Arvio: NWA TNA Weekly PPV #46
Päivämäärä: 28.5.2003
Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)
Toukokuun viimeisen TNA-PPV:n selostivat Mike Tenay ja vuosituhannen parhaan selostajan titteliä havitteleva Don West.
Tag Team Match
CM Punk & Jason Cross vs. AJ Styles & D-Lo Brown
Styles ja Brown olivat taggailleet nyt jo reilun kuukauden ajan siitä lähtien, kun heidän yhteinen vihamielisyytensä SEX:ää kohtaan yhdisti heidät. Todellisuudessa kumpikin tavoitteli edelleen pääsyä päämestaruuskuvioihin, mutta viime aikoina he olivat liittyneet mukaan joukkuemestaruuskilpaan. Viime viikolla he hävisivät Asylum Alliance -turnauksen karsintaottelun, joten kaksikko oli hyvin vaikean tilanteen edessä. Vastaansa he saivat Jason Crossin ja viime viikolla TNA-comebackinsa tehneen CM Punkin, joka oli muuten värjännyt hiuksensa lokakuisen esiintymisensä jälkeen. Tuolloin Punk oli vielä blondi.
Tämä ottelu oli luonteeltaan vähän samanlainen kuin Judgment Dayn opener. Taitavia painijoita, vauhdikast menoa ja näyttäviä liikkeitä, mutta aivan liian vähän aikaa tarjolla. Lopputuloksena oli vain ihan mukava mäiskintä, vaikka potentiaalia olisi voinut olla paljon enempään. Erityisesti ilahduttavaa oli se, että nyt Punk näytti oikeasti hyvältä, sillä viime viikolla tai lokakuussa nähdyssä esiintymisessään hän ei ollut millään tavalla vakuuttava. Myös kaikki muutkin tekivät ottelussa parhaansa, ja Cross kunnostautui myymällä Stylesin ja Brownin liikkeitä todella tyylikkään näköisesti. Näistä kaikista kehuista huolimatta on silti korostettava sitä, että tämä ottelu ei saanut edes viittä minuuttia aikaa. Siinä on ikävä kyllä mahdotonta saada aikaiseksi hyvää ottelua.
* *
Ottelun jälkeen Styles ja Brown pitivät yhdessä hyvän promon, jossa he korostivat sitä, kuinka TNA:ssa Jeff Jarrett tuntui pitävän ylintä päätösvaltaa ja kuinka oli Jarrettin syytä, ettei Brownille ja Stylesille ole annettu kunnon mahdollisuutta päästä päämestaruuskuvioihin. Sen sijaan he joutuivat (D-Lo Brownin sanojen mukaan) painimaan joitain jobbereita vastaan. Voi D-Lo, D-Lo. Olisitpa vain tiennyt. Joka tapauksessa Styles ja Brown päättivät lopulta purkaa joukkueensa yhteisymmärryksessä, jotta he molemmat voisivat tosissaan taas tavoitella päämestaruutta. Tämä joukkueen tarun päätös oli buukattu yllättävän hyvin. Ei mitään swerwejä tai muuta vaan rehellinen lopetus.
Ennen Jarrettin promoa näytettiin videopätkä siitä, kuinka Jarrett oli puolustanut NWA World Heavyweight -mestaruuttaan WWA:n ppv:ssä Stingiä vastaan. Tämän jälkeen Jarrett saapui kehään ja teki ensimmäisen kunnon esiintymisensä koko toukokuun aikana. Jarrett aloittikin promon varsin yllättävästi. Jarrett kertoi kuulevansa, kuinka yleisö buuasi hänelle sisääntulon aikaan ja buuasi hänelle, kun hän säilytti vyönsä Ravenia vastaan. Hän sanoi tietävänsä, että katsojat olisivat halunneet Ravenin voittavan mestaruuden. Jarrettin vastaus näihin toiveisiin oli simppeli: ”Life sucks and then you die”. Jarrett käski Ravenia saapumaan kehään, ja näin myös tapahtui. Ravenin mukaan Jarrett on paskiainen, joka ei ole ansainnut menestystään. Hän vertaa Jarrettia DDP:hen (sillä erotuksella, että DDP:lle on sentään moraalia) ja McMahoneihin. Raven sanoi haluavansa uusintaottelun, ja Jarrett vastasi tähän sanomalla, että huonoimpanakaan päivänä hän ei häviäisi Ravenille. Jarrett myös sanoi, että hän on tehnyt kaikkensa menestyksen eteen samalla, kun Raven on ollut aineissa ja pyörinyt bingohalleissa. Jarrett kuitenkin lupasi ryhtyä Ravenin ”suojelijaksi” ja pyrkiä hankkimaan tälle uusintaottelun, jos Raven sitä haluaa. Tämän jälkeen randomtyyppi toi kehään kirjeen, jossa kerrottiin, että Jarrett on hyllytetty loppuillan ajaksi, koska viime viikolla Jarrett oli halpamaisesti hyökännyt Ravenin kimppuun ennen show’n alkua.
Tykkäsin tästä promosta ihan sen takia, että Jarrett ja Raven ovat varmaan TNA:n parhaat promottajat. Oli myös mielenkiintoista, kuinka selvää heel-roolia Jarrett veti, ja Raven puolestaan vaikutti vähän facelta. Onko tässä oikeasti tapahtumassa double turn? Myös uusintaottelu kiinnostaa, jos tällä kertaa Jarrett häviäisi sen. Aika hassua, että Jarrett ei maininnut promossa sanallakaan Glen Gilbertiä, vaikka tämä on ykköshaastaja ja kohtaa Jarrettin ensi viikolla.
Asylum Alliance Tournament First Round Match
Sandman & Sonny Siaki vs. BG James & Konnan
Kuten maaliskuun arviossa mainitsinkin, BG James oli kadonnut TNA:sta mysteerisesti helmikuun alkupuolella otettuaan pari kertaa turpaan Tenacious Z:ltä, joka oli puolestaan edennyt urallaan jo WWE:n puolelle. Lähtiessään James oli ollut yksi SEX:n olennaisia painijoita, mutta hänen poistumistaan ei noteerattu mitenkään, kunnes nyt yhtäkkiä hän teki paluunsa Asylum Alliancen yllätysosanottajana. Selostajien mukaan James oli lähtenyt pois TNA:sta, koska hänelle oli ollut liikaa se, kuinka Russo ja SEX asettivat hänet perhettään vastaan. Nyt se oli ohi, ja James teki tässä paluussaan face-turnin. Joukkueparikseen hän sai Konnanin, jonka kanssa hänellä tuntui pelaavan homma erittäin hyvin yhteen. Vastustajajoukkueessa tilanne oli hieman toinen, sillä viime viikolla toisiaan vastaan ME:ssä painineet SEX:n Sonny Siaki ja Extreme Revolutionin Sandman eivät tulleet toimeen millään tavalla.
Tämmöisistä otteluista on aika turhauttavaa ylipäänsä kirjoittaa arvostelutekstiä, koska eipä näistä ole paljoa sanottavaa. Kokonaisuutena aivan turha kohtaaminen, joka oli ottelu lähinnä nimeksi. Annan tälle puolikkaan ihan vain, koska Siaki väläytti ottelun aikana hienon Leg Dropin ja koska BG Jamesin comeback oli ihan hauska hetki. Harmi vain, ettei James edelleenkään esittänyt mainittavia otteita kehässä, ja Konnanin taidot ovat käyneet viime aikoina hyvin selväksi. Selväksi sen sijaan ei ole käynyt Sandmanin touhu. Äijä näytti olevan tämän esiintymisen aikana aivan päissään (enemmän kuin tavallisesti), ja ainut kysymykseni enää onkin, mitä tämä juoppo ylipäänsä tekee TNA:ssa. Summa summarumina siis sanottakoon, että kaksiminuuttistenkin otteluiden mittarilla tämä oli aika onneton vetäisy. Joukkueturnauksen surkea taso sen kuin jatkuu.
½
Hard Ten Tournament First Round Match
Slash vs. New Jack
Jos joukkueturnaus oli idioottimainen, ei tämä Hard Ten -touhu ollut yhtään sen järkevämpää. Säännöt tässä turnauksessa olivat tosiaan se, että ensimmäinen 10 pistettä ottelussaan saanut voittaa (kunhan voittaa kahden pisteen erolla, muuten jatketaan kunnes ero syntyy). Jokaisesta aseella lyömisestä saa yhden pisteen ja laittamalla vastustajan pöydästä läpi saa 5 pistettä. Viime viikolla Mike Sanders kohtasi tämän turnauksen ottelussa Brian Leen. Nyt oli Slashin vuoro yrittää New Jackia vastaan.
Kuten jo viime viikolla arvasin, vaaditaan ihmeitä, että tämän turnauksen ottelut ovat jollain tavalla viihdyttäviä. Kun koko ottelun ideana ei ole vastustajan piekseminen, kuten rehellisissä HC-otteluissa on, vaan ainoastaan joidenkin pisteiden kerääminen, ei ottelusta yksinkertaisesti voi tulla hyvää. Siinä ei ole mitään rakennetta, tarinaa tai muutenkaan erityistä järkeä. Asiaa ei todellakaan auta se, että näitä otteluita buukataan vielä niin typerästi (tai en tiedä tekevätkö painijat kehässä vain lennosta todella typeriä päätöksiä). Ei ole millään tavalla uskottavaa, että tälläisessä ottelussa painijat missaavat jatkuvasti helppoja pistetilanteita vain viritelläkseen jotain hienompia kikkailuja. Huoh, tämä koko turnaus kuvastaa aika hyvin sitä, miksi tällä hetkellä TNA:n meno kyllästyttää pahasti. Sitten he vielä hehkuttavat ”määrittelevänsä HC-painin uudestaan tällä turnauksella”. Toivottavasti eivät, koska silloin HC-painin tila on todella surkea.
*
Tag Team Match
Triple X vs. SATs
BG James ei jäänyt ainoaksi comebackin tekijäksi, sillä myös Joel ja Jose Maximon muodostama SAT palasi takaisin TNA:han parin kuukauden poissaolon jälkeen. Maximoiden serkku Amazing Red oli viime viikolla saanut kunnon nostetta hyökättyään show’n päätteeksi Ravenin kimppuun. Tällä viikolla Red ei ollut paikalla (vaan Japanin-kiertueella), mutta hänen serkkunsa olivat hypettämässä häntä. Lisäksi SAT:t saivat mahdollisuuden otella joukkuemestareita XXX:ää vastaan. Low-Ki oli edelleen loukkaantuneena.
Virkistävän viihdyttävä ottelu, lähes tulkoon kolmen tähden arvoinen. Maximoita oli kiva nähdä pitkästä aikaa, sillä he tuntuivat olevan ainakin hieman paremmassa vireessä kuin vuodenvaihteen aikoihin, jolloin heidän otteensa olivat paikoitellen aikamoista sähläämistä. Nyt Maximot tyytyivät yksinkertaisempien high flying -liikkeiden tekemiseen, ja sen he osasivat varsin hyvin. Samaan aikaan Daniels ja Skipper hoitivat vaativammat liikkeet, ja kokonaisuutena tämä nelikko saikin aikaan mukavan X-Divarilaisten joukkueottelun. Hyvistä puolista huolimatta tässä oli vähän turhan vahvasti sellainen rutiiniottelun fiilis, jonka vuoksi tämä ei lopulta ihan nouse hyvien otteluiden kategoriaan. Ihan ei ollut täysi yritys yhdelläkään nelikon jäsenästä päällä. Kokonaisuutena silti parasta viihdettä tähän mennessä tässä show’ssa. Ottelun jälkeen Raven hyökkäsi Maximon veljesten kimppuun, joten eipä sitä kunnon face-turnia ainakaan vielä tullut.
* * ½
Tässä välissä nähtiin tosi tarpeellinen ja viihdyttävä (eli oikeasti painilliselta anniltaan täyttä kuraa ollut) catfight Tracyn ja Desiren välillä. Se alkoi siitä, kun Tracy tunkeutui SEX:n pukkariin juttelemaan Asylum Alliance -joukkueparinsa David Youngin kanssa, mutta Desire alkoi haastaa riitaa hänen kanssaan. Sitten naiset kävivät toistensa kimppuun, ja loppu on historiaa. Jippii. Young auttoi lopussa ihastustaan Desirea Tracyn pieksemisessä.
Singles Match
Luchadore vs. Kid Kash
Tätä Masked Luchadore -kuviota lienee hyvä selittää vähän tarkemmin, koska en ole paljoakaan siitä kirjoitellut arvosteluissa. Se taas johtuu siitä, että koko homma on ollut tosi hämärä. Ensimmäisen kerran mysteerinen luchadore ilmestyi Lynnin ja Konnanin feudin aikana ja aiheutti Lynnille tappion. Tuolloin luchadore oli kuitenkin pukeutunut keltaiseen asuun, ja Lynn syytti Konnania luchadoren tuomisesta mukaan kuvioihin. Konnan tunnustikin temppunsa, antoi luchadoren asun Lynnille ja vakuutti, ettei tämä enää toistuisi. Kuitenkin samalla viikolla erilaiseen asuun (tähän edelleen käytössä olevaan) pukeutunut luchadore aiheutti taas Lynnille tappion. Lynn syytti Konnania lupauksen pettämisestä, mutta tällä kertaa Konnan sanoi, että hänellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Seuraavien viikkojen aikana luchadore kylvi sekalaista tuhoa X-Divarissa ja aiheutti ongelmia muun muassa Amazing Redille ja Lynnille mutta myös Triple X:lle. Ensimmäisen kerran luchadorella oli mitään tekemistä Kashin kanssa vasta Kashin mestaruusottelussa Rediä vastaan, kun kaikkien yllätykseksi luchadore auttoi Redin voittoon Kashia vastaan. Seuraavalla viikolla luchadore hyökkäsi uudestaan Kashin kimppuun, ja viime viikolla hän haastoi Kashin otteluun screenin välityksellä tekaistulla äänellä. Alun perin Luchadore oli siis aivan muissa kuvioissa kuin Kash, mutta silti tätä mainostettiin nyt koko Luchadoren olemassaolon ratkaisevana otteluna. Taas yksi syy, miksi TNA oli osittain täyttä kuraa: promootiolta puuttui pitkän tähtäimen suunnitelmat. Todellinen aivopieru pääsi kuitenkin pihalle vasta siinä vaiheessa, kun tällä viikolla aivan erilaiselta kuin aikaisemmin näyttänyt Luchadore riisui ennen ottelua maskinsa ja paljastui Trinityksi. En edes yritä ymmärtää tämän käänteen logiikkaa.
Tämä ottelu oli aika lailla täyttä kuraa, vaikka en edes ottaisi huomioon sitä, kuinka täysin älytön ja kaikella tavalla epäuskottava käänne tämä Trinityn paljastuminen luchadoreksi oikein oli. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, miten käy, kun feudia ei osata lopettaa ajoissa. Trinity ja Kash kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran kehässä joku reilu kuukausi sitten. Silloin heidän feudinsa oli kuumimmillaan, yleisö oli odottanut kohtaamista kauan, ja tunnelma oli huippuluokkaa, kun kaksikko kävi toistensa kimppuun. Tähän vielä lisättiin se, että molemmat olivat kovassa iskussa ja tarjosivat oikeasti näyttäviä liikkeitä. Lopputuloksena oli ihan kiva ottelu, eli varmaan parasta, mitä näiltä kahdelta voi nähdä. Nyt feud ei kiinnostanut enää ketään, tunnelma oli olematon, ja erityisesti Trinity oli tässä ottelussa aivan p**ka. Botchia botchin perään. Jopa hänen vakkariliikkeensä Moonsault meni persiilleen. Kash ei paljon asiaa auttanut, ja näyttävää lopetusta lukuun ottamatta tämä oli aivan onneton sählinki.
½
Asylum Alliance Tournament First Round Match
Justin Credible & Jerry Lynn vs. Chris Sabin & Chris Harris
America’s Most Wanted oli lunastanut paikkansa tässä turnauksessa viime viikon karsintaottelun voitolla, mutta tälläpä viikolla James Storm ei ollut paikalla ”henkilökohtaisten syiden” takia. Niinpä Chris Harrisin oli joko oteltava yksin kahta entistä ECW-mestaria vastaan tai hankittava uusi pari. SEX:n johtaja Glen Gilberti oli taas ottanut tehtäväkseen Harrisin rekrytoimisen, ja koko show’n ajan hän oli yrittänyt yhyttää Harrisin saadakseen tämän SEX-huoneeseensa. Lopulta Harris löytyi ja suostui pitkin hampain Gilbertin ehdotukseen siitä, että X-Divisioonan mestari Chris Sabin ottelee hänen joukkueparinaan. Harris sanoi Gilbertille olevansa kyllästynyt Stormin kanssa venkslaamiseen.
Vihdoin näissä turnauksissa nähtiin ensimmäinen viihdyttävä ottelu. Eipä tämäkään vielä mikään erityinen tai ikimuistoinen koitos, mutta sentään semmoinen, mikä oli oikea ja vieläpä ihan toimiva painiottelu. Loppuratkaisusta en tässäkään paremmin tykännyt, koska se oli turhan töksähtävä, vaikka siinä luotiinkin pohjaa ihan mielenkiintoiselta kuulostavalle Credible vs. Lynn -feudille. Sabin ja Harris pelasivat tässä ottelussa aika hyvin yhteen, mutta mikään TNA:n buukkaus ei saa muutettua sitä faktaa, että haluan silti nähdä AMW:n yhdessä ja niin tuntuu haluavan myös yleisö nyt, kun se ensin kuukausien totuttelun jälkeen oppi tykkäämään tuosta kaksikosta. Tässä ottelussa Crediblen rooli oli lähinnä ringsidellä hengailu, ja Lynn tuntui taas olevan iskujen vastaanottajana, mikä tosin sopi hänelle hyvin. Harris ja Sabin hoitivat sitten liikkeiden esittelyn ja onnistuivat siinä kelvosti. Kokonaisuutena siis kiva matsi muttei silti mitään oikeasti erityistä. Ottelun jälkeen Lynn ja Credible kävivät toistensa kimppuun.
* * ½
Singles Match
Glen Gilberti vs. Raven
Glen Gilberti totta tosiaan oli NWA World Heavyweight -mestaruuden ykköshaastaja, jos se vielä jollekin ei ollut käynyt selväksi. Tämän viikon Main Eventissä hän sai vastaansa entisen ykköshaastajan Ravenin, jonka kanssa Gilbertillä oli ollut ongelmia siitä lähtien, kun mestaruusotteluaan ennen Raven oli tehnyt kaikille selväksi, ettei hän olisi missään tekemisissä SEX:n kanssa eikä oikeastaan koskaan ollut ollutkaan. SEX:n johtana Gilberti tahtoi tehdä petturi-Ravenista selvää, ja nyt hänellä oli siihen vihdoin mahdollisuus. Raven kieltämättä muistutti aika paljon facea, mutta käytöksessä oli sen verran vielä heelmäisyyttä, että merkaan hänet yhä punaisella.
Tästä yritettiin selvästikin rakennella suurta ja jännittävää Main Eventiä, mutta ikävä kyllä TNA oli vissiin edelleenkin unohtanut, että tuohon tavoitteeseen pääseminen on aika vaikeaa, jos suurinta ME-pushia saava kaveri ei ole millään tavalla uskottava. En ole koskaan ollut mikään Disco Inferno -hater, ja WCW-arvosteluissani totesin monesti Discon toimivan mainiosti sellaisena midcardin heelinä. Ongelma on vain siinä, että TNA päätti jostain käsittämättömästä syystä ruveta buukkaamaan Gilbertiä oikeasti uskottavana päämestaruuden haastajana, mikä tuntuu todella typerältä. Tässäkin hän otteli Ravenin kanssa täysin tasaväkisen ottelun, mikä sai lähinnä Ravenin näyttämään huonolta. Ottelusta itsestään pitää toki sanoa, että se olisi voinut olla paljon huonompikin. Molemmat hoitivat osuutensa ihan varmalla tyylillä ja tarjosivat sellaisen perus-ok:n mäiskinnän. Ei tämä silti tuntunut muulta kuin pidennetyltä tv-ottelulta. Asiaa eivät auttaneet myöskään lopun turhat sekaantumiset ja ennen kaikkea Vince Russon paluu, jota olin kauhulla odottanut siitä lähtien, kun Russo oli maaliskuun alussa kadonnut.
* *
Mitä tähän enää oikeastaan sanoisi? Koko toukokuu on ollut TNA:n kannalta aivan kammottava. Promootiolla ei ole mitään selvää tulevaisuuden linjaa, ja ne vähäiset suunnitelmat (Gilberti vs. Jarrett, kaksi typerää turnausta joiden on tarkoitus ”päättää suuri stablesota”, AMW:n erimielisyydet, Kash vs. Trinityn ikuinen jatkaminen) eivät todellakaan olleet hyviä. X-Divari on edelleen promootion valttikortti, mutta sekin on vähän turhan jämähtänyt. Uusi mestari Sabin on ihan hyvä ratkaisu, mutta hän voisi vaikkapa puolustaa sitä vyötään. Uusia nimiäkin saisi tulla enemmän. Ennen kaikkea päämestaruuskuvioihin pitäisi kuitenkin saada joku tolkku. Jos Jarrett meinataan tosissaan kääntää heeliksi, se on melkeinpä paras juttu, minkä TNA voi tehdä. Sen jälkeen Stylesistä voidaan tehdä ykköshaastaja ja lopulta myös mestari. Ehkä se pelastaisi jotain. Aika paljon saa kuitenkin tapahtua, että TNA pääsee taas sille tasolle, missä se oli jo tuossa huhtikuun aikoina. Tämä ei ole edes sellaisella pahimman Russo-kauden aikaisella tyylillä ”crash and burn” -paskaa vaan ihan pelkkää tylsää kuraa. Jos yksikään ottelu ei pääse kolmeen tähteen, ei show voi olla muuta kuin Surkea ja tässä tapauksessa myös vuoden huonoin ppv tähän mennessä.
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 23.9.2013
No Comment