Rusev – paluu tulevaisuuteen

Royal Rumble 2014. Kehään kävelee uhkaava olento, jota en ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Nimilaatta ja Michael Cole auttavat: kyseessä on Alexander Rusev, bulgarialainen NXT-painija. Olento puuskuttaa kuin iso paha susi ja alkaa pian satuttaa vastustajiaan hirviömäisillä hyppypotkuilla. Tajuntaani luikertelee klisee, joka toimii tällä kerralla tavallista tehokkaammin: ”Look at the size of that man!” Se todella on iso, tuo Rusev, tai ainakin ihmeellisen leveä, ajattelen. Bulgaari riehuu ja ulvoo ja tuhoaa, ja olen kuin mikäkin Suomen jääkiekkomaajoukkuetta sabotoiva pelituomari – myyty. Olen varma, että Rusev pääsee vielä pitkälle.

Kun kirjoitan tätä tekstiä, Rusev todella on pitkällä. Mies teki Raw-debyyttinsä 7.4.2014 ja koki ensimmäisen virallisen tappionsa vasta seuraavan vuoden WrestleManiassa – voittoputki kesti kokonaiset 358 vuorokautta. Ensimmäisenä hän feudasi R-Truthia ja Xavier Woodsia ja sitten Big E Langstonia vastaan. Kauna Truthia ja Woodsia kohtaan toi mieleeni Brock Lesnarin ensimmäisen WWE-feudin Jeff ja Matt Hardya vastaan, kun taas Langston-kuvio oli kyseisen russofiilin todellinen tulikaste. SummerSlamin tienoilla tapetille nousivat patriotismi ja sen edustaja Jack Swagger, jonka jälkeen Rusevia koettivat kaataa mm. Big Show ja Mark Henry – tuloksetta. Myös Sheamus sai maistaa venäläistyneen bulgaarin raakaa voimaa, jolla Rusev punnersi itsensä WWE:n United States -mestariksi. Se herätti painimaailman paljasjalkaisimman jenkin eli John Cenan huomion ja tiesi sitä, että kylmän sodan jännite oli lopulta kliimaksissaan.

Netti kauhistui. ”Cena antaa Ruseville kuolemansuudelman”, sanottiin, ja pelko Rusevin tulevaisuudesta kasvoi kuin kukaties se eräs ruumiinosa aina Lanan ollessa läsnä. Tämän nimenomaisen pelon varjo on ollut alusta lähtien bulgaarin niskassa. Se kielii siitä, etteivät tietyt ihmiset luota WWE:n kykyyn käsikirjoittaa Rusevin kaltaista roistoa – ja sen seuraus on se, ettei silloin osaa nauttia edes siitä hyvästä käsikirjoittamisesta; mikäli ajattelee vain päämäärää, matka menee sivu suun. Se on kyyninen tapa lähestyä tarinaa kuin tarinaa ja johtaa väistämättä vain ja ainoastaan pettymykseen.

Todennäköisintä on, että John Cena päihittää Rusevin ylihuomisessa Payback-tapahtumassa ja nappaa feudista voiton lukemin 3–1. Se saattaa niin ikään olla viimeinen naula Yhdysvaltoja vihaavan bulgaarin arkkuun – ja mikäs siinä. WWE:n hahmot kulkevat sykleissä, niin kuin Chris Jericho eräässä haastattelussaan sanoi, ja määränpään jälkeen on aika siirtyä takaisin lähtöruutuun. Kyse on WWE-elämän kiertokulusta, joka johtaa reinkarnaatioon, ja uusi alku on aina parempi vaihtoehto kuin onneton limbo. Esimerkiksi Rusevin matka alkaa olla jo ohi, jolloin on parempi lähteä uusille vesille kuin kahliutua vanhoihin kuvioihin. Veikkaukseni (ja toivomukseni) on, että Paybackin jälkeen Rusev unohtaa USA:n hetkeksi ja ajautuu ongelmiin Lanan kanssa. (Toki toinen – joskin juuri nyt epätodennäköinen – vaihtoehto olisi se, että Rusev lähtisi maailmanmestaruuden perään ja tahtoisi tehdä Venäjästä paitsi Yhdysvaltoja myös kaikkia muita planeettamme maita paremman valtion.) Tappio ei toisin sanoen ole WWE-hahmon kuolema – limbo on.

En siis usko, että Rusev tulee olemaan vain ns. yhden hitin ihme. Vaikka miekkosen hahmo eittämättä on yksiulotteinen, se on samaan aikaan paljon paksumpi kuin valtaosa muista WWE-hahmoista. Rusev on saanut kuukaudesta toiseen kääriä lisää lihaa luidensa ympärille kuin rasvaista ruokaa rakastava herkkusuu pekonia grillivartaaseen, ja tuloksena on tärkeä hahmo, jonka kohtalo kiinnostaa. Koska kaiken tarinankerronnan tavoitteena on se, että juonen kulku kiehtoo ihmisiä, kysymys Rusevin arveluttavasta tulevaisuudesta on ainoastaan myönteinen seikka. Mitä tapahtuu, kun (tai jos) John Cena kukistaa Rusevin? Jatkaako Rusev USA:n vastustamista vai onko hänen vain nieltävä nöyryyttävä tappionsa? Mihin Rusevin ja Lanan mahdollinen välirikko johtaa ja miten kuvio toteutetaan? Tällaiset kysymykset ovat osoituksia siitä, että hahmo toimii.

Rusev ei myöskään ole mikään pelkkä hahmo, vaan sen lisäksi ilmiömäinen painija – vai kuinka monta huonoa matsia mies on WWE:ssä otellut? Bulgaari on isokokoisena mörssärinä juuri oikeanlaisessa roolissa yksinkertaisena ja kylmän raakana ottelijana, joka väsyttää vastustajiaan silkalla ylivoimallaan ja väläyttää aina aika ajoin ihmeellistä atleettisuuttaan. Eniten miehessä viehättää yhtä kaikki se, kuinka hän yhdistää vaarallisen väkivaltaisuutensa siihen surullisenkuuluisaan venäläiseen ”urheiluhenkeen” – ilmiö, joka on meille suomalaisille enemmän kuin tuttu juttu. Tämä kaikki realisoituu kovina painimatseina, jotka ovat aina rankkoja ja intensiivisiä, oli vastassa sitten John Cena tai Zack Ryder.

Rusevin ja John Cenan ”I Quit” -ottelu on matsi, joka lopettaa yhden sodan. Ei tarvitse kuitenkaan järin pitkään odottaa, että Mainilassa laukaistaan taas. Siihen asti on ilo elää nykyhetkessä ja nauttia hahmosta, joka on viime vuosien vahvinta parhaimmistoa.