FCF WrestlingMielipideSuomipaini

FCF-ensikertalainen Toni kertoo Talvisota 14 -kokemuksestaan: ”Piru vie, kyllä se vain sai minut syttymään!”

MIELIPIDE. Miltä näytti FCF Wrestlingin tapahtuma paikan päällä ensikertalaisen silmin?

Lyhyesti sanottuna: huikealta!

FCF Wrestlingiä pitkään sivusta seuranneena olen aina ollut todella kiinnostunut kotimaisesta showpainista, eikä se pettänyt odotuksiani ollenkaan. Olin kyllä nähnyt meininkiä striimattuna mutten ollut ikinä ollut oikeasti paikan päällä katsomassa.

Mikä sai minut lähtemään kotipesästäni Torniosta kohti Helsinkiä katsomaan show’ta? Se, että näen showpainifanikunnan ystäviäni pitkästä aikaa? Kyllä, se oli osasyynä, mutta pääasiallinen syy siihen, miksi lähdin katsomaan Talvisotaa, oli se, että olen ollut läpi syksyn arjen vietävänä ja antamassa kaikkeni. Kaipasin jotain tapaa aloittaa tämä joulutauon kaltainen jakso, ja FCF Wrestlingin tapahtuma kuulosti sen verran hyvältä idealta, että oli pakko ottaa osaa tapahtumaan ja lähteä katsomaan, saako kotimainen showpainituote minua syttymään – ja piru vie, kyllä se vain sai minut syttymään!

Tapahtumassa ei ollut yhtään huonoa ottelua. Kaikki kohtaamiset olivat varsin mainioita. Jos pitäisi sanoa mielestäni tapahtuman heikoin ottelu, se olisi ollut aivan tapahtuman alussa ollut Jake Luupään ja norjalaisen Björn Semin välinen yhteenotto. Se oli ihan okei muttei todellakaan suosikkiotteluni tapahtumasta, vaan sen tittelin vie tapahtuman pääottelu eli neljän – tai oikeastaan viiden – kovan ottelijan välinen tikasottelu FCF Wrestlingin mestaruudesta. Ottelijoina toimivat Prinssi Maken ja Regina Rosendahlin joukkue Dynastia, “Suomipainin saatana” Vili Raato, FCF:n mestarina otteluun saapunut Heimo Ukonselkä ja vuonna 2018 radioon haastattelemani Oulun oma “Puolen Suomen painija” Ioni.


LUE MYÖS: ”Yksi unelmistani on, että voisin joskus painia Oulussa” – FCF Wrestlingin uusi mestari on Suomen toiselta puolen Helsinkiin muuttanut Ioni


Sitä ottelua kun katsoin, niin kyllähän sitä katsoi silmät suurina. Koko ajan siellä tuntui tuolit viuhuvan ja lennokkaita spotteja tapahtuvan. Tulipahan todistettua myös ala- ja yläkoulusta tutun taitettavilla jaloilla olevan pöydän tuho läheltä. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.

Kyllä sitä siinä taisi omastakin puolesta olla pientä adrenaliinin höystämää pelkoa ilmassa, kun olimme Smarksiden jengin kanssa “tulilinjalla” eturivissä, että lennähtääkö jokin tai joku siihen meidän rivillemme.

Olin siinä vaiheessa hetkiä aiemmin liikahtanut tuolillani muutaman kymmentä senttiä taakse päin kiitos Shemeikan, joka lensi pois kehästä. Tuntui hurjalta silloin, mutta nyt sille tilanteelle vain naurahtaa. Olinhan sopivasti paraatipaikalla, aivan keskellä eturivissä.

Oli myös mahtavaa olla todistamassa Ionin pitkään tavoittelemaa mestaruusvoittoa. Mies on sitä hyvin pitkään jahdannut, ja oli mahtavaa nähdä hänet nousemassa tikapuita pitkin “taivaaseen”.

Mitä jäi loppujen lopuksi käteen FCF-neitsyyden menettäneelle Tonille?

Erittäin hyvä tapahtuma erittäin hyvillä mutta ennen kaikkea tasokkailla otteluilla ja mahtavilla fiiliksillä. Tapahtuma, joka sai kiinnostumaan tuotteesta entistä enemmän.

Harmillisesti asuinpaikkani huomioon ottaen en voi jokaista tapahtumaa tulla katsomaan, mutta enköhän minä uudemmankin kerran poikkea katsomaan suomipainia, oli siellä sen verran kova meno!

Ioni kaatamassa Regina Rosendahlia ja Prinssi Makea eli Dynastiaa kanveesiin. Kuva: Timo Muilu

Toni Jefremoff

Toni Jefremoff

Vuosimallin -94 Meri-Lapin Torniosta lähtöisin oleva jantteri, joka diggaa showpainin lisäksi musiikista, animesta, sarjakuvista sekä hyvistä tarinoista ja hahmoista. Syttyy erityisesti wrestlecrapista.

Previous post

"Yksi unelmistani on, että voisin joskus painia Oulussa" – FCF Wrestlingin uusi mestari on Suomen toiselta puolen Helsinkiin muuttanut Ioni

Next post

Jälkipyykkinaru #73: FCF Talvisota XIV

1 Comment

  1. AS
    10.12.19 at 10:13 — Vastaa

    Täytyy kyllä hattua nostaa, että jaksaa Torniosta saakka lähteä showpainia katsomaan; oma 2,5 h tuntia per suunta Tampereelta tuntuu hyvin pieneltä. Jos valikoimaan joutuu, niin Talvisodat ja Omegat syys- ja kevätkauden päätpaahtumina ovat varmasti ne the showt, joihin kannattaa paukut laittaa. Hivenen eroaa mielipiteemme illan matseista; tikapuuottelussa oli huikeita spotteja, mutta imho muuten aika sekava matsi. ’Jamaikka’ vs ’Yhteinen Sävel’ oli kenties omissa kirjoissani illan viihdyttävin matsi. Todella laadukas kattaus toki kaikin puolin.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.