Smarkin sävel – 10/2017

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.

Mark Crozer – ”Live in Fear” (2012)

Suomeenkin salakavalasti slasher -murhaajan lailla hiipinyt yhdysvaltalainen humpuukijuhla nimeltään Halloween on aivan kulman takana, joten Smarkin sävelessä kuunnellaan tällä kertaa kauhistuttavia kappaleita painimaailmasta.

WWE on vuosien saatossa pudottanut pallon monien lupaavien nuorten tulokkaiden kanssa. Yksi eniten itseäni harmittavista tapauksista on ollut Bray Wyatt jonka kanssa palloa ei ole mielestäni ainoastaan pudotettu, vaan se on myös päästetty vierimään moottoritielle rekan yliajettavaksi. Alunperin NXT:ssä kulttisuosioon noussut kulttijohtaja on päärosteriin noustuaan toistuvasti kärsinyt idioottimaisista bookkauspäätöksistä joiden lopputulemana Wyattin hahmon uskottavuus on valunut viemäriin. Wyatt ei toki kehässä ole ehkä sieltä etevimmistä päästä, mutta oikealla rakentelulla mystisestä ja massasta erottuvasta hahmosta olisi saattanut tulla vaikka mitä – kukaties, ehkäpä jopa moderni versio The Undertakerista.

Tärkeä osa hahmoa kuin hahmoa on tietysti sisääntulomusiikki, ja Bray Wyattin kappale ”Live in Fear” on yksi lähimenneisyyden osuvimmista. Kappaleen on säveltänyt englantilainen muusikko Mark Crozer joka on tehnyt paitsi soolouraa, myös ollut kitaran varressa vaihtoehtorockia soittavassa The Jesus and Mary Chain -yhtyeessä.

The Charlotte Observer -lehden 2013 tekemässä haastattelussa Crozer kertoi myyvänsä musiikkia televisioon koska suositussa ohjelmassa soiva kappale voi helposti saavuttaa miljoonayleisön. Wyatt oli löytänyt Crozerin sävellyksen – jonka nimi alunperin oli ”Broken Out in Love” – musiikin lisensoitiin tarkoitetusta nettipalvelusta ja rakastui siihen välittömästi. WWE osti kappaleen oikeudet ja myös vaihtoi sen nimen jostain syystä.

”Live in Fear” on tahdittanut Wyattin perheineen kehään myös livenä, sillä Crozer yhdessä The Rels -yhtyeensä kanssa tarttuivat soittimiin WrestleMania 30:ssä tässä tunnelmallisessa sisääntulossa:

Tunnelma onkin juuri se elementti joka mielestäni tekee tästä kappaleesta vahvan. Yleensä sisääntulokappaleissa on räjähtävä alku, mutta ”Live in Fear” lipuu liikkeelle kiireettömästi. Mehevä bassokuvio saa seurakseen särähtelevän kitaran joka kappaleen kasvaessa revittelee myös hyvän soolon, jota tosin harvemmin ehditään sisääntuloissa kuulla. Kun biisiin yhdistetään vielä yleisö heiluttelemassa kännyköiden valoja pimeällä areenalla on kasassa audiovisuaalisesti erittäin onnistunut paketti.

Finger Eleven – ”Slow Chemical” (2002)

Ah, Kane.

Showpainiin Subtv:n kautta tutustuneiden parissa Isosta Punakoneesta voidaan puhua jopa sukupolvikokemuksena. Kukapa voisi unohtaa Raw’n sisääntulorampista ja kehätolpista kohonneita valtavia liekkipylväitä, pahamaineista Katie Vick -kuviota, dramaattista naamiosta luopumista, ”hautakivi-iskua” Linda McMahonille, Shane McMahonin sukukalleuksien sähköttämistä tai vanhan kunnon Jim Rossin tuikkaamista tuleen? Vaikka juonikuviot ja ylipäätään koko hahmo tuntuvat nykyään uskomattomilta, oli niissä jotain joka jätti jälkensä lukuisiin nuoriin painifaneihin – myös itseeni.

Juuri näihin aikoihin Kanen sisääntulomusiikiksi vaihdettiin kappale ”Slow Chemical” joka ainakin minulle on se ainoa oikea Kanen musiikki. Kuten heinäkuun Smarkin sävelessä käsitelty Chris Benoitin kappale ”Whatever” myös ”Slow Chemical” on jatkojalostettu versio Jim Johnstonin aiemmin tekemästä kappaleesta. Päivityksen teki kanadalainen bändi Finger Eleven. Biisi toimi Kanen sisääntulomusiikkina vuoteen 2008 saakka, ollen Kanen pitkäikäisin teemabiisi.

Kappale julkaistiin WWF Forceable Entry (2002) -albumin kanadalaisella painoksella, sekä vielä myöhemmin Raw Greatest Hits: The Music (2007) -kokoelmalla. ”Slow Chemical” oli mukana myös The Punisher -elokuvan soundtrackilla The Punisher: The Album (2004).

Kappale itsessään melko tavanomaista 2000-luvun alun nu metal -renkutusta joka ei itselleni uppoa, mutta puhtaasti nostalgisessa mielessä ”Slow Chemicalia” kuuntelee mielellään. Biisi on kuin aikamatka 15 vuoden taakse jolloin showpaini oli universumin siistein juttu ja välitunneilla kokeiltiin vaikka mitä painiliikkeitä omaksi iloksi ja opettajien kauhuksi.

Kane muuten pyrkii parhaillaan Knox Countyn pormestariksi Tenneseen osavaltiossa. Kampanjalogossa on mainio viittaus miehen painiuraan liekin muodossa, mutta valitettavasti ”Slow Chemical” lienee liian raju kampanjan teemakappaleeksi. Joka tapauksessa Smarkside toivottaa onnea pormestarikisaan!

The Undertaker – ”Man in Black” (1993)

Heinäkuun Smarkin sävelessä kuunneltiin ”Hacksaw” Jim Dugganin tulkitsema kappale ”USA” joka oli kolmas single WrestleMania: The Album (1993) -levyltä. Nyt palataan jälleen tuon saman albumin ääreen nauttimaan kappale ”Man in Black” jonka esittää itse The Undertaker.

Ennen itse biisiin pureutumista voisi nostaa esiin mielenkiintoisen knoppitiedon levyn avausraidasta ”WrestleManiasta”. Kyseisen kappaleen instrumentaaliversiota käytettiin virallisena WrestleMania teemabiisinä vuosina 1994-1998, sekä myöhemmin myös Linda McMahonin sisääntulokappaleena. Ei muuta kuin pätemään painitrivialla!

”Man in Blackin” on säveltänyt Gary Miller, Mike Stock sekä Pete Waterman eli sama kolmikko joka on vastuussa pitkälti koko albumin sisällöstä. Kappale istuu levyn teemaan, sillä kyseessä tuntuu olevan pöytälaatikon kätköistä kaivettu jämäkappale jonka päälle on liimattu painijan puhetta ja uhoamista.

Kun kyseessä on The Undertaker uskaltaisi ehkä odottaa jotain synkkää ja mystistä, mutta alun kitaratilutuksen ja pahaenteisten askeleiden jälkeen biisi suistuu melko absurdeille raiteille. Kun kuulin hillittömät syntikkakuviot ensimmäistä kertaa, olin pudota penkiltä. Taustalaulajilla ei ole juuri muuta puuhaa kuin hokea kappaleen nimeä, ja onpa sekaan survottu vielä pätkä Bachin Toccata ja fuuga d-mollia kruunaamaan koko komeus. Haluan uskotella itselleni että kappaleen lopussa kuuluvat askeleet ovat The Undertakerin kun hän häpeissään luikkii karkuun studiosta saatuaan viimeisen otoksen purkkiin.

Kuuntele, jos uskallat.

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan taas ensi kuussa!