Analyysi: Painimaailman kylmä sota – Kenen joukoissa seisovat Impact Wrestling, Major League Wrestling ja Ring of Honor?

Oli kaksi valtapelaajaa. Kiistaton maailmanmahti WWE sekä New Japan Pro-Wrestling, joka hakee vielä paikkaansa lännessä mutta jolla on hyvä maine sekä kasvavissa määrin myös painikansan tuki taustalla. Sitten tuli All Elite Wrestling, ja yhtäkkiä kentällä onkin kolme merkittävää peluria. Sekä fanit että painijat kiittävät, mutta mitä tämä tekee niille liigoille, jotka ovat suoraan näiden alapuolella?

MLW, Impact ja ROH. Kolmikko, joka ei ole WWE-puheen mukaan osa isoja liigoja. Kolmikko, jolla on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Kolmikko, joka ottaa isoimmat vahingot kilpailussa lahjakkaimmasta materiaalista.

Ring of Honorin asema on turvattu toistaiseksi, vaikka se onkin näistä kolmesta promootiosta kaikesta huolimatta heikoimmassa asemassa: AEW perustettiin käytännössä koko firman yläkortista siitä huolimatta, että he auttoivat All Inin luomisessa. Ja tämä luultavasti on tulehduttanut ROH:n ja AEW:n välejä.

ROH on New Japanin saareke Pohjois-Amerikassa, mutta kuinka pitkään? Minusta näyttää, että NJPW on saavuttanut tavoitteensa: jalansijan Yhdysvalloissa. Ring of Honor ei yksinään myisi Madison Square Gardenia loppuun, vaan siihen tarvitaan ulkopuolista apua.

Valtaosa Ring of Honorin menneisyyden kirkkaimmista tähdistä on jo WWE:n riveissä, eikä tulevaisuuden kannalta näytä kovin valoisalta. Painijat tekevät lyhyitä sopimuksia haluten tehdä itselleen nimeä (sekä luultavasti painimaailman käymistilan vuoksi), mutta vastuussa olevat eivät välitä.

ROH on vain alaviite Sinclair Broadcasting Groupin tilinpäätöksessä, eikä tuotetta tehdä tv-katsojille. Tällä hetkellä en oikeastaan tiedä, kenelle tuotetta tehdään. Viikoittaiset lähetykset tulevat kuukauden reaaliaikaa jäljessä, ja tv-lähetyksissä rakennetaan tapahtumia, jotka on jo käyty. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä Ring of Honorin suoratoistopalvelu Honor Clubin tapahtumat sekä maksulähetykset ovat painillisesti hyvää kamaa. Mutta miten  sitoutua tuotteeseen, jonka tarina jää vajaaksi?

Bully Ray haluaa huhupuhueiden mukaan luoda Ring of Honorista 90-luvun ECW:n. ROH:n ydinyleisö ei tule sitä ottamaan vastaan, elleivät ole jo vaihtaneet laivaa, sillä mielestäni ROH-fanit toivovat pitkiä tarinoita, tunteikkaita feudeja ja hyviä matseja. Näistä korkeintaan kaksi täyttyy. Ottelut ovat hyviä, mutta minulla ei ole mitään, mihin tarttua.

Ring of Honorissa NJPW-tähdet ovat vetonauloja. The Elite oli vetonaula, kunnes nosti kytkintä. Omia tähtiä ei juuri ole. Marty Scurll halunnee lähteä heti, kun se on vain mahdollista. Rush ja Bandido tekevät nimeä itselleen. PCO on PCO. Siinäpä ne. Scurllia lukuun ottamatta heistä kaikki ovat debytoineet vuoden sisään. Ja Scurll todennäköisesti liittyy All Elite Wrestlingin porukkaan, kunhan nykyinen sopimus päättyy. Ring of Honorin kannalta ei näytä hyvältä.

Vaikka omia tähtiä ei juuri ole, peliä ei ole silti menetetty, sillä ROH voi tuoda vahvistuksia yhteistyöpromootioista, joihin kuuluu kansainvälisellä tasolla aiemmin mainittu NJPW, brittiläinen Revolution Pro Wrestling ja meksikolainen Consejo Mundial de Lucha Libre eli CMLL. Amerikassa ROH:n merkittävin yhteistyökumppani on Billy Corganin johtama National Wrestling Alliance, jolla on historiaa vaikka muille jakaa. Se myös tuo uskottavuutta.

Mutta se, että NWA:n maailmanmestaruus pyörii osana Ring of Honorin ohjelmistoa, laskee silmissäni ROH:n oman maailmanmestaruuden arvoa. Ring of Honorilla on muutenkin liikaa mestaruuksia. Kun televisioaikaa on tunti viikossa, niin kaikille viidelle omalle mestaruusvyölle ei riitä aikaa. Joukkuemestaruus ja Trios-mestaruus syövät aikaa toisiltaan, ja Women of Honor -divisioona on kuollut pystyyn, koska divisioonassa ei ole yhtään uskottavaa nimeä eikä kuvioita juurikaan rakennella.

Ring of Honorin pitää keksiä jokin juttu, jolla erottua kilpailijoistaan, sillä pelkkä hyvä paini ei riitä enää – sitä näkee tarpeeksi muuallakin. Mikä se erottava tekijä olisi, en osaa sanoa, mutta sen tiedän, että jos NJPW päättää, että ROH on länsilaajentumiselle tarpeeton, tilanne voi muuttua synkäksi. Ilman NJPW:tä ROH on aivan samaa kokoluokkaa kuin Impact Wrestling ja MLW.

Major League Wrestling on ollut tässä sodassa ottavana osapuolena ja menettänyt AEW:lle Jimmy Havocin, Maxwell Jacob Friedmanin, Lucha Brosin ja Sammy Guevaran. MLW:llä on myös muutamia painijoita, jotka painivat myös Impactissa, kuten Sami Callihan, Rich Swann ja Ace Austin, mutta myös omiakin nimiä, kuten Brian Pillman Jr., Teddy Hart, Tom Lawlor ja Davey Boy Smith Jr., jotka tarjoavat viikoittain hyviä otteluita. Painin laadun puolesta MLW on näistä kolmesta kaikkein paras.

Toinen asia, jossa MLW on Impactia ja Ring of Honoria edellä, on selostus. Ei sillä, etteikö ROH:n Ian Riccabonissa olisi mitään vikaa, mutta MLW:llä on nimekäs selostajakaarti, joka osaa asiansa takuuvarmasti. Rich Bocchini (eli WWE:stä tuttu Rich Brennan) ei ärsytä läheskään niin paljon kuin Impactia selostava Josh Mathews. Muut selostajat ovat sitten Matt Striker, Jim Cornette ja Tony Schiavone.

Vaikka MLW on otteluiden puolesta ykkönen, niin tarinassa jäädään hieman jälkeen, koska tunnin lähetysaika ei ole mikään kaikista optimaalisin, kun painiohjelmassa pitää olla painiakin. MLW keskittyy tarinankerronnassa hieman rosoisempaan menoon kuin kilpailijansa, ja se on hyvä erottava tekijä. Myös meksikolaispainijoiden iso määrä on se, mikä erottaa MLW:n kilpailijoistaan. Tuote nauttii hyvästä näkyvyydestä, ja Youtubeen ladatut jaksot keräävät viikossa keskimäärin noin 50 000 katsomiskertaa.

Impact Wrestling on mielenkiintoinen tapaus. Firman tuhoa on ennustettu suunnilleen siitä alkaen, kun se perustettiin, mutta aina se vain selviää. Impactia vaivaa edelleen vanha maine niiltä ajoilta, kun firma vielä tunnettiin Total Nonstop Actionina, vaikka tätä nykyä puikoissa ovat ihan eri henkilöt. Don Callis ja Scott D’Amore ovat nyt rakentaneet noin puolitoista vuotta uutta Impactia sekä hankkineet kiinnostavia uusia nimiä rosteriin. Siihen on toki syynsä, kun lähes koko pääottelijakaarti karkasi WWE:n leipiin. Ace Austinin ja Rich Swannin mainitsinkin jo MLW:n kohdalla, mutta muita kiinnostavia nimiä ovat esimerkiksi Brian Cage, Willie Mack ja Killer Kross, joista viimeksi mainittu on tosin ilmoittanut haluavansa lähteä firmasta.

Impactin isoin ongelma on näkyvyyden puute. Impact on kärsinyt koko ajan huononevista lähetyspaikoista. Nykyinen Pursuit Channel -kanava ei tavoita riittävästi ihmisiä, ja kun lähetysaika on perjantaina puolilta öin, niin sekään tuskin kamalasti auttaa asiaan. Onneksi ilmeisesti syksyllä on luvassa parempi tv-diili. Pursuit Channelin vähäisten katsojalukujen takia Impact lähettää oman viikoittaisensa samaan aikaan myös Twitchissä, mutta niistä katsojaluvuista minulla ei ole tietoa.

Se, missä Impact erottuu näistä kahdesta muusta, on naisten divisioona. Women of Honor -divari on, kuten todettua, täysin onneton, eikä MLW:ssä ole koko divaria ollenkaan, mikä on varmaan toisaalta ihan hyväkin asia; naisia ei vain riitä tarpeeksi kaikille, jotta hyvä divisioona saataisiin aikaan. Impactin kirkkaimpina kruununjalokivinä ovat tietenkin erittäin lupaava Jordynne Grace ja tämän hetken yksi parhaista amerikkalaisista naispainijoista Tessa Blanchard.

Toinen, missä Impact erottuu, on yhteistyökyky. Impact lähettää kuukausittain yhteistyötapahtumia pienempien indyliigojen kanssa omassa suoratoistopalvelussaan. Amazing Redin House of Glory, Tommy Dreamerin House of Hardcore ja Booker T:n Reality of Wrestling ovat yhteistyöliigojen listalla monien kanadalaisten sekä pienempien yhdysvaltalaisten ohella. Lisäksi Impact tekee yhteistyötä japanilaisen Pro Wrestling Noahin kanssa ja on tiettävästi puheväleissä myös WWE:n ja NJPW:n kanssa.

Toivottavasti tämä avoimuus tarttuu, sillä sodan yltyessä yksi pelastava tekijä voisi olla yhteistyön lisääminen pienempien kesken. Impact ja MLW ottivat yhteistyön ensimmäisen askeleen WrestleMania-viikonlopun United We Stand -tapahtuman muodossa. Toivottavasti tätä yhteistyötä tullaan näkemään tulevaisuudessa vielä lisää. Ring of Honor ei taida tähän yhteistyökuvioon vain mahtua, mutta showpainin maailma muuttuu nopeasti, ja mitä vain voi tapahtua.