KolumnitPuroresu

Kolumni: Farewell, Speed Star

Tuijotan tyhjää tekstikenttää. Kursori vilkkuu paikallaan ja odottaa että sormeni alkaisivat hakata näppäimistöä siihen tavalliseen tahtiin. Normaalisti sanat, lauseet, kappaleet ja kokonaiset artikkelit liitävät aivoistani kohtuullisen vaivatta.

Ei tällä kertaa.

Tekstintuotto tuntuu vaikealta, näppäimistö tahmaiselta ja runosuoni ahtautuneelta.

Ei yhden suosikkipainijan eläköitymisestä olekaan niin helppo kirjoittaa kuin luulisi.


Smarksiden aktiiviselle lukija- ja kuuntelijakunnalle ei ole varmastikaan suuri salaisuus, että Japanin Dragon Gate on suosikkipromootioni. Siitä kertovat toistuvat kehuvat sanat ääniaalloilla ja suuri palstatila muihin suurempiin ja paljon suosituimpiin firmoihin verrattuna.

Päädyin Dragon Gaten pariin joskus vuosien 2014 ja 2015 taitteessa. New Japanin pariin päätyminen oli jättänyt nuoreen mieheen nälän tutstua lisää puroresun ihmeelliseen maailmaan. Jonain hiljaisena aamupäivänä sitten satuin löytämään striimin jostain Dragon Gaten tapahtumasta. Ja se oli sitten menoa. Nopeat ja tapahtumarikkaat ottelut veivät mennessään. Nimet ja naamat alkoivat jäädä mieleen ja omat suosikit alkoivat löytymään.

Akira Tozawa, rakastettava yleisön suosikki, jonka German Suplexit salpasivat hengen.

Masaaki Mochizuki, teräsvaari, jonka potku- ja painitaidot eivät olleet kadonneet iän mukana mihinkään.

Don Fuji, äreä mies, jonka suurinta hupia oli tulokkaiden muksiminen nöyräksi.

Kzy, tasaisesti alakortista ponnistava energiapaukku, joka on noussut sittemmin Tozawan manteliperijäksi.

Ja sitten oli Masato Yoshino.


En voi varmaksi väittää milloin näin ensimmäistä kertaa Yoshinon painivan. Se saattoi olla pätkä jostain geneerisen rokkimusiikin tahdittamasta kohokohtavideosta. Se saattoi olla huonolaatuinen pätkä jostain TNA-ottelusta. Se saattoi jopa olla se legendaarinen ROH-ottelu. Ja uskoisin reaktioni olleen sama kuin monella muullakin.

Ei kukaan voi olla noin nopea painikehässä.

Olin myyty. Tätä kaveria on pakko nähdä lisää.

Pelkkä video Masato Yoshinosta juoksemassa köysissä on saanut useamman henkilön tutustumaan koko firmaan ja miehen uraan.

Nopeus ei kuitenkaan ole miehen ainoa käyntikortti.

Karisma. Painitaidot. Magneettinen yhteys yleisöön, jopa ruudun tälle puolen. Näin Yoshinosta tuli yksi Dragon Gaten historian suurimmista tähdistä. Ainoa kaksinkertainen Grand Slam -voittaja. Koko joukkuedivisioonan peruspilari. Puolikas yksi kaikkien aikojen joukkueista. Vetonaula. Keulakuva. Mestari.

Mutta mikään ei kestä ikuisesti.


En ole oikea henkilö purkamaan Yoshinon koko uraa. Siihen suosittelen esimerkiksi tätä erinomaista Case Lowen kirjoittamaa tekstiä, joka kattaa miehen tarinan Toryumon-debyytistä aina tähän päivään asti.

Kun minä pääsin Dragon Gaten kelkkaan mukaan, niin Yoshinolla oli uraa takana jo viisitoista vuotta. Osa suurimmista uroteoista oli tässä vaiheessa jo legendaa. Mutta ehdin nähdä paljon hyvää. Lukemattomia erinomaisia otteluita. Hienoja voittoja. Murskaavia tappioita. Yoshinon ottelu oli aina näkemisen arvoinen.

Yoshino antoi aina kaikkensa kehässä ja sen ulkopuolella eikä se jäänyt huomaamatta.

Vuosi 2017 oli jäädä miehen viimeiseksi. Vakava selkävamma uhkasi jopa päättää miehen uran. Edessä oli ainakin vuosi toipumista ennen paluuta, jos mies selviäisi kuntouksesta painikuntoisena.

Yoshino palasi vain kolme kuukautta myöhemmin.

Kun CIMA, Dragon Gaten historian suurin nimi, jätti firman ja otti mukaansa kolme nuorta tähteä, oli Dragon Gate kriisissä. Kuka otti firman reppuselkään ja rauhoitti tilanteen? Yoshino.

Akira Tozawa ja Shingo Takagi lähtivät kumpikin omiin suuntiinsa. Yoshino jäi kotiin.

Taakka vaati veronsa. Joulukuussa 2019 Yoshino ilmoitti eläköityvänsä vuoden 2020 aikana, syynä loukkaantumiset. Mies halusi lopettaa omilla ehdoillaan ja vielä kun fyysisesti pystyi olemaan ”Speed Star” eikä vain oman legendansa varjo. Koronapandemia heitti tämänkin suunnitelman romukoppaan ja Yoshino suostui jatkamaan uraansa vielä hetken, elokuuhun 2021 asti. Joulukuussa 2020 kärsitty vamma oli päättää jäähyväiskiertueen ennen aikojaan.


Masato Yoshinon uran viimeinen ottelu käytiin 1.8.2021 Dragon Gaten Speed Star Final -tapahtumassa. Yli kahdenkymmenen vuoden ura sai päätöksensä itseoikeutetulla paikalla, illan pääottelussa. Rinnalla rakas ystävä/vihollinen ja se toinen puolikas yhdestä kaikkien aikojen parhaasta joukkueesta Naruki Doi. Vastassa ilkeän R.E.D.-joukon johtaja Eita sekä BxB Hulk, yksi Dragon Gaten ”kuudesta suuresta” Yoshinon, Doin, YAMATOn, Tozawan ja Takagin ohella.

Speed Star Finalissa (ja edeltävän päivän Kobe Pro Wrestling Festivalissa) nähtiin lukuisia otteluita, jotka olivat teknisesti parempia ja vauhdikkaampia kuin illan pääottelu. Nuoret ja nälkäiset nuoret tykit, uransa huippuvuosia elävät kärkinimet ja Yoshinon luokkatoverit ja muut veteraanit antoivat kaikkensa, mutta tämä viikonloppu kuului yhdelle miehelle.

Yoshino juoksi vielä kerran nimensä mukaisesti.

Puolituntinen taistelu kulki laidasta laitaan. Yoshino ja Doi, Speed Muscle, kaivoivat vanhat tutut kikat vielä kerran kikkapussista. Elän mukana jokaisessa hetkessä. Taistele vielä hetken verran! Väistä, väistä! Ei, älä luovuta! Ei! Kyllä!

Viimeinen Sling Blade.

Viimeinen Back Home.

Viimeinen Torbellino.

Viimeinen Sol Naciente.

Ottelun edetessä käy yhä selvemmäksi, että Yoshino ei enää pysy vastustajiensa perässä fyysisesti. Doi yrittää pelastaa, mutta hänkään ei voi taistella kahta miestä vastaan yksin. Yoshino on yksin.

Yoshino taistelee. Yoshino nousee. Tämä ei voi päättyä vielä.

Vielä yksi voitto. Vielä yksi.


Jokainen painija lopettaa uransa tuijottaen kattovaloja. Niin myös Yoshino. Eitan Imperial Uno, brutaali potku suoraan päähän pitää lopulta miehen maassa. Jääpussit ilmestyvät nopeasti tukemaan Yoshinon niskaa. Kamera keskittyy Yoshinon kasvoihin. Onko niissä surua? Helpotusta? Vai hyväksyminen siitä, että se oli siinä.

Yoshino kättelee Hulkin ja Eitan, viimeiset vastustajansa.

Videoterveisiä sataa kollegoilta ja ystäviltä.

Kehässä Doi jakaa vielä viimeiset sanat.

Yoshinon kouluttaja, koko Dragon Gaten alkupiste, Ultimo Dragon antaa oppilaalle viimeiset neuvonsa.

Yoshino seisoo yleisön edessä viimeistä kertaa painijana.

Kello soi kymmenen kertaa.

Lopulta se on ohi.


Tuijotan nyt hieman täyttynyttä tekstikenttää.

Samat vanhat epäilykset nousevat taas takaraivooni.

”Kuka tätä haluaisi muka lukea?”

”Kannattaisiko vaan jättää julkaisematta.”

”Ei varmaan tarvitse jakaa somessa?”

Ne samat ajatukset, jotka tulevat mieleen aina kun kirjoitan suosikkipromootiostani.

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa jossain Suomessa?

Ei kai sillä ole väliä.

Riittää, että miehen ura kosketti ainakin yhtä tyyppiä täällä tuhansien kilometrien päässä edes yhden kolumnin arvoisesti. Ja jos tämä, tai jokin muu teksteistäni on saanut jonkun tutustumaan mieheen ja firmaan, niin se on hienoa.

En osaa tehdä tällä tekstillä tarpeeksi kunniaa miehen uralle.

Yoshino oli Dragon Gaten tukipilari.

Yoshino oli esikuva ja inspiraation lähde monelle painijalle Japanissa ja maailmalla.

Yoshino oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi minusta tuli Dragon Gaten fani.

Kiitos Masato Yoshino.

Ja näkemiin.

Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Eläköön Humpuuki! #37 – Huhut CM Punkin ja Daniel Bryanin AEW-sopimuksista, WWE:n painijarosterin kesäsiivous, Jimmy Uso kärynnyt rattijuopumuksesta

Next post

Jälkipyykkinaru #99: FCF Showpainia! Viimeiseen Mieheen (10.7.2021) & Showpainia! (31.7.2021)

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.