2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Lokakuu 2003

Päivämäärä: 1. – 22.10.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Nyt oli historiallisen vähän ruudusta kadonneita hahmoja. Ainoat merkittävät poistumiset olivat Super X Cupin aikana yhdessä tai useimpien tapauksessa parissa show’ssa vierailleet X-Divarin tähdet, jotka olisivat saaneet mielellään jäädä pidemmäksikin aikaa. Hei hei Juventud Guerrera, NOSAWA, Jonny Storm ja Teddy Hart. Niin ja syyskuun ensimmäisessä show’ssa esiintynyttä omituista eksentrikko-gimmickiä vetävää Lazzia ei ole näkynyt, voi harmi.


Weekly PPV #63 (1.10.2003)

  • Tag Team Match
    America’s Most Wanted vs. Kid Kash & Abyss
    * *
  • NWA X Division Championship Match
    Michael Shane (c) vs. Jerry Lynn
    * * ½
  • Singles Match
    Christopher Daniels vs. D-Lo Brown
    * * ½
  • Tag Team Match
    Sonny Siaki & Ekmo vs. Shark Boy & Mad Mikey
    * ½ 
  • Singles Match
    David Young vs. Sandman
    * ½
  • 6-Man Tag Team Match
    Disciples of the New Church & Vampiro vs. 3 Live Kru
    * *
  • Tag Team Match
    AJ Styles & Vince Russo vs. Jeff Jarrett & Dusty Rhodes
    * ½

Yhteenveto:

Tämä jos mikä oli täysin yhdentekevä jakso. Main Eventinä ja show’n pääkuviona muutenkin toimivat päämestaruusmeiningit, jossa yritetään nyt kovasti lämmitellä AJ Stylesin ja Jeff Jarrettin feudia. Tykkään kyllä Stylesin ja Jarrettin feudista paperilla, koska kunnon intenssiivinen feud näiden TNA:n kahden suurimman vakkarinimen välillä on toistaiseksi jäänyt puuttumaan. Ikävä vain, että tässä kuviossa on monta ongelmaa. Ensinnäkin tätä feudin aloittamista on pitkitetty aivan liian kauan. Styles voitti päämestaruuden Jarrettilta jo kesäkuun alussa, ja sen jälkeen miehet olivat vain pari viikkoa toistensa kimppuun. Sen jälkeen Jarrett pistettiin feudailemaan kaiken maailman Russon kätyreiden kanssa, ja Styles puolestaan puolusti mestaruuttaan random-vastustajia vastaan. Sitten aivan yhtäkkiä Erik Watts vihdoin ilmoitti viime viikolla, että nyt Jarrettille voitiin antaa se uusintaottelu, joka häneltä evättiin Russon painostuksen takia kuukausien ajan. Mitään järkevää selitystä ei tilanteen muutokselle annetty. Kirsikaksi kakun päälle tämän feudin keskiössä tuntuvat enemmänkin olevan Dusty Rhodes ja Vince Russo eivätkä Styles ja Jarrett. Niin ja sitten vielä ME:nä nähtiin kaikin puolin varsin tylsä ja heikko joukkueottelu, jossa parhaat hetket olivat ne pätkät, jolloin Styles ja Jarrett ottelivat toisiaan vastaan. Ensi viikoksi Dusty haastoi AJ:n päämestaruusotteluun, minkä vuoksi Jarrett raivostui Dustylle ja samalla Russo hermostui Stylesille, koska tämä suostui otteluun, jota Russo ei olisi halunnut käytävän.

Päämestaruuskuvioiden lisäksi myös X-Divarin ja joukkuemestaruuksien tilanne junnaavat vähän liikaa paikallaan. Vielä viime viikolla X-Divari tarjosi oikeasti hienon ottelun, vaikka kuviot vähän tylsiltä tuntuivatkin. Nyt homma meni entistä huonompaan suuntaan, sillä Lynn ja Shane ottelivat yllättävän keskinkertaisen mestaruusottelun, jonka tempo tuntui hitaahkolta X-Divarin otteluksi. Toisaalta se oli silti illan paras ottelu, mikä kertookin kaiken tarpeellisen illan tasosta. Ottelun aikana annettiin ymmärtää, että Lynnin ura saattaa mahdollisesti olla ohi, jos hän ei voita. Vähän tylsältä vaikuttaa myös 3 Live Krun ja Diamond & Swingerin kuvio, vaikka tällä viikolla sitä meininkiä ei otteluilla jatkettukaan. Swinger oli toipunut yllättävän nopeasti loukkaantumisestaan, jonka takia David Young korvasi hänet viime viikolla. Nyt Swinger oli taas Diamondin ja Gilbertin kanssa kehissä, ja tämä kolmikko pisti tällä viikolla Youngin ottelemaan comebackinsa tehnyttä Sandmania vastaan. Jos Young voittaisi tuon ottelun, hän ansaitsisi paikkansa Gilbertin manageroimassa porukassa. Ottelun jälkeen 3 Live Kru hyökkäsi joukkuemestariporukan kimppuun.

Show’ssa keskityttiin myös turhan paljon Don Callisin ja Erik Wattsin keskinäisiin ongelmiin. Callis ja Watts ottivat useammankin kerran illan aikana yhteen, ja molemmilla oli tukenaan omat turvamiehensä, vaikka NWA:ta edustavista mustapaitaisista turvamiehistä Rick Santel olikin loukkaantunut viime show’n ottelussa. Lisäksi show’ssa nähtiin toinen osa Roddy Piperin toissaviikkoisesta haastattelusta. Piper lupasi, että hänen uransa ei vielä ole ohi. Niin ja Don Callis tuntui keskittäneen huomionsa taas uuteen painijaan. Lynnin ja Callisin keskenäiset erimielisyydet oli yhtäkkiä haudattu kokonaan, mutta sen sijaan Callis oli aloittanut D-Lo Brownin uhkailun. Brown kohtasi Christopher Danielsin illan aikana ihan kivassa muttei millään tavalla mieleenpainuvassa ottelussa. Sen jälkeen Callis yritti saada Brownia lähtemään areenalta, jottei tämä kävisi pitkäaikaisen feudkumppaninsa Sonny Siakin kimppuun tämän ottelun aikana. Sen sijaan Brown jäi paikalle ja hyökkäsi Siakin sekä tämän apurina pari viikkoa sitten TNA-debyyttinsä tehneen Ekmon (aka Jamalin) kimppuun, kunnes Callisin johtamat punapaitaiset turvamiehet raahasivat hänet pois areenalta. Siakin ja Ekmon ottelu Mad Mikeytä ja Shark Boyta vastaan oli mitäänsanomaton. Yleisö oli täysin hiljaa. Tämä jäi muuten Michael Lockwoodin alias Crash Hollyn/Mad Mikeyn elämän viimeiseksi ppv-otteluksi, sillä noin kuukausi myöhemmin Lockwood menehtyi traagisesti ilmeisesti päihteiden väärinkäytön seurauksena.

Kokonaan oma osansa oli Disciples of the New Churchin, James Mitchellin, Vampiron ja Shane Douglasin seikkailut. Viime viikon show’n päätteeksi Douglas ja New Church pieksivät Ravenin ja Gatheringin henkihieveriin ja yrittivät kuristaa koko jengin – ja onnistuivatkin siinä aika hyvin. New Church, Mitchell ja Douglas olivat varmoja, että nyt koko tarina oli tullut päätökseen. Raven ja Gathering olivat pysyvästi pyyhitty pois maailmankartalta, ja New Church voisi siirtyä uusiin haasteisiin, jotka Mitchellillä kuulemma olivat selvillä mutta joita hän ei tahtonut vielä paljastaa. Samalla vihjailtiin, että Douglas ja New Church olivat päättämässä yhteistyötään tämän show’n jälkeen sulassa sovussa. Douglasillakin oli kuulema uusia suunnitelmia: hän tahtoi löytää uuden ”Franchisen” jatkamaan Douglasin perintöä. Vampiro puolestaan… No, Vampiro ilmeisesti toimi nyt Mitchellin apuna ja teki samalla TNA-debyyttinsä otellessaan Slashin ja Sinnin kanssa 3 Live Kru’ta vastaan. Ottelu itsessään oli ok muttei millään tavalla erikoinen. Noilla sanoilla on tullut kuvailtua aika monta muutakin ottelua. Niin ja sitten tietenkin ottelun jälkeen Raven saapui paikalle, pieksi koko heel-poppoon ja julisti julmaa kostoa. En enää jaksa tätä.

Illan openerina nähtiin Kid Kashin ja Abyssin ottelu America’s Most Wantedia vastaan. Tämä oli jatkoa viime viikolta, kun AMW saapui Kashin feudkumppanin Terry Taylorin avuksi ja auttoi Tayloria ottelussa Kashia vastaan. Nyt Kash ja hänen apurinsa Abyss ottelivat AMW:tä vastaan ihan kivassa mutta jälleen kerran aika mitäänsanomattomassa ottelussa. Post match -meiningissä luvailtiin taas jatkoa Kashin ja Taylorin väliseen feudiin. Kuinkakohan kauan tämä Kash vs. veteraanitkin kuvio jatkuu? Toivottavasti ei kovin kauan, koska feud ei ole tarjonnut vielä yhtään hyvää ottelua.

Johan tämä tulikin aika hyvin laitettua pakettiin tuossa edellä. Mikään tässä jaksossa ei ollut sen enempää juonikuvioidensa kuin painillisenkaan antinsa osalta erityisen mielenkiintoista. Homma junnaa pelottavan pahasti paikallaan. Toivottavasti minun ei tarvitse katsella kovin montaa tällaista välijaksoa. Ja toivottavasti TNA keksii pikaisesti mielenkiintoisia kuvioita. Tämä jakso oli Surkea.


Weekly PPV #64 (8.10.2003)

  • Tag Team Match
    Red Shirt Security vs. D-Lo Brown & Chris Vaughn
    * ½
  • NWA X Division Championship Match
    Michael Shane (c) vs. Chris Sabin
    * * ½
  • 6-Man Tag Team Match
    Simon Diamond & Johnny Swinger & Glenn Gilberti vs. 3 Live Kru
    * *
  • Singles Match
    Frankie Kazarian vs. Christopher Daniels
    * * ½
  • Tag Team Match (Special Referee: Terry Taylor)
    Kid Kash & Abyss vs. America’s Most Wanted
    * * ½
  • Singles Match
    Sinn vs. Raven
    *
  • NWA World Heavyweight Championship Match
    AJ Styles (c) vs. Dusty Rhodes
    * ½

Yhteenveto:

Tämän viikon päähuomio oli AJ Stylesin ja Dusty Rhodesin välisessä päämestaruusottelussa, joka oli illan Main Event. Homma sai vauhdikkaan startin jo show’n alussa, kun Jeff Jarrett saapui kehään raivoamaan Dusty Rhodesille. Jarrett käyttäytyi tosi heelmäisesti, ja näytti siltä, että hän oli valmis pistämään poikki koko ystävyytensä Dustyn kanssa. Jarrettin mukaan Rhodes oli varastanut hänen mestaruusottelunsa haastamalla AJ:n tälle illalle mestaruusotteluun, mutta en ihan ymmärtänyt tuota syytöstä, koska kyllä Jarrettilla silti se ottelu kahden viikon päästä on. Rhodes saapui paikalle ja yritti selittää tilannetta, mutta Jarrett ei antanut tälle puheenvuoroa ollenkaan. Lopulta Jarrett häipyi paikalta ja sanoi vievänsä mestaruuden kahden viikon päästä, olipa mestarina AJ tai Dusty. Samaan aikaan ongelmia oli myös AJ:llä ja Russolla, koska AJ oli viime show’n päätteeksi tönäissyt Russon maahan, kun tämä yritti estää AJ:tä suostumasta mestaruusotteluun Dustya vastaan. Russoa ei näkynyt show’ssa ollenkaan ennen ME:tä, jolloin hän saapui AJ:n pukuhuoneeseen umpihumalassa. En ihan ymmärtänyt sitä, miksi Russo buukattiin paikalle känniörveltämään, mutta kai hän oli sitten niin suuttunut AJ:lle. Sitten olikin itse ottelun vuoro. Kohtaamisen parasta antia olivat hieno tunnelma, AJ:n pari huikeaa spottia ja Dustyn bleidaaminen. Muuten se olikin sitten aika laimea ja turhan pitkä kohtaaminen, joka ei kuuluisi mihinkään mainstream-painitapahtumaan vuonna 2003. Ottelun jälkeen Russo, Styles, Trinity, Ekmo ja Siaki yrittivät piestä Rhodesin joukolla, mutta America’s Most Wanted ja lopulta myös Jarrett saapuivat Dustyn avuksi.

NWA:n (ja Erik Wattsin) feud TNA:n (ja Don Callisin) kanssa jatkuu tasaisen hitaasti. Tällä viikolla Callisin manageroimat punapaitaiset TNA-turvamiehet Northcutt ja Wilson ottelivat NWA:n mustapaitaisia turvamiehiä edustavaa Chris Vaughnia ja Callisin ykkösinhokiksi noussutta D-Lo Brownia vastaan. Vaughnin turvamiespari Santel oli loukkaantunut pari viikkoa sitten ottelussa, ja nyt hän oli Brownin ja Vaughnin apuna ringsidellä. Joukkueottelu itsessään oli varsin vaisu kohtaaminen, jossa parhaiten esiintyi Brown. Toisaalta myös Northcuttin lopussa täräyttämä Driver oli hiton hienon näköinen. Myöhemmin illalla Callis vielä promosi siitä, kuinka hän ei todellakaan aio maksaa pienintäkään osaa Santelin sairauskuluista. Jollain tavalla tähän Callisin kuvioon liittynee myös se, että vielä vähän aikaa sitten Callisin kanssa tiukkaa feudia käyneen Jerry Lynnin ura tuntuu olevan nyt kokonaan vaakalaudalla. Tällä viikolla näytettiin videopätkä siitä, kuinka Lynn oli viimeviikkoisen tappionsa jälkeen häipynyt areenalta ja vihjaillut uran lopettamisesta.

Mestaruusrintamalla oli aika rauhallista. Chris Sabin pisti tällä viikolla Super X Cup -pokaalinsa peliin mestaruusottelussa NWA X Divison -mestaria Michael Shanea vastaan. Muuten ottelu kuulosti ihan lupaavalta, mutten ollut kovin kiinnostunut kahden heelin kohtaamisesta. Lisäksi ottelu oli painilliselta anniltaan yllättävän vaisu – mutta silti illan paras ottelu. Sanon tämä saman nyt jo toisena viikkona putkeen X-Divarin mestaruusottelusta, mikä on huono merkki sekä X-Divarin että erityisesti show’iden tason osalta. Sekä viime viikon Shane vs. Lynnissä että tämän viikon Shane vs. Sabinissa on se ongelma, että niistä oli nähty jo paljon paremmat versiot aiemmin. Nämä tuntuivat vain lyhyiltä ja heikommilta kopioilta aiemmista otteluista. Mutta kuten siis sanoin, oli tämä ihan hyvää menoa muttei silti mitään kovin erikoista. Niin ja joukkuemestaruusmeiningeissä jatkui sama joukkuesota 3 Live Krun ja joukkuemestarikaksikon sekä Glenn Gilbertin välillä. Swingerkin oli taas painikunnossa. Kuuden miehen eliminointiottelu oli paikoitellen ihan hyvää menoa mutta osittain yllättävän laimeaa. Pari botchiakaan eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Tämänkin kuvion viihdyttävyys laskee viikko viikolta.

Illan random-ottelu oli Frankie Kazarianin ja Christopher Danielsin (tulevaisuuden joukkueparin) kohtaaminen. Samaan tyyliin kuin viime viikolla nähty filler Danielsin ja Brownin välillä, myös tämä oli ihan mukavaa meininkiä muttei mitään, mitä jäisin fiilistelemään jälkeenpäin. Aikaakin oli turhan vähän. Ennen ottelun alkua Kazarianin hahmonrakentelua jatkettiin, kun Kazarian yritti jälleen vokotella TNA:n häkkitanssijanaisia. Ilmeisesti Kazarianista yritetään luoda jonkinlaista naistenmiestä. Ikävä kyllä en ole erityisen kiinnostunut tästäkään gimmick-kehityksestä. Daniels tuntuu olevan Jarrett-feudinsa jälkeen aika tyhjän päällä. Toinen illan väliottelu oli Kid Kash & Abyss vs. America’s Most Wanted, mikä oli ihan hyvää joukkuemenoa. Itse asiassa tämä oli varmaan illan positiivisin yllätys, mikä ei tee silti tästäkään ihan hyvää parempaa. Yllätys johtuu lähinnä siitä, että viimeksi AMW ja Kash & Abyss vetäisivät laimeamman ottelun, ja tällä kertaa mukana oli erikoistuomarina Kashin vihamies Terry Taylor, jonka ei olisi luullut ainakaan parantavan ottelua. Joka tapauksessa kokonaisuus toimi ihan kivasti. Ottelun jälkeen Kash ja Abyss ajautuivat pahaan erimielisyyteen, ja Kash hyökkäsi monsterimaisen apurinsa kimppuun kunnes sai turpiinsa.

Myös Ravenin taistelu Disciples of the New Churchia ja James Mitchelliä vastaan jatkuu. Raven ilmoitti viime viikolla aloittavansa kostoretken, jonka aikana hän meinaa piestä jokaikisen New Churchin jäsenen, Mitchellin apurin ja viimeisenä tietenkin Mitchellin itsensä. Hommansa hän aloitti Sinnistä, jota vastaan Raven vetäisi aikamoisen lyhyen ja mitäänsanomattoman ottelun. Ottelun jälkeen Slash ja Vampiro hyökkäsivät Ravenin kimppuun ja yrittivät jälleen hirttää tämän, kunnes Dinero ja Punk saapuivat ystävänsä avuksi. Ensi viikolla on varmaan luvassa jatkoa. Olisi vain saanut päättyä koko kuvio jo, tämä kostomeininki ei tuo tilanteeseen enää mitään uutta. Shane Douglas on ilmeisesti tästä kuviosta tippumassa kokonaan pois, sillä hän ei pyörinyt enää ollenkaan Mitchellin joukossa. Sen sijaan hän promosi backstagella siitä, kuinka hän aikoo etsiä painijan, joka jatkaa Franchise-perinnettä.

Koska TNA päätti käytännössä vain toistaa viime viikon surkean jakson muutamalla pienellä muutoksella ilman yhtäkään mielenkiintoista uutta juonikuviota, voin minäkin vain toistaa viime viikon tiivistelmäni: Johan tämä tulikin aika hyvin laitettua pakettiin tuossa edellä. Mikään tässä jaksossa ei ollut sen enempää juonikuvioidensa kuin painillisenkaan antinsa osalta erityisen mielenkiintoista. Homma junnaa pelottavan pahasti paikallaan. Toivottavasti minun ei tarvitse katsella kovin montaa tällaista välijaksoa. Ja toivottavasti TNA keksii pikaisesti mielenkiintoisia kuvioita. Tämä jakso oli Surkea.


Weekly PPV #65 (15.10.2003)

  • 6-Man Tag Team Match
    Sonny Siaki & Ekmo & Legend vs. America’s Most Wanted & Dusty Rhodes
    * * ½
  • NWA X Division Championship Match
    Michael Shane (c) vs. Christopher Daniels
    * * * 
  • Singles Match
    Kevin Northcutt vs. Erik Watts
  • Tag Team Match
    Eric Young & Sonjay Dutt vs. El Fuego & Jerelle Clark
    * * ½
  • Tag Team Match
    Simon Diamond & Johnny Swinger vs. Danny Doring & Roadkill
    * *
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Abyss
    * *
  • Tag Team Match
    Slash & Vampiro vs. The Gathering
    * ½ 

Yhteenveto:

Tämän viikon pääuutinen ei näkynyt millään tavoilla otteluissa eikä tulisi missään vaiheessa näkymäänkään (koska TNA kusi neuvottelut ratkaisevalla hetkellä), mutta siitä huolimatta se nosti tämän yksittäisen jakson kiinnostavuutta selvästi. Mistäkö oikein on kyse? Siitä, että Jeff Jarrett oli käynyt vierailemassa Japanissa, jossa hän tunkeutui Hulk Hoganin lehdistötilaisuuteen ja täräytti tämän kitaralla maahan. TNA näytti parhaat palat sekä Hoganin comeback-ottelusta Masa Chonoa vastaan että Hoganin lehdistötilaisuudesta, jossa hän ilmoitti haluavansa nousta seuraavaksi NWA World Heavyweight -mestariksi. Hoganin saapuminen TNA:han näytti erittäin todennäköiseltä, erityisesti kun tässä jaksossa rakenneltiin muutenkin Jarrettin ja Hoganin erimielisyyksiä. Jarrett käyttäytyi entistä heelmäisemmin Mike Tenayn haastattelussa, jossa hän ilmoitti tajunneensa Dusty Rhodesin itsekkyyden jälkeen, että ainut tapa pysyä ravintoketjun huipulla on olla itsekäs paskiainen ja hankkiutua muista vastaavista eroon. Niinpä Jarrett päätti tehdä saman tien selvää Hoganista, jottei tämä koskaan pääsisi TNA:han viemään rahoja, mestaruuksia ja kunniaa. Show’n lopussa kuultiin vielä Hoganin managerin Jimmy Hartin haastattelu, jossa Hart kehotti Jarrettia olemaan erittäin, erittäin varuillaan.

Sinänsä Hoganin ja Jarrettin erimielisyydet olivat juuri sitä jotain uutta, mitä olin toivonut jo useamman viikon ajan. Siinä oli kuitenkin yksi ongelma: Jarrettilla piti olla uransa isoin mestaruusottelu ensi viikolla AJ Stylesiä vastaan, mutta koko feudin rakentelu Stylesin kanssa oli jäänyt aika minimitasolle. Tässäkin show’ssa sitä rakenneltiin lähinnä niin, että Stylesin manageri Russo hyökkäsi Jarrettin kimppuun mutta joutui lopulta todella brutaalisti Jarrettin pieksemäksi. Muut Russon apurit (Siaki, Ekmo, Trinity ja comebackinsa tehnyt Legend) saapuivat Russon avuksi, mutta Stylesiä ei näyttänyt kiinnostavan managerinsa kohtalo. Show’n päätteeksi Mike Tenayn oli tarkoitus haastatella Stylesiä tämän ja Russon tilanteesta. Tuota haastattelua ei kuitenkaan nähty ollenkaan, koska Jarrett hyökkäsi Stylesin kimppuun jo sisääntulorampilla. Show päättyi kaksikon tappeluun. Russon porukasta pitää mainita tässä samalla se, että illan openerina Ekmo, Siaki ja Legend kohtasivat Dusty Rhodesin ja America’s Most Wantedin ihan viihdyttävässä ja yllättävän vauhdikkaassa kuuden miehen joukkueottelussa. Oli tuo parempi avaus illalle kuin pari viimeisintä.

Ennen avausottelua oli tosin ehditty selvitellä muitakin kuin Jarrettin, Stylesin, Hoganin ja Russon välejä. Tuon kuvion lisäksi paljon aikaa tällä viikolla sai Ravenin ja Gatheringin sota James Mitchellin porukkaa vastaan. Ravenin eliminoima Sinn todellakin loisti tässä show’ssa poissaolollaan, ja Ravenin olikin tarkoitus kohdata seuraavaksi Slash. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun heti show’n alussa Raven yritti kuristaa Mitchellin teräsketjunsa avulla. Homma meni Ravenin kannalta hyvin, kunnes Vampiro ja Slash saapuivat managerinsa avuksi ja pistivät Ravenin pöydästä läpi. Ilmeisesti tuo oli niin brutaali isku, että Ravenin ja Slashin ottelu jouduttiin perumaan. Sen sijaan korvausotteluksi buukattiin Punk & Dinero vs. Vampiro & Slash, joka oli harmillisen lyhyt. Pidempänä versiona se olisi voinut olla yllättävänkin kiva joukkueottelu. Ottelun jälkeen Raven hyökkäsi heelien kimppuun.

Jos Ravenin kuviot junnaavat paikallaan, niin mestaruuspuolella nähtiin tuoretta väriä. Erityisesti joukkuemestaruuspuoli sai kivan piristysruiskeen, kun Danny Doring ja Roadkill ilmestyivät TNA:han ottelemaan ECW:stä tuttuja Simon Diamondia ja Johnny Swingeriä vastaan. Tässäkin aikaa oli harmillisen vähän. Tällä ajalla tämä jäi vielä niukasti tv-ottelun tasoiseksi, mutta mahdollisuuksia on parempaan. Lisää on myös luvassa, sillä ensi viikolla näiden joukkueiden välillä nähdään mestaruusottelu. 3 Live Kru’ta ei show’ssa näkynyt ollenkaan. Minua ei harmita. Ja tosiaan myös X-Divarin puolella oli tuoretta menoa, kun Christopher Daniels sai viime viikkojen voittojensa ansiosta X-Divarin mestaruusottelun. Kohtaaminen Michael Shanen kanssa oli hyvä ja ehdottomasti paras X-Divarin mestaruusottelu pariin viikkoon vaikkei vieläkään mitään hämmästyttävän erikoista menoa. Ottelun jälkeen Chris Sabin hyökkäsi sekä Shanen ja Danielsin kimppuun, ja minun tulkintani perusteella alkaa näyttää vahvasti siltä, että Sabinista ollaan tekemässä facea. Kuulostaa hyvältä. Myös kaipaamiani uusia X-Divarin nimiä nähtiin pitkästä aikaa, kun kuukausi sitten yhdessä show’ssa esiintynyt Eric Young otteli debytoivan Sonjay Duttin kanssa kahta tulokasta Jerelle Clarkia ja El Fuegoa vastaan. Ottelu oli tosi vauhdikas ja täynnä makeita spotteja, mutta ajan puutteen ja osittain ikävän haparoinnin takia ei silti ihan kivaa parempi. Toivottavasti näitä miehiä nähdään kuitenkin lisää. Erityisesti Dutt loisti ottelun aikana.

NWA:n ja TNA:n keskinäinen sota jatkui tällä viikolla Kevin Northcuttin ja Erik Wattsin ottelulla. Don Callisia ei tällä viikolla nähty. Wattsin ja Northcuttin kohtaaminen oli auttamatta illan huonoin, vaikka Watts yritti sitä pelastaa Hurracanranallaan ja muilla yksittäisillä opetelluilla liikkeillään. Ymmärtäisit nyt suosiolla pysyä poissa kehästä, Erik. Ottelun paras anti nähtiin post match -meiningeissä, kun TNA:n historian ensimmäisten kuukausien ajan turvamiehenä toiminut Don Harris teki comebackinsa turvamiesasussaan ja hyökkäsi Northcuttin ja Wilsonin kimppuun. Lisäyllätyksenä Wattsin kayfabe-tyttöystävä Goldylocks teki ensimmäisen esiintymisen kuukausiin ilmestyessään yhtäkkiä ringsidelle Wattsin avuksi. Jos Don Harrisin ja Goldylocksin esiintymiset ovat kuvion parasta antia, joku on pahasti vialla… Ai niin, ennen otteluaan Northcutt tuhosi backstagella Roddy Piperin haastattelunauhan, jossa oli ilmeisesti joku ylläri ja joka oli alun perin tarkoitus nähdä tällä viikolla.

Myös Kid Kashin meininki sai kaivattua tuoreutta, kun Abyss oli selvästi tehnyt face-turnin ja kääntynyt ”pomoaan” vastaan. Tällä viikolla Kash ja Abyss sitten ottivat yheen aikamoisessa mismatchissa, joka oli paikoitellen todella viihdyttävää katsottavaa ja paikoitellen harmillisen tönkköä meininkiä. Kokonaisuus oli ihan kiva, mutta olisin toivonut ehkä vähän parempaa. No, tämä feud ei taatusti ole ohi. Saa nähdä, vieläkö Kash jatkaa kuviotaan NWA-legendojen kanssa. Muista pikkukuvioista on varmaan aiheellista mainita, että Shane Douglas jatkoi uuden Franchisen etsimistä scouttaamalla tämän viikon painijoita näiden otteluiden aikana.

Nipin napin Kehno ja vain pelkästään sen takia, että kehityssuuntaus oli oikea. Painillinen anti ei nimittäin edelleenkään ollut kovin häävi (vaikka nyt nähtiin sentään yksi ***-ottelu), ja suurin syy siihen oli se, että otteluille annettiin turhan vähän aikaa illan aikana. Kaiken maailman anglet saivat kyllä aikaa vaikka millä mitalla, mutta erityisesti neljä viimeistä ottelua tuntuivat pahasti juosten kussuilta, vaikka oikeastaan kaikki niistä olisivat tarvinneet enemmän huomiota. No, ehkä ensi viikolla homma hoituu vielä paremmin. Suunta on sentään oikea.


Weekly PPV #66 (22.10.2003)

  • 6-Man Tag Team Match
    Sonny Siaki & Ekmo & Legend vs. 3 Live Kru
    * * ½
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Sonjay Dutt
    * * ½ 
  • NWA Tag Team Championship Match
    Simon Diamond & Johnny Swinger (c) vs. Danny Doring & Roadkill
    * * 
  • NWA X Division Championship Match
    Michael Shane (c) vs. Christopher Daniels vs. Chris Sabin
    * * *
  • Dog Collar Match
    Raven vs. Slash
    * ½
  • Tag Team Match
    The Naturals vs. America’s Most Wanted
    * ½
  • NWA World Heavyweight Championship
    AJ Styles (c) vs. Jeff Jarrett
    * * * 

Yhteenveto:

Nyt täytyy myöntää, että on poikkeuksellisen vaikeaa tehdä yhteenvetoa tästä jaksosta, koska katsoin ensimmäisen puolikkaan tästä show’sta lentäessäni elokuun lopussa Balille. Sitten alkoikin olla niin jumalattomasti menoa, että jälkimmäisen puoliskon katsoin noin kuukautta myöhemmin, kun yhtenä iltana Bangkokissa oli hetki tyhjää aikaa eikä mitään tekemistä. Kokonaiskuva ei tästä jaksosta ole siis erityisen vahva, mutta aika tämmöinen perusviikottainen vuoden 2003 TNA:n mittapuulla tämä vaikuttaa arvosanojensa puolesta olevan, ja se ei ikävä kyllä ole erityisen hyvä asia.

Show’n päähahmo oli Jeff Jarrett, joka teki show’n aikana lopullisesti heel-turninsa, jota on vihjailtu jo vaikka kuinka kauan. Oikeastaan Jarrettin voi sanoa lopullisesti kääntyneen heeliksi show’n puolivälissä nähdyssä anglessa, jossa Jimmy Hart saapui TNA-areenalle puhumaan ystävänsä Hulk Hoganin puolesta. Mike Tenay haastatteli Hartia, joka vakuutteli Hoganin janoavan kostoa Jarrettille. Tenay hehkutti jo Hoganin TNA-esiintymistä kuin Kristuksen seuraavaa tulemista, vaikka samaan aikaan Jimmy Hart kertoi, että Hogan on loukkaantunut (…”loukkaantunut”), eikä alun perin marraskuun supershow’ksi suunnitellun Bound For Gloryn Main Event sittenkään voi olla Hogan vs. Jarrett. Tyhminkin katsoja tajusi samalla hetkellä, että Hogan ei ole tulossa TNA:han, mutta TNA yrittää silti nitistää kaiken mahdollisen irti tuosta viime viikon välikohtauksesta ilmeisesti nyt sitten Jarrett vs. Jimmy Hart -kuvion avulla. Jarrett nimittäin keskeytti Hartin promon ja pieksi puolustuskyvyttömän managerin pahasti verille…

…Ja jos tuossa ei ollut tarpeeksi heeleilyä, niin kauan odotetussa Main Eventissä (Styles vs. Jarrett) Jarrett sitten bondaili TNA:n heel-authorityn Don Callisin kanssa. Selvä peli. AJ Styles puolestaan käyttäytyi taas pitkästä aikaa selvästi facemaisesti, sillä hänen yhteistyönsä Vince Russon kanssa oli ilmeisesti nyt lopullisesti historiaa, ja samoin oli selostajien mukaan Russon TNA-ura. Häädettiinkö Russo todella TNA:sta tuon viimeviikkoisen selkäsaunan avulla? Aikamoista. No, se Russosta ja face/heel-jaosta. Toisaalta ihan luontevaa, että meinaan unohtaa itse päämestaruusottelusta puhumisen, sillä samalla tavalla TNA on tuntunut unohtavan koko ottelun hypettämisen. Styles vs. Jarrettin uusintaottelusta olisi voitu saada Ihan v***n Iso Ottelu oikealla hypetyksellä, mutta sen sijaan TNA munasi homman aika lailla täydellisesti, ja lopulta tämä kohtaaminen tuntui ihan vain perusmestaruusottelulta. Laadultaan tämä oli ehdottomasti hyvä ottelu (kiitos Stylesille, joka teki aivan pirusti työtä), mutta ei missään tapauksessa mitenkään erityinen tai ikimuistettava. Siksi lopetus sapettaakin niin paljon. Perkele..

Se ME-kuvioista. Mitäs muuta tässä show’ssa sitten tapahtui? Michael Shane puolusti X-Divarin vyötään hyvässä mutta ikävä kyllä vähän pettymykseksi jääneessä ottelussa Christopher Danielsia ja Chris Sabinia vastaan. Sabin tuntuu nyt olevan selvästi face. Simon Diamond ja Johnny Swinger puolustivat joukkuevöitään Danny Doringia ja Roadkilliä vastaan ottelussa, jossa oli paljon potentiaalia, josta onnistuttiin lunastamaan vain murto-osa. Kid Kash ja jo toisessa show’ssa peräkkäin (vieläpä viihdyttävästi) esiintyvä Sonjay Dutt vetivät kivan mutta liian lyhyen ottelun. Ottelun jälkeen Abyss hyökkäsi molempien kimppuun. Epämääräisen ex-Russo porukan muodostavat Siaki, Ekmo ja Legend kohtasivat 3 Live Krun kivassa mutta yhdentekevässä ottelussa. Raven pieksi Slashin varsin vaisussa HC-mäiskinnässä ja sai ottelun jälkeen Vampiron kimppuunsa, kunnes Gathering saapui Ravenin avuksi. Raven raivosi Gatheringille siitä, että nämä auttoivat tätä, vaikka Raven ei tarvitse heidän apuaan. Niin ja sitten vielä maailman värittömin joukkue Naturals (Andy Douglas & Chase Stevens) teki debyyttinsä Glenn Gilbertin uutena aseena America’s Most Wantedia vastaan. AMW:n ja Naturalsien ensimmäinen ottelu oli onnettoman surkean buukkauksen takia aikamoinen floppi. Potentiaalia on enempään. Ottelun jälkeen taas punapaitaiset turvamiehet, Erik Watts ja face-roolia vetävä Don Harris ottivat yhteen.

Siinäpä ne ottelut tulikin hienosti niputettua kasaan. Mitäs muita huomioita olen kirjoittanut jaksosta? ”Shane Douglas vihjailee anglessaan, että ensi viikolla paljastetaan uusi Franchise.” Ok. Jostain syystä Michael Shane saapui jo tällä viikolla kehään Douglasin sisääntulomusiikilla (veikkaan vahvasti tuotantotiimin botchia), joten homma taidettiin jo spoilata etukäteen. ”Don Callis lupaa backstage-anglessa järjestelevänsä BFG:n uusiksi. Ei siis hätää. Ja Piper ei palaa, vaikka Vince Russo on poissa.” Niin siis tosiaan, Callis lupasi, että Bound For Glory järjestetään lähitulevaisuudessa siitä huolimatta, että Hogan ei ole esiintymiskunnossa. Ja illan aikan spekuloitiin sitäkin, voiko Roddy Piper nyt palata TNA:han, kun hänen paluunsa estänyt Vince Russo on poissa TNA:sta. Callis kuitenkin sanoi haastattelussaan, että Piperiä on turha odottaa näkevänsä.

Tämmöistä. Lupaan, että tulevaisuudessa en tee arvosteluja tällä tavalla pätkimällä katsomista. Tämä oli nyt vain poikkeus, mutta kun aikanaan palaan arkirytmiin, tilanne normalisoituu varmaan taas. Tiukan tieteellisesti olen laskenut tälle show’lle arvosanaksi Kehnon, vaikka kokonaiskuvaa ei jaksosta oikein olekaan. Show’n lopetus laskee sitä kokonaisfiilistä joka tapauksessa.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistaan 1.2.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE No Mercy 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #67

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.