Smarkin sävel – 2/2018

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.

Joan Jett – “Bad Reputation” (1980)

Royal Rumble 2018 -tapahtuman lopussa näimme kuinka WWE:n naisten rosteri sai riveihinsä uuden megaluokan kiinnityksen. UFC:n naisten kääpiösarjan entinen mestari sekä olympiakisojen pronssimitalisti vuodelta 2008, “Rowdy” Ronda Rousey nousi kehään Asukan, Charlotte Flairin ja Alexa Blissin seuraksi ja ryhtyi välittömästi osoittelemaan Well Fargo Center -areenan katosta riippunutta valtavaa WrestleMania-kylttiä, kuten tapana on.

Huhumylly Rouseyn siirtymisestä WWE:hen oli käynyt kuumana ja nainen itse oli “workannut” painifaneja Royal Rumblen alle postailemalla sosiaaliseen mediaan kuvia leffakuvauksistaan. Osalle Rouseyn ilmestyminen paikalle tuli yllätyksenä, osalle välttämättä ei.

Itseäni yllätti eniten hänen käyttämänsä sisääntulokappale. Minähän en tiedä UFC:stä yhtikäs mitään, joten en myöskään tiennyt Rouseyn nousevan kehään Joan Jetin tahdissa.

Joan Jett starttaili musiikkiuraansa The Runaways -yhtyeessä jo teini-ikäisenä. Bändin elinkaari kesti vain neljä vuotta, mutta siinä ajassa pelkästään naisista koostunut yhtye ehti levyttää neljä kokopitkää albumia sekä rundata mm. Japanissa. Bändin hajottua Jett suuntasi katseensa kohti soolouraa ja ryhtyi valmistelemaan ensimmäistä albumia.

“Bad Reputation” oli artistin itsensä mukaan nimetyn Joan Jett (1980) -albumin kolmas single, jonka B-puolelta löytyi kappale “Jezebel”. Sinkkua myytiin kultalevyn verran, eli yli puoli miljoona kappaletta. Biisistä kuvattiin myös musiikkivideo joka kertoo albumin julkaisuun liittyneistä hankaluuksista. Soolodebyytti teilattiin peräti 23 levy-yhtiön toimesta, ja lopulta Jett päätti yhdessä albumin tuottajan Kenny Lagunan kanssa perustaa Blackheart Records -yhtiön jonka kautta levy saatettiin päivänvaloon.

“Monet ottelijat haluavat että sisääntulokappale on kuin Rocky-elokuvien teema – ylväs ja inspiroiva” totesi Rousey Wall Street Journal -lehden haastattelussa 2015. “Kappale on täydellinen. Jos jatkuvasti stressaat ja yrität saada ihmiset pitämään itsestäsi, annat heille valtaa hallita hyvinvointiasi. Minä mieluummin omaksun pahiksen roolin. Se on hallinnan keino, ja jättää myös tilaa virheille” Rousey analysoi kappaleen merkitystä itselleen.

Koska lähes kaikki WWE:n nykyisistä sisääntulokappaleista ovat firman omien säveltäjien tuotoksia, erottuu “Bad Reputation” positiivisella tavalla joukosta. Oikeiden kappaleiden lisensointi varmasti maksaa maltaita joka lienee yksi syy siihen miksei niitä juuri kuulla WWE:ssä. Toinen syy on varmasti se että omalla tuotannolla pystytään hahmolle räätälöimään juuri sopiva biisi. Joka tapauksessa “Bad Reputation” on mielestäni oikein tervetullutta ja mukavaa vaihtelua WWE:n äänimaailmaan – eikä vähiten siksi että olen suuri The Runawaysin ja Joan Jetin fani.

FMW – “One Way Heart” (1995)

Frontier Martial-Arts Wresting eli kavereiden kesken FMW oli Atsushi Onitan vuonna 1989 perustama painipromootio joka tuli tunnetuksi hulluista deathmatch -otteluistaan. Promootio sulki ovensa vuonna 2002, mutta nousi kuolleista uudella nimellä Chō Sentō Puroresu FMW vuonna 2015.

FMW:llä oli kultakautenaan myös tasokas naisten divisioona, jonka johtotähtenä loisti Megumi Kudo. All Japan Women’s Pro-Wrestlingissä 1986 debytoinut Kudo jäi vaille mainittavaa menestystä, ja saikin lähtöpassit kyseisestä firmasta jo 1988. Tämän jälkeen hän ehti hetken toimia lastentarhanopettajana, kunnes palasi painikehiin liittymällä FMW:n rosteriin 1990.

Myös naiset ottelivat FMW:ssä brutaaleja hardcore-otteluita siinä missä miehetkin. Kudo tulikin tunnetuksi otteluista joissa ei piikkilankaa, lasinsiruja, räjähdyksiä ja muuta mukavaa säästelty. Hän oli mukana myös Japanin historian ensimmäisessä sekajoukkueottelussa, parinaan Ricky Fuji – kaksikko hävisi Tarzan Gotolle ja Despina Montagasille.

Alkuvuosinaan FMW:ssä Kudo käytti sisääntulokappaleenaan Bon Jovin biisiä “I’d Die For You”, sekä myöhemmin itse levyttämäänsä kappaletta “Keep On Running”. Kyseinen kappale julkaistiin myös singlenä joka nykyään on harmillisesti melko kiven alla, eikä sitä löydy esim. YouTubesta lainkaan. Japanilaisilla huutokauppasivustoilla kolmen tuuman kokoisessa Mini CD -formaatissa julkaistua sinkkua kyllä näkee, joten voi olla että täytyy laittaa Google Kääntäjä laulamaan hyvän diilin toivossa.

Tunnetuin Kudon sisääntulokappaleista on kuitenkin “One Way Heart” jota hän käytti vuodesta 1995 alkaen aina eläköitymiseensä saakka, eli vuoteen 1997. Kappale on FMW:n omaa tuotanto, mutta tarkempaa tietoa esittäjästä tai muusikoista ei valitettavasti löytynyt. Kappale julkaistiin Dead or Alive: FMW Official Theme Song 2nd (1996) -albumilla, joka oli kokoelma FMW:n kappaleita. Albumi julkaistiin FMW Productions -levy-yhtiön toimesta, joka julkaisi yhteensä viisi kokoelma-albumia promootion sisääntulokappaleista vuosina 1995-1999.

“One Way Heartista” on olemassa myös vaihtoehtoinen versio, jossa eeppinen heavy metal -henkinen biisi on jalostettu herkäksi balladiksi. Tämä versio onkin oikeastaan syy miksi halusin nostaa “One Way Heartin” mukaan juttusarjaan tällä kertaa. Molemmat versiot uppoavat itselleni hyvin, mutta saatan pitää slovariksi muunnetusta versiosta hieman enemmän. Rauhoittavaa biisiä kuunnellessa alkaa väkisinkin hieman hymyilyttämään, sillä onhan se melkoisessa ristiriidassa FMW:n ja Kudon raakojen otteluiden kanssa. Kolikolla on tosin aina kääntöpuolensa, eikö niin?

Jesse Ventura – “The Body Rules” (1984)

Jesse ”The Body” Ventura on ehtinyt elämänsä aikana touhuta yhtä jos toista. Hän palveli Yhdysvaltain laivastossa Vietnamin sodan aikana, mutta ei tosin päässyt rintamalle saakka. Ennen painiuraansa hän oli hetken mukana Mongols -prätkäjengissä, ja toimi The Rolling Stonesin turvamiehenä. 12-vuotisella painiurallaan hän tuli tunnetuksi WWE:ssä, jossa hän myöhemmin siirtyi selostuspöydän taakse. Ventura on myös näytellyt, ja ollut mukana mm. elokuvissa Predator – Saalistaja (1987), Juokse tai kuole (1987) ja Demolition Man (1993). Hän on ollut myös aktiivisesti mukana politiikassa, ollen yhden kauden Brooklyn Parkin pormestarina, ja myöhemmin Minnesotan kuvernööri. Foliopäähineitä suosivat tunnistavat hänet Suomessakin JIM-kanavalla esitetystä Salaliittoteoriat Jesse Venturan johdolla tv-sarjasta. Ventura on myös kirjoittanut kymmenen kirjaa politiikasta ja salaliitoista.Eipä siis ihme että monitoimimiehen ansioluettelosta löytyy myös kokeilu musiikin parissa.

“The Body Rules” nimeä kantanut single ilmestyi 1984. Kappale julkaistiin 12” -vinyylisinglenä, jolle kokonsa ansiosta on mahdollista kaivertaa urat väljemmin kuin pienemmälle 7” -vinyylille, mahdollistaen näin paremman äänenlaadun. Julkaisu oli tämän lisäksi myös kuvalevy jossa läpinäkyvä vinyylimassa on prässätty valokuvan päälle. A-puolella Ventura poseeraa reteästi sähkökitaran kanssa, B-puolella taas tuimasti armeijakuteet niskassaan. Ehkäpä kyseinen otos oli jonkinlainen etiäinen hänen roolistaan Predator -elokuvassa, sillä Ventura käytti apunaan pätkiä “The Body Rulesin” musiikkivideosta hakiessaan roolia. Koska single julkaistiin Venturan ollessa aktiivinen painija, on kyseisellä musiikkivideolla myös käytetty runsaasti materiaalia tämän otteluista – puhumattakaan 80-luvun editointitekniikan tarjoamista upeista efekteistä.

Kappaleen on säveltänyt ja tuottanut Mark Orion joka Straight Up -yhtyeensä hajottua teki kahden biisin demon, jolle Ventura näytti peukkua. Orion haki inspiraatiota Venturan painihahmosta, ja kirjoitti kappaleen juuri hahmon perspektiivistä. Minnesotalainen levy-yhtiö Twin/Tone Records – jonka tallissa oli bändejä kuten The Replacements ja Soul Asylum – julkaisi singlestä 2500 kappaleen painoksen ennen kuin oikeudet myytiin toiselle yhtiölle. “The Body Rules” jäi projektin ainoaksi julkaisuksi, sillä vaikka Orion ehti kirjoittaa tusinan verran lisää kappaleita, jäivät ne syystä tai toisesta pöytälaatikkoon pölyttymään. Venturan ollessa sivussa painikehistä loukkaantumisen takia ehtivät he kuitenkin heittää keikkaa Soldiers of Fortune -nimisellä kokoonpanolla.

“The Body Rules” on aikansa tuote niin hyvässä kuin pahassakin. Kertosäe on kieltämättä tarttuva, mutta kuten monet muutkin musiikin parissa siipiään kokeilleet mediapersoonat ei Ventura varsinaisesti häikäise laulutaidoillaan. Tästä huolimatta biisi on kuitenkin ihan sympaattista kasarijuustoa joka istuu hyvin samalle soittolistalle kuin Michael Hayesin “Badstreet U.S.A.”, Roddy Piperin “I’m Your Man” ja Vince McMahonin tulkitsema “Stand Back”, ynnä muut vastaavat.

Tarjoillaan lopuksi vielä veikeä pieni uutispätkä singlen julkaisun ajoilta, jossa Ventura mm. uhoaa olevansa kovakuntoisin rokkari, näpäyttäen samalla Van Halenin nokkamiestä David Lee Rothia.

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan jälleen ensi kuussa!