Wrestling Show Live!: Tulevaisuus on nyt
Kuvat: Timo Muilu
Helsinki 16.1.2016. Kolme nuorta miestä istuskelee Sokos Hotelli Presidentin aulassa. He pistävät silmään siistimmin pukeutuneiden ja iäkkäämpien hotellivieraiden joukosta. ”Kuulin just, kuinka respan henkilökunta mainosti show’ta tuolle ukolle, joka kirjautui sisään”, toteaa heistä eräs palattuaan pahvisen kahvikupin kanssa pöydän ääreen.
Kyse on tietysti Fight Club Finlandin vuoden ensimmäisestä tapahtumasta Wrestling Show Live!, johon hotellivierailla olisi mahdollisuus päästä ilmaiseksi sisään huonekorttiaan vilauttamalla. Ympärillämme parveilevat varttuneemmat pukumiehet eivät tosin taida olla kiinnostuneita kyseisestä mahdollisuudesta. Smarksiden edustus ei puolestaan voisi olla enemmän innoissaan. Luvassa on paitsi painitapahtuma myös ensimmäisten kotimaisten Ludvig-palkintojen voittajien julkistaminen. Meidän pitäisi nousta kehään jakamaan kunniakirjat, ja sitä, mitä aiotaan sanoa, puidaan läpi monta, monta kertaa. Perhosia on jokaisen vatsassa.
Hotellin aulassa bongaillaan niin painijoita kuin tuttuja fanejakin. Moikkaillaan, vaihdetaan kuulumisia. Fiilistellään tulevaa iltaa. Verkostoidutaan. Etenkin allekirjoittanut on tästä mielissään käytyään vuosia tapahtumissa enimmäkseen itsekseen. Juodaan kahvit loppuun ja sitten heittäydytään hurjaksi juomalla jopa oluet.
Viimein koittaa aika laskeutua pohjakerrokseen, jossa odottaa mieluisa yllätys; väkeä riittää jonoksi asti – niin edessä kuin takanakin. Show’n aloitus viivästyy akateemisen vartin verran, jotta kaikki ehtivät sisään. Pressa on tupaten täynnä. Kuulemma jopa siinä määrin, että aikaan saadaan yleisöennätys kyseisessä tilassa. Tästä lienee kiitos tapahtuman brändäykselle, sillä vaikka Wrestling Show Live! saattaa kuulostaa nimenä joistakuista tylsältä ja geneeriseltä, se ei jätä juurikaan arvailujen varaan, minkälaisesta tapahtumasta on kyse. Lopulta show alkaa, ja Pressa on revetä liitoksistaan.
Jos yleisö onnistuu yllättämään määrällään, se tekee sitä myös äänekkyydellään. Mekkala on mieletön, kun kehässä vastustajiaan odottavat Tohtori Ioni ja H.C. Andersen hyökkäävät Vili ja Jake Luupään selustaan näiden vielä tervehtiessä katsojia. Luumäen kundeilla ei tosin mene sormi suuhun, vaan kaksikon nopea vastahyökkäys tekee pahannäköistä jälkeä – Andersenin valkeat kasvot saavat ylleen pysäyttävän näköisen verinaamion.
Verenvuodatus ei kuitenkaan estä Andersenia hoitamasta velvollisuuksiaan, vaan se taitaa pikemmin vain lisätä vettä psykopaattisen sadistin myllyyn. Mies keräilee itseään hetken kulmauksessa ja katselee, kuinka valtavan suosittu Tohtori Ioni tekee Luupäillä kokeitaan, minkä jälkeen palaa kehään ja ryhtyy suorittamaan raivokasta kostoaan.
Andersen ei kuitenkaan lopulta onnistu saamaan mustaan lierihattuunsa punkkarin pyrstösulkaa, vaan jää Vilin komean takaperinvoltin liiskaamaksi. Selätystä edelsi melkoinen hässäkkä, joten vihainen Ioni kokee Luupäiden huijanneen voiton ja heittää ilmoille seuraavanlaisen yhtälön: uusintaottelu maaliskuun Talvisodassa, jossa yhdellä voitolla ei tee vielä mitään, vaan voittoja tarvitaan kaksi kolmesta. Koska tiedettä ei huijata!
En ennakossani osannut kirjoittaa tästä ottelusta hirveästi mitään, eivätkä odotukseni olleet muutenkaan kovin korkealla ihan vain siksi, että kyseessä oli uusintaottelu FCF:n edellisestä tapahtumasta. Mutta miten mukavaa onkaan olla väärässä! Punkkarit ja erikoiset herrasmiehet pistivät tapahtuman käyntiin vauhdikkaasti – suorastaan räjähtävästi. Erityinen hatunnosto vielä Andersenille, joka kykeni painimaan matsin loppuun vaikka sai pahan tällin, joka aiheutti lievän aivotärähdyksen ja vaati kuusi tikkiä. Kuuma yleisö loi otteluun hienon tunnelman, ja raivokas ”IONI! IONI! IONI!” -mylvintä on luultavasti kuulunut hotellin respaan saakka. Talvisodassa odottavaa ottelua ei kannata missata missään nimessä, sillä molemmilla joukkueilla on nyt kova vire päällä. Vaikka FCF:llä ei ole omia joukkuemestaruusvöitä, tuon ottelun voittajille voi sellaiset kuvitella mielessään.
Talvisodasta puheen ollen, siitä on kovaa vauhtia kasvamassa todella iso tapahtuma. Sen on huomioinut myös toimitusjohtaja ”Tuho” Torvinen, jolla on Pressan yleisölle ilmoitusluontoista asiaa. Talvisota on Torvisen mukaan niin iso, että se tulee tarvitsemaan kaksi kehäkuuluttajaa, joten Töölön kisahallissa Leo Lemmetyn aisapariksi luikertelee vuoden tauon jälkeen FCF:n oma Howard Finkel – eli tietysti Koopra!
Tapahtuman kortti on hyvin joukkueottelupitoinen: lisää tag-mättöä saadaan heti toisessa matsissa. Ensimmäisenä areenalle saapuvat Murskaaja “Suutu jo!” Mieto parinaan lähes mytologisiin mittasuhteisiin paisunut hahmo nimeltään TEUVO. Saa varmaan respan henkilökunta jälleen korottaa pykälän verran ääntään asiakkaille, kun kellarista kantautuu epämääräistä älämölöä. Eli suomeksi sanottuna bisset kainalossaan kehään tepasteleva, sinivalkeaan verkkapukuun verhoutunut antisankari saa kovaa kannatusta.
”Look everyone, it’s Make!” saattaa päästä jonkun suusta, kun Make Smooth ja Jami Aalto astuvat esiin verhojen takaa selfie-keppi ojossa. Smooth and Stoned Connection ei suinkaan räpsi selfieitä omaksi ilokseen, vaan ratsastaa nykytekniikan aallonharjalla lähettäen sisääntulonsa livenä Periscopeen. Nerokasta!
Tässä mennään aika lailla kuten aavistelin, eli Murskaaja ja Aalto hoitelevat suurimman osan varsinaisesta kehätoiminnasta Teuvon ja Maken komppailessa enemmän hahmovetoisesti. Make hörppäilee lisävoimaa smoothiestaan, ja Teuvo puolestaan nappailee välillä bisseä. Teuvo jopa aikoo kajauttaa tölkillä vastustajaansa kaaliin, kuten teki Reginalle Niittykummun Snacky Slamissa. Surkeiden sattumusten sarjan seurauksena keppana kosahtaa kuitenkin Teuvon itsensä ohimoon. Se yhdistettynä Aallon ja Smoothin näyttävään yhteisliikkeeseen koituu Teuvon ja Murskaajan kohtaloksi.
Povasin tästä illan yllättäjää, ja vaikka suoritus osui melko keskelle maalitaulua, ei kyseessä kuitenkaan ollut ihan napakymppi. En pistäisi pahakseni, jos sitä täysosumaa yritettäisiin näiden hemmojen kesken vielä uudestaan, sillä porukasta saisi varmasti revittyä esim. mainioita promoja. Konservatiivinen Teuvo vihainen Murskaaja kätyrinään olisi jatkossakin hyvä vastakohta ja -voima värikkäälle ja liberaalille Smooth and Stoned Connectionille.
Seuraavaksi on vuorossa – yllätys, yllätys – joukkueottelu, joka tulee koettelemaan kehän kantokykyä. Paikalle saapuvat tapahtuman ulkomaalaisvahvistukset Bjørn Sem ja Hannibal, jotka tunnetaan nimellä Krigsherrene (Gods of War). Tähtäimessään näillä Norjan hallitsevilla joukkuemestareilla on sisäisten konfliktien raastama Musta Aukko eli King Kong Karhula ja Pyöveli Petrov.
Ja nuo konfliktit nostavat rumaa päätään lähes heti. Kun Mustan Aukon johtohahmo, uuden lehden urallaan kääntänyt King Kong Karhula, huudattaa Pressan yleisöä, Pyöveli Petrov ja joukkueen manageri Herra Tapaturma eivät näytä ilahtuneilta.
Petrov piipahtaa kehässä hyvin nopeasti ja tuolloinkin vastentahtoisen oloisesti. Karhula saa siis yllin kyllin osakseen kovaotteisten norjalaisten kurituksesta ja likaisista otteista, kuten Hannibalin ovelasta kuristusotteesta ottelun tuomarin ollessa huonossa asemassa. Sotaherrat aikovat myös paiskata Karhulan yläköydeltä alas kahteen pekkaan, mutta norjan jääkarhut jäävätkin itse vastaanottaviksi osapuoliksi Karhulan niitatessa heidät massiivisesti kumoon.
Kun King Kong sitten lopulta raahautuu kehäkulmaustaan kohti vaihto mielessään, tapahtuu se, mitä ehdittiin spekuloida edellisestä tapahtumasta alkaen. Musta Aukko kääntää johtajalleen selkänsä, kun Herra Tapaturma kehottaa Petrovia laskeutumaan kehän laidalta Karhulan käpälän ulottumattomiin. King Kong jää siis paitsi pelottavien norjalaisten myös entisten tiimiläistensä armoille.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä paikalle saapuu haaskalinnun lailla myös hallitseva FCF-mestari Valentine, jonka on määrä puolustaa mestaruuttaan Karhulaa vastaan Talvisodassa. Valentine provosoi Karhulaa halpamaisesti, kunnes tyylilleen uskollisena häpäisee Juhanaa paitsi verbaalisesti myös fyysisesti huljuttelemalla sukukalleuksiaan Karhulan kasvoilla. Vallu – maku joka muistetaan!
Tätä kaikkea edeltänyt ottelu oli jälleen vahvaa suorittamista, ja vaikka korviini olikin ennen tapahtumaa kantautunut kommentteja norjalaisten tai ainakin Hannibalin ”tylsyydestä”, niin kyllä nämä karjut onnistuivat tekemään minuun vaikutuksen. Toivottavasti heidän rajuja otteitaan tullaan näkemään FCF:n kehässä myös tulevaisuudessa. Karhulan uusi rooli toimi niin ikään hienosti, vaikka alkuun oli omituista kuulla yleisön hurraavan tälle yleensä pahiksena tunnetulle yksilölle. Onneksi hyvä esiintyjä pystyy toimimaan aidan molemmin puolin.
Väliajan aikana ryhtyvät jälleen perhoset pörräämään vatsanpohjassa, sillä show’n toinen puolisko alkaa Ludvig-palkintojen jaolla, jolloin tulee aika myös Smarksiden miehistön nousta hetkeksi kehään. Toimitusjohtaja Torvinen pyydetään paikalle tilaisuuden viralliseksi valvojaksi, ja Lemmetty kutsuu nörttijengin lavalle melkoisten fanfaarien saattelemana. Tattista!
Smarkside-verkoston mainospuheen, Ludvig-palkintojen taustojen valottamisen sekä edellisestä vuodesta kiittelyn jälkeen on aika paljastaa voittajat, jotka löydät listattuna täältä. Itse tilaisuudessa kunniakirjat ojennetaan Reginalle, joka pokkaa paitsi parhaimman tulokkaan myös parhaimman painijan Ludvigin. Parhaimman ottelun palkinnon saapuu noutamaan puolestaan Valentine jo moderniksi klassikoksi muodostuneen Jimmy Gavrochea vastaan Jatkosodassa ottelemansa kamppailun ansiosta. Yhtäkkiä Valentine nappaa itselleen mikrofonin muttei ehdi puhumaan pitkään, kun sisään säntää kostonhimoinen King Kong Karhula. Meidän porukalla on silloin kiire syöksyä kehästä ulos, kun näemme, että taivas varjele mikä sieltä tulee! Iso kiitos vielä tätäkin kautta FCF:lle, että saimme piipahtaa estradilla.
Show’n toisen puoliskon ensimmäinen ottelu on paperilla illan teknisesti laadukkain ja myös lunastaa odotuksensa. Eipä tosin ihme, kun toisesta joukkueesta löytyy koko FCF:n isähahmo StarBuck parinaan yksi pisimpään Suomessa painineista kehäketuista, Stark Adder. Pistetään vastustajiksi hallitseva mestari Valentine ja soolouralle siirryttyään huipputerään hioutunut Ricky Vendetta, niin huono matsi on erittäin epätodennäköinen tulos.
Matsi alkaa tunnustelevalla otteella, sillä kun taitoa on kehässä näin paljon, voi pienikin virhe keikauttaa vaakakupin vastustajan hyväksi. Aluksi Adder ja StarBuck ovat vahvoilla, mutta lopulta hieman yllättäen ”The Canadian Rebel” jää alakynteen ja eristyksiin toveristaan. Kun StarBuck onnistuu lopulta läpsäisemään Adderia kämmenelle suorittaen vaihdon, Pressan yleisö ryhtyy jälleen asianmukaiseen mylvintään – ja ottelussa painetaan talla pohjaan. Rickyn hyökkäys osuu vahingossa Valentineen, ja Adder onnistuu nopealla kikkailullaan kääntämään Vendettan rynnäkön selätykseksi, joka pitää ”Suomen dobermannin” hartiat matossa riittävän pitkään.
Ottelun jälkeen saadaan tietää yksi matsi lisää Talvisotaan. StarBuck nimittäin ilmoittaa, että Ricky Vendetta tulee saamaan elämänsä opetuksen, kun Stark Adder (Vendettan entinen opettaja ja joukkuekumppani) pistää nuorukaisen ruotuun maaliskuussa. Tätä onkin jo odoteltu tovi, ja tiedossa on tiukka taisto paitsi paremmuudesta myös kunniasta.
Vielä ennen pääottelua nähdään illan toinen revanssi edellisestä tapahtumasta, jossa paluunsa kotimaan kehiin tehnyt Aurora kohtasi Ludvig-voittaja Reginan. Viimeksi Regina oli Auroran kyseenalaisista taktiikoista huolimatta onnistunut yllättämään kokeneemman vastustajansa nopealla selätyksellä. Viikinkimäistä soturihenkeä uudessa kehäasussaan kanavoineelle Auroralle kyseessä saattoikin olla pikemmin kostoretki kuin perinteinen ottelu.
Hienosti alkava ottelu ei tosin ehdi kellottaa kovin montaa minuuttia, kun äkkipikainen Aurora jo päättää käyttää terästuolia johonkin aivan muuhun kuin sen oikeaan tarkoitukseen. Väline osuu kehästä ulos kurottavan Reginan otsaan, ja kova kolahdus johtaa kehäkellon kilahduksiin diskauksen merkiksi.
Auroralla on selkeästi jotain hampaankolossan Reginaa vastaan, ja tämänkin otteluparin kohdalla tie vaikuttaa kulkevan Talvisotaa kohti. Ei tosin sovi unohtaa, että jossain pimeässä kolosessaan vaanii myös ehkäpä koko FCF:n arvaamattomin yksilö, Julia Kyy. Kyyn oli alun perin tarkoitus osallistua tähän otteluun, mutta hän joutui toistaiseksi tuntemattomasta syystä jäämään vielä taka-alalle – ehkäpä vaanimaan oikeaa aikaa ja paikkaa iskeä myrkylliset hampaansa Reginaan ja Auroraan?
Pääottelun kynnyksellä kello painelee jo sen verran, että yleisöä varoitellaan matsin aikana koittavan valomerkin katkaisevan juomatarjoilun. Ottelu kuulemma käydään loppuun kaikesta huolimatta, joten monet päättävät kipaista tiskiltä vielä nopeasti kurkun kostuketta, jotta meteliä irtoaisi vielä viimeisen koitoksen aikana.
Ja sitähän irtoaa. ”Häijy” Heimo Ukonselkä toivotetaan tervetulleeksi jo perinteisellä – tosin myös jo hieman loppuunkalutulla – ”Heeeeimoooo!” -mantralla, joka ei onneksi jatku katkeamattomana koko ottelua. Villimiehen vastareaktio huuteluihin on mainio: hän yrittää mykistää mölyapinat risti-istahtamalla mököttämään kehän keskelle – ja kääntää vielä selkänsäkin.
Mikko Maestro puolestaan repii yleisöstä innostuneen vastaanoton ja saattaa olla illan kannustetuin painija – desibelimittarilla saisi varmasti hurjia lukemia Maestron sisääntulon aikana. Vaikka Mikko on valmistautunut otteluun vakavasti, hänen kasvoilleen irtoaa myös sitä tuttua leveää Pepsodent-hymyä yleisön edessä. Sponsoridiilin paikka?
Alkuun pelottaa, että liekö Maestro lähtenyt soitellen sotaan, mutta pian miehen kasvoille tulee se totisempi ilme, kun hän katselee Ukonselkää silmästä silmään. Jäätävän tuijotuskilpailun perään voisi odottaa raivokasta nyrkkien heilumista, mutta kaksikko lähtee liikenteeseen melko puhtaalla painilla, jossa Maestro vaikuttaa olevan piirun verran niskan päällä. Odotettua intensiteettiä alkaa löytyä, kun matsi leviää yleisön puolelle, kuten Ukonselän matseilla monesti on tapana. Näkyvyys ei ole omasta sijainnistani parhaimmasta päästä, mutta lasinsirpaleiden helinästä päätellen tuoppeja hajoilee painijoiden rymistellessä katsojien seassa – toivottavasti lasit olivat edes tyhjiä.
Myös ottelun lopetus on vaiherikas. Heimo näyttää jo varmalta voittajalta antaessaan Maestron otsalle kuolonsuudelman ja sitoessaan hänet otteeseen, joka enteilee ratkaisevaa junttaa. Mikko ”Klassikko” onnistuu kuitenkin pelastautumaan tilanteesta, mutta päätyy sen jälkeen Heimon selättämäksi villimiehen turvautuessa raa’an voiman sijasta viekkauteensa. Sormi silmään ja trikoista lisää vipuvoimaa selätykseen ovat Heimon avaimet voittoon.
Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeisenä nauraa. Mikko iskee tappionsa jälkeen Ukonselän kanveesiin ja heittää ilmoille haasteen. Viimeinen välienselvittely, Talvisota X ja ottelumuoto, jossa ei piitata uloslaskuista, diskauksista, selätyksistä eikä edes luovutuksista. Voittajaksi selviytyy se, joka murjoo vastustajansa niin perinpohjaisesti, ettei tämä enää pääse omin voimin jaloilleen.
Kyllä. Tiedossa on Last Man Standing -ottelu.
Wrestling Show Live! oli kokonaisuutena loistokas ja vahva avaus uudelle vuodelle sekä mielestäni paras Pressassa järjestetty painitapahtuma koskaan. Tuntui siltä, että puheet FCF:n viime vuoden nousukaudesta konkretisoituivat illan aikana. Pressa täyttyi äärimmilleen äänekkäästä yleisöstä, ja tunnelma oli katossa alusta loppuun saakka. Viimeisimmän koulutuserän tulokkaat ovat asettuneet taloksi, ja on vaikeaa – jopa mahdotonta – kuvitella FCF:ää enää ilman heitä. Samalla esim. Maestro ja Vendetta nousevat koko ajan ryminällä korkeammalle, enkä ihmettelisi, vaikka he olisivat pian mestaruuskuvioissa, joissa ”vanha kaarti” (no offense) pitää korkeita standardeja yllä.
Reportaasini saattoi lipsahtaa hehkuttamisen puolelle, ja läpi paistanee fanipojan käsiala, mutta hitto viekoon – ei kiinnosta! Kuten joku hiljattain totesi, ei ole mikään itsestäänselvyys, että Suomessa on showpainikulttuuria saatikka omaa organisaatiota – varsinkaan näin kovalaatuista sellaista.
Ostakaa lippuja, käykää tapahtumissa. Kutsukaa mukaan se frendi, joka ”kasvoi ulos” showpainista. Twiitatkaa, snäppäilkää, tubettakaa ja tehkää sitä mitä hittoa vaan netissä nykyään tehdäänkään. Keskustelkaa, kommentoikaa. Kritisoikaa, ehdottakaa. Nauttikaa. Pistäkää sana kiertämään.
Suomalainen wrestling on juuri niin iso juttu kuin me fanit siitä teemme.
FCF:n seuraava tapahtuma, Talvisota X, järjestetään Töölön kisahallissa Helsingissä 19. maaliskuuta klo 20. Tapahtumasivu Facebookissa. Lisätietoja: wrestling.fi
No Comment