WWE:n leijonat ja lampaat 2019: ”WWE:n vuosi 2019 oli surullinen” – Matti pani vuoden parhaimmiston järjestykseen

Aluksi: Olen koonnut tämän tyyppisen yhteenvedon vuodesta 2004 alkaen. Vuosien varrella formaatti on hieman elänyt. Joinakin vuosina mukana oli myös TNA ja nyt viime vuosina NXT on tullut mukaan. Tämän vaihtelun vuoksi vuodet eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, mutta antavat kuitenkin osviittaa siitä, mitä amerikkalaisessa valtavirran painissa on kunakin vuonna tapahtunut.

Vuonna 2019 seurasin painia todella aktiivisesti. Kirjoitin jokaisesta WWE:n ja NXT:n erikoistapahtumasta Smarksiden sivustolle Viisi pointtia -arviot. Tapahtumia tuli yhteensä 21 ja arvosteltuja otteluita 156. Tässä ei suinkaan ollut kaikki, sillä katsoin aktiivisesti myös muita promootioita. Vuoden aikana seurasin vaihtelevalla intensiteetillä Progressia, Impactia, NWA:ta, ROH:ia, AEW:ta ja ihan hitusen verran myös NJPW:tä. Kävin myös pariin otteeseen paikan päällä katsomassa FCF:ää ja olin mukana WWE:n Helsingin vierailulla toukokuussa. Todennäköisesti tämä olikin kaikkein aktiivisin vuoteni showpainin seuraamisen suhteen. Se on aika paljon sanottu, sillä tutustuin tähän ihmeelliseen viihdemuotoon ensimmäisen kerran jo vuonna 2002.

Tämän Leijonat ja Lampaat -yhteenvedon synnyttäminen oli hieman työläs prosessi. Sen vuoksi julkaisu venyi tammikuun jälkimmäiselle puoliskolle saakka. Syynä tähän oli kenties se, että painia tuli katsottua menneenä vuonna todella paljon ja siitä tuli kirjoitettua enemmän kuin kenties koskaan. Tämä aiheutti pienen ähkytilan, jonka vuoksi inspiraatiota tämän yhteenvedon aloittamiseen sai houkutella esiin. Toki sitten kun inspiraatio iski, niin yhteenveto syntyi kuin itsekseen.

Aluksi listaan vuoden huonoimpia hetkiä ja siitä siirrytään kohti parempaa. Listaus huipentuu vuoden parhaiden painijoiden valintaan. Mukavia lukuhetkiä!

---

Huonoin ottelu

Seth Rollins vs. Baron Corbin / Stomping Grounds

Seth Rollinsin pakkopullalta maistunut mestaruuskausi floppasi pahemman kerran ja ehkäpä kaikkein karmein esitys oli keskikesällä nähty hirvittävä sekasotku Baron Corbinia vastaan. Tämä ottelu ihan oikeasti päätti erikoistapahtuman. Ehdokkaita tähän kategoriaan oli toki muitakin, mutta Rollins ja Corbin olivat ison osan vuodesta läpeensä epäkiinnostavia, joten ovat palkintonsa enemmän kuin ansainneet.

2. The Fiend vs. Seth Rollins / HIAC
3. Baron Corbin vs. Kurt Angle / WrestleMania

Huonoin feudi

Baron Corbin vs. Kurt Angle

Rakastan Kurt Anglea ja hän onkin ensimmäinen suosikkipainijani. Sen vuoksi oli äärettömän surullista nähdä kuinka limaiset jäähyväiset WWE hänelle lopulta tarjosi. Tappio umpisurkeaa Baron Corbinia vastaan ottelussa, joka ei kiinnostanut ketään. Viime hetkeen asti toivoin, että tämä ottelu olisi vielä muuttunut, mutta se jäi haaveeksi. Erittäin karvas päätös nieltäväksi.

2. Baron Corbin vs. Chad Gable
3. Baron Corbin vs. Roman Reigns

Huonoin gimmick

Kevin Owens

Pidän Kevin Owensia erinomaisena esiintyjänä ja hän saattaa olla jopa koko 2010-luvun paras heelpainija. Vuosi 2019 oli kuitenkin suoraan sanottuna karmea. Syynä oli, että Owensin hahmo muuttui viikosta toiseen. Alkuvuodesta hän oli pitsaa ja popcornia mutustava perheenisä, sitten hirveä heelpainija, sitten oman elämänsä Stone Cold ja vielä loppuvuodesta jotain ihan muuta. Tällainen poukkoilu laidasta toiseen tappaa mielenkiinnon hyvästäkin esiintyjästä.

2. Dolph Ziggler
3. Bayley

Huonoin painija

Baron Corbin

Tästä ei jäänyt paljoa epäselvyyttä. Tilastoin menneenä vuonna kaikki WWE:n erikoistapahtumissa nähdyt ottelut ja alimpaan mahdolliseen 0-2 pisteen kategoriaan putosi yhteensä seitsemän ottelua. Herra Corbin oli mukana näistä viidessä. Huolimatta lukuisista hänelle suoduista näytön paikoista ei Corbin ole onnistunut koskaan vakuuttamaan millään showpainin osa-alueella. Erittäin turha kapistus.

2. Shane McMahon
3. Nia Jax

Huonoin show

WWE — Hell In A Cell

Vuosina 2017 ja 2018 Hell In A Cell ehkä yllättäen vei vuoden parhaan tapahtuman pystin. Ilman mainintaa tapahtuma ei jäänyt tälläkään kertaa sillä vuoden 2019 painos oli kerta kaikkiaan kammottavan huono. Tämä nähtiin painin superviikon loppuhuipennuksena – kyseessä oli sama viikko jolloin AEW:n Dynamite debytoi ja Smackdown siirtyi Foxille. Näiden jälkihöyryissä tapahtumaan ei riittänyt enää kiinnostusta oikein kellään ja ottelukortti parsittiin kasaan sunnuntaiaamuna Twitterissä. Huipennuksena oli tietenkin omalla tavallaan ikimuistoinen diskaukseen päättynyt häkkimatsi Fiendin ja Seth Rollinsin välillä. Surkeita tapahtumia oli muitakin, mutta HIAC oli vielä omassa luokassaan.

2. WWE — Super ShowDown
3. WWE — Fastlane

Vuoden negatiivinen yllätys

Erikoistapahtumien heikko taso

WWE:n bisnesmalli on muuttunut oman suoratoistopalvelun myötä. Kun PPV-ostot alkavat olla menneen maailman haikuja, niin kuukausittaisilla erikoistapahtumilla ei ole enää paljoa merkitystä. Siitä, että kasaan laitetaan päräyttävä painishow ei ole sinällään mitään hyötyä. Raha piilee jossain ihan muualla, erityisesti tv-sopimuksissa. Tästä johtuen vuonna 2019 jouduimme kärsimään toinen toistaan heikommin rakennetuista ja puuduttavista erikoistapahtumista. Paria poikkeusta lukuun ottamatta päärosterin tapahtumien taso oli hävyttömän alhainen.

2. Saudi-Arabia yhteistyö senkun vaan jatkuu
3. Nostalgiasairaus

---

Paras turn

Finn Bálor

Päärosterin puolella erikoislaatuisia asioita tekevä erikoislaatuinen mies™ oli kuivakka kuin Saharan aavikko. Näin ollen Finn Bálorin paluu NXT:hen oli parasta mitä pystyi tapahtumaan ja kääntyminen Johnny Garganoa vastaan oli aivan aidosti shokkihetki. Ehkäpä vuoden parhaat viisi sekuntia. Muutoin vuosi ei tarjonnut mitään järisyttävän upeita turneja. Daniel Bryanin palautuminen kansansuosikiksi oli metkaa katsottavaa ja heeliksi puolestaan kääntyivät mm. AJ Styles, Io Shirai ja Seth Rollins, mutta mikään näistä ei erityisen merkittävältä tapaukselta tuntunut.

2. Io Shirai
3. Daniel Bryan

Paras face

Matt Riddle

Miltä näyttää ”cool” painija siirryttäessä kohti 2020-lukua? Matt Riddleltä. Huippusuosittu ja huipputaitava Riddle oli menneenä vuonna ottelija, jonka pelkkä sisääntulo toi aina hymyn huulille. Tähän kun lisää sen, että mies oli mukana myös useammassa vuoden parhaimmistoon kuuluvassa ottelussa, niin hän on vuoden parhaan facen pystin ehdottomasti ansainnut.

2. Kofi Kingston
3. Tyler Bate

Paras heel

Brock Lesnar

Vuodesta toiseen Brock Lesnar on tässä kategoriassa vahvoilla olemalla pelkästään oma itsensä. Miljoonat kilahtivat tilille menneenäkin vuonna varsin vähäisellä työtuntien määrällä. Samalla Lesnarin lyhyet ottelut olivat silti vuoden kiinnostavimpia hetkiä. Lesnaria on helppo vihata monestakin syystä ja se tekee hänestä erään kaikkien aikojen heelpainijoista.

2. Shayna Baszler
3. Walter

Paras gimmick

The Fiend / Bray Wyatt

Hahmo jakaa ymmärrettävästi mielipiteitä, mutta se on jotakin autenttista mitä kliininen WWE:n markkinakoneisto onnistui vuonna 2019 luomaan. Pelkästään tämän erityisyytensä vuoksi Fiend / Wyatt erottuu neonvärisestä massasta edukseen. Hahmoa olisi voinut kehittää paremmin ja loogisemmin, mutta kokonaisuutena Fiend on kuitenkin se asia, joka aneemisesta vuodesta 2019 jää ehkä kaikkein parhaiten mieleen.

2. Velveteen Dream
3. Walter

Hauskin hetki 

Give me what I want!

Batista jätti oman näköisensä jäähyväiset painikehälle ja nautin jokaisesta sekunnista! Aikanaan tylsä lihapäämörssäri on vanhemmiten kehittynyt todella luovaksi ja hauskaksi esiintyjäksi. ”Give me what I want” oli aidosti hauska promo, joka huvittaa useammankin uudelleenkatselun jälkeen.

Paras spotti

Mestaruuden tuonut Trouble In Paradise

Monesti tämän kategorian voittajaksi on valikoitunut jokin messevä rysähdys häkin katolta spottivalojen läpi. Ehkäpä se on kyllästymistä isoja spotteja viljelevään painityyliin tai iän karttumisen seurausta, mutta tuollaiset eivät enää jaksa entiseen tapaan säväyttää. Sen sijaan Daniel Bryanin päähän kopsahtanut Trouble In Paradise- potku ja sitä seurannut kolmeen lasku WrestleManiassa oli kaunis hetki, joka huipensi Kofi Kingstonin tarinan. Tämä tuikitavallinen spotti on painunut mieleen paremmin kuin ne tuhannet Canadian Destroyerit, joita menneenä vuonna nähtiin.

2. Batistan nenärenkaan kliininen poisto
3. Johnny Garganon ja Adam Colen kuolemansyöksy

Vuoden positiivinen yllätys

NXT:n suuri rooli

Sinällään tätä ei voi lukea WWE:n ansioksi, koska NXT:n entistä merkittävämpään rooliin pääsyyllinen on vakavasti otettavan kilpailijan ilmaantuminen markkinoille. Siltikin olen nauttinut todella paljon USA Network-aikakauden NXT:stä, joka tarjoaa viikosta toiseen timanttisia otteluita ja on oppinut jopa hieman hyödyntämään rotaatiota. On mielestäni hienoa, että NXT:ssä nähdään välillä myös päärosterin ja UK-brändin painijoita. Ja onhan mustakeltainen brändi ehdottomasti se johdonmukaisimmin buukattu osa WWE:n koneistoa. Toivottavasti taso pysyy korkealla tulevaisuudessakin. NXT UK on myös luettava positiiviseksi yllätykseksi, koska ohjelman taso pysyi hyvänä läpi vuoden ja rauhallisemmalla painityylillään se on todella kiehtovaa katsottavaa.

---

Aliarvostetuin painija

Drew McIntyre

On vaikea järjellä perustella miksi Drew McIntyre ei ole noussut päärosterissa merkittävään rooliin. Pari vuotta sitten indykierroksensa jälkeen skotlantilainen palasi WWE:hen valmiina pakettina. Isokokoinen, karismaattinen, vakuuttava. Koko olemus huokuu main event -statusta. Vaan ei. Onko käsijarrun syynä sitten se, että mies on kansallisuudeltaan väärä? 2019 oli sekava ja hajanainen vuosi buukkauksen osalta. McIntyre upotettiin niin syvälle suohon, että sieltä nouseminen näyttää harmillisen vaikealta.

2. Ricochet
3. Chad Gable

Yliarvostetuin painija

Baron Corbin

Menneenä vuonna kukaan muu yksittäinen esiintyjä ei tappanut yhtä tehokkaasti katselunautintoani kuin Baron Corbin. On aivan käsittämätöntä, että tätä toistaitoista mätisäkkiä pakkosyötetään isoimpiin juonikuvioihin kerta toisensa jälkeen, vaikka lopputulos on aina yhtä surkea.

2. Shane McMahon
3. Erick Rowan

Vuoden läpimurtaja

Rhea Ripley

Vuoden 2019 alussa Rhea Ripley ei ollut täysin tuntematon nimi, sillä olihan hän NXT UK:n ensimmäinen naisten mestari. Tässä vaiheessa hän oli kuitenkin aika vahvasti Toni Stormin ja muutaman muun varjossa. Vuoden kuluessa vasta 23-vuotias Ripley alkoi löytää esiintyjänä sen ”oman juttunsa” ja ennen pitkää hänet siirrettiinkin päätoimisesti jenkki-NXT:n riveihin. Huipennuksena oli Survivor Series-viikonloppu ja 18. joulukuuta Ripley voitti Shayna Baszlerilta NXT:n naisten mestaruuden varsin muistettavassa kohtaamisessa. Saappaat ovat nyt isot, mutta uskoisin Ripleyn olevan oikea nainen ne täyttämään.

2. Keith Lee
3. Kay Lee Ray

Vuoden tulokas

Humberto Carrillo

Tämä on joka kerta hieman vaikea kategoria, koska eiväthän painijat putkahda WWE:hen tyhjiöstä, vaan useimmiten takana on kymmenkunta vuotta painikokemusta muista piireistä. Sen vuoksi välillä on hankalaa luokitella kenet laskisi ”tulokkaaksi.” Humberto Carrillo kuitenkin sopii tähän kaikin puolin. Miehen läpimurto amerikkalaisyleisön tietoisuuteen tapahtui vuoden 2019 puolella 205 Liven riveissä ja loppuvuodesta hän pääsi päärosterissa haastamaan jopa AJ Stylesin US-mestaruudesta. Carrillo on vasta 24-vuotias, joten tulevaisuus näyttää valoisalta.

2. Cameron Grimes
3. Angel Garza

Vuoden paluu

Roman Reigns

UUU-AAA!! Iso Koira päihitti leukemian ja palasi kehään vain puolen vuoden poissaolon jälkeen. Tämä jos mikä oli hyvän mielen uutinen. Muutoin tällä saralla hienoja hetkiä olivat Bray Wyattin paluu ruutuun ja muuntautuminen The Fiendiksi sekä Finn Bálorin shokkipaluu NXT:n riveihin. Goldberg ja Undertaker eivät jostain kumman syystä mahtuneet listalle.

2. The Fiend / Bray Wyatt
3. Finn Bálor

Vuoden promottaja

Daniel Bryan

Minulle jäi tunne, että aina kun Daniel Bryanin suusta tuli sanoja, niin sanoilla oli myös merkitystä. Promot eivät myöskään toistaneet itseään liiaksi, vaan Bryanilla oli usein jotain tuoretta sanottavaa. Tämän vuoksi Bryan oli helppo valita voittajaksi. Kunniamaininnat The Fiendille ja Velveteen Dreamille.

2. Bray Wyatt / The Fiend
3. The Velveteen Dream

Vuoden manageri

Paul Heyman

Vaihtelun vuoksi olisi mukavaa nimetä tähän joku muu kuin itseään pahasti vuodesta toiseen toistava Paul Heyman, mutta todellisia vaihtoehtoja ei vaan ole. Toki Heymanin vuoteen mahtui muutama oikein makoisa hetki ja se riittää jälleen kerran voittoon.

2. Zelina Vega
3. Sami Zayn

Vuoden selostaja

Nigel McGuinness

Viimeistään menneenä vuonna opin rakastamaan Nigelin ihanan kuivakkaa ja asiapitoista tyyliä. Se on täydellinen vastapaino jatkuvasti hypeissään olevalle Mauro Ranallolle. Corey Gravesin jutut ovat toisinaan edelleen hauskoja, mutta yliannostus ja jatkuvat somekohut ovat vieneet osan viehätyksestä pois. Play-by-play selostajista Ranallo on edelleen paras, vaikka ylihehkutusta onkin ihan aiheesta kritisoitu.

2. Mauro Ranallo
3. Corey Graves

---

Vuoden talli

The Undisputed Era

WWE:n rosteri on paisunut erittäin suureksi johtuen osittain siitä, että painijat halutaan vain sitoa sopimuksilla pois kilpailijoiden käsistä. Tällaisessa tilanteessa tallit ovatkin kätevä ratkaisu, jotta ruutuaikaa saataisi mahdollisimman monelle jaettua. Päärosterin puolella alkuvuodesta jylläsi vielä Shield, AJ Stylesin johtama OC palasi kesällä yhteen ja loppuvuodesta Baron-vitun-Corbinin ja Seth Rollinsin ympärille on kasattu erinäisiä virityksiä. NXT UK:n puolella Gallus oli yhdessä koko vuoden ajan ja uutena voimatekijänä esiin nousi Walterin johtama Imperium. Voittajana on kuitenkin selkeästi Undisputed Era, joka vuoden loppuessa pitikin hallussaan kaikkia NXT:n miesten mestaruuksia.

2. Imperium
3. Gallus

Vuoden joukkue

Grizzled Young Veterans

Päärosterin puolella vuosi oli (myös) joukkuepainin osalta surullinen. Samat vanhat newdayt, usokset ja revivalit edelleen vain jatkavat piirileikkiään ja vaikka välillä sivutuotteena syntyykin ihan näppäriä matseja, niin ne ovat seuraavaan viikkoon mennessä jo unohtuneet. Viking Raiders ja AOP onneksi hieman piristivät tätä kenttää loppuvuotta kohden. Sasha Banksin & Bayleyn tiimi sekä Kabuki Warriors lienevät naisten puolelta ainoat maininnan arvoiset kombinaatiot.

NXT:n puoleen on käännyttävä tässäkin kategoriassa ja siellä hyviä vaihtoehtoja edelleen riittää. Parhaan joukkueen pystin lykkään Grizzled Young Veteransin syliin. Joukkue oli yhdessä koko vuoden, otteli päräyttävissä TakeOver-matseissa ja viikoittaisissakin oli aina esiintyessään varsin mielenkiintoinen.

2. Sasha Banks & Bayley
3. Imperium (Aichner & Barthel)

Vuoden feudi

Brock Lesnar vs. Rey Mysterio

Olen varmaan jo riittävän useaan kertaan todennut, että WWE:n vuosi 2019 oli varsin surullinen. Yleensä tässä kategoriassa on vaihtoehtoja riittänyt, mutta nyt täytyi oikein kunnolla miettiä mikä feudi nousi ylitse muiden. Kofi Kingstonin tarina oli sinällään upea, mutta loputtomista gauntlet-otteluista ja McMahon-swerveistä jääneet arvet ovat sittenkin liian syvät. Becky Lynch vs. Ronda Rousey oli miltei varma voittaja, kunnes Charlotte ängettiin väkipakolla mukaan sotkemaan koko kuvio. NXT:n puolella isoin feudi oli Johnny Garganon ja Adam Colen välillä, mutta tämä laahasi liian pitkään paikoillaan ja tuntui väkisin venytetyltä. Rakastin kyllä Shayna Baszlerin ja Rhea Ripleyn tarinaa, mutta se ei ehkä sittenkään suuruusluokaltaan ihan vuoden feudiksi yllä. Lesnarin ja Rey Mysterion tarina kantoi hienosti läpi syksyn ja ottelu Survivor Seriesissä oli myöskin varsin toimiva.

2. Kofi Kingston vs. Daniel Bryan
3. Rhea Ripley vs. Shayna Baszler

Vuoden show

NXT TakeOver: New York

Minulle tämä oli kerta kaikkiaan päräyttävä katselukokemus ja yksi niistä todella harvoista tapahtumista, jotka olen arvioinut täyden kympin arvoisiksi. Tuoreeltaan kirjoittamani viisi pointtia  selventävät ajatuksia. Myös muut vuoden parhaat tapahtumat olivat NXT:n tuottamia.

2. NXT TakeOver: Toront
3. NXT UK: TakeOver: Blackpool

Vuoden ottelu

Matt Riddle vs. Velveteen Dream / NXT TakeOver: New York

Ehkäpä se yksi asia, joka piti WWE:n jollain tapaa kiinnostavana oli se, että yksittäisiä huippumatseja putoili tasaisesti läpi vuoden. Nämäkin toki painottuivat NXT:n TakeOver-tapahtumiin, mutta myös päärosterissa oli muutama ihan mieleen painunut tapaus: naisten Royal Rumble ja WrestleManian Kingston vs. Bryan ehkä päällimmäisinä.

Vuoden parhaaksi otteluksi nostan tuona taianomaisena New Yorkin iltana nähdyn Matt Riddlen ja Velveteen Dreamin kohtaamisen. Tässä osuivat kaikki tähdet kohdalleen ja ottelu oli täydellinen napakymppi. Rakastin myös Walterin otteluita British Strong Stylen jannuja vastaan.

2. Walter vs. Tyler Bate / NXT UK TakeOver: Cardiff
3. Walter vs. Pete Dunne / NXT TakeOver: New York
4. Johnny Gargano vs. Adam Cole / NXT TakeOver: Toronto
5. Kofi Kingston vs. Daniel Bryan / WWE WrestleMania 35

Vuoden naispainija

Shayna Baszler

Becky Lynchistä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla vuoden naispainija 2019. Vuodenvaihteessa 2018-19 hänen suosionsa oli nimittäin jotain aivan käsittämätöntä. Mutta niin vain Charlotte Flairin änkeminen mukaan WrestleManiaan ja tämän jälkeinen sekava buukkaus onnistui imemään kaiken momentumin pois ja Becky on ollut kiinnostava enää ajoittain. Toki hän on tehnyt hyvää työtä läpi vuoden, mutta potentiaalia on myös hukattu.

Io Shirai, Toni Storm, Rhea Ripley, Charlotte Flair, Bayley, Sasha Banks ja niin edellen. Naisten rosteri on aivan uskomattoman hyvä, parempi kuin koskaan aiemmin. Valinnanvaraa siis riittää. Tällä kertaa voittajaksi valikoituu Shayna Baszler, joka oli suurimman osan vuodesta NXT:n naisten mestari. Hän on todella karismaattinen esiintyjä ja vuoteen mahtui hienot ottelut mm. Io Shiraita ja Rhea Ripleya vastaan. Vuonna 2020 on mielenkiintoista nähdä, siirretäänkö Baszler päärosterin puolelle ja pystyykö hän pysymään mielenkiintoisena myös siellä.

2. Io Shirai
3. Becky Lynch
4. Rhea Ripley
5. Charlotte Flair

Vuoden miespainija

Daniel Bryan

Valinta oli suhteellisen helppo. Bryan aloitti vuotensa WWE:n mestarina ja ympäristönsuojelun palavana puolestapuhujana. Tämä hahmo ehkä paloi loppuun suhteellisen nopeasti, mutta sillä oli myös hyvät hetkensä. Erityisesti on jäänyt mieleen promo Vince McMahonin ja AJ Stylesin kanssa, joka tapahtui tammikuussa 2019. WrestleManian mestaruustappion jälkeen Bryan oli hetken aikaa sivussa, mutta palasi voittaakseen joukkuemestaruuden Erick Rowanin kanssa. Tuolta ajalta jäi käteen pari mukavaa ppv-matsia ja Suomen vierailu toukokuussa. Loppuvuoden aikana Rowan lähti omille teilleen ja Bryan puolestaan ajautui The Fiendin hampaisiin. Tämän aikana nähtiin ainakin osittainen YES-liikkeen uudelleensyntymä ja feudi oli muutenkin Smackdownin parasta antia loppuvuodesta. Lyhyesti perusteltuna Bryan pysyi kiinnostavana läpi vuoden ja sekaan mahtui useita mainioita otteluita. Näillä meriiteillä vuoden miespainijan titteli on enemmän kuin ansaittu.

2. Johnny Gargano
3. Walter
4. Kofi Kingston
5. Brock Lesnar

---

Tapahtumien arvosanat (asteikko 1–10)

10: TakeOver: New York (1)

9:    TakeOver: Toronto,   NXT UK Takeover: Cardiff (2)

8:   NXT UK — TakeOver: Blackpool, WrestleMania 35 (2)

7:   TakeOver: Phoenix,  Royal Rumble,  Money In The Bank,  Takeover XXV,  SummerSlam, Clash of Champions, Takeover WarGames  (7)

6:  Stomping Grounds ,  Extreme Rules,  Survivor Series  (3)

5: Crown Jewel (1)

4: Elimination Chamber, Super ShowDown, TLC (3)

3: Fastlane, Hell In A Cell  (2)

2: —

1: —

Erikoistapahtumia oli yhteensä 21 kappaletta. Näistä jokaisesta löytyy kirjoittamani Viisi pointtia Smarksiden sivustolta. Otteluita näihin tapahtumiin mahtui yhteensä 156 kappaletta.

---

Huippumatsit

1. Joe Coffey VS. Pete Dunne / Takeover Blackpool
2. Ricochet VS. Johnny Gargano / Takeover Phoenix
3. Women’s Royal Rumble Match
4. Velveteen Dream VS. Matt Riddle / Takeover NY
5. Walter VS. Pete Dunne / Takeover NY
6. Johnny Gargano VS. Adam Cole (2/3 Falls) / Takeover NY
7. Daniel Bryan VS. Kofi Kingston / WrestleMania 35
8. Adam Cole VS. Johnny Gargano / Takeover XXV
9. Adam Cole VS. Johnny Gargano / Takeover Toronto
10. Walter VS. Tyler Bate / UK Takeover Cardiff
11. Team Ripley VS. Team Baszler / Takeover WarGames

Tähän kerätyt ottelut saivat arvosanakseen 9 tai 10. Vuoden 2018 yhteenvedossa huippuotteluita kertyi peräti 24 tämän vuoden 11:ta vastaan. On varmasti niin, että vuosi 2018 tarjosi enemmän huippumatseja, mutta myös arvostelukriteerini ovat tässä suhteessa hieman tiukemmat. NXT hallitsi tätä listausta, sillä päärosterin puolelta vain kaksi ottelua ylsi listalle.

---

Tähtipörssi 2019

1. Kofi Kingston 12 (3)

2. Daniel Bryan 10 (1)

3. Ricochet 9 (3)

8 tähteä: —

7 tähteä: —

6 tähteä: Johnny Gargano, Becky Lynch, Adam Cole

5 tähteä: Roman Reigns, Randy Orton

4 tähteä: Pete Dunne, Matt Riddle, AJ Styles

3 tähteä: Charlotte Flair, Seth Rollins, Triple H, Trish Stratus, Tyler Bate, Mansoor, Rhea Ripley

2 tähteä: Joe Coffey, Asuka, Bayley, Mustafa Ali, Velveteen Dream, Samoa Joe, Aleister Black, Walter, Sasha Banks, Cesaro, Shayna Baszler, Keith Lee, Buddy Murphy

1 tähti: Moustache Mountain, Bianca Belair, Batista, Finn Bálor, Io Shirai, Bray Wyatt, Ilja Dragunov, Tommaso Ciampa

38 yksilöpainijaa ja yksi joukkue keräsivät tähtiä kuluneena vuonna. Kärkikolmikko erottui selvästi edukseen. Useana vuonna tätä listausta hallinnut AJ Styles ”romahti” ja keräsi ainoastaan neljä tähteä.

---

Lopuksi: Mainitsen tämän vielä kerran — WWE:n vuosi 2019 oli surullinen. Koko vuoden läpi tarpominen oli siis tuskaisa tehtävä ja ilman NXT:n tuomaa lohdutusta en olisi siitä varmastikaan hengissä selvinnyt. Toiveena vuodelle 2020 on, että mukaan saataisi uusia ideoita ja sitä myöten taso nousisi. Ensimmäiset viikot ovatkin olleet varovaisen positiivisia, mutta suurempaan ilonpitoon ei ole aihetta. Omalta kohdaltani jatkan alkaneena vuonna Smarksiden WWE:hen erikoistuneena sisällöntuottajana. En voi luvata viittä pointtia enää jokaisesta erikoistapahtumasta, mutta en ole myöskään minnekään lähdössä. Toivotaan parempaa WWE:n painivuotta 2020!

---