AEWEsittelyt

AEW Double or Nothing tänä viikonloppuna – Minkälaisella painijajoukolla lähdetään muuttamaan maailmaa?

All Elite Wrestling järjestää kuukausien odotuksen jälkeen ensimmäisen tapahtumansa Las Vegasissa lauantaina (kello 03.00 sunnuntaiaamuna Suomen aikaa, pre-show tuntia aiemmin)Double or Nothing pyrkii näyttämään kansainväliselle painikansalle heti kaapin paikan. Elite-johtotähtiensä lisäksi AEW on saanut pakattua starttipäivän painijakokoonpanoonsa kansainvälisen kattauksen enemmän ja vähemmän tunnettuja nimiä.  

AEW:n omien kotisivujen mukaan miespainijoita on kirjoitushetkellä sopimuksen alla 27 kappaletta sekä naisia yhdeksän. Ville käsittelee naistarjonnan omassa artikkelissaan (toivottavasti), joten keskitytään tässä miehiin. Pyrin tähän myös sisällyttämään ne painijat, joista on uutisoitu Being the Elite tai Road to Double or Nothing -videosarjojen kautta ja/tai tulevat esiintymään Double or Nothing -tapahtumassa, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta vielä kotisivujen rosterikatsaukseen vielä eksyneet.  

 

Henkilöstö: 

All Elite Wrestlingin selostuspöydän takaa sekä kokemusta että uusia ääniä kansainvälisille aalloille. Vanha kunnon Jim Ross ei kummemmin esittelyjä kaipaa. Yli 30 vuoden veteraani ja WWE:n kunniagallerian jäsen tuo uskottavuutta uuden promootion taustajoukkoihin. JR ei ole enää vuosiin ollut siinä iskussa kuin 2000-luvun alkupuoliskolla, joten toivotaan että päävastuu siirtyy jossain vaiheessa nuoremmille. Nimittäin myös PWG:stä tuttu Excalibur, allekirjoittaneen mielestä maailman paras selostaja, on myös osa AEW:n selostustiimiä. Excalibur oli myös selostamassa All In –tapahtumaa sekä satunnaisesti indy-tapahtumia Mania-viikonloppuina.  

Selostamon villi kortti on Alex Marvez, joka on kirjoittanut amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigasta kaksi vuosikymmentä ja toiminut myös radiojuontajana. Lisäksi mukana on Conrad ThompsonStarrcast-messujen taustapiru, painipodcastien monitoimimies sekä Ric Flairin vävypoika. Takahuonehaastattelijana toimii ainakin Double or Nothing -tapahtumassa Alicia Atout, joka tunnetaan AMBY-videoblogistaan ja haastatteluistaan 

Raitapaitojen kiittämättömään tehtävään on saatu napattua kivikovia ammattilaisia sekä Earl Hebner. Antiikkinen Hebner on tullut tutuksi niin WWE:stä kuin TNA:sta, tullen valituksi TNA:n arvostettuun kunniagalleriaan. Onneksi mukana ovat myös Rick Knox, joka tunnetaan parhaiten PWG:n päätuomarina (ja Young Bucksien nyrkkeilysäkkinä/feudikumppanina), mutta toiminut myös muualla länsirannikolla sekä Lucha Undergroundissa. Yhdysvaltojen toiselta puolelta on palkattu arvostettu Bryce Remsburg, joka on toiminut pääasiassa Chikaran päätuomarina. Tuomarijoukon täydentävät Ring of Honorin palveluksesta tuttu Paul Turner sekä Seattlen Defy Wrestlingin Aubrey Edwards. 

Lisäksi takahuoneissa pyörivät agentteina veteraanipainijat Billy Gunn ja Jerry Lynn 

Yksilöpainijat: 

Ace Romero 

Biff Busickin (Oney Lorcan) kouluttama Ace Romero on yli 180-kiloinen möhkäle, joka on aloittanut uransa vuonna 2013. CZW:stä aikanaan ponnistanut Romero on viime vuosina pyörinyt pääasiassa itärannikolla, merkittävimpinä työpaikkoinaan Chicagon AAW sekä Floridan AEW. Ihramassoistaan huolimatta Romero on atleettinen ja pystyy lentämään Tope Suicidalla kehästä ulos kuin kevytsarjalainen konsanaan. Loikista huolimatta Romero pystyy dominoimaan myös voimaliikkeillään, iskuillaan ja POUNCELLA. Romero on yksi indykentän nousevia raskassarjalaisia ja erottunee edukseen AEW:ssa, jossa ei raskaamman painoluokan painijoita vielä kummemmin ole. On vielä kysymysmerkki päätyykö Romero pysyvästi AEW:n riveihin, sillä hän on vielä kirjoitushetkellä MLW-sopimuksen alla.  

Adam “Hangman” Page 

Eliten joukkion nuorin jäsen on yksi AEW:n kiinnostavimmista nimistä. Hangman Page on mielestäni hyötynyt suunnattoman paljon liittymisestään aikoinaan Bullet Clubiin. Page on kehittynyt painijana sekä hahmona erittäin paljon BC/Elite-aikojensa aikana. Etenkin viime vuosi oli pelkkää nousukiitoa, huipentuen hienoon kohtaamiseen Jeff Cobbin kanssa ROH:n Final Battlessa. Page on edelleen siinä vaiheessa uraansa, että voi vaan kehittyä. Ottelu PACia vastaan oli itselle Double or Nothingin odotetuin kohtaaminen. Tuon ottelun kaatuessa takahuonepolitiikan ja/tai Vince Russon alttarilla, on Pagella vastassaan mysteerivastustaja. Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta. Pagella on kaikki ainekset nousta todelliseksi tähdeksi ja toivottavasti AEW tarjoaa siihen parhaat mahdolliset edellytykset. 

Brandon Cutler 

Young Bucksit takapihalla painimisen merkeissä tavannut ja heiltä painikoulutuksensa saanut Brandon Cutler paini uransa pääasiassa joukkueottelijana veljensä Dustin Cutlerin kanssa. Cutlerin ura ei kuitenkaan Kalifornian ulkopuolelle yltänyt ennen eläköitymistään vuonna 2011 ja perusti perheen. Painikehien eläköitymiset ovat kuitenkin lähes yhtä pitäviä kuin Vincent Kennedy McMahonin lupaukset, joten Cutler palasi kehiin viime vuonna. Young Bucksien hyvä ystävä on pyörinyt paljon BTE-sarjan taustajoukoissa. Aloin katsomaan PWG:tä vasta Cutlerien eläköitymisen jälkeen, joten en ole tutustunut Cutlerin kehäkykyihin sen kummemmin. Saa nähdä mihin rooliin Cutler astuu vai palaako hän mieluummin firman taustajoukkoihin.  

Brian Pillman Jr. 

Brian Pillman nuorempi on toisen sukupolven painija, traagisesti menehtyneen Brian Pillmanin poika, joka aloitti uransa vasta viime vuonna. Lance Stormin koulusta valmistunut 23-vuotias tulokas on vielä tässä vaiheessa raakile ja projekti. Tässä vaiheessa uraansa Pillman on saanut imeä oppia MLW:ssä Teddy Hartilta sekä Davey Boy Smith Jr:ltaPillman ei ole vielä tässä vaiheessa uraansa mitenkään erikoinen kehävelho, mutta harva sellaista odottaakaan vuoden kokemuksen jälkeen. Karismaa tästä entisestä jalkapalloilijasta löytyy, sekä tietty ripaus sitä mystistä “jotain”, kenties isältä perittyä. Pillmanin on kuitenkin löydettävä rohkeasti oma juttunsa, sillä muuten hän on vaarassa jäädä isänsä varjon alle. Kuten Romero, myös Pillman on sopimuksen alla MLW:n kanssa, joten saa nähdä kuinka paljon miestä tullaan näkemään ohjelmistossa Double or Nothingin jälkeen. 

Chris Jericho 

The Ayatollah of Rock n’ Rollah”, “The King of the World”, “Lionheart”, “Y2J” Chris Jericho on All Eliten tärkein painija ajatellen kasuaaleja painifaneja, jos heitä on vielä olemassa. Niin tärkeitä kuin Eliten jäsenet ovatkin, niin Jerichon nimivoimalla voidaan vielä vetää silmäpareja tuotteen puoleen. Jerichoonkin on toki jo ajan hammas puraissut, mutta mies on edelleen karismaattinen kuin mikä ja on uudistanut itsensä jälleen New Japan –uransa aikana. Väkivaltaisempi vivahde Jerichon hahmoon on tehnyt ihmeitä miehen uralle, toivotaan että magiaa on vielä kämmenissä myös ilman HC-stipulaatioita. Jericho on jättämässä nimensä vahvasti historiankirjoihin yhtenä kaikkien aikojen legendoista ja uran “viimeinen kappale” AEW:ssa on sopiva joutsenlaulu. Odotan Jericholta sen seuraavan sukupolven tähtien kohottamista, eikä vaan valmiiksi isojen nimien kanssa kinastelemiseen.  

CIMA 

Modernin aikakauden kevyemmän painoluokan painijoista kolme on ylitse muiden. Jushin Thunder LigerRey Mysterio Jr. ja CIMA. Yksi näistä ei soita tavallisen painifanin kelloja. CIMA on Ultimo Dragonin oppilas ja oli lähes kaksikymmentä vuotta Dragon Gaten kulmakivi ja sen tyylin yksi ehdottomasti merkittävimmistä painijoista. Tuo lucharesu-tyyli on ulottanut lonkeronsa myös Yhdysvaltoihin, oli kyseessä sitten Dragon Gaten painijoiden vierailut rapakon takana tai gaijinien kiertueet Japanissa. Näihin vieraisiin on lukeutunut Matt SydalinRicochetinPACin ja, kyllä, Young Bucksien kaltaiset nimet, jotka ovat sitten tuoneet oppimaansa indykehiin. Nyt CIMA on aloittamassa uutta vallankumousta yrittämällä luoda showpainikulttuuria Kiinaan OWE-promootionsa ja itse kouluttamiensa shaolin-munkkien kanssa. CIMA on tiennäyttäjä, joka ansaitsee vielä valokeilan vanhoilla päivinään suurella näyttämöllä.  

Cody 

Yksi AEW:n tärkeimmistä takapiruista, Cody seuraa isänsä jalanjäljissä ottaessaan vallan omassa painifirmassaan. Amerikan Painajainen on näyttänyt kyntensä niin erinomaisena hahmotyöskentelijänä kuin hyvänä mikkimiehenä. Kehässä Cody on luotettava, muttei pysty nyhjäismään huippuotteluita aivan tyhjästä kuten jotkut kollegansa vaan vaatii yleisöltä jo valmiiksi kuuman tunnelatauksen ja tarinan tuekseen. Tämä nähtiin Nick Aldisia vastaan ja toivottavasti myös rakasta velikultaa vastaan. Codylla on edelleen nimivoimaa WWE-vuosiensa ansiosta ja uskonkin televisiolähetysten alkaessa fokuksen löytyvän pian hänen ja Jerichon välienselvittelystä. Toivottavasti Cody ja muut Eliten jäsenet tajuavat, että Jeff Jarrettin TNA-vuosista ei kannata ottaa oppia. 

Darby Allin 

Yksi viime vuosien nousevista kyvyistä ja Gabe Sapolskyn isoista löydöistä on ehdottomasti Darby Allin. Puoliammattilaisena skeittaajanakin harrastellut Allin ponnistaa Seattlen suunnalta ja Misfits-henkinen ulkoasu yhdistettynä mustavalkoisiin promoihin nostaa miehen esiin massasta, vaikka onkin vain kevytsarjalainen. Evolvessa pinnalle noussut Allin on kiertänyt Yhdysvaltoja viimeiset pari vuotta ahkerasti käyden läpi PWG:n, MLW:n Defyn ja monet muut. Allin on loistanut hardcore-ympäristöissä räsynukkemaisille bumpeillaan, mutta myös ihan painiotteluissa. Allin on nimenomaan erinomainen underdog isompiensa murjottavana ja viskottavana. Ilahduttavasti hän myös painii kuin kokoisensa, käyttäen koko kehoaan tarpeen tullen aseena. Minä pidän Allinin tyylistä aivan liikaa. Kehäkarismaa kyllä löytyy, mutta se mikkityöskentely on hieman katsomaton kortti, vaikka onkin vakuuttanut ainakin Evolven mustavalkoisissa videopaketeissa. 

Dustin Rhodes 

Vielä kerran. Dustin “Goldust” Rhodes pääsee vielä kerran suurelle näyttämölle. Kolmenkymmenen vuoden veteraani kohtaa veljensä ottelussa, joka on toivottavasti parempi kuin edellisellä kerralla. Rhodes on vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta en näe kehäuran kestävän enää montaa vuotta. Ehkäpä tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun Dustin vetää painisaappaat jalkaan. Joka tapauksessa Rhodes on hieno veteraani takahuoneissa ja siirtynee agentin tehtäviin jossain vaiheessa.  

Dustin Thomas 

Dustin Thomas on malliesimerkki painijasta, josta tulee tähti alle kymmenessä minuutissa. Ennen tämän vuoden Joey Janelan Spring Breakia kukaan ei tiennyt kuka Dustin Thomas oli. Nyt hän on kuumempi kuin olisi voinut arvata. Syntymästään asti ilman jalkoja elänyt Thomas omaa hienon tarinan. Miten kovalla työllä voi päästä mukaan bisnekseen, jossa vastaavalla fyysisellä poikkeavuudella pitäisi olla mitään asiaa. Thomas aloitti uransa vasta viime syksynä, joten kasvuvaraa esiintyjänä toki on. Thomas on elävä todiste siitä, mihin kaikkeen ihminen pstyy halutessaan ja toivon hänelle hyvää uraa AEW:ssa.  

Glacier 

Öh, niin. Glacier, tuo WCW:n luoma legendaarinen hahmo on myös mukana Casino Battle Royalessa. On mukana nostalgiatrippinä, mutta tulevaisuudesta ei ole mitään käryä. Glacier on ilmeisesti väleissä Codyn kanssa, ja hän oli yksi hänen saattajistaan All In -tapahtumassa.  

Jimmy Havoc 

Joku kaunis päivä kirjoitan vielä artikkelin siitä, miten Will Ospreayn ja Jimmy Havocin mahtava feudi nosti Progress Wrestlingin maailmankartalle ja heijasti promootion omia teemoja. Tämä ei ole se päivä. Jimmy Havoc on kuitenkin mukana AEW:ssa ja onkin mainio poiminta. Kyllä, vuodet deathmatchien parissa ovat vieneet kovimman terän Havocin kehätyöskentelystä. Siitä huolimatta britti pystyy vielä hyviin otteisiin, etenkin jos on lupa vuodattaa hieman verta. Kullanarvoinen osa Havocista ovat ne mikkitaidot sekä hahmotyöskentely. Havoc hoitaa homman niin konnana kuin sankarina, vaikkeivat esimerkiksi MLW:n promot ole saaneet sitä ominta Havocia esiin takavuosilta. 

Joey Janela 

Hullu nero itse rantautuu AEW:n puolelle hullun Hangman Pagen kanssa käydyn sekoilun jälkeen. Janelalla on ämpärikaupalla karismaa sekä pää täynnä psykooseja, joista on syntynyt kolme vuotta Spring Break –tapahtumia sekä niiden lieveilmiöt Bloodsport ja OCIDSOWWC. Kehässä Janela on itärannikon kasvatteja ja on hankkinut arven jos toisenkin HC-ympäristöissä. Sekopäisten stunttien lisäksi Janela osaa ihan painiakin, ollen kelvollinen modernin indytyylin painija, joka on tosin jättänyt valtaosan kehäpsykologian oppitunneista väliin. Janela on yksi niistä yläkortin hahmoista, jonka haluaisin kohtaavan Chris Jerichon jossain vaiheessa. Jos Janelan kroppa säilyy kasassa, voi se kuuluisa taivas olla rajana.  

Jungle Boy 

Edesmenneen näyttelijä Luke Perryn poika oli yksi AEW:n ensimmäisistä palkkauksista ja tulikin erittäin puskista. Vuonna 2015 debytoinut lenturi teki töitä Kaliforniassa pongahtaen ensimmäistä kertaa esiin GCW:n Los Angelesin keikalla viime vuonna. Sitä seurasi PWG-esiintymiset sekä vaikuttavat näytökset Mania-viikonloppuna. Jungle Boy saattaa olla kovin geneerinen lentelijä, mutta en voi sanoe ettei hän tekisi hommiaan hyvin. Kysymysmerkkinä on sitten se hahmopuoli. Oletankin että Boyn hommat löytyvät alakortin puolelta ja yleisön lämmittelystä… kenties mystisten kiinalaisten shaolin-munkkien kanssa.  

Kenny Omega 

Mies, joka oli painimaailman Kuumin Vapaa Agentti muutaman viikon ajan, valitsi lopulta (ennalta-arvattavasti) sen paikan, jossa hänen ystävänsä olivat johdossa. DDT- ja NJPW-alumni Kenny Omega kuuluu planeetan tämän hetken parhaisiin painijoihin. Entinen IWGP-mestari nauttii kovaa kansansuosiota ja onkin todennäköisesti tämän hetken suosituin ja tunnetuin WWE:n ulkopuolinen painija. Omega varastaa show’n kuin show’n, oli se sitten päättymättömällä V-Trigger -toistolla tai komediasekoilulla. Monipuolinen esiintyjä, jonka harteille AEW on rakentamassa pääottelukenttäänsä. On aika totutella siihen, että tapahtuman kuin tapahtuman päätteeksi saamme nauttia Omegan kehäotteista. 

Kip Sabian 

Nyt kun WWE on raisk– vallo– murh ottanut Iso-Britannian painiskenen hellään huomaansa, ovat saarten lähes kaikki merkittävät painijat lukittu sopimuksiin kuka minnekin. Niinpä AEW sai Kip Sabianin. Knightin perheen kouluttama ylimielinen liero oli mukana World of Sportin epäonnistuneessa uudelleenlämmittelyssä ja sen lisäksi myös RevProssa sekä Southsidessa. Rehellisesti sanottuna, Sabian on henkilökohtaisesti AEW:n kummallisin palkkaus. Toki hän on nuori ja parantumisvaraa on, mutta tällä hetkellä Sabian ei ole vakuuttanut vielä kummemmin kertaakaan. Atleettisen Sabianin tyyli on se perinteinen kevyen luokan liituri, joka ei varsinaisesti pomppaa esiin AEW:ssa. Noh, Double or Nothingin pre-showssa saadaan nähdä spottailua sydämen kyllyydestä, kun Sabian ja Sammy Guevara iskevät yhteen.  

Luchasaurus

Viimeisessä BTE:ssä ennen Double or Nothingia pre-shown puolelle varmistettiin vielä yksi painija (komeasti typotettuna). Luchasaurus, eli Lucha Undergroundista tuttu Vibora, sai vakuuttaa kyseisessä ohjelmassa koollaan ja notkeilla tempuillaan pituisekseen hujopiksi. Pääasiassa länsirannikolla pyörinyt, FCW:ssäkin ja ROH:ssa hetkisen viettänyt Luchasaurus tuo paljon kaivattua kokoa ja näköa mukaan AEW:n puolelle. Onko kyseessä pysyvä sopimus on hieman kysymysmerkki, nimittäin pirukaan ei ota enää selvää siitä kuka on sidottu Lucha Undergroundiin ja kuka ei. Luchasaurus ei räjäytä maailmaa, mutta olisi hauska lisäys alakorttiin.

Maxwell Jacob Friedman 

Maxwell Jacob Friedman, kavereiden kesken MJF (tai #MJEFF), on epäilemättä ponnahtanut pinnalle mainioilla mikkitaidoillaan. Luontainen luopio saa yleisön kuin yleisöön syömään kädestään luonnollisella karismallaan ja aina yhtä kirpaisevilla loukkauksillaan. Ylikallista huivia heiluttaja MJF pitää hahmonsa päällä lähes tilanteessa kuin tilanteessa. AEW:n takapirut ovat jo huomanneet MJF:n suunsoiton taidot, joka onkin netonnut miehelle viikottaisen roolin Being the Elite –sarjassa sekä virallisen aseman Codyn uutena parhaana kaverina ja oppipoikana. Ikääkin on vasta 23 vuotta, joten potentiaalia on vaikka ja mihin. On kuitenkin sanottava, että kehässä MJF ei ole vielä se kaikista kiinnostavin painija, mutta on siinäkin osa-alueessa ottanut jatkuvia loikkia eteenpäin.  Jos kaikki tähdet osuvat kohdilleen, on MJF seuraavan vuosikymmenen päivitetty versio The Mizistä ja Ethan Carter kolmannesta

Michael Nakazawa 

Tiedän Michael Nakazawasta tasan sen verran, mitä Matt Jackson on kiroillut Being the Eliten sketseissä, joten luovutan tekstikappaleen ajaksi sulkakynän Punavuoren Puroresuprofessorin hellään huomaan: 

”Michael Nakazawa on mies, joka on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vuonna 2008 Kenny Omega saapui ensimmäistä kertaa Dramatic Dream Teamiin ottelemaan Kota Ibushia vastaan  ja Yhdysvalloissa liikuntatieteitä opiskellut Nakazawa toimi Omegan tulkkina ja hyysärinä. 43-vuotias Nakazawa on sittemmin toiminut Ibushin ja Omegan taustamiehenä, tulkaten ja otellen joukkueotteluissa heidän kanssaan. Miehen kaksikielisyydestä on ollut selkeästi hyötyä, sillä hän toimii AEW:ssä japanilaispainijoiden tulkkina ja yhteyshenkilönä. Painijana Nakazawa oli yksi DDT:n rakastetuimpia hahmoja, vaikka pääotteluissa miestä nähtiin harvalti. Miehen luonnollinen karisma ja hyvin kyseenalaiset perversiot olivat huumoripainin ystävien suosiossa. Nakazawan otteluissa tullaan näkemään sangollinen vauvaöljyä ja mielettömiä pakospotteja, kun Nakazawa liukuu vastustajansa otteista kuin rasvattu.”

PAC 

Järisytettyään Korakuen Hallia viime syksynä, PAC on todellakin palannut. Otettuaan lähinnä vauhtia viime vuoden lopulla, tämän vuoden puolella PAC on paukuttanut huippuesityksen toisensa jälkeen, eritoten kotipromootiossaan Dragon Gatessa. Entinen Adrian Neville on edelleen yksi maailman taidokkaimpia lentureita, mutta on kokonaisvaltaisena pakettina myös erittäin laadukas, oli kyseessä sitten mattopaini, nyrkkitappelu, hahmotyöskentely tai mikinheiluttelu. AEW on PACin mahdollisuus olla se tähti, mihin WWE ei koskaan antanut edellytyksiä ja odotettu kohtaaminen Hangman Pagen kanssa oli sen ensiaskelma. Sitten asiat menivätkin solmuun ja kirjoitushetkellä PAC ei tule ottelemaan Pagea vastaan Double or Nothingissa. Syynä mitä ilmeisimmin asema Open the Dream Gate –mestaruuden ylpeänä haltijana, minkä takia PAC ei voisi hävitä ottelua Dragon Gaten ulkopuolella ennen kun joku häneltä vyön riistäisi. PAC on uskollinen sille firmalle, joka hänestä muotoili maailmanluokan painijan. Nyt voimme vain arvuutella, kariutuuko PACin paluu amerikkalaiseen valokeilaan täysin tämän takia…  

Peter Avalon 

“Pretty” Peter Avalon on länsirannikon kymmenvuotinen puurtaja, joka on takavuosien PWG-vierailujensa jälkeen ollut lähinnä Championship Wrestling from Hollywoodin vakiokalustoa. Mahtuupa ansiolistalle muutama hassu esiintyminen TNA:ssaAvalon oli täydellinen roolissaan alakortin ärsyttävänä heittopussina aikoinaan PWG:ssä. Viime vuosien seikkailuista ei tarkempaa tietoa ole, muuta kuin kasvoille ilmestyneet viikset. Avalon on saamassa harteilleen kirjastonhoitaja-hahmoa, joten on aika selvää että mies jatkaa hyväksi havaitussa roolissa.  Avalonin harteilla on se kiittämätön homma, saada kilpakumppanit näyttämään mahdollisimman hyvältä. 

Sammy Guevara 

Sammy Guevara on yksi tämän hetken atleettisimmista lentureista ja Dave Meltzerin mutuilujen mukaan Ricochetin mantelinperijä. Guevara on kuusivuotisen uransa aikana ehtinyt jo pyöriä ympäri maapalloa kohtuulliseen tahtiin. Meksiko, Lucha Underground, Japani sekä tietysti kotoisat Yhdysvallat ovat tulleet tutuksi teksasilaiselle. Ylimielisen mulkeron roolin parhaiten asettuva Guevara on ehkä hieman yllättäen BTE-jaksoissa käyttäytynyt kuin enkeli. Nykypäivänä mediaseksikkäästi vloggaava Guevara sopii kuin nenä päähän AEW:n viraalimarkkinointiin. Kohtuullisesta roolista firmassa kielivät myös ne säännölliset esiintymiset BTE:ssä. Guevara saa esittää voltin jos toisenkin ja jäänee varmasti ensikertalaisen mieleen, jos vetää urku auki Double or Nothingin pre-showssa. 

Sonny Kiss 

Lucha Undergroundista tuttu XO Lishus rantautuu myös muiden kohtalontoveriensa lailla All Eliten rivistöön. Exotico-tyylin Sonny Kiss ei ehkä ole ensimmäinen henkilö, jota ajattelisi “urheiluhenkisemmän” AEW:n riveihin, mutta näin on käynyt. Tanssitaustan omaava taipuva Kiss tuo oman lisänsä AEW:n alakorttiin. Valitettavasti Lucha Undergroundin neljäs kausi jäi aika lailla taustakatseluksi, joten kehätaidoista ei sen kummemmin ole sanottavaa. Kiss on kumminkin uniikki ilmestys amerikkalaiselle mainstream-painikentällä. 

Sunny Daze 

Dylan Frymyer on mies, jonka pääasiallisena vastuuna on editoida Road to Double or Nothing –videosarjaa ja päätynee mahdollisesti työskentelemään AEW:n TV-shown videotiimissä. Mutta Frymyer on myös Sunny Dazeindypainija Georgian osavaltiosta. Yhdentoista vuoden veteraani ei ole koskaan paininut missään merkittävässä firmassa, kunnes sai nyt mahdollisuuden esiintyä Double or Nothingin Casino Battle Royalissa. Daze on promootion tuntemattomin painija ja saa tässä tuhannen taalan paikan. Daze voi olla myös esimerkki. Kenellä tahansa on mahdollisuus päästä osaksi AEW:ta, vaikket olisikaan indytähti. Tai sitten tämä vain korostaa, kuinka tärkeää on olla suhteissa johtoportaan kanssa, ken tietää.  

Joukkueet: 

Best Friends (Trent? & Chuck Taylor) 

Chuck Taylor, joka on maailman paras painija ja ehdottomasti paremmassa kunnossa kuin Seth Rollins, ja Trent ovat rakastettava kaveruskaksikko, joka löysi toisensa aikoinaan PWG:stä. Kehän ulkopuolellakin tiiviin ystävyyssuhteen muodostaneet Parhaat Kaverukset ovat ehtineet PWG:n ja muiden indyjen ohessa myös New Japaniin ja Ring of Honoriin. Karismaattinen ja paikoitellen hulvaton pariskunta loistaa aina ruudussa ollessaan. Molemmilta löytyy kokemusta vaikka kuinka ja onhan Trentillä takana muutama vuosi WWE:ssä. Joukkueena Best Friends on maailman tasokkaimpia, jos sattuvat ottamaan asiat vakavasti. Yksilömenossakin Trent on varsin passeli, kun taas Taylor voi parhaimmillaan tarjota maailmanluokan esityksiä. Minä olen vaan iloinen, että Chuckie T on kulkenut viime vuosina valokeilasta toiseen vuosikausien uurastuksen jälkeen.  

Los Güeros del Cielo (Jack Evans & Angelico) 

Vaikka mahdollisesti suuremmalle yleisölle Angelico ja Jack Evans tulivat tutuksi vastustajina Lucha Undergroundissa, niin stunttiloikkien erikoismiehet yhdistivät voimansa AAA:ssa vuonna 2013 ja toimivat joukkueena kolmisen vuotta aina Angelicon loukkaantumisten välissä. Los Gueros del Cielo (Sky Blondes) nimellä tunnettu joukkue ei tehnyt suurtakaan läpimurtoa Yhdysvaltojen kentille muutamaa PWG-esiintymistä lukuun ottamatta. Yksilöinä Jack Evansilla on kohta takana pari vuosikymmentä hulluja loikkia, mutta viimeistään Lucha Undergroundissa mies todisti olevansa erinomainen mikkimies. Angelico loistaa taas parhaiten joukkueympäristössä, kun saa väläytellä hienoimpia temppujaan. Viime vuosien ajan Euroopassa vaikuttanut lucha-lukkoileva Angelico on jättänyt nimittäin suurin piirtein kaikki kylmäksi.  

Lucha Brothers (Fenix & Pentagon Jr) 

Lucha Underground teki kahdesta AAA:n nuoresta keskikorttilaisesta tähtiä Yhdysvalloissa. Veljeskaksikko Fenix ja Pentagon Jr ovat vaikuttaneet niin yksilöinä kuin joukkueena ympäri maailmaa. Pentagon uhkuu karismaa, omaa takuu varmasti yleisöä huudattavan iskulauseen, promottaa espanjaksi niin hyvin että keiltä tajuamatta on silti täysillä mukana ja ei epäröi vuodattaa brutaalisti verta tilanteen niin vaatiessa. Fenix on puolestaan se kehässä dynaamisempi. Maailman kärkilentureihin kuuluva Fenix repii kovan ottelun irti lähes kenestä tahansa, ellei se tapahdu Blackcraft Wrestlingin kehässä. Mestaruusvöitä on saavutettu ympäri maailmaa, viimeksi Impact Wrestlingin riveissä, missä veljekset ovat hengittäneet tulta ja tappuraa viimeisen reilun vuoden ajan. Latinotähdet näyttävät tietä AEW:n puolelle monelle muulle meksikolaiselle, sillä yhteistyösopimus AAA:n kanssa voi taata AEW:lle oikeudet jännittäviin nuoriin meksikolaiskykyihin, ehkäpä seuraaviin luchaveljeksiin.  

OWE (T-HawkEl Lindaman, mystiset munkit) 

Niin, Double or Nothingissa CIMAn rinnalla taistelevat El Lindaman sekä T-Hawk, jotka ovat saaneet painikasvatuksensa Dragon Gatessa. Kaksikko lähti opettajansa matkaan Kiinaan ja muualle Japaniin ja pääsevät nyt CIMAn siivellä mukaan AEW:n puolelle. Koostaan huolimatta Lindaman ja T-Hawk eivät ole mitään hyppypapuja, vaan Linda nirhaa vastustajansa erinäisillä heitoilla ja T-Hawk tappaa yleisön tylsyyteen. Ei ole vielä varmaa, ottelevatko Lindaman ja T-Hawk vastaisuudessakin joukkueena, mutta heidän vanavedessään odottelee munkkiluostarillinen painijoita. Kyllä, CIMA on kouluttanut kasan shaolin-munkkeja painijoiksi OWE-liigaansa varten ja osa heistä on päässyt haistelemaan tunnelmia Japanin puolella. Munkit ovat erittäin atleettisia jopa painijoiden mittapuulla, mutta on vielä kysymysmerkki, miltä esiintyminen näyttää loikkien ulkopuolella. Ovatko kiinalaiset munkit 2010-luvun versio meksikolaisista luchadorista Yhdysvalloissa? Aika näyttää.  

Private Party (Marq Quen & Isiah Kassidy) 

Sunny Dazen ohella tuntemattomimmat AEW:n pukuhuoneen jäsenet. Marq Quen ja Isiah Kassidy ovat saaneet painikoulutuksensa Amazing Rediltä itärannikon House of Gloryssa. Kehädebyyttinsä vuonna 2015 tehnyt paritus nappasi Bucksien huomion innovatiivisilla tempuillaan. Kun AEW on lupaillut suurta valokeilaa nimenomaan joukkuedivisioonalle, odotan mielenkiinnolla miten Private Party erottuu maailmanluokan joukkueiden keskeltä.  

SCU (Frankie Kazarian, Christopher Daniels & Scorpio Sky) 

SoCal Uncensored on itse Eliten ohella suurin hyötyjä Being the Elite –ohjelmasta. Veteraanipainijat Christopher DanielsFrankie Kazarian ja Scorpio Sky haukkuivat viikoittain kaupunkeja, missä sattuivat vierailemaan, joka painilogiikan mukaan käännytti trion sankareiksi Ring of Honorissa aika nopeasti. Huumorihölmöilyjen ohella ei tule unohtaa, että kyseessä on kolme pätevää veteraania. Christopher Daniels jaksaa vielä painaa 25 vuoden painiuran jälkeen. Vaikka se terävin kärki on tylsynyt, ei Daniels pysty ottelemaan huonoa ottelua, vaikka haluaisikin. Frankie Kazarian kulkeutui TNA:ssa sopasta soppaan, kunnes löysi itsensä joukkueesta Danielsin kanssa. Kazarian tuntuu siltä, ettei enää säväyttäisi, mutta kerta toisensa jälkeen todistaa minut vääräksi. Scorpio Sky ponnahti vuosikausien pimennon jälkeen kaksikon rinnalle ja on hyödyntänyt jokaisen sekuntinsa ruudussa. SCU on tämän joukkuedivarin kulmakivi ja veteraanit toivottavasti jakavat kokemustaan pukuhuoneen junioreiden kanssa aktiivisesti.  

Super Smash Bros. (Stu Grayson & Evil Uno) 

Kanadalaisjoukkue Super Smash Bros (ei tule sekoittaa suursuosittuun samannimiseen videopelisarjaan) on vielä vasta huhumyllyssä (esiintyen vihjauksena eräässä BTE-jaksossa), mutta minä tahdon uskoa, että pohjoisen kovin joukkue saa työpaikan vanhoilla kaverisuhteilla. Stu Grayson ja Player/Evil Uno räjäyttivät pankin PWG:ssä ja Chikarassa vuosia sitten sulavalla yhteispelillään ja kehätaidoillaan, kunnes viisumiongelmat pakottivat kaksikon pysymään poissa Yhdysvaltojen maaperältä. Vuosien aikana kaksikko on kaivanut esiin ilkeämmän puolen itsestään ja lapsenkasvoinen huumoriduo on saanut tehdä tilaa väkivaltaiselle kaksikolle. Jos AEW vetää tämän kaksikon hatustaan, niin en voi muuta kuin, öh, nostaa omaa hattuani.  

The Young Bucks (Nick & Matt Jackson) 

Viimeisimpänä, muttei tosiaankaan vähäisimpänä, joukkuedivisioonan takapirut, Matt ja Nick Jackson. Voiko Buckseista edes sanoa muuta kuin sen, että he ovat olleet jo vuosikausia maailman parhaimpia joukkueita. Palkintoja ja mestaruusvöitä kaikkialla keränneet Young Bucksit ovat tämän kaiken takana. Being the Elite syntyi heidän kynästään tylsyydestä Japanin reissulla ja nyt sen ansiosta Yhdysvaltoihin on syntynyt uusi merkittävä painiorganisaatio. Ikuisten soraäänien mukaan Bucksit eivät ole muuta kuin halpoja spottiapinoita, mikä on ollut pötypuhetta jo vuosia. Bucksit pystyvät sekä rakentamaan tunteikkaan painiottelun sekä spottailemaan järjettä niin halutessaan. Nämä veljekset ovat lähes yksikätisesti muuttaneet maailmaa ja ovatkin viimeisen vuosikymmenen merkittävimmät indypainijat.  

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja. Ähisee myös Smarksiden ääniaalloilla. Viettää myös aivan liikaa aikaa painimaailman päättymättömän uutisvirran parissa. Valmiina avautumaan brittipainin tilasta kaikille kiinnostuneille.

Previous post

Eläköön humpuuki! #13 – PAC ja tappioiden merkitys, Lars Sullivanin sakot, Silver Kingin tragedia

Next post

Kolumni: Kevyet mullat käsikirjoitukselle

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.