Arvio: Survivor Series 2015

Päivämäärä: 22.11.2015

Sijainti: Atlanta, Georgia (Philips Arena)

Yleisömäärä: 14 481

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Järjestyksessään 29. Survivor Series käytiin ensimmäistä kertaa Georgian osavaltiossa Atlantassa. Tapahtumassa juhlistettiin legendaarista The Undertakeria, joka teki debyyttinsä WWE:hen tasan 25 vuotta sitten nimenomaan Survivor Seriesissä. Menneisyyden lisäksi teemana oli tulevaisuus, sillä WWE sai tapahtumassa uuden keulakuvan; entinen mestari Seth Rollins joutui luopumaan vyöstään pahan polvivamman takia, ja niinpä WWE järjesti mestaruusturnauksen, jonka välierät ja finaali nähtiin tässä tapahtumassa.

WWE World Heavyweight Championship Tournament
Semi Final Match

Roman Reigns vs. Alberto Del Rio

Illan ensimmäisessä välieräottelussa kohtasivat Roman Reigns ja Hell in a Cell -tapahtumassa paluunsa tehnyt ”Mex-Amerikan kansalainen” Alberto Del Rio. Del Rion paluu oli todellinen yllätys, ja paritus Zeb Colterin kanssa oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen veto WWE:ltä. Potentiaalia löytyy, mutta koen, että Del Rio on ollut jollain lailla laiska kehäsuorituksissaan marraskuun aikana. Ennakkoon hieman epäilin tämän ottelun onnistumista ja tunnelmaa, koska kyseessä oli selvästi ennalta arvattavampi välieräottelu kuin Kevin Owensin ja Dean Ambrosen kohtaaminen.

Ottelun lopputulos oli tosiaan ennustettavissa, mutta matsi onnistui siitä huolimatta. Ei mitään maata mullistavaa, mutta varsinkin Del Rio oli laittanut työsaappaansa jalkaan ja näytti oikein virkeältä kehässä. Painijoiden kemiat kohtasivat, ja eritoten lopputaistelu oli hyvä ja jännittävä. Miehet joutuivat tekemään töitä saadakseen Atlantan yleisön hereille ja onnistuivat siinä kohtuullisesti – yleisöstä kun oli kaikin puolin vaikea saada ääntä irti illan aikana.

7/10

WWE World Heavyweight Championship Tournament
Semi Final Match

Kevin Owens vs. Dean Ambrose

Ennen kuin Kevin Owens käveli kehään Dean Ambrosea vastaan ottelemaan, mies keskusteli Roman Reignsin kanssa haastattelupisteellä. Intercontinental-mestari Owens mollasi ”samoalaista supermiestä” hänen viimeaikaisista epäonnistumisistaan. Tämä mukava ja lyhyt segmentti onnistui nostamaan jännitystä lopputapahtumaan ainakin minun studiossani.

Yleisö oli paljon paremmin mukana tässä ottelussa kuin Reignsin ja Del Rion matsissa. Ehkä se johtui siitä, että tämän ottelun lopputulosta oli vaikeampi veikata. Kummallakin painijalla oli mielestäni hyvä mahdollisuus nousta finaaliin, vaikka takaraivossani jyskytti WWE:n tahto asettaa Reigns ja Ambrose vastakkain.

Tämä oli paitsi ennalta arvaamattomampi myös parempi ottelu kuin Reigns vastaan Del Rio. Yleisö suorastaan söi näiden tähtien käsistä. Hieno kehätoiminta, yleisön luoma tunnelma ja hyvä lopputaistelu tekivät tästä illan parhaimman matsin. Tätä herkkua olisin voinut katsoa paljon kauemmin. Lopputulos oli se, mikä takaraivossani jyskytti: Ambrose voitti. Olisi se ollut hienoa, jos Kevin Owens olisi vuoden sisään voittanut NXT:n mestaruuden lisäksi WWE:n mestaruuden, mutta hyväksyn myös Reignsin ja Ambrosen välisen finaalin mukisematta. Onhan WWE Universe odottanut tuota taisteluparia jo hetken aikaa!

Olen muuten pannut merkille, että lähes poikkeuksetta yläköyden takaperinvoltit eivät osu vastustajaan. Niin kävi nytkin. Sinne se Owens mätkähti kanveesiin, kun Ambrose onnistui väistämään loikan viime hetkellä.

8/10

Survivor Series Elimination Match

Ryback, The Lucha Dragons & The Usos vs. Sheamus, King Barrett & The New Day

Survivor Seriesin perinteisiin kuuluva eliminaatio-ottelu on tarjonnut vuosien saatossa uskomattomia draaman kaaria, tunnelmaa ja loistavaa painia. Välillä joukkoon valitettavasti mahtuu myös täysin satunnaisia otteluita, ja tämän vuoden Survivor Series tarjosi sellaisia tapauksia kaksi kappaletta: yhden Kickoff-lähetyksessä ja toisen tässä. Henkilökohtaisesti rakastan Survivor Seriesin perinteitä, mutta on todella sääli, ettei kummassakaan ottelussa ollut takana minkäänlaista isompaa juonikuviota.

Tämän ottelun parhaimmat puolet tulivat esiin jo pahisjoukkueen sisääntulossa: The New Day ownasi koko jutun aivan täysin. Kyseinen kolmikko on ollut minulle WWE:n viihdyttävintä antia jo pitkään. Kaiken kruunasi Xavier Woodsin tyyli – noilla hiuksilla saisi kenet tahansa vietyä kammarin puolelle.

Itse ottelusta huokui fillerin haju. Matsin aikana nähtiin vain muutama hauska kikka ja spotti (loikat kehän ulkopuolelle ja Big E:n raju spear). New Dayn ja Barrettin tanssi paloi ikuisesti verkkokalvolleni ja tuli vielä tapahtuman jälkeen uniini. Sheamus taas – no, miestä laitettiin huolella lyttyyn ottelun aikana. Kun New Dayn jäsenet lähtivät pois kesken ottelun, Philips-areenan valtasivat sirkat. Tunnelma latistui lähes täysin, ja Sheamus vastaanotti kolmen painijan porauksen. ”Mr. Money in the Bank” tuntuu olevan lähes poikkeuksetta häviäjän roolissa. Kun Sheamus palasi keväällä pahiksena takaisin, olin todella innoissani. Salkkuvoiton jälkeen innostukseni on kuitenkin laantunut täysin, enkä todellakaan ole tykännyt siitä, miten Sheamusta on buukattu. Tämä ottelu vain vahvisti käsitystäni hahmon väärinkäytöstä. Hänestä tehtiin suoraan sanottuna pelle! Pari hauskaa hetkeä ottelu sisälsi, mutta se ei riitä spesiaaleissa. Filleri isolla äffällä!

4/10

WWE Divas Championship

Paige vs. Charlotte (c)

Survivor Seriesiä edeltänyt Raw herätti paljon keskustelua. Jakso nimittäin päättyi segmenttiin, jossa Paige ja Charlotte allekirjoittivat ottelusopimuksen Survivor Seriesiin ja jossa WWE päätti tehdä naisten feudista tulisen: Paige otti puheeksi Charlotten kuolleen pikkuveljen Reid Flairin, ja soppa oli valmis. Internet räjähti lähes välittömästi. Osa manasi WWE:n alimpaan helvettiin, koska juonikuvioon oli otettu mukaan huumeiden yliannostukseen kuollut Reid. Osa taas koki tämän segmentin nostattavan liekkejä Charlotten ja Paigen feudiin ja on kiitellyt WWE:n tapaa luoda naisten feudiin lisää mielenkiintoa.

Olin todella pettynyt otteluun sen loputtua. Kyseessä oli todella henkilökohtainen feudi, ja kostonhaluinen Charlotte aloitti ottelun mattopainilla! Mielestäni matsin rakenne oli täysin väärä siihen nähden, millaiset asetelmat Raw’n segmentti tälle ottelulle asetti. Paikoitellen sitä vihaa näkyi, muttei lähellekään niin paljon kuin oli kuvitellut. Ottelu tuntui laahaavan koko matkan, eivätkä naisten kemiat kohdanneet kehässä kunnolla. Myös matsin isoin spotti (Charlotten spear Paigelle turvavallilta) meni hieman harakoille heikon ajoituksen takia. Charlotte sai kostonsa, mutta tapa, jolla se tuli, ei minua säväyttänyt. Olisin halunnut nähdä Paigen nappaavan vyön ja Charlotten saavan kostonsa myöhemmin. Tämä ottelu oli valitettavasti illan suurimpia pettymyksiä.

3/10

Singles Match

Tyler Breeze vs. Dolph Ziggler

”Look everyone – it’s Tyler!”

NXT:ssä pitkän tovin mainettaan kasvattanut ”Prince Pretty” Tyler Breeze sai komennuksen päärosteriin lokakuun lopulla. Hän saapui selfie-tikkunsa kanssa SmackDowniin Summer Raen uutena poikaystävänä ja valitsi vihollisekseen Dolph Zigglerin, jolla oli kyseenalaista historiaa Summerin kanssa. Survivor Seriesissä nähtiin Breezen debyytti WWE:n päätuotteen spesiaalissa.

Yleisö oli todella hiljainen ottelun aikana. Ziggler saa yleensä jonkinlaista reaktiota aikaan, mutta Atlantan yleisö ei ollut kovinkaan äänekkäällä tuulella. Yksi ottelua häiritsevä tekijä oli yllättäen Dolph Zigglerin myyminen ottelun aikana: Mihin katosi ottelun aikana polven kipu? Aikamoinen ihmeparantuminen nimittäin tapahtui Zigglerin polvelle kesken ottelun.

Voitto meni oikeaan osoitteeseen, ja olen todella onnellinen, että Breeze on saanut uuden lopetusliikkeen Beauty Shotin lisäksi. Unprettier sopii Tylerin finisheriksi kuin nenä päähän. Yleisön fiilis oli kuitenkin laskenut New Dayn poistumisen jälkeen, eikä naisten ottelu ollut onnistunut luomaan halliin lisää tunnelmaa. Sinällään ottelu oli silti ihan menettelevä välipala ennen illan isoimpia otteluita, mutta ei se mitään ihmeellistä kerrottavaa jälkipolville jättänyt. Ainoastaan päivämäärä jäänee fanien mieleen, koska tämä oli Breezen debyytti spesiaalitasolla.

4/10

Tag Team Match

Bray Wyatt & Luke Harper vs. The Brothers of Destruction

Neljännesvuosisata on käsittämättömän pitkä aika, joka tekee The Undertakerista yhden lajinsa legendoista. Lojaali työntekijä, joka ei loikannut WWE:n ja WCW:n välisen sodan aikana kilpailevaan firmaan, vaan taisteli uskollisesti omalla puolellaan. Näiden vuosien aikana The Undertaker on nostattanut lukemattomia kertoja ihokarvoja pystyyn, otellut huikeita matseja ja saavuttanut kaiken mahdollisen. Ennen kaikkea hän on kuitenkin ansainnut ihmisten kunnioituksen.

The Wyatt Family hyökkäsi Undertakerin kimppuun Hell in a Cell -tapahtumassa, kun Brock Lesnar oli onnistunut peittoamaan ”Dead Manin” äärimmäisen rankassa häkkihelvetissä. Wyatt-perhe raahasi murskatun Undertakerin ruhon takatilojen uumeniin kyseisen lähetyksen päätteeksi. Hell in a Cellin jälkeisessä Raw’ssa Wyatt Family raahasi Undertakerin veljen, Kanen, tismalleen samalla tavalla takatilojen uumeniin. Seuraavien viikkojen aikana Bray Wyatt oli mystisesti kaapannut Undertakerin voimat, ja mies nosti itsensä Takerin manttelinperijäksi. The Brothers of Destruction vastasi siihen yhdistämällä voimansa jälleen kerran onnistuen saamaan Wyatt-perheestä yliotteen. Survivor Seriesissä Wyatt Familyllä oli mahdollisuus pilata The Undertakerin ”hopeahääpäivä”.

”The Phenomin” sisääntulo nostatti taas kerran ihokarvani pystyyn. Pidin todella paljon siitä, kuinka ruumisarkussa näytettiin kuvia Undertakerin eri aikakausista. Myös ne liekehtivät logot olivat hienoja. Otteluna tämä ei mikään ihmeellinen kuitenkaan ollut. Brothers of Destruction esitti kaikki tutut temppunsa, heitti Braun Strowmanin espanjalaisselostajien pöydästä läpi ja voitti ottelun suvereenisti. Paini ei siis mitään ihmeellistä ollut, eikä tästä lopulta jäänyt paljon muistoja käteen. Yleisö kuitenkin heräsi pitkästä aikaa eloon – siitä iso kiitos Undertakerille. Olisihan se ollut aikamoinen pommi, jos Wyatt Family olisi onnistunut pilaamaan juhlat; se olisi varmasti tehnyt ryhmästä vihatun. Sitä he mahdollisesti olisivat myös kaivanneet, sillä nyt suuri kysymys on se, miten Wyatt Family nousee tästä ylös. Kuinka ryhmästä tehdään uskottava näin selvän tappion jälkeen? Pystyykö Wyatt Familya ottamaan vakavasti tulevaisuudessa?

6/10

WWE World Heavyweight Championship

Dean Ambrose vs. Roman Reigns

Parhaat kaverit taistelivat painin ”Graalin maljasta” – WWE:n mestaruudesta. Ystävyyssuhde heitettiin romukoppaan ainakin hetkeksi. ”Roman Empire” vai ”Ambrose Asylum”? Onnistuiko Roman Reigns vihdoin ja viimein saavuttamaan sen, mitä on lähes koko vuoden tavoitellut? Pystyikö Dean Ambrose yllättämään kaikki nousemalla kukkulan huipulle?

Tämä ottelu jakaa varmasti mielipiteitä. Osa nimittäin odotti tämän matsin kestävän sen parikymmentä minuuttia ja olevan helvetillistä taistoa, jossa ei säästeltäisi yhtään. Nyt saimme nähdä alle kymmenminuuttisen pääottelun, jossa laitettiin isot liikkeet pöytään heti. Olisihan se ollut hienoa nähdä näiltä kahdelta se pitkä taistelu illan päätteeksi, mutta minä ainakin ihan hyvin pystyin samaistumaan ottelun kulkuun. WWE:tä välillä syytetään ihan aiheestakin epäloogisista ratkaisuista, mutta tässä oli mielestäni hyvä yritys alleviivata sitä, että painijat olivat väsyneitä välieräotteluiden takia; molemmat halusivat päättää ottelun mahdollisimman nopeasti parhaimpia aseitaan käyttäen.

Lopulta se tapahtui: Ambrose juoksi toisen kerran Roman Reignsin speariin, ja tuomari laski kolmeen! Reigns nousi vihdoin ja viimein WWE:n mestariksi! Ei mitään kikkoja tai jippoja, vaan täysin puhtaasti! Moni – minä mukaan lukien – odotti, että tässä ottelussa tapahtuisi jonkinlainen juonenkäänne. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan konfettisade peitti kehän, jossa parhaat ystävykset halailivat ottelun jälkeen. Näin WWE sai vihdoin ja viimein uuden päämestarin – mestarin, josta ollaan montaa mieltä. Osa tykkää, osa taas suorastaan vihaa. Reignsin korpivaellus oli vihdoin ohi, ja hän onnistui saavuttamaan sen, mitä hän oli tavoitellut lähes koko vuoden ajan. Kukaan ei veisi sitä häneltä pois, ei kukaan…

Kesken juhlien jyrähti kuitenkin ”King of Kings” kaiuttimista. The Authorityn johtaja, Triple H, saapui kehään onnittelemaan uutta mestaria, jolloin tunteiden vallassa ollut Reigns päätti halkaista pomon kahtia spearillaan! Tähän olisi voinut erittäin hyvin katkaista lähetyksen osaltani. Reigns olisi saanut kostonsa ja poistuisi nyt Survivor Seriesistä mestarina.

7/10

WWE World Heavyweight Championship

Sheamus vs. Roman Reigns (c)

Lähetys ei kuitenkaan katkennut tuohon, vaan paikalle saapui Sheamus – Money in the Bank -salkun kantaja. Sheamus, joka oli aiemmin illalla joutunut lähes pellen maineeseen. Sheamus, jonka momentumi oli ollut pahasti pakkasen puolella salkkuvoitonsa jälkeen, tuli ja vei Reignsiltä mestaruuden. Kyllä, luitte oikein! Sheamus lunasti salkkunsa ja teki sen onnistuneesti! Roman Reignsin ensimmäinen mestaruuskausi kesti karvan päälle viisi minuuttia. ”Roman Empire” kohtasi nousun ja tuhon Atlannan illassa. Nyt meillä on päämestarina painija, jonka seikkailut eivät ole kiinnostaneet alkukesän jälkeen. Onko tämä oikeasti se WWE:n nerokas suunnitelma, jolla käännetään katsojaluvut nousuun? Sheamus, jolla ei ole oikeastaan minkäänlaista momentumia takanaan. Kyllä tämä oli minulle se pahin mahdollinen skenaario. Paljon mieluummin olisin halunnut nähdä Romanin mestaruuskauden lähtevän kunnolla käyntiin ja katsoa, miten se toimii. Nyt me saamme jälleen nähdä kuvion, jossa Authorityn vihollinen numero yksi yrittää kaikin keinoin saada omansa takaisin Authorityn laittaessa kampoihin. Nyt Authorityn vihollinen ei tosin ole yleisön suosikki (sympaattinen Daniel Bryan), vaan voimakkaasti erilaisia reaktioita herättävä, ei niin sympaattinen Roman Reigns. Todella karvaan kalkin maku jäi suuhuni tämän käänteen takia!

N/A

Survivor Series 2015 lukeutuu minun kirjoissani vuoden heikoimpiin tapahtumiin. Show käynnistyi vahvasti välieräotteluilla, mutta sen jälkeen tapahtuman kiinnostavuus laski kuin lehmän häntä. Kaksi viimeistä ottelua sai kuitenkin tapahtumaan uutta eloa, kunnes tapahtuman lopetus vei mattoni lopullisesti jalkojeni alta. Nyt ollaan tiukan paikan edessä! Raw’n katsojaluvut ovat ennätyksellisen heikkoja, eikä Sheamuksen mestaruuskausi ole mielestäni oikea lääke tähän hätään. Paljon on töitä tehtävänä ennen kuin luvut saadaan kääntymään. Onnistuuko WWE nousemaan suostaan takaisin jaloilleen, ja kuinka kauan siihen oikeasti menee? Yllättävän pian se Road to WrestleMania sieltä saapuu, eikä tilanne näytä juuri nyt hyvältä.

Tapahtuman arvosana: 4/10