Viisi pointtia: SLAM! Wrestling Finland Mega Launch (22.3.2019)
Päivämäärä: 22.3.2019
Sijainti: Helsinki, Suomi (The Circus)
Suomen painihistoriassa kääntyi uusi sivu, kun Michael ”StarBuck” Majalahden perustama SLAM! Wrestling Finland piti ensimmäisen julkisen tapahtumansa perjantaina 22. maaliskuuta 2019. Tämän tapahtuman nimi oli Mega Launch, ja se lähetettiin suorana lähetyksenä Suomen suurimman verkkomedian, Ilta-Sanomien, suoratoistopalvelu ISTV:ssä. Illan aikana nähtiin seitsemän ottelua, ja kaikki kulminoitui kahden järkälemäisen lihamyllyn kohtaamiseen.
1. Puitteet enemmän kuin kunnossa
SLAM! Wrestling Finland on monin tavoin mielenkiintoinen konsepti, ja paljon palstatilaa saanut Mega Launch nousi pyörremyrskyn lailla esiin maaliskuun aikana. Suurin uutinen oli eittämättä se, että Suomen isoin verkkomedia Ilta-Sanomat tiedotti lähettävänsä show’n suorana lähetyksenä ISTV-palvelussaan. Se sykähdytti, sillä sellaista näkyvyyttä ei ole kotimainen paini vuosikausiin saanut.
Samalla tosin takaraivooni hiipi ajatus tuotantoarvoista. Kävisikö Mega Launchissa samalla tavalla kuin Tampereella joulukuussa järjestetyssä FCF Wrestlingin show’ssa, jonka Aamulehti striimasi verkkosivuillaan? En ole tuota kyseistä joulukuista lähetystä nähnyt, mutta kuulin ja tiedän, että se tapahtuma taltioitiin vain yhden kameran voimin.
Pelkoni oli kuitenkin turha. Mega Launchin nettilähetys oli todella kaunista katseltavaa – ja SLAM! Wrestling Finlandin jo liki legendaariseksi kasvaneen iskulauseen sanoin sitä kuuluisaa ”maailmanluokan meininkiä”. Tapahtuma taltioitiin viiden kameran voimin, ja lähetyksellä oli ohjaaja, joka piti – tai ainakin koetti pitää – huolen siitä, että ruudulla näkyi juuri se, mitä siellä pitikin näkyä.
Yksi puute näissä puitteissa tosin oli, ja siitä olen jo ehtinyt avautua vuolaasti. Minä nimittäin selostin tämän tapahtuman yhdessä ylläpitäjä Vuohtoniemen kanssa, ja meiltä katosivat selostamosta toistemme äänet ensimmäisen ottelun aikana. Syy lienee inhimillisessä virheessä, mutta on pakko alleviivata, että selostaminen on liki mahdotonta silloin, jos ei kuule, mitä toinen selostaja sanoo.
Onneksi piuhat saatiin kuntoon Stark Adderin ja Ken Malmsteenin ottelun jälkeen, mistä eteenpäin tekniikka pelasikin kaikin puolin hyvin.
2. Diversiteetti piti tapahtuman raikkaana
Mega Launch oli mainos, joka nosti tietoisuutta SLAM! Wrestling Finlandista ja sen kolmesta tuotepaketista. Niinpä tapahtumassa mainostettiin kaikkea sitä, mitä SLAM! Wrestling Finlandilla on tarjota: vauhdikasta workratea, saippuaoopperamaista draamaa, väkivaltaista sodankäyntiä, klassisia tarinoita, teräviä juonenkäänteitä, taitavaa naistenpainia ja hirviömäisten järkäleiden spektaakkelimaisia lihamyllyjä.
Se, että Mega Launchin ottelut edustivat eri tyylejä, piti show’n samalla varsin raikkaana. Katsoja ei ehtinyt kyllästyä, kun kulman takaa oli aina tulossa jotakin uutta ja poikkeavaa. Tapahtuma olikin ikään kuin sushitarjotin, jossa on monenlaisia makuja – ja juuri sopivasti wasabia.
Tästä diversiteetistä ei kuitenkaan mielestäni saatu puristettua aivan kaikkea mehua irti. Jotkin tikat osuivat kyllä lähelle häränsilmää, mutta osa tikoista lensi ohi taulun. Esimerkiksi Tiny Ironin ja Demolition Daviesin älytön mättö oli mielestäni oikein onnistunut ja uskomaton veto, kun taas Shemeikan ja David Turgerin taistelu oli pikemmin pettymys. Myös Stark Adderin ja Ken Malmsteenin koitos epäonnistui ja olisi vaatinut rutkasti enemmän puuta pesään.
Uskon, että jo muutama pieni muutos olisi vaikuttanut tapahtumaan myönteisesti. Malmsteen ja Adder olisivat mielestäni voineet otella illan avausottelussa ja keskittyä pikkutarkan mattopainin sijaan yleisön viihdyttämiseen.
Toinen – ja paljon keskeisempi – muutos olisi ollut se, että Ivan Markov ja David Turger olisivat vaihtaneet paikkojaan. Turger, joka ei juurikaan tuntunut säväyttävän Helsingin yleisöä Shemeikkaa vastaan, olisi voinut näyttää kyntensä ja hampaansa ”Häijy” Heimo Ukonselän verenhimoisena vastustajana rankassa hardcore-ottelussa, kun taas Shemeikka olisi mahdollisesti päässyt paremmin irti Markovia vastaan.
Show’n jälkimmäinen puolisko oli yhtä kaikki toteutettu varsin mallikkaasti, ja rima pysyi Fabio Ferrarin ja ”The Rebel” StarBuckin ottelun jälkeen korkealla. Tiny Iron ja Demolition Davies toki pudottivat riman ryminällä alas, mutta sitä ei olisi estänyt yhtään mikään.
3. Sopivasti nostalgiaa
Jos Tiny Ironin ja Demolition Daviesin mieletön mähinä oli jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä tämän routaisen maan kamaralla, niin ilkeä italiaano Fabio Ferrari oli malliesimerkki nostalgisesta ja karikatyyrisestä ulkomaisesta antagonistista. Nostalginen oli myös ”Häijy” Heimo Ukonselän ja Ivan Markovin hardcore-ottelu, joka noudatti jokaista hardcore-painin kymmenestä käskystä – joskaan verta tässä Suomen ja Venäjän vihanpidossa ei ikävä kyllä vuodatettu. Samaan nostalgiseen kastiin lukeutuu toki myös se sapluuna, jota StarBuckin ottelu noudatti, ja tuo kyseinen sapluuna toimii parhaiten silloin, kun kanukki taistelee protagonistin saappaissa juuri Fabio Ferrarin kaltaista nilkkiä vastaan.
Mega Launch ei kuitenkaan nojannut onneksi vain menneeseen, sillä tapahtumassa oli myös ripaus todella tuoretta tavaraa. Tärkein esimerkki tästä oli naispainijoiden ottelu, joka oli minun mielestäni kirkkaasti tämän tapahtuman paras koitos. Portugalilainen Shanna, venäläinen Natalia Markova ja ruotsalainen Betty Rose saivat otella todella tiukan ja viihdyttävän ottelun, joka oli nimenomaan painiottelu eikä esimerkiksi mikään bikinimallien kissatappelu. En tiedä, olenko koskaan ennen nähnyt yhtä hyvää naispainijoiden välistä ottelua Suomessa, ja se on hieno meriitti, se.
Toinen piristävä tapaus oli illan avausottelu, jossa nuoret painijat Jami Aalto, Polar Pekko, Kert Kukk ja Mikk Vainula saivat tuhannen taalan tilaisuuden otella ISTV:n valokeilassa. Ottelu ei välttämättä ehtinyt lunastamaan kaikkea mahdollista potentiaaliaan, mutta se oli joka tapauksessa pelottavan hieno osoitus siitä, kuinka nopeasti Pekko, Kukk ja Vainula, vain noin vuosi sitten debyyttinsä tehneet ottelijat, ovat kehittyneet.
4. Naiset varastivat valokeilan
Tässä kohdin huomautettakoon, että naisilla viittaan painijoihin, en tanssityttöihin tai illan haastattelijaan eli ”Miss BumBum” Tanja Sundelliin. Shanna, Markova ja Rose kun onnistuivat siinä, missä muut painijat eivät, ja heidän ottelunsa oli sen vuoksi illan paras.
Tämä oli kerta kaikkiaan toimiva ottelu, jossa painettiin heti alussa kaasu pohjaan. Natalia Markova iski Betty Roselle niin rankkoja kämmensyrjälyöntejä, että siinä voisivat jäädä jopa Tomohiro Ishiin kaltaiset panssarivaunut kakkoseksi. Shanna lensi läpi taivaan niin kuin portugalilainen muuttolintu, kuten Vuohtoniemi hienosti selostamossa veisteli. Rose sen sijaan taisteli altavastaajan sympaattisissa saappaissa, vaikka on pakko myöntää, ettei hän ollut aivan kirkkaimmillaan tällaisessa ottelussa, jossa joutui jakamaan sankarin viitan toisen painijan – eli siis Shannan – kanssa.
Shanna, Markova ja Rose saivat yhtä kaikki otella sielunsa kyllyydestä, ja tuloksena oli mainio suoritus. Jos kaikista muista otteluista jäi jotakin hampaankoloon, tästä ei liiemmin voinut valittaa. Yksi ongelma oli toki lopetus, joka oli eräänlainen antikliimaksi, koska Shannan lopetusliike kalpeni monelle muulle ottelun aikana nähdylle spotille, mutta se annettakoon anteeksi.
Hienoa, että naispaini elää ja voi hyvin myös Suomessa ja SLAM! Wrestling Finlandissa.
5. King Kong ja Godzilla lunastivat odotuksensa
Kuten jo sanoin tämän show’n Jälkipyykkinarussa (kuuntele tästä), Tiny Iron on minun henkilökohtainen ”guilty pleasure”. Sama englanninkielinen sanaliitto kyllä toisaalta pätee ylipäänsä näihin kömpelöihin hirviöotteluihin. Minä yksinkertaisesti nautin siitä, kun kaksi kolossaalista monsteria tuijottaa toisiaan silmästä silmään ja antaa palaa. Siksi minä nautin myös Tiny Ironin ja Demolition Daviesin eeppisestä kohtaamisesta, joka oli kaikessa juustoisuudessaan todella mieleenpainuva ja hauska kokemus.
Sitä en toki tiedä, oliko tämä paras vaihtoehto myymään SLAM! Wrestling Finlandin tuotteita Suomen kansalle. Ehkä oli, ehkä ei. Minä joka tapauksessa otin tästä kaiken irti, ja ainoastaan ottelun – väärällä tavalla – ärsyttävä lopetus jätti happaman maun suuhuni. Tämän olisi hitto soikoon pitänyt loppua Tiny Ironin voittoon ja siihen, veli, kuinka sadat tuhannet ironikot kiljuvat onnesta The Circuksen lehtereillä, hemmo!
En myöskään tiedä sitä, miksi tapahtuman piti loppua cliffhangeriin. Voi olla, että Fabio Ferrarin juonikuvio saa vielä jatkoa Suomessa, mutten tiedä, odotanko sitä erityisellä innolla, sillä se, mitä SLAM! Wrestling Finlandilta janoan, on kivenkovia painimatseja, joiden ei tarvitse noudattaa showpainin tarinankerronnan perinteisiä ja ikiaikaisia koukeroita.
Juuri siksi illan kaksi viimeistä ottelua rokkasivat tuhatta ja sataa – ennen kuin King Kongin ja Godzillan lopputaistelu katkesi kuin seinään.
Tulokset:
- Jami Aalto ja Polar Pekko voittivat Mikk Vainulan ja Kert Kukkin. Arvosana: 6/10
- Stark Adder voitti Ken Malmsteenin. Arvosana: 4/10
- Ivan Markov voitti ”Häijy” Heimo Ukonselän hardcore-ottelussa. Arvosana: 7/10
- David Turger voitti Shemeikan. Arvosana: 4/10
- ”The Rebel” StarBuck voitti Fabio Ferrarin Circle of Champions -turnauksen esikarsintaottelussa. Arvosana: 8/10
- Shanna (c) puolusti Queen of Southside -mestaruuttaan onnistuneesti Natalia Markovaa ja Betty Rosea vastaan. Arvosana: 8/10
- Tiny Iron voitti WAW European Heavyweight -mestari Demolition Daviesin diskauksella. Arvosana: 5/10
SLAM! Wrestling Finland Mega Launch -tapahtuman arvosana: 7/10
No Comment