Smarkin sävel – 1/2018

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.

Smarkin sävel vietti joulukuun sapattivapaata, mutta nyt uuden vuoden myötä on aika palata ruotuun. Juttusarjassa on usein valittu kappaleet jonkin tietyn teeman mukaan, joten otetaanpa tammikuun painokseen kohteeksi brittipainijat.

CFO$ – ”Glasgow Cross” (2017)

Nikki Cross kohosi NXT-yleisön tietoisuuteen lokakuussa 2016 kun upouusi talli nimeltään SAnitY debytoi keltamustassa brändissä. Ennen NXT-uraansa Cross oli vakiokasvoja mm. skottilaisessa Insane Championship Wrestlingissä sekä englantilaisessa naisten promootiossa Pro Wrestling EVE:ssä. Jälkimäisessä Cross ehti kantaa päämestaruutta kolmen kauden aikana yhteensä 686 päivää. Cross oli mukana myös TNA:n British Bootcamp -sarjan toisella tuotantokaudella.

Crossin sisääntulomusiikista on vastuussa CFO$ – kukapa muukaan. Varmasti jokainen NXT:tä seuraava on hoksannut että ”Glasgow Cross” on oikeasti jatkojalostettu versio SAnitYn yhteisestä sisääntulokappaleesta ”Controlled Chaos”. Ote on kuitenkin originaalia konemusiikkimaisempi. Tuplabasarien jytke on vaihtunut dubstep-henkiseen rumpukoneen poljentoon, pienet kitaratiluttelut ovat muuttuneet piipahteluiksi jotka muistuttavat hieman Pac-Manin kuolemaa, ja matalasti nauraa höröttävä miesääni on korvattu Crossin psykoottisella rääkymisellä.

Kuunneltuani aikani molempia versioita peräkkäin täytyy myöntää, että lämpenen enemmän tälle Crossille räätälöidylle remixille. ”Controlled Chaos” jää mielestäni vertailussa turhan ohueksi, vaikka kelpo kappale sekin toki on. ”Glasgow Cross” kuitenkin tarjoaa ainakin minulle enemmän pureskeltavaa.

Myöhemmin SAnitYn riveihin liittynyt Killian Dain sai myös oman remixin tallin tunnuskappaleesta. Musiikkien kanssa on tämän tiimin kohdalla mielestäni toimittu hyvin mallikkaasti. Samasta rungosta rakennetut kappaleet antavat tallin jäsenille tilaa erottua myös yksilöinä, mutta muistuttavat samalla yhtenäisestä ja uhkaavasta joukkueesta.

Jim Johnston – ”Real Man’s Man” (1998)

Muistatko William Regalin ”miesten mies” -hahmon joka seikkaili tovin WWE:ssä vuonna 1998? Luultavasti, sillä onhan kyseessä jonkinmoiseen kulttisuosioon noussut gimmick. Idea kyseiseen hahmoon syntyi ”yllättäen” Vince Russon kieroutuneessa pääkopassa, ja inspiraatiota antoi Brawny -merkkisten talouspaperirullien ruutupaitainen mainoshahmo. Tuolloin vielä etunimellä Steven esiintynyttä Regalia hypetettiin juustoisilla videoklipeillä jossa hän puuhasteli kaikenlaista miehekästä, kuten ajeli partaansa, hakkasi halkoja ja puristeli appelsiineista mehuja. Sillä onhan appelsiinimehu kaikista maailman virvokkeita machoin, eikö?

Jim Johnstonin säveltämä sisääntulokappale ”Real Man’s Man” on myös sangen huvittava, mutta samalla kaikessa yksinkertaisuudessaan suorastaan raivostuttavan tarttuva korvamato. Tasainen rummun pauke, lempeä bassokuvio ja mukavan pienen soolonkin päästävä rautalankamainen kitara vievät ajatukseni jonnekin lännenelokuvien maailmaan. Mikään lyyrikoiden riemuvoitto kappale ei ole, mutta sanoituksia mylvivä sonnilauma kuitenkin omistautuu asialleen asianmukaisella innolla.

Regal itse muistelee kappaletta huumorilla. ”Kun kuolen ja olen arkussa menossa kohti liekkejä, se tulee soimaan taustalla. Jonkun mielestä se on varmasti hauska idea, ja koska en ota itseäni liian vakavasti ei se oikeastaan edes haittaa minua” Regal vitsailee WWE Signature Sounds DVD:n videoklipissä.

Kappaleen avulla myös tehtiin Regalille veikeä pikku kepponen, kun WWE kuvasi Superstars -ohjelmaa Liverpoolissa 2011. Katsele alta ajasta 22:38 eteenpäin:

Giant Haystacks – ”Baby I Need You” (1983)

Martin Austin Ruane eli Giant Haystacks oli yksi brittipainin suurista (pun intended) nimistä 70- ja 80-luvuilla. Massiivisella körmyllä oli mittaa 2.11 metriä, ja painavimmillaan vaa’an lukemat näyttivät – ainakin väitetysti – jopa 311 kiloa.

Giant Haystacks kohosi brittien tietoisuuteen ITV-kanavan legendaarisessa World of Sport -ohjelman myötä. Varsinkin pitkään kestänyt vihanpito entistä joukkuekaveria, Big Daddya vastaan keräsi usein ennätysmäärän silmäpareja vastaanottimen ääreen parhaaseen katseluaikaan lauantai-iltapäivisin.

Rapakon takana Haystacks otteli nimellä Loch Ness Monster (tai lyhennettynä ihan vaan Loch Ness) ja esiintyi mm. Stu Hartin Stampede Wrestlingissä. Uransa loppuvuosina hän ehti piipahtaa myös WCW:ssä ja olla mukana juonikuviossa Hulk Hoganin kanssa osana Dungeon of Doom -tallia. Haystacks ei kuitenkaan ehtinyt olla kuviossa mukana pitkään sillä hänellä diagnosoitiin syöpä, johon hän myös menehtyi vuonna 1998.

Haystacks äänitti ainoaksi jääneen singlensä ”Baby I Need You” vuonna 1983. Kappaleesta tai sen taustoista löytyy valitettavan vähän tietoa internetistä, mutta ilmeisesti nuorempana Haystacks haaveili muusikon urasta – hän ei kuitenkaan suurien kouriensa takia kyennyt kunnolla opettelemaan mitään instrumenttia.

Kappaleessa rumpuja soittava Les Warner värvättiin myöhemmin The Cultin rumpupenkille, ja hän soitti yhtyeen kolmannella albumilla Electric (1987). Se, oliko ”Baby I Need You’lla” jotain vaikutusta pestin saamisessa jääköön ikuiseksi mysteeriksi.

”Baby I Need You” on niin tavanomaista country & westerniä kuin olla ja voi, mutta jokin hypnoottinen vaikutus sillä on. Kappale on mukavan rento ja rauhallinen, sanoisin jopa kotoinen tunnelmaltaan. Uskoisin että parhaimmillaan se olisi kiikkustuolissa maatilan kuistilla nautittuna.

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan jälleen ensi kuussa!