Bullet Club tarvitsi uuden ison kaliiberin painijan. Tuo painija oli EVIL. Mutta miksi juuri EVIL? Miksei viimeistä työntöä yläkorttiin ja mestariksi voinut antaa vaikka Suzukille, Tomohiro Ishiille tai Hirooki Gotolle?

Nuoruus on vielä valttia – Eli se hetki, kun tajuat Kota Ibushin olevan 38-vuotias

Kota Ibushin (38) ja Taichin (40) aika tiimalasissa alkaa jo kulua.

Vaikka kovasti haluaisin edeltävässä kappaleessa mainitulle kolmikolle sen yhden kauden suurimman ja kauneimman vyön kanssa, on silti vilkaistava kalenteria.

Suzuki, 52 vuotta. Ishii, 44 vuotta. Goto, 41 vuotta.

En vähättele kenenkään kehätaitoja, mutta New Japanin kotimaan soturit ovat vanhenemassa käsiin. Ongelma korostuu, kun ulkomaalaisvahvistuksia ei ole paikalla. Raskaan sarjan japanilaisista painijoista kolme nuorinta ovat Okada (32), SANADA (32) ja, arvasit oikein, EVIL (33). Yläkortissa viihtyvät parhaillaan Hiroshi Tanahashi (43), Kota Ibushi (38) ja Tetsuya Naito (37).

Lyhyellä tähtäimellä Ibushi ja Naito voivat roikkua pääotteluissa vielä useamman vuoden. Samalla tähtäimellä eläkkeelle suuntaavat Suzuki, Yuji Nagata, Satoshi Kojima, Hiroyoshi Tenzan, Tomoaki Honma ja Togi Makabe. Alakortin veteraanirooliin asettuvat Ishii, Tanahashi ja Goto. Okada ehjänä pysyessään on firman kasvot vielä seuraavan vuosikymmenen.

Mutta jos kaikki ennusmerkit pitävät kutinsa, on tulevaisuus SANADAn ja EVILin käsissä. New Japan tarvitsee nuorehkoa vetovoimaa kantaamaan brändiä seuraavan vuosikymmenen ajaksi.

Mutta eivätkö kaikki ja heidän mummonsa povanneet SANADAn suurta voitonjuhlaa tämän vuoden New Japan Cupissa? Eikö SANADAn loikkaus pois LIJ:sta ollut vain ajan kysymys?

Tässä on oikeasti jotain järkeä – Eli miten EVIL aukaisee mielenkiintoisia tarinankerrontamahdollisuuksia

Hiromu Takahashi ja EVIL aloittivat uransa New Japanin dojossa samaan aikaan. Nyt omien painoluokkiensa kiistattomat mestarit kohtaavat ensi kertaa vastakkain Young Lion -päiviensä jälkeen.

SANADAlla on päällipuolisesti kaikki osaset paikoillaan. Ulkoasu on saa naisväen kiljumaan parran kyseenalaisesta värjäyksestä huolimatta. Stoalaisen vakava asenne iskee japanilaisten syvimpään olemukseen kuin kirves piispa Henrikin päähän. SANADA on oikean vastustajan kanssa kehässä herkkua.

Mutta SANADAlla ei ole samaa yhteyttä New Japaniin kuin EVILillä.

SANADA ei koskaan päässyt New Japanin dojoon vaan sai painikoulutuksensa Keiji Mutolta ja saapui New Japaniin vasta vuonna 2016. Monet feudit New Japanissa saavat kipinänsä jo Young Lion -päivien aikana eikä SANADAlla yksinkertaisesti samoja tarinankerronnan siemeniä puolellaan kuin valtaosalla pukuhuoneesta. Se ei tietenkään tarkoita, ettei SANADA nousisi firman huipulle, mutta se tarkoittaa sitä että tarinallisesti EVILin petos iski syvemmältä.

Naito, EVIL, SANADA, BUSHI, Hiromu Takahashi ja Shingo Takagi olivat yhdessä LIJ, koko Japanin painiskenen suosituin antisankarijoukkio. Naito oli perustaja ja hänen ensimmäinen liittolaisensa, pajeransa, oli juurikin EVIL. Jo vuosien ajan EVIL oli aina LIJ:n riidanhaluisin yksilö, jättäytyen yleensä G1 Climaxin alla pois joukkion perinteisestä yhteysposeerauksesta turnauksen ajaksi. Mutta yleensä sen jälkeen kaikki oli hyvin. Ei tällä kertaa. EVIL iski Naiton mattoon New Japan Cupin voitonjuhlissaan ja sai lapsetkin itkemään.

Petturuus repii LIJ:n sisäiset ristiriidat auki ja on tarinallisesti herkullinen. EVIL ja Takahashin koitos on jo tulossa. Naiton revanssi on vain ajan kysymys. Mitä tuumaa Naiton toiseksi vanhin liittolainen BUSHI? Miten SANADA reagoi pitkäaikaisen joukkuetoverinsa metkuihin? Mitä tekee Takagi?

Eikä tämä jää vain LIJ:n riidaksi. Koko kuvion kutkuttavin osanen on kuitenkin Bullet Club, kunhan matkarajoitukset löysenevät. Mitä tapahtuu, kun Jay White saapuu nappaamaan johtajan viittansa takaisin? Kenen puolella ovat tongalaiset? Ja miten soppaa tulee sekoittamaan ”Machinen Gun” Karl Andersonin paluu kuvioihin?

Ja sitten jotain aivan muuta – Eli mistä syistä Gedo viettää unettomia öitä

Kazuchika Okada ilmoittaa ystävällisesti Gedolle, että mestaruutta on jo ikävä.

Dominionin jälkeen hommahan on paketissa. EVIL on mestari ja raketti on kiertoradalla. Bullet Club on saanut uutta virtaa. Nuori nimi on sementoitu vanhenevaan yläkorttiin. Ratkaisu avaa kutkuttavia tarinoita vaikka millä mitalla. Uusi tähti on syttynyt ja painiparatiisissa kaikki on taas hyvin. Eikö niin?

No, siis.

Kukaan ei voi vielä tietää osuiko Gedon hakku kulta- vai metaanisuoneen.

Elämme vielä koronakautta eikä Japanissakaan painibisnes rullaa vielä tavalliseen tahtiin. Yleisö on päästetty lehtereille, mutta tiukoin rajoittein. Vain kolmasosa areenasta voidaan täyttää, yleisön jäsenillä on kasvonaamiopakko eikä katsomossa saa edes huutaa vaan on tyydyttävä taputtamaan.

EVILin yllätysvoiton ja Bullet Clubiin liittymisen yleisöreaktiota on siis erittäin vaikea arvioida normaalisti. Buuasmyrskyn sijaan tilalla oli pelkkää hiljaisuutta muutamien uskaliaiden yritessä buuata mahdollisimman hiljaa. Onko kuvio oikeasti menestys? Voiko sosiaalisen median palautteeseen luottaa, etenkin kun valtaosa siitä tulee länsimaiden suolaisilta Naito-fanipojilta?

Mutta numeroihin voi aina luottaa. Tuleeko EVIListä vetonaula näillä eväillä?

Tätäkään emme voi vielä arvioida. New Japan on pakotettu rajoittamaan yleisömäärien vielä hamaan tulevaisuuteen. Niin kauan, kun rajoitetut areenat myyvät loppuun, ei talouspuolelta voi ulista ainakaan mitää negatiivista. Mutta kun oikeita loppuunmyyntejä ei haeta, niin uskaltaako Gedo käyttää oikeasti suuria otteluita EVILin ensimmäisellä mestaruuskaudella?

Vai vedetäänkö tässä vaiheessa hätävivusta ja pallotellaan vyö takaisin Okadan lanteille? Okada on kuitenkin kohtaamassa Bullet Clubin kakkosmiehen Yujiro Takahashin (mielipuolinen, mutta totuudenmukainen toteamus), jonka jälkeen voi vain olettaa koston hakemista EVIListä.

Firman suunnitelmat tuntuvat olevan aivan levällään, ainakin lyhyellä aikavälillä. Muissa divisioonissa tämä on näkynyt jopa positiivisella tavalla. Will Ospreayn, Toa Henaren, Juice Robinsonin, Jay Whiten, Guerillas of Destinyn ja lukemattomien muiden puuttuessa on valokeila laskeutunut muille nimille. SHO ja El Desperado ovat saaneet näytön paikan NEVER-kuvioissa. Joukkuedivisioona on oikeastaan mielenkiintoisempi kuin vuosikausiin Dangerous Tekkersien murhattua Golden Acesit.

Mutta entäs se Dick Togo? Haetaanko 51-vuotiaan legendan lisäksi muita japanilaisia freelancereita täyttämään syntyneitä aukkoja? Löytyykö Wrestle-1:n jäämistöstä painijoita palkkalistoille? Saako mahdollinen G1 täydennystä ulkopuolelta?

Entä mitä tehdään ulkomailla olevien nuorien leijonien kanssa? Onko järkeä pitää Great O’Kharn, Shota Umino ja Ren Narita merten takana, kun painibisnes on lännessä jumissa vielä vaikka kuinka pitkään? Lennätetäänkö pojat kotiin täyttämään kortteja uudella ja tuoreella energialla Master Waton tapaan? Entä mitä tehdään Yota Tsujin ja Yuya Uemuran kanssa, jos koronatilanne pitkittyy entisestään?

Näihin kysymyksiin minulla ei ole ratkaisuja. Toivottavasti Gedolla on.

Loppusanat – Eli mitä tästä pitäisi nyt ajatella

”Mitä vittua, Dick Togo?” – allekirjoittanut ja puroresuprofessori, heti Dominionin pääottelun jälkeen.

Viime sunnuntaina vielä nauratti, eipä naurata enää.

EVILin mahdollinen nousu yläkorttiin on kummitellut takaraivossa aika ajoin. Nuorehkolla kaverilla potentiaalia on kyllä ollut, mutta tulokset ovat olleet tähän mennessä aika laihoja. Ishiin ja Goton kaltaisten mörssäreiden kanssa on syntynyt laatua nuoratun neliön sisällä, mutta muiden kanssa on ollut vaikeampaa. New Japan Cupin ottelut jättivät kylmäksi, kuten ymsö mestaruusvoitto Naitoa vastaan, missä muistettavin asia oli selostaja Milano Collection AT:n kurmotus. Tämäkin lähinnä nostatti toiveita Milanon kehäesiintymiselle.

Kehätyöskentely on New Japanissa korostetumpaa kuin länsimaissa eli tekijämiehiä todellakin kaivataan. Omasta mielestäni EVIL ei ole tarpeeksi kiinnostava kehässä kantaakseen koko firman tärkeintä mestaruutta. Vielä. Moni sanoi (ja sanoo) samaa Jay Whitesta.

Samalla katkesi Naiton kauan odotettu mestaruuskausi, joka ei koskaan noussut lentoon koronan takia.

EVIL tuntuu riskiltä. Saa nähdä kannattaako se.

Gedo ei ole hirveästi ampunut harhaan viime vuosina. Tämä olisi paha paikka aloittaa.

Enkä kaiken tämän jälkeen osaa vieläkään kertoa teille, miksi Master Wato on sininen.

Master Waton debyytti on piirtynyt verkkokalvoilleni iäksi.
Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

WWE-veikkaus 2020: The Horror Show at Extreme Rules

Next post

Sunnuntaijuttu | Polar Pekko sai vihdoin tilaisuutensa, ja se nosti huippulupauksen motivaatiota: "Oma tasoni on paljon korkeammalla kuin olin luullut"

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.