Ylitarjonnan kirous

Ylitarjonta, ähky, kyllästyminen. Nämä tunteet lienevät varsin tuttuja painifaneille. On nimittäin kiistaton fakta, että showpainia tarjotaan nykyään niin paljon, että ainoastaan intohimoisimmat fanaatikot ehtivät – ja pystyvät – kaiken katsomaan. Jo WWE tuottaa niin paljon sisältöä viikoittain, että Raw’n, SmackDownin ja muun tarjonnan seuraaminen lohkaisee todella ison osan ihmisen vapaa-ajasta. Mikäli vielä tahtoo seurata muitakin liigoja kuin WWE:tä, painiin kuluu niin paljon aikaa, että harrastus syö pois muulta elämältä.

Olen keskustellut tästä aiheesta painifanien kanssa yli vuosikymmenen ajan, ja yksi ilmiö tuntuu toistuvan syklisesti – kyllästyminen iskee aina silloin tällöin, eikä tuotteen laatu vaikuta ilmiöön kauheasti. Esimerkiksi minä itse koin tällaisen aallonpohjan kesällä 2011, jolloin CM Punkin tulisen nousun myötä koko WWE eli eräänlaista kultakauttaan. Piristynyt tuote ei kuitenkaan pitänyt minua otteessaan, koska mittani oli täynnä. Oli pakko pitää taukoa, jotta hiipunut liekki ei tukahtuisi kokonaan. Jossain vaiheessa kiinnostus syttyy kuitenkin uudestaan, ja seurauksena siitä on paluu aktiiviseksi viikoittaisseuraajaksi.

Tiedän, että tutut ja turvalliset viikkorutiinit muuttuvat, jos päättää pyyhkiä vaikkapa Raw’n ja SmackDownin kalenteristaan. Mikäli painiähky on kuitenkin päässyt iskemään, niin olen kokenut tauon varsin hyväksi lääkkeeksi kyseiseen vaivaan. Esimerkiksi Smarksiden keskustelualueita seuraamalla pysyy yhtä kaikki ajan hermolla painimaailman merkittävimmistä käänteistä. Muutaman viikon ajan saattaa tuntua siltä, että elämästä puuttuu jotain, mutta uuteen rytmiin tottuu hyvin nopeasti. Jotkut taas ovat löytäneet oman lääkkeensä WWE-ähkyyn vaikkapa Lucha Undergroundista tai New Japan Pro-Wrestlingistä, jotka ovat hyvin erilaisia kuin WWE. Toisille taas toimii paluu historiaan vanhoja painitapahtumia fiilistelemään.

Omalla kohdallani painiähky iski tämän vuoden Money in the Bank -tapahtuman jälkeen kesäkuussa. Tein kylmän ratkaisun jättämällä viikoittaiset ohjelmat kokonaan pois ja siirtymällä seuraamaan ainoastaan erikoistapahtumia. Kesän ja syksyn aikana olen aina silloin tällöin katsellut SmackDownin, koska se on Raw’ta kevyempi ja rosteriltaan jännittävämpi ohjelma. Nyt noin neljän kuukauden jälkeen alkaa tuntua siltä, että voisin taas katsella painia intensiivisemminkin.

On tärkeää ymmärtää, että harvaa viihdemuotoa tulee seurattua niin paljon kuin showpainia. Ei ole oma syy, jos saman viikon neljäs Cesaro vs. Sheamus -ottelu ei enää jaksa pitää pihdeissään. Se, että ottaa välillä hieman etäisyyttä painista, ei tee kenestäkään sen huonompaa fania.