2016NXTTapahtumat

Arvio: NXT TakeOver: The End

Päivämäärä: 8.6.2016

Sijainti: Winter Park, Florida (Full Sail University)

Yleisömäärä: TBA

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

Muistan elävästi, kuinka istahdin alas Kay Bailey Hutchinson Convention Centerin yläparvelle ja katselin alaviistoon, jossa oli surrealistinen näky: NXT:n kehä. TakeOver: Dallas oli juuri alkamassa, ja minä sain kunnian todistaa sitä kaikkea paikan päällä. Se ilta oli kerta kaikkiaan unohtumaton – paras veressä ja lihassa näkemäni tai pikemmin kokemani painitapahtuma koskaan. Niinpä olin oikein innoissani myös tänään, kun avasin television ja uppouduin uusimman TakeOverin tarjontaan. Dallas oli tehnyt minusta ikuisen NXT-fanin ja samalla jättänyt suuhuni maun, josta en tahtonut luopua. Enkä joutunutkaan.

Singles Match

Tye Dillinger vs. Andrade ”Cien” Almas

tye dillinger vs andrade almas nxt takeover the end

Tapahtuma käynnistyi 26-vuotiaan Andrade ”Cien” Almasin NXT-debyyttiottelulla. Almas, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä La Sombra (painijana, joka onnistui voittamaan IWGP Intercontinental -mestaruuden Shinsuke Nakamuralta NJPW:ssä toukokuussa 2013), lisättiin niin ollen mm. Asukan, Apollo Crewsin ja Kevin Owensin joukkoon painijana, jonka ensimmäinen (virallinen) WWE-ottelu nähtiin nimenomaan NXT:n TakeOver-lähetyksessä.

Almas oli itselleni täysi tuntemattomuus, joten ottelu kiinnosti tavallista enemmän; on aina mielenkiintoista tutustua uuteen painijaan. Dillinger on toki vanha tuttu, ja vaikka olen aiemmin väittänyt, että Tyen hahmo toimii vain ironisuutensa ansiosta (”Dillinger ei ole oikeasti täyden kympin veroinen painija, vaikka väittää niin”), mies on muuttunut viime aikoina paremmaksi ja karismaattisemmaksi painijaksi. Jo varsin pieni interaktiivinen teko (”Ten! Ten! Ten!”) voi luoda ottelijasta kiinnostavan.

Matsi, jonka aikana yleisö oli tulessa (niin kuin illan ensimmäisessä ottelussa olla kuuluu), oli kuin omituinen aikamatka 1990-luvun lopun ECW:hen, jossa Lance Storm (Dillinger) otteli Eddie Guerreroa (Almas) vastaan. Eddie-vertaus on toki paljon sanottu ja syntyy tietenkin helposti jo siitä, että Almas on meksikolainen, mutta tietyllä tavalla se Almasin velmuilu ja ottelutyyli toi aidosti mieleen Eddien (ottelutyyli pelkästään muistutti tosin enemmän ehkäpä Jerry Lynniä) – ja kuten ECW-fanit ehkä muistavat, ne Lance Stormin ynnä muiden matsit eivät välttämättä olleet aivan putipuhtaita napakymppejä, vaikka taitoa ja osaamista riitti kyllä yllin kyllin. Niin kävi myös tässä matsissa, joka sisälsi pari upeaa hetkeä (mm. kovan potkun kulmauksessa väärin päin roikkuneen Almasin naamaan) mutta joka ei ihan onnistunut lunastamaan odotuksiaan. Mukava ja freesi matsi joka tapauksessa, ja mielestäni ottelu teki hyvää myös Dillingerille, vaikka mies joutuikin taistelussa taipumaan. 

7/10

 

NXT Tag Team Championship

The Revival vs. American Alpha (c)

nxt tag team championship takeover the end

Tämä oli paras näkemäni joukkueottelu pitkään aikaan. Tiedän, että olen viljellyt vastaavanlaisia lausahduksia pitkin kevättä ja ylistänyt vähän kaikkea moisin sanoin, mutta seison sanojeni takana. Se kenties kielii siitä, että tämä on ollut poikkeuksellisen hyvä painivuosi.

Jos kuvaisin tätä matsia yhdellä sanalla, se olisi tykitys. Ottelu oli kuin järkevästi rakennettu spottijuhla, jossa ammuttiin alinomaa kovilla ja painettiin rohkeasti kaasujalkaa. Matsi ei siitä huolimatta vaikuttanut missään vaiheessa koreografioidulta (toisin kuin esim. Will Ospreayn ja Ricochetin kohuttu kohtaaminen NJPW:n Best of Super Juniors -turnauksessa), vaan ottelu tuntui autenttiselta kilpailulta. Tätä korosti mm. se, kuinka joukkueet kertoivat tarinaa jo ihan pienillä eleillään, esimerkiksi taktiikkojaan verbaalisesti hioen kuin jalkapalloilijat tai muut strategiset joukkueurheilijat konsanaan. Myös se varsinainen paini oli ihailtavan sulavaa ja johdonmukaista. Flow ei katkennut hetkeksikään.

Rakastin lisäksi ottelun lopputulosta eli The Revivalin yllätysvoittoa. Myös se, mitä matsin jälkeen tapahtui (arvokkaan managerilegenda Paul Elleringin johtama kahden hirviön kopla hyökkäsi American Alphan kimppuun), oli täydellistä buukkausta. Ilmiömäinen ottelu – illan paras – ja feudi, joka toivottavasti ratkaistaan Brooklynissä esim. paras kolmesta -ottelussa. Voisin katsella Alphan ja Revivalin matsaamista vaikka kokonaisen TakeOverin verran: niin uskomattoman hyvin joukkueet toimivat vastakkain.

9/10

 

Singles Match

Austin Aries vs. Shinsuke Nakamura

austin aries vs shinsuke nakamura nxt takeover the end

Tämä ottelu oli siinä mielessä epäreilussa asemassa jo siksi, etten voinut olla vertaamatta sitä Nakamuran ja Sami Zaynin matsiin (jonka siis koin paikan päällä Dallasissa). Nakamuran ja Zaynin ottelu oli nimittäin paras (taas se sana) koitos, jonka olen koskaan yleisössä todistanut – jopa parempi kuin se WWE:n ihan ensimmäisen Suomen-kiertueen pääottelu, jossa Edge ja Rey Mysterio ottelivat Kurt Anglea ja Chris Benoit’ta vastaan Helsingissä. Niinpä odotukseni Nakamuran seuraavaa TakeOver-ottelua kohtaan olivat kaiketi aavistuksen verran liialliset, eikä Aries siten onnistunut säväyttämään kuin Zayn.

Väitän, että ottelun ongelma oli liian hidas tempo. Alphan ja Revivalin pommituksen jälkeen tuntui vaikealta vastaanottaa matsia, joka kulki jo alusta saakka hitaasti kuin vanhus. Hidas tempo ei sinällään ole minkään sortin ongelma (rakastan vanhoja matseja, joissa tempo saattaa olla vielä moninkertaisesti hitaampi), mutta mielestäni tässä ei nyt ajateltu yleisön fiilistä kovinkaan onnistuneesti. Luulen, että niin Full Sail Universityn väki kuin me Network-katselijatkin olisimme tahtoneet nähdä vauhdikkaamman mätön, joka olisi käynnistynyt säväyttävällä tappelulla ja liikkunut sitten luonnollisesti sen hitaamman toiminnan suuntaan. Nyt hidas tempo tuntui oikeastaan yhtä järjenvastaiselta pakkosyötöltä kuin Roman Reignsin käsikirjoittaminen rakastetuksi sankariksi, jota hän ei yksinkertaisesti ole.

Itkuvirrestäni huolimatta pidin ottelun lopputaistelusta paljon. Eritoten se, että Aries kaatoi Nakamuran niskoilleen apronia vasten, oli mainio hetki. Pidin tavallaan myös ottelun tarinasta (Aries yritti parhaansa mukaan pitää Nakamuran aisoissa), vaikka se samalla oli myrkkyä tunnelmalle. Toisaalta yleisö sentään piti atmosfääriä yllä hoilottamalla Nakamuran tunnaria kovaan ääneen – siitä synninpäästö katsojille, jotka olivat hetkeä aikaisemmin huutaneet WWE:n Hall of Fame -jäsenelle, että ”Who are ya?”.

8/10

 

NXT Women’s Championship

Nia Jax vs. Asuka (c)

nia jax vs asuka nxt takeover the end

Illan toinen (ja toiseksi viimeinen) mestaruusmatsi sisälsi ehkä jo vähän liian selvän tarinan: ylivoimaisen jättiläisen ja sympaattisen sankarin taiston. Samalla heräsi kysymys siitä, onko Nia Jax ruumiinsa vanki. Kuinka monta tällaista ottelua yleisö jaksaa katsella ennen kuin Nia alkaa maistua kulahtaneelta ja yksitoikkoiselta ottelijalta?

Matsi ei siis missään nimessä ollut huono tai epäonnistunut, muttei toisaalta järin mahtavakaan. Enemmän olisin nauttinut sellaisesta tarinasta, jossa Asuka olisikin yllättäen dominoinut Niaa. Näimme siitä kyllä vilauksen ottelun lopputaistelussa (joka tosin loppui aivan liian nopeasti), mutta mieluummin olisin nähnyt moista toimintaa jo matsin alussa. Nyt tämä oli kuin toisinto Nia Jaxin ja Bayleyn Lontoon-ottelusta sillä erotuksella, että Asuka potki Nian kumoon, Bayley kuristi.

En toisin sanoen ole täysin tyytyväinen siihen, kuinka ”heikolta” Asuka näyttää. Paremmin hän toimisi hurjana ottelijana, jota on mahdotonta pysäyttää. Matsina joka tapauksessa kelvollinen, vaikka hävisikin aika lailla Nian ja Bayleyn TakeOver-ottelulle.

7/10

 

NXT Championship
Steel Cage Match

Finn Bálor vs. Samoa Joe (c)

finn balor vs samoe joe nxt takeover the end

Samoa Joe ja Finn Bálor, tuo ”legendaarinen” parivaljakko.

Noin kyynisesti ajattelin ehkä aikaisemmin, mutta tässä tapahtumassa Joe ja Bálor vihdoinkin kykenivät ottelemaan sellaisen matsin, joka oli hypensä väärti. Lontoossa epäonnistuttiin hiukan, ja Dallasin ottelua vaivasivat verenvuodatuksen komplikaatiot (ottelu keskeytettiin jatkuvasti), mutta nyt matsi oli yllätyksenä myönteinen. Se johtui pitkälti siitä, että ottelumuoto sopi kaksikolle oikein hyvin.

Häkkiä ei ehkä käytetty jatkuvasti aseena eikä sen vaikutusta siten alleviivattu, mutta moinen tuntui ainoastaan raikkaalta. Joe ja Bálor yksinkertaisesti taistelivat mestaruudesta, ja häkki teki ottelusta hyvällä tavalla simppelin. Painijat eivät päässeet pakoon toisiaan, vaan fokus oli taistelussa, joka äityi paikoitellen varsin puroresu-henkiseksi rajuine heittoineen, lyönteineen ja potkuineen – ja jos häkkiä hyödynnettiin, sitä hyödynnettiin järkevästi (kuten silloin, kun Joe jäi ”vangiksi” häkin seinän ja kehäköysien väliin ja ajautui ongelmiin vähän niin kuin André the Giant aina sotkettuaan kätensä yläköysiin). Toimiva ja yksinkertainen mittelö paremmuudesta, ja maskina Kanen naamalla – eli ikään kuin kirsikkana kakun päällä – erinomainen lopetus, joka todella myös lopetti tämän sodan.

Mielestäni erittäin hyvä ottelu, joka kietoutui hienosti siihen tarinaan, jota Joe ja Bálor olivat kertoneet jo Lontoossa, Dallasissa ja NXT:n kiertueilla. Ei kuitenkaan vetänyt vertoja American Alphan ja The Revivalin uskomattomalle matsille, joka oli tämän TakeOverin paras ottelu.

9/10


Kokonaisuudessaan NXT TakeOver: The End oli parempi tapahtuma kuin olin uskaltanut toivoa. Otteluista jokainen oli vähintäänkin hyvä, ja vaikka pari ottelua olisi voitu suunnitella eri lailla (Nakamura vs. Aries ja Asuka vs. Nia Jax), kokonaisuus oli vahva. Kunnia kuuluu ottelijoiden lisäksi NXT:n tuottajille, jotka ovat kyllä tehneet häikäisevää jälkeä. NXT:n presentaatio on niin paljon nykyaikaisempi Raw’hon ja SmackDowniin verrattuna, että nämä TakeOver-lähetykset tuntuvat jo automaattisesti erityisiltä. Tumma estetiikka, sopiva musiikki ja trendikkäät selostajat, juontajat ja katsojat luovat kokonaisuuden, joka tuntuu kaikkea muuta kuin taantumukselliselta. NXT on mainio lahja painifaneille, ja sen olemassaolosta täytyy olla todella kiitollinen.

Tapahtuman arvosana: 8/10

 

Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarkside-universumin ylläpitäjä, joka rakastaa laadukasta showpainia.

Previous post

WWE-veikkaus 2016: NXT The End

Next post

Video: FCF Wrestling Show Live! 21.5.2016

2 Comments

  1. Noita
    15.06.16 at 23:33 — Vastaa

    Mikäli Nakamura ja Aires olisivat tykittäneet täysillä ei full sail olisi jaksanut katsoa loppu takeoveria. Valitettavan usein on wwe:ssä käynyt niin että yleisö ei jaksa antaa painijoille minkäänlaista reaktiota sen takia että show edellinen tai pari edellistä matsia on ollut liian nopeata toimintaa (esim wm 25)

    • 20.06.16 at 17:38 — Vastaa

      Jep, eli WWE oli buukannut itsensä tässä umpikujaan. Vaihtoehtoja oli kaksi: 1) polttaa yleisö loppuun antamalla Ariesin ja Nakamuran otella täysillä tai 2) tehdä Ariesin ja Nakamuran ottelusta hidastempoinen (ja auttamatta sellainen, joka ei odotuksiaan lunasta).

      Nakamura on ylipäänsä ongelmallinen painija NXT:ssä, sillä hän on niin kiinnostava, että hänen ottelunsa on aina se ”todellinen” pääottelu. Nakamuran pitäisi siis aina otella illan viimeisessä matsissa (tämän olisi eritoten pitänyt tapahtua Dallasin TakeOverissa).

      Itse olisin kylmäverisesti buukannut jo tähän TakeOveriin ottelun, jossa Nakamura olisi haastanut joko Bálorin tai Joen mestaruudesta. Joku voisi ehkä kritisoida sitä liian hätäiseksi buukkaukseksi, mutta mielestäni Shinsukea tulisi hyödyntää niin nopeasti kuin mahdollista.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *