Viisi Pointtia: Joey Janela's Spring Break 3

Päivämäärä: 5.4.2019 ja 6.4.2019

Sijainti: New Jersey, New York (White Eagle Hall)

Yleisömäärä: 800 per ilta

Kulttimaineeseen kohonnut Joey Janelan sekoiluilta järjestettiin nyt kolmatta vuotta putkeen suurempana kuin koskaan. Suuren kysynnän vuoksi sekoilu oli paisunut jo kahden illan tapahtumaksi. Luvassa oli jälleen sekopäistä spottailua, unohdettuja ysärinimiä ja todellista mäiskettä ja mähinää.

1. Edelleen Mania-viikon uniikein kokemus

Mania-viikolla New Yorkin alueella nähtiin tänä vuonna yli neljäkymmentä erimuotoista ja erikokoista tapahtumaa. Massiivinen WrestleMania, hypentäytteinen Takeover ja historiallinen G1 Supercard vievät otsikot. Japanin DDT saapui ryminällä ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin, kuten myös Saksan wXw. Painijoita saapui ympäri maailmaa paikalle, aina Australian perukoilta asti. Joey Ryan järjesti penisbileet, Josh Barnett pisti pystyyn veriurheilua ja Orange Cassidy teki… jotain.

Spring Break oli rikkonut kaikki odotukset pari vuotta aiemmin, räjäytti viime vuonna jälleen pankin eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Tunnelma oli aivan uskomaton etenkin ensimmäisenä iltana. Toisen illan tunnelma kärsi aloitusajasta, joka myöhästyi vielä puolella tunnilla G1 Supercardin mentyä yliajalle (irrottaen yleisöstä ”Fuck ROH” -chantit).

Kahden illan aikana nähtiin hienoja paluita, näkymättömien painijoiden ottelu, kansainvälisiä legendoja, tajunnanräjäyttäviä spotteja, huumoria, veristä sotaa, livemusiikkia, swervejä ja paljon, paljon muuta. Ja nämä kaksi showta kestivät silti vähemmän aikaa kuin WrestleMania!

2. Spring Break tekee uusia tähtiä

Vuonna 2017 Joey Janela räjäytti itsensä pinnalle. Viime vuonna PCO elvytti uransa yhdessä brutaalissa näytöksessä Walterin kanssa. Tämän vuoden läpimurtajaksi on ehdokkaita jo monia. ”The Iron Demon” Shane Mercer varasti valokeilan kuuden hengen ottelussa täysin. Kuvailisin miestä astetta pienemmäksi Brian Cageksi. Mercer viskoi vastustajiaan ympäriinsä vaivatta ja väläytti samalla aivan uskomattoman atleettisia temppuja. Yhden käden Military Press, Fireman’s Carry köysillä kävellessä ja monet muut uskomattomat stuntit loksauttivat koko areenan leuat. Jos Shane Mercer ei löydä itseään vähintään PWG:stä vuoden loppuun mennessä, olen hämmentynyt. Ei muukaan nelikko jäänyt paljon jälkeen. Etenkin Jake Atlas sekä Jungle Boy erottuivat edukseen. Viidakon poika, yksi AEW:n palkkauksista, pääsi vakuuttamaan myös yksilöottelussa Joey Janelaa vastaan.

Mutta nyt on heitettävä ilmoille jäätävin mutuiluni pitkään aikaan. Tony Deppen on indyjen seuraava suuri heel.

Deppen on ollut todella aktiivinen viikonloppuna ja ehti esiintymään tapahtumassa jos toisessakin. Fyysinen kehätyyli, rotan kasvot ja mainio tapa kerätä vihaa yleisöltä enemmän tai vähemmän rivouksia huutamalla jää komeasti mieleen. Tässäkin tapahtumassa Deppen tuli kiroamaan yleisölle ja haastamaan kenet tahansa yleisöstä otteluun. Viime kesänä Marko Stunt oli räjähtänyt ihmisten tietoisuuteen juuri tämänkaltaisella avoimella haasteella. Deppen pisti astetta paremmaksi ja repi JALATTOMAN FANIN pyörätuolistaan ja haastoi tämän otteluun!

Deppenin ja jalattoman miehen ottelu ei ollut minuutin kössitys. Jalaton mies nimittäin oikeasti pisti kroppaansa likoon loikilla ja jalattomalla 619-liikkeellä! Areena räjähti, minä räjähdin. Deppen repi tästä kaiken irti ja tajusin että luvassa oli jälleen uskomaton ilta.

3. Verikekkerit japanilaiseen tapaan

Kaksi vuotta sitten Jimmy Lloyd oli lähes täysi tuntemattomuus painimaailmassa. CZW:n painikoulun kasvatti paini pari ensimmäistä vuottaan lähinnä CZW:n ja GZW:n alakortin otteluissa. Sitten hän voitti ensimmäisen Clusterfuckin. Seuraavan kahden vuoden aikana sympaattinen Lloyd on noussut yhdeksi GCW:n suosituimmista deathmatch-painijoista. Viime vuonna Lloyd voitti Brass Ring -tikapuuottelun ja sai oikeuden valita vastustajansa Spring Breakiin. Valinta kohdistui BJW:n deathmatch-tähteen, Masashi Takedaan. Takedan mestaruuskaudet BJW:n ja FREEDOMS:n deathmatch-divioonien kärjessä olivat nostaneet miehen yhdeksi Japanin kovimmista kavereista.

En ole perehtynyt kummemmin deathmatcheihin. Verenvuodatus vain verenvuodatuksen vuoksi ei ole koskaan viehättänyt. Tahtoisin, että kun ne aseet oikeasti kaivetaan esiin, on taustalla jokin syy. Tapahtuman täydeltä murtuneita loisteputkia, piikkilankaa ja muita teräaseita ei ole houkutellut katsomaan kokonaista CZW:n kuolemanturnausta, tai Japanin vielä sairaampia koitoksia, herra paratkoon.

Mutta minä rakastin tätä.

Kaksi painijaa halusivat todistaa, kumpi on se kovempi ÄIJÄ. Lloydin kasvot olivat veristä mössöä jo ensimmäisen minuutin jälkeen. takedan arpinen keho aiheutti puistatuksia. Loistoputket räjähtivät kymmenittäin. Lloyd kaivoi sakset irti rintakehästään. Kymmenen minuuttia täyttä adrenaliinia, verta ja suolenpätkiä.

Sanotaanko, että seuraava tavallinen tuolinheiluttelu ei tunnu hetkeen missään.

4. Rock ’n’ Roll on ikuista

Perinteiseen tapaan tapahtumassa kärrättiin esiin jälleen kourallinen legendoja. Vitsinimet oli jätetty puhtaasti Clusterfuckin puolelle, mutta kahden illan aikana saatiin nauttia monen vanhemman sukupolven painijan otteista. TAKA Michinoku kävi hupailemassa Orange Cassidyn kanssa yleisön suureksi iloksi. Shinjiro Otani, Zero1-firman veteraani, kävi esittelemässä taitojaan Nick Gagea vastaan. LA Park ja Masato Tanaka pistivät irtaimistoa kasaan erittäin viihdyttävässä rymistelyssä. Myös Virgil oli paikalla.

Mutta mikään ei vetänyt vertoja sille hetkelle, kun Rock ’n’ Roll Express, Ricky Morton ja Robert Gibson, käänsivät kelloja pari vuosikymmentä taaksepäin otellessaan LAX-kaksikkoa, Santanaa ja Ortizia vastaan. LAX on maailman parhaita joukkueita. Gibson ja Morton olivat joukkuepainin kovimpia nimiä kultaisella 80-luvulla NWA:n riveissä. Todelline sukupolvien kohtaaminen siis.

Ottelu ei ehkä kohoa kenenkään vuoden parhaimpien otteluiden listalle, mutta Morton ja Gibson vaan liikkuivat ja hallitisivat yleisöä niin hyvin. Erityisesti Morton pisti antiikkisen kehonsa kunnolla likoon. Kuvankaunis Sunset Flip pisti nuoremmat katsomaan peiliin. Suicide Dive ei jättänyt ketään kylmäksi. Canadian Destroyer varmaan aiheutti rakennukseen rakennevaurioita.

Ottelun jälkeen käännettiin vielä kyynelhanoista, kun Santana kehui Expressin maista taivaisiin ja papat symbolisesti luovittivat soihdun eteenpäin. Kaunista, niin kaunista.

5. Greatest Clusterfuck oli nimensä veroinen

Mikä on Greatest Clusterfuck?

Clusterfuck on teoriassa Royal Rumble -tyylinen ottelu.

Käytännössä se on paljon psykoottisempi.

Jos tätä katsotaan kylmän analyyttisesti, niin ottelu on kohtuullisen tuskallinen. Sisääntulojärjestyksessä ei ole mitään järkeä. Kehässä ei ole yhtään tilaa. Kukaan ei tiedä kuinka monta osallistujaa on jäljellä. Koko saaga kestää aivan liian pitkään. Tylsänpullea brawlaaminen täyttää tyhjän tilan. Tuikituntemattomia painijoita ilmaantumassa paikalle ilman mitään syytä.

Mutta samalla tapahtuu kaikkea uskomattoman typerää.

Necro Butcher ottelun rautamiehenä. Nate Webb ja Marko Stunt laulamassa Wheatuksen hittikappaletta Teenage Dirtbag. Joe Gacy juomassa laiskasti kaljaa. Sexxxy Eddyn alaston Moonsault. Joey Ryan öljyy itseään ja kaikkia vastustajiaansa. Stuntin veljesten tuijotuskisa. Jalattoman miehen yllätysesiintyminen. Mantaur. Essa Rios. Crowbar. Kikutaro. G-Raver tunkemassa neuloja Swogglen otsaan. Cryme Timen ällistyttävä paluu. Kirjaimellinen naisten vallankumous.

Onneksi Clusterfuck on vain kerran vuodessa.

Tulokset:

Part 1

Marko Stunt voitti Joey Janelan. Arvosana: 7/10
Tony Deppen voitti jalattoman miehen. Arvosana: 9/10
Jungle Boy voitti Shane Mercerin, A-Kidin, Australian Suiciden, Slim J:n ja Jake Atlaksen. Arvosana: 8/10
Nick Gage voitti Shinjiro Otanin. Arvosana: 5/10
The Invisible Man voitti The Invisible Stanin. Arvosana: 10/10
TAKA Michinoku voitti Orange Cassidyn. Arvosana: 6/10
Starman voitti Ethan Pagen. Arvosana: N/A
Masashi Takeda voitti Jimmy Lloydin. Arvosana: 9/10

Viisi Pointtia: Joey Janela’s Spring Break 3