Arvio: WWE Royal Rumble 2007

Päivämäärä: 28.1.2007

Sijainti: San Antonio, Teksas (AT&T Center)

Yleisömäärä: 13 500

No niin, tämän arvostelun kohdalla on käynyt klassikkotilanne: katsoin Royal Rumble 2007:n jo kuukausia sitten, ja kirjoitin silloin arvostelumuistiinpanot ylös kaikista otteluista. En kuitenkaan muistanut/ehtinyt/jaksanut kirjoittaa silloin varsinaista arvostelua, joten kirjoitan nyt tätä itse arvostelutekstiä kuukausia tapahtuman näkemisen jälkeen, enkä varsinaisesti voi väittää muistavani mitään yksityiskohtaista tämän tapahtuman aiheuttamista mielikuvista tai ylipäänsä WWE:n tilanteesta tähän aikaan.

Tämä oli siis vuoden ensimmäinen Raw’n, Smackdownin ja ECW:n yhteinen ppv (pian niitä olisikin sitten enemmän kuin tarpeeksi), ja samalla tämä olisi ensimmäinen Royal Rumble -ottelu, johon ECW-painijat osallistuisivat myös. Rumble-ottelun voittaja saisi valita, kohtaisiko hän WrestleManiassa Raw’n, Smackdownin vai ECW:n päämestarin. On hauskaa näin jälkikäteen katsoa, miten tähän aikaan WWE vielä oikeasti yritti parhaansa mukaan hypettää ECW:tä ihan tasavahvana brändinä Raw’n ja Smackdownin rinnalla ja miten ECW:n päämestaria pidettiin ihan yhtä varteenotettavana Rumble-voittajan vastustajana kuin Raw’n ja Smackdowninkin mestaria. Tämä tulisi pian muuttumaan…

Historian siipien havinaa oli myös siinäkin mielessä havaittavissa, että tämä San Antoniossa järjestetty Royal Rumble oli kaikkien aikojen 20. Rumble-tapahtuma. Selostajinamme Raw’n osalta JR ja King, SD:n osalta Michael Cole ja JBL sekä ECW:n osalta Joey Styles ja Tazz. Rumble-ottelun selostivat Cole, JBL ja Lawler.

Tag Team Match

MNM vs. The Hardys

Tämä Hardyjen ja MNM:n välinen feud oli jatkunut pienen ikuisuuden, jos otetaan huomioon se, että Jeff Hardyn ja Johnny Nitron välinen taistelu Intercontinental-mestaruudesta oli alkanut jo edellisen vuoden syksynä pian sen jälkeen, kun Jeff Hardy oli tehnyt paluunsa WWE:hen. Loppuvuodesta taistelu oli syventynyt Jeffin ja Nitron välisestä 1 on 1 -kiistasta joukkuemähinäksi, kun Joey Mercury oli tehnyt paluunsa hyllytyksensä jälkeen ja yhdistänyt jälleen voimansa entisen joukkueparinsa Nitron kanssa. Mercury tosin paini Smackdownin puolella ja Nitro Raw’n puolella – samoin Hardyn veljeksistä Jeff oli Raw’ssa ja Matt Smackdownissa. Niinpä joukkueiden välinen taistelu alkoi hieman vahingossa ECW:n December to Dismember -ppv:ssä, johon buukattiin erikoisottelu MNM:n ja Hardyjen välillä. Tuo matsi oli koko illan paras ja syvensi joukkueiden välistä vihaa entisestään. Seuraavalla viikolla molemmat joukkueet osallistuivat Armageddonissa käytyyn Ladder-otteluun WWE Tag Team -mestaruuksista. Tuossa ottelussa nähtiin dramaattinen hetki, kun Hardy-veljekset mursivat Joey Mercuryn nenän ja silmäkuopan todella brutaalissa tikapuuspotissa. Mercuryn kasvot murtuivat siis tuossa spotissa oikeasti (mikä oli tietenkin täysi vahinko), mikä näytti todella pahalta tuossa ottelussa. WWE päätti tietenkin hyödyntää tätä vahinkoa feudissa, koska nyt Mercurylla oli entistä enemmä syytä janota kostoa Hardyilta. Niinpä joukkueiden välille buukattiin Royal Rumbleen vielä yksi ottelu. Mercury joutui kasvovammojensa takia käyttämään tähän aikaan kasvojensa suojana metallista maskia.

Vähitellen alkaa toistamaan itseään tämä Hardyjen ja MNM:n feudi. Kokonaisuutena tämä oli toki puhtaasti hieno joukkueottelu, joka kulki alusta loppuun sujuvasti, tarjosi muutaman näyttävän spotin ja piti otteeseen koko ajan. Semmoiset todelliset erikoisuudet tai tajunnanräjäyttävät hetket puuttuivat, mutta toisaalta tällä kertaa tämä ei käynyt missään vaiheessa hieman tylsäksi tai liian hidastempoiseksi liiallisen pituuden takia, kuten oli käynyt December To Dismemberin ottelussa. Kokonaisuutena siis hyvä paketti ja erittäin hyvä avaus Royal Rumblelle. Samalla tämä jätti kuitenkin toivomaan, että nyt sekä Hardyt että MNM voisivat siirtyä jälleen uusiin kuvioihin.

* * * ½

ECW World Championship

Bobby Lashley (c) vs. Test

Smackdownista äkillisesti ECW:hen siirretty Bobby Lashley oli noussut ECW:n päämestariksi pian draftinsa jälkeen surullisenkuuluisassa December To Dismember -ppv:ssä, jota tuskin kukaan WWE:n fani halusi enää muistella. D2D:hen asti ECW:n buukkauksesta vastannut (ja tuon ppv:n jälkeen WWE:stä lähtenyt) Paul Heyman olisi toki ennemmin halunnut nostaa ECW:n uudeksi päämestariksi esimerkiksi CM Punkin, mutta Vince McMahonin mielestä oli selvää, että ECW:n katsojat halusivat päämestarikseen ison, lihaksikkaan körilään. Ja sellaisen he todella saivat. Nyt iso lihaksikas köriläs sai vastaansa ensimmäisessä ppv-mestaruuspuolustuksessaan toisen ison lihaksikkaan körilään, kun viime syksynä WWE-comebackinsa tehnyt ja sittemmin ECW:n yläkortin vakioheeliksi noussut Test haastoi Lashleyn mestaruudesta. Testin ruumiinrakenne näytti näihin aikoihin todella karulta (lähinnä siltä, että mies tuskin söi ihan vain kaurapuuroa), mutta hän oli paluunsa jälkeen silti kerännyt myös smark-piireissä jonkun verran hypeä painittuaan ECW:ssä varsin kovatasoisen Hardcore-ottelun Rob Van Damin kanssa. Niinpä tätä Lashleyn ja Testin mestaruusottelua pidettiin muistikuvieni mukaan etukäteen ihan kiinnostavana mahdollisuudena nähdä kahden nälkäisen brawlerin intensiivinen HC-taistelu.

Huh. Yritän aina lähtökohtaisesti kirjoittaa nämä arvostelut ilman, että paljastan ottelun lopputulosta, mutta nyt on tehtävä harvinainen poikkeus. Jos et siis halua tietää ottelun lopputulosta, kerrottakoon, että tämä ottelu oli mielestäni ihan ok -tasoinen fyysinen mäiskintä. Ei millään tavalla erikoinen, mutta ihan jees, kunnes lopetus pilasi fiiliksen. Miksi lopetus sitten pilasi fiiliksen? Koska siinä ei ollut MITÄÄN järkeä. Se ei ollut ylibuukattu, swerve tai muutenkaan wrestlecrappia, mutta sen sijaan se oli totaalista idiotismia. Miksi HELVETISSÄ Test olisi päättänyt, ettei haluakaan jatkaa ottelua, ja hankkinut itselleen uloslaskun? Miksi? Siinä ei ole mitään järkeä! Koko ottelu oli rakennettu sen varaan, että Test teloi pahasti Bobby Lashleyn toisen olkapään, ja Test työsti tuota olkapäätä varsin hyvin tässä ottelussa. Sitten Test ei onnistu selättämään Lashleyta Big Bootin jälkeen, Lashley estää Testin TKO:n, saa hetkellisen voimaspurtin ja onnistuu jyräämään Clotheslinella ulos kehästä. Ihanko oikeasti katsojan pitäisi uskoa, että tämän pienen takapakin jälkeen Test (joka, alleviivataan vielä, oli hallinnut suurta osaa ottelua ja melkein voittanut sen jo) sai tarpeekseen ja ei halunnut enää yrittää? Lähti pois ottelusta? MIKSI? Tämä oli luultavasti Testin ainut mahdollisuus ECW-mestaruuden voittamiseen, ja hän oli jo hyvin lähellä voittaa, ja SITTEN HÄN LUOVUTTAA. ILMAN MITÄÄN SYYTÄ. Aivan käsittämätöntä. En muista koskaan nähneeni vastaavaa jossain muussa mestaruusottelussa, eikä ihme, koska tässä buukkauksessa ei ollut mitään järkeä. Argh, raivostuttavaa.

* ½

World Heavyweight Championship

Batista (c) vs. Mr. Kennedy

WrestleMania 21:ssä World Heavyweight -mestaruuden voittanut Batista oli joutunut luopumaan mestaruudestaan vuoden 2006 alussa loukkaantumisensa vuoksi, ja kun hän palasi takaisin painikehiin kesällä 2006, hän joutui käymään kuukausien mittaisen taistelun King Bookeria vastaan, kunnes lopulta Survivor Series 2006:ssa hän voitti mestaruutensa takaisin. Nyt Batistalla oli edessään ensimmäinen ppv-tason mestaruuspuolustus, ja hänen vastustajakseen asettui todella kovassa nosteessa näihin aikoihin ollut Mr. Kennedy. Kennedystä oli vuoden 2006 aikana tullut Smackdownin kirkkaimpia heel-tähtiä, kun hän oli onnistunut päihittämään muun muassa pitkäaikaisen vihamiehensä Undertakerin, Kanen ja Batistan itsensä. Vuoden 2007 ensimmäisessä Smackdownissa järjestettiin Beat the Clock -haaste, jossa nopeimmin oman ottelunsa voittanut painija pääsisi haastamaan Batistan mestaruudesta Rumblessa. Kennedy voitti omassa ottelussaan Chris Benoit’n viidessä minuutissa, ja ennen illan viimeistä ottelua kukaan ei ollut häntä nopeampi. Viimeisessä ottelussa The Undertaker kohtasi kuitenkin The Mizin, ja näytti jo selvältä, että Undertaker voittaisi tuon ottelun tarpeeksi nopeasti, kunnes Kennedy sekaantui otteluun, aiheutti ottelun viivästyksen ja pilasi Undertakerin voiton. Näin Kennedy ansaitsi itselleen ykköshaastajuuden ja pääsi ensimmäistä kertaa urallaan yrittämään World Heavyweight -mestaruuden voittamista.

Etukäteen minulla oli sellainen mielikuva, että olisin tykännyt tästä ottelusta yllättävän paljon silloin, kun tämän näin tuoreeltaan. Odotuksissani oli vähintään kolmen tähden ottelu, ehkä enemmänkin. Ja nyt kun katson muita arvosteluita, näyttää siltä, että mielikuvani oli aivan oikea. Tämä Batistan ja Kennedyn välinen ottelu on nimittäin kerännyt monilta arvostelijoilta todella paljon hehkutusta ja korkeita arvosanoja, mutta minun silmissäni tämä ei tällä uusintakatsomisella nouse missään nimessä sen tasoiseksi otteluksi kuin millaisena monet muut arvostelijat ovat tätä pitäneet. Minuta oli harmillinen pettymys, että tämä ottelu jäi niin lyhyeksi, ettei tässä yksinkertaisesti ehditty rakentaa edes kolmen tähden matsia. Tämä oli kaikin puolin menevä, viihdyttävä ja hyvin rakennettu ottelu, mutta tässä ei ehtinyt tapahtua tarpeeksi ja lisäksi kaikki nytkin mahdutetut tapahtumat etenivät turhan nopeasti niin, että tämä tuntui loppujen lopuksi vähän läpijuostulta ottelulta. Harmi, enemmällä ajalla uskon Kennedyllä ja Batista olleen oikeasti aikaa oikein hyvään otteluun, mutta nyt jäätiin lopulta kuitenkin ”ihan hyvän” tasolle. Ei sekään huono suoritus ole, mutta päämestaruusottelulta aina pienoinen pettymys.

* * ½

WWE Championship
Last Man Standing Match

John Cena (c) vs. Umaga

John Cenan ja ”Samoan Bulldozer” Umagan välinen taistelu WWE-mestaruudesta ei ollut suinkaan päättynyt New Year’s Revolutioniin, vaan kamppailu oli muuttunut entistä brutaalimmaksi. Umaga ja hänen managerinsa Armando Alejandro Estrada olivat edelleen sitä mieltä, että Umagan kuuluisi olla WWE:n päämestari, ja niinpä he jatkoivat Cenan piinaamista. Miehet ottivat rajusti yhteen Raw’ssa, ja lopulta kaksikon välille määrättiin uusintaottelu Royal Rumbleen. Tällä kertaa Estrada sai valita ottelun stipulaation, ja hän ilmoitti, että Umaga ja Cena kohtaisivat toisensa Last Man Standing -ottelussa. Jotta tässä ei olisi tarpeeksi, Umaga hyökkäsi Cenan kimppuun ppv:tä edeltävässä Raw’ssa ja vammaannutti Cenan pernan niin pahasti, ettei Royal Rumblen alla ollut edes varmaa, pystyisikö Cena osallistumaan tähän otteluun.

Huh, tämä oli kyllä kova ottelu. Aivan perkeleellisen kova matsi, yksi omia suosikkejani kaikista näkemistäni Last Man Standing -otteluista. Cenan ja Umagan tyylit toimivat tässä täydellisesti yhteen, ja molemmat olivat valmiita ottamaan todella kovaa bumppia. Cena bleidasi rajusti. Umaga otti suoran iskun päähänsä muun muassa kehästä heitetyistä teräsportaista ja selostuspöydällä olleesta tv-monitorista. Lisäksi loppupuolella nähty spotti, jossa Umaga juoksi selostuspöytien päältä ja hyppäsi lopulta viimeisen selostuspöydän läpi, oli perhanan näyttävä. Samoin lopetus oli toteutettu aivan pirun hienosti. Oikeastaan minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa tästä ottelusta: Cena ja Umaga todellakin näyttivät, mihin pystyvät parhaimmillaan, kun mahdollisuutena on painia todella kova HC-tyylinen päämestaruusottelu. Kiistaton MOTYC, varsinkin kun tietää, että vuoden 2007 aikana ei liikaa todella kovia otteluita tulla WWE:ssä näkemään.

* * * * ½

WrestleMania 23 Title Shot

30 Man Royal Rumble Match

Participants: Ric Flair, Finlay, Kenny Dykstra, Matt Hardy, Edge, Tommy Dreamer, Sabu, Gregory Helms, Shelton Benjamin, Kane, CM Punk, King Booker, Super Crazy, Jeff Hardy, The Sandman, Randy Orton, Chris Benoit, Rob Van Dam, Viscera, Johnny Nitro, Kevin Thorn, Hardcore Holly, Shawn Michaels, Chris Masters, Chavo Guerrero, MVP, Carlito, The Great Khali, The Miz, The Undertaker

Vuoden 2006 poikkeusjärjestelyn jälkeen Royal Rumble oli palannut jälleen illan viimeiseksi otteluksi, ja ottelun panos oli tuttu: voittaja pääsisi painimaa valitsemastaan päämestaruudesta WrestleMaia 23:n Main Eventissä. Yleensä minulla on aina ollut Rumble-ottelun kohdalla jonkun verran huomioita tietyistä painijoista (kuten debytanteista ym.), mutta tällä kertaa huomioita on oikeastaan hämmentävän vähän. WWE itse mainosti tätä Rumblea etukäteen paljon sillä, että tämä olisi ensimmäinen kerta, kun mukana olisi ECW:n painijoita, ja matsissa todella nähtiin ECW-rosterin nimiä, kuten Tommy Dreamer, Sabu, Sandman, CM Punk ja Rob Van Dam. Jonkun verran myös aseita nähtiin ottelussa. Muuten oleellisimmat maininnat paiijoista ovat oikeastaan siinä, että Shawn Michaels saapui nyt tähän Royal Rumbleen yksin, koska Triple H oli joutunut kuukausiksi sivuun vakavan loukkaantumisen vuoksi, ja että The Great Khali edusti nyt ensimmäistä kertaa ppv:ssä Raw’ta. Khali oli vuoden 2006 lopulla hetkellisesti draftattu managerinsa Daivarin kanssa ECW:hen, mutta vuoden 2007 alussa Raw’ta pyörittänyt Jonathan Coachman hankki Khalin Raw’n vahvistukseksi (Daivari jäi ECW:hen).

Huh, tämän Rumblen lopputaistelu on kyllä yksi parhaista Rumblen historiassa, ehkä jopa paras. Ja vaikka vihaankin täydestä sydämestäni The Great Khalia (ja sitä, että tässäkin Khali eliminoi ison osan WWE:n lupaavia nuoria nimiä), kieltämättä Khalin kehään saapumisen jälkeen nähty kehän todellinen tyhjentäminen toimi tällä kertaa pirun hyvin. Sen jälkeen tultiin nimittäin nopeasti tilanteeseen, jossa jäljellä oli enää neljä oikeasti kiinnostavaa nimeä, ja kun niistäkin oli kaksi eliminoitu nokkelasti pois, päästiin kovaan lopputaisteluun. Muuten tämän Rumblen heikkous oli se, että tässä ei nähty mitään erikoisuuksia, comebackeja tai muuta vastaavaa, ja ECW:n hardcore-tyyliäkin hyödynnettiin vain yhden pöytäbumpin verran. Toisaalta, se oli kyllä näyttävä pöytäbumppi. Ja vaikka mitään supererikoista tai päräyttävää ei nähty, matsi ei missään vaiheessa täyttynyt hitaista brawlereista, vaan kehässä oli koko ajan paljon taidokkaita painijoita, joten painin taso pysyi varsin hyvänä. Kokonaisuutena tämä oli siis ehdottomasti huippuluokan Rumble-ottelu, vaikkei ihan all time -suosikkejani olekaan.

* * * *

Pidin tästä ppv:stä todella paljon, koska tässä nähtiin yksi MOTYC, huippuluokan Royal Rumble -ottelu ja hieno opener. Eikä kortissa ollut mitään täyttä kuraa. Toki jos olisin pitänyt Batistan ja Kennedyn matsista yhtä paljon kuin monet muut arvostelijat, tämä ppv olisi ollut silmissäni varmaan vieläkin onnistuneempi paketti, mutta tällaisenaankin tämä nousee kyllä minun kirjoissani juuri ja juuri Hienon arvosanan puolelle.

Wikipedia: WWE Royal Rumble 2007

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 21.9.2019

Lisää...

Arvio: WWE Royal Rumble 2007