Nitro vs. Raw (8.1.1996)
Nitro vastaan Raw on juttusarja, jossa katselen yhtä aikaa samana iltana lähetettyä Nitroa ja Raw’ta kahdelta eri ruudulta. Tarkoituksenani on vertailla jaksoja keskenään ja pohtia, kumpaa ohjelmaa katselisin mieluummin. Jaan jaksot yhdeksään eri aikahaarukkaan, alkaen 0:00–5:00 ja edeten aina 40:00–50:00 asti. Kirjoitan jokaisesta osiosta lyhyen referaatin ja annan jommallekummalle ohjelmalle pisteen. Viimeinen osio (eli 40:00–50:00) on osioista tärkein, ja sen voittaja saa poikkeuksellisesti kolme kokonaista pistettä. Se ohjelma, jolla on jakson päätteeksi enemmän pisteitä, voittaa taistelun. Se ohjelma, joka voittaa nopeammin 10 taistelua, voittaa sen sijaan sodan. Uusi osa julkaistaan joka maanantai.
WWF Monday Night Raw:
Katsojaluku: 3,0. Lähetys: nauhoitettu 18.12.1995.
WCW Monday Nitro:
Katsojaluku: 2,8. Lähetys: LIVE!
0:00–5:00
Raw ja Nitro alkavat identtisesti; selostajat hypettävät lähetyksiään, kunnes ensimmäiset painijat kävelevät kehään. Raw’n avausottelu on Jeff Jarrett vs. Hakushi, Nitron puolestaan Chris Benoit (w/ Brian Pillman) vs. Alex Wright. Paperilla Benoit–Wright kiehtoo enemmän, mutta aina aika ajoin katseeni varastaa Jarrett, joka showboattailee viihdyttävästi. Yhtäkkiä Benoit junttaa vastustajansa näyttävästi kanveesiin, ja keskityn vain Nitroon, joka voittaa ensimmäisen erän.
5:00–10:00
Jarrett–Hakushi on hidastempoisempi kuin Benoit–Wright, mutta Hakushin hienot hypyt vetävät silti pitemmän korren. Yhtäkkiä otteluista molemmat vajoavat suvantovaiheeseen, jossa seurataan yksitoikkoista lukottamista. Voisi väittää, että ottelijoilla on ymmärrys tietynlaisesta struktuurista, jonka avulla valmistaudutaan matsin kliimaksiin. Jarrett ja Hakushi lähestyvät tätä kliimaksia nopeammin, jolloin katse siirtyy väkisin Raw’hon: kuuma lopputaistelu viehättää liki poikkeuksetta. Yhtäkkiä Jarrett–Hakushi on jo ohi, ja ruudulle virtaa kiinnostavaa sisältöä: Royal Rumble -mainos, Vader-hypevideo ja Jim Ross. Samaan aikaan Benoit ja Wright ähisevät yhä matossa. Erävoitto Raw’lle.
10:00–15:00
Raw puuskuttaa junan lailla eteenpäin, kun isokokoinen Ahmed Johnson saapuu kehään ja paiskaa Jeff Brettler -nimisen jobberin rumasti mattoon. Nitrossa valmistaudutaan Eddie Guerreron ja Lord Steven Regalin väliseen koitokseen. Nitron – varsin maukkaalta maistuva – Regal vs. Guerrero ei ehdi kuitenkaan edes alkaa, kun Ahmedin ottelu on jo ohi; Johnson squashaa Brettlerin nopeasti ja näyttävästi. Lopulta Eddie ja Regal pääsevät irti ja ajautuvat väkevään mattopainisessioon, mutta huomioni varastaa Raw’n ruudulle tuleva The Undertaker -hypevideo. Raw johtaa 2–1.
15:00–20:00
Guerreron ja Regalin ottelun tempo on hidas. Se on myrkkyä tässä kilvoittelussa, jossa Raw tarjoaa jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä. Yksi niistä ärsykkeistä on se, että kehään kävelee The Ringmaster (eli ”Stone Cold” Steve Austin), joka tekee ensimmäisen televisioidun esiintymisensä World Wrestling Federation riveissä. Läsnä ovat myös Brother Love ja ”The Million Dollar Man” Ted DiBiase, joista jälkimmäinen luovuttaa Million $ Championship -vyön Ringmasterille. DiBiasen segmentin jälkeen Raw jatkuu ottelulla, jossa Goldust painii Aldo Montoyaa (myöh. Justin Credibleä) vastaan. Regalin ja Guerreron ottelu etenee edelleen hitaasti; ottelu on kyllä hyvä mutta kanavapujottelijalle liian vaikea. Raw johtaa nyt 3–1.
20:00–25:00
Eddien ja Regalin pitkähkö ottelu päättyy viimein. Kestää vain inan verran, kun myös Goldustin ja Montoyan matsi on ohi. Raw’n ja Nitron fokukset siirtyvät kehätoiminnan ulkopuolelle samaan aikaan: Raw jatkuu (nauhoitetulla) Shawn Michaelsin puheella, Nitro sen sijaan segmentillä, jossa ”Mean” Gene Okerlund haastattelee Lex Lugeria ja Stingiä sisääntulorampilla. Kun Michaelsin puhe päättyy, Raw’n ruutuun ilmestyy ”Scheme” Gene -niminen hahmo – WWF:n katkera parodia WCW:ssä työskentelevästä ”Mean” Genestä. Melkoinen sattuma, että oikea ja väärä Gene ovat näkyvillä yhtä aikaa. Stingin ja Lugerin haastattelu kestää liki viisi minuuttia, kun taas Raw’ssa ruutuaikaa saavat myös mm. Diesel, Razor Ramon ja Owen Hart. Erävoitto Nitrolle, koska ”Scheme” Gene (ja muutkin WWF:n huonot WCW-parodiat) puistattaa.
25:00–30:00
Raw’n flow kuolee täysin, kun lähetystä varten nauhoitettu materiaali loppuu ja katsojille näytetään täyspitkä PPV-ottelu The British Bulldog vastaan Bret ”Hitman” Hart. Nitron momentum sen sijaan nousee uusiin sfääreihin, sillä show jatkuu Stingin ja Diamond Dallasin välisellä matsilla. Bulldogin ja Hitmanin ottelu on toki hyvä, mutta sen rauhallinen alku ja hidas tempo kääntää katseeni Stingiin ja Dallasiin, jotka ottelevat energisesti ja arvaamattomasti. Piste Nitrolle.
30:00–35:00
Bulldog–Hitman lähestyy varmasti mutta hitaasti kliimaksiaan. Sting–Dallas pannaan sen sijaan vauhdikkaasti pakettiin tavanomaisen tv-ottelun lailla. Tässä korostuu nimenomaan tv-ottelun merkitys: katsoja, joka voi vaihtaa kanavaa koska tahansa, pysyy todennäköisemmin ruudun äärellä silloin, jos ohjelmassa tapahtuu paljon ja usein. Silloin syntyy illuusio siitä, että ”kanavaa ei voi vaihtaa”. PPV-ottelun paikka ei ole ilmaistelevisiossa, koska ilmaistelevisioon asennoituu eri lailla kuin maksulähetykseen. Nitro saa pisteen ja siirtyy 4–3-johtoasemaan.
35:00–40:00
Bulldog–Hitmanin tempo nousee askel askeleelta, mutta edes sen lähestyvästä kliimaksista ei ole vastusta Nitrolle, joka siirtyy lyhyen WCW Saturday Night -mainosvideon jälkeen illan pääotteluun. Ensiksi kehään kävelevät Four Horsemen -tallin Arn Anderson ja Ric Flair, sitten vanha kunnon Mega Powers eli ”Macho Man” Randy Savage ja Hulk Hogan. Katse pysyy Nitrossa, vaikka Bret ja Bulldog panevat parastaan. Nitro johtaa 5–3.
40:00–
Arn & Flair vs. Hogan & Savage alkaa sähköisesti mutta muuttuu pian tasaiseksi mössöksi. Bulldog–Hitman painaa puolestaan kaasun pohjaan ja siirtyy jännittävään lopputaisteluun. Kyseinen lopputaistelu on niin hyvä, että katseeni keskittyy vain Raw’hon. Kun Bulldog–Hitman päättyy, Raw’n lähetys junnaa hetken paikoillaan – toisin kuin Nitro, jonka yleisö alkaa kunnolla imeytyä Hoganin ja Savagen yhteistyöhön. Yhtäkkiä Raw’ssa nähdään Paul Bearerin ja The Undertakerin promo, joka vie Nitrosta voiton. Heti sen jälkeen Raw’n tosin ”kruunaa” Billionaire Ted’s Wrasslin’ Warroom -video, joka vaikuttaa allekirjoittaneeseen ”Scheme” Genen tavoin eli varsin kielteisesti. Raw päättyy ja jättää suuhuni kitkerän maun, Nitro jatkuu hieman kauemmin ja päättyy huomattavasti paremmin. Erä- ja taisteluvoitto Nitrolle.
WCW Monday Nitro: 8 pistettä.
WWF Monday Night Raw: 3 pistettä.
Tuomio: Raw alkoi paremmin ja eteni vauhdikkaasti, mutta muuttui tylsäksi pitkän maksuottelun myötä. Nitro sen sijaan alkoi hieman verkkaisesti ja oli sähköisyyttä vailla, kunnes sai lisäpotkua eritoten Stingistä ja Hulk Hoganista. Tuntuu siltä, että Nitro tarjoaa paremmat matsit mutta Raw paremmat segmentit. Toisaalta myös Nitron segmentit ovat kyllä hyviä, mutta niitä nähdään harmillisen vähän. Puristi nauttii, mutta nälkäinen kanavapujottelija vaihtaa herkästi Raw’lle. Taistelutilanne on tästä huolimatta 1–0 Nitron hyväksi.
Ensi kerralla nähdään, kasvattaako Nitro johtoaan vai tasoittaako Raw tilanteen.
No Comment