JuttusarjatNitro vastaan Raw

Nitro vs. Raw III (22.1.1996)

Nitro vastaan Raw on juttusarja, jossa katselen yhtä aikaa samana iltana lähetettyä Nitroa ja Raw’ta kahdelta eri ruudulta. Tarkoituksenani on vertailla jaksoja keskenään ja pohtia, kumpaa ohjelmaa katselisin mieluummin. Jaan jaksot yhdeksään eri aikahaarukkaan, alkaen 0:00–5:00 ja edeten aina40:00–50:00 asti. Kirjoitan jokaisesta osiosta lyhyen referaatin ja annan jommallekummalle ohjelmalle pisteen. Viimeinen osio (eli 40:00–50:00) on osioista tärkein, ja sen voittaja saa poikkeuksellisesti kolme kokonaista pistettä. Se ohjelma, jolla on jakson päätteeksi enemmän pisteitä, voittaa taistelun. Se ohjelma, joka voittaa nopeammin 10 taistelua, voittaa sen sijaan sodan. Uusi osa julkaistaan joka maanantai.

 


 

WWF Monday Night Raw:

Katsojaluku: 2,9. Lähetys: LIVE!

Katso jakso!

WCW Monday Nitro:

Katsojaluku: 2,7. Lähetys: LIVE!

Katso jakso!

 

0:00–5:00

Raw alkaa yhtä kuumasti kuin viime viikolla: näemme heti ensimmäisenä Sunnyn, joka varoittaa katsojia Raw’n villistä luonteesta. Myös WCW:n alku on identtinen viime viikkoon verraten, joskin tällä kertaa selostajien sekaan syöksyy meksikolainen (no, biologisesti kuubalainen, mutta menköön) painija Konnan, joka soittaa hetken suutaan. Samalla Raw’ssa pyörii video, joka kertaa edellisenä iltana järjestetyn Royal Rumble -tapahtuman tuloksia. Alkujuttujen jälkeen Nitrossa nähdään Randy Savagen sisääntulo, vaan Savage ei saavu yksin – miehellä on useita eri neitokaisia mukanaan. Hän toisin sanoen kettuilee vastustajalleen Ric Flairille matkimalla hänen tyyliään tulla kehään. Luvassa on näet maailmanmestaruusmatsi, jossa mestari Flair puolustaa vyötään Macho Mania vastaan, mutta sen alkaminen kestää niin kauan, että katseeni kiinnittyy Raw’hon. Tiedossa on raju murskaus, sillä Raw’n ensimmäinen ottelu on Savio Vega vastaan Jim Cornetten manageroima Vader – ja Vader on vihainen, koska hän ei onnistunut voittamaan Royal Rumble -ottelua ja nousemaan WrestleManian pääotteluun. Raw nappaa pisteen pääsemällä nopeammin äksöniin.

5:00–10:00

Vaderin ja Vegan ottelu on verrattavissa siihen, että Brock Lesnar (Vader) ottelisi nykypäivänä vaikkapa Big E:tä (Vega) vastaan. Vega saa yhden tai pari iskua perille, mutta muu ottelu on Vaderin täydellistä dominanssia. Se ei ehkä säväytä laadullisesti, mutta vahvan tarinan vuoksi matsia on antoisaa katsella. Nitron matsi, Savage vs. Flair, on sen sijaan huomattavasti hitaampi ja tasaväkisempi, eikä ihme, sillä kyseessä tosiaan on ottelu WCW:n World Heavyweight -mestaruudesta. Yhtäkkiä Vaderin ja Vegan matsi on jo ohi, ja Vader sekoaa. Hän tuhoaa ensin Vegan, totaalisesti, ja käy sitten myös ottelun tuomariin käsiksi. Samalla Savage ja Flair makoilevat kanveesissa, joten Raw’n anti jännittää enempi. Tilanne on 2–0.

1

10:00–15:00

Randy Savage ja Ric Flair on ottelupari, joka koostuu kahdesta legendaarisesta showpainijasta ja on ollut aikoinaan jopa WrestleMania-ottelun veroinen. Vader ja Savio Vega on sen sijaan täysin satunnainen ja unohdettava parivaljakko (siis keskenään; eritoten Vader on toki merkittävä painija lajin historiassa), vaan silti se vetää pitemmän korren kuin Savage ja Flair. Se johtuu käsikirjoituksesta: Vader on kohta täysin sekaisin ja tarttuu jopa Gorilla Monsoonia, WWF:n ”presidenttiä”, rinnuksista kiinni. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Vader myös liiskaa Monsoonin allensa. Tilanne on tavallaan sama kuin se, että Lesnar iskisi Mr. McMahonille F5:n. Samalla Hulk Hogan juoksee Nitrossa kehäalueelle ja auttaa Savagen voittoon, mikä tarkoittaa sitä, että WCW:n World Heavyweight -mestaruus vaihtaa omistajaa. WCW:llä on toisin sanoen kovat piipussa, mutta pistevoitto menee silti Raw’lle. It’s time – it’s Vader time!

15:00–20:00

Kun Vader lopulta poistuu paikalta (kiitos ”Heartbreak Kid” Shawn Michaelsin ja Razor Ramonin, jotka häätävät hänet muualle), Raw jatkuu Hunter Hearst Helmsleyn eli tutummin Triple H:n sisääntulolla. Jos ette tiedä, minkälainen tämä Triple H:n ensimmäinen gimmick oli, you are in for a treat. Vastustajakseen Helmsley saa Razor Ramonin. Nitro jatkuu sen sijaan Savagen voitonjuhlilla, joita kuitenkin häiritsee Hogan, joka vaatii uudelta mestarilta mestaruusottelua. Kaksikon välit kiristyvät, ja se on kiinnostavaa seurattavaa. Seuraavaksi kehään kävelee kaiken lisäksi Dean Malenko, joten tiedossa on takuuvarmasti kovalaatuinen matsi. Nitro kaventaa kolmeen yhteen.

2

20:00–25:00

Ramonin ja Helmsleyn ottelu on hidastempoinen ja melko tylsä, mutta sen tunnelma on sentään kohdallaan: yleisö todella rakastaa Razoria ja vihaa Hunteria. Nitron matsi on puolestaan nopeatempoinen ja viihdyttävä – Malenko on saanut vastustajakseen Four Horsemen -jäsen Flyin’ Brianin eli Brian Pillmanin, joka on aina äärimmäisen karismaattinen ja vangitseva esiintyjä. Erityisesti Brian loistaa silloin, kun hän rikkoo neljättä seinää puhumalla suoraan kameraan kesken ottelun. Raw’n matsi saa pientä nostetta 1–2–3 Kidin – eli X-Pacin – visiitistä (Kid käy häiritsemässä Razoria, jonka kanssa hänellä on kana kynittävänään), mutta Malenkoa ja Pillmania vastaan on paha taistella. Raw kolme, Nitro kaksi.

25:00–30:00

Razor ja Hunter eivät ehkä kykene taistelemaan Malenkoa ja Pillmania vastaan, mutta Shawn Michaels pystyy. HBK saapuu siis paikalle ja on yleisön keskuudessa todella kuumaa kamaa, sillä miekkonen ei ole esiintynyt Raw’ssa aikoihin. Erityisen kuuma nimi Shawn on kuitenkin siksi, että hän on vasta voittanut Royal Rumble -ottelun ja on nyt matkalla WrestleManiaan WWF:n mestaruudesta taistelemaan. Seuraa haastattelu, jossa Vince McMahon kyselee Michaelsin kuulumisia. Yhtäkkiä huomaan, että Malenko ja Pillman ovat jo poistuneet kehästä ja että Nitroa tähdittää tällä hetkellä Booker T ja Stevie Ray eli Harlem Heat, mutta pian katseeni on taas Raw’ssa. Kehään on nyt noussut HBK:n seuraksi Jim Cornette, joka soittaa Shawnille suutaan. Pian Michaels heittää Cornetten niska–perse-otteella kehästä ulos, ja yleisö villiintyy. Raw’lle pinna.

3

30:00–35:00

HBK:n haastattelu ei kuitenkaan pääty tuohon, vaan jatkuu vielä hetken kauemmin ja alkaa jo kiertää ympyrää. Samalla Nitrossa käynnistyy ottelu WCW:n joukkuemestaruudesta: mestari Harlem Heat vastaan Sting ja Lex Luger. Matsi on erityisen kiinnostava siksi, että vasta viime viikolla Luger aiheutti ystävälleen Stingille tappion, mitä Sting ei kuitenkaan suostunut uskomaan todeksi. Matsi myös alkaa kiinnostavasti, kun joukkueet käyvät toisiinsa energisesti käsiksi, joten Nitro on vahvoilla. Sitten Raw’n ruutuun pärähtää Goldust, ja Nitro jää taka-alalle. Goldust (eritoten juuri tämän ajan Goldust) on äärimmäisen aliarvostettu painija ja hahmo ja esiintyjä, jota voi pelkästään ihailla. Lisäbonuksena näemme lyhyen promovideon, jossa Goldust puhuu itsestään. Taistelu on tiukka, mutta Raw voittaa. Tilanne on 5–2 Raw’n hyväksi.

35:00–40:00

Tiukka on taistelu myös Nitrossa, jossa Sting ja Luger koettavat etsiä keinoa Harlem Heatin päihittämiseksi. Raw’ssa valokeilan vie WWF:n mestari Bret ”The Hitman” Hart, joka on siis Goldustin vastustaja. Koska Goldust voitti Razor Ramonilta Intercontinental-mestaruuden Royal Rumblessa, luvassa on kahden mestarin välinen kohtaaminen, ja sekös passaa. Se kohtaaminen ei kuitenkaan ala hyvällä painitoiminnalla, vaan Goldustin strategisella suunnitelmalla: Goldust ei ole hölmö, joka jää heti Sharpshooterin uhriksi, vaan hän odottaa sopivaa paikkaa iskeä. Se kiehtoo enemmän kuin Nitron tag-matsi, joka on muuttunut lähinnä kanveesissa makoilemiseksi. Raw nappaa taas pojon.

4

40:00–

Viikko sitten Raw päättyi attitude-henkiseen kohtaukseen, kun Razor Ramon ja Goldust tappelivat jopa lumihangessa saakka. Tällä viikolla meno ei muutu ihan yhtä villiksi, vaan Bret ja Goldust painivat melko lailla tavanomaisen matsin, johon tosin Razor loppumetreillä sekaantuu. Nitrossa sen sijaan nähdään jo illan toinen (!) mestaruusvoitto, kun Sting ja Luger onnistuvat voittamaan Harlem Heatin. Voitto ei kuitenkaan ole puhdas: iljettävä limanuljaska Jimmy Hart sekaantuu sen kulkuun ja auttaa Lugeria, joka ottaa avun iloisesti vastaan – Stingin selän takana, tietysti. Näin siis Luger jatkaa likaisella linjallaan, ja Sting pysyy yhtä sinisilmäisenä kuin aina ennen. Tarina kiehtoo, mutta sen jälkeen tapahtuu sama pommi kuin viime viikolla. Ei, jakso ei jatku Stingin ja Lugerin draamalla, vaan Hulk Hoganin sisääntulolla. Hogan on siis taas kerran pääottelussa, ja tällä kerralla hän ottelee varsin pahamaineista One Man Gangia vastaan. Olen Hoganin fani ja nautin jopa niistä miehen surkeimmista matseista, mutta jopa minä tiedostan sen, ettei näiden otteluiden paikka ole kuuman televisio-ohjelman main eventissä. Raw sisäistää asian paremmin: ohjelma päättyy WWF-mestari Bret Hartin promoon, jossa hän puhuu menneistä ja tulevista haasteistaan. Voitto siis ehdottomasti Raw’lle.

WCW Monday Nitro: 2 pistettä.

WWF Monday Night Raw: 9 pistettä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun taistelu oli kaikkea muuta kuin tasainen. WCW pisti toisaalta parastaan ja vaihtoi jopa maailmanmestaruutensa omistajaa, mutta jälleen kerran ohjelman järjestys oli järjenvastainen. Kuka tahtoo nähdä Hulk Hoganin satunnaisen matsin satunnaista painijaa vastaan vuonna 1996 – vieläpä sen jälkeen, kun show’ssa on jo kruunattu uusi joukkuemestari ja maailmanmestari? Ei mikään ihme, että WCW:n fanit alkoivat olla kurkkuansa myöten Hogania ja hänen pushiaan täynnä. Raw tuntui paljon jännittävämmältä show’lta.

Tilanne kolmen jakson jälkeen:

WCW Monday Nitro: 1

WWF Monday Night Raw: 2

Eetu "Enska" Lehtinen

Eetu "Enska" Lehtinen

Smarkside-universumin ylläpitäjä, joka rakastaa laadukasta showpainia.

Previous post

Ennakko: Battleground 2015

Next post

Elävän kuolleen paluu

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *