Arvio: WCW Bash at the Beach 2000
Päivämäärä: 9.7.2000
Sijainti: Daytona Beach, Florida (Ocean Center)
Yleisömäärä: 6 572
Katso tapahtuma WWE Networkissa!
Bash At The Beach oli tullut tunnetuksi tapahtumana, jossa oli sattunut ja tapahtunut. Kuuluisin tapahtuma nähtiin tietenkin vuonna 1996, jolloin muuan new World order sai alkunsa tässä kyseisessä tapahtumassa. Tänä vuonna BATB järjestettiin samalla areenalla Daytona Beach Floridassa kuin vuonna 1996, joten odottaa sopi yllätyksellisiä hetkiä, ja niitä oli kieltämättä luvassa. Selostajina taas kauhukolmikko Schiavone, Hudson ja Mark ”v***n” Madden.
WCW Cruiserweight Championship
Lt. Loco (c) vs. Juventud Guerrera
Misfits In Actionin ja Filthy Animalsien raju feud erityisesti cruiserweight-puolella oli jatkunut samanlaisena vielä The Great American Bashinkin jälkeen. Lt. Loco oli yhä virallinen Cruiserweight-mestari, mutta Animalsien joukosta uudeksi haastajaksi noussut Juventud Guerrera oli onnistunut ryöstämään materiaalisen mestaruusvyön itselleen ja piti sitä nyt hallussaan kuin omaansa. Tämän ottelun oli tarkoitus päättää näiden stablejen feud lopullisesti, ja niinpä WCW:n uusi comissioner The Cat oli määrännyt, ettei kummankaan tukijoukot saisi olla ringsidellä ottelun aikana.
Chavo Guerrero Jr:n ja Juventud Guerreran ottelu kuulosti etukäteen jo sen verran hyvältä idealta, että minun täytyi suorastaan ihmetellä, kuinka WCW:n buukkausporukka oli saanut sellaisen päähänsä. Paremmaksi homma muuttui vielä siinä vaiheessa, kun kaksikolle näytettiin annettavan aikaa yli 10 minuuttia. Ei tästä silti lähellekään mitään entisaikojen klassisten CW-mestaruusotteluiden tasoista kamppailua tullut näkyvissä olevan intohimon puutteen ja turhan yleisen sekavuuden takia. Jälkimmäiseen vaikutti taas typerät buukkaussekoilut. Silti tämä oli ehdottomasti hyvä ottelu, mikä oli jo aikamoinen suoritus 2000-luvun WCW:ltä. Tähän mennessä vuoden 2000 ppv:issä oli WCW:ltä nähty varmaan noin viisi ***-ottelua eikä yhtään sitä korkeampaa.
* * *
WCW Hardcore Championship
2 on 1 Handicap Hardcore Match
Big Vito (c) vs. Norman Smiley & Ralphus
Big Vito ja Johnny The Bull olivat siis alun perin ottaneet HC-mestaruuden haltuunsa yhdessä, mutta Big Vito oli pian mestaruusvoiton jälkeen haalinut vyön yksin itselleen. Tästä sitten seurasikin erimielisyyksiä joukkuekavereiden välille, mutta tässä ppv:ssä niitä ei selvitelty, sillä toiseksi haastajaksi noussut Terry Funk oli saanut mäiskittyä Johnnyn sen verran huonoon kuntoon ppv:tä edeltävässä Thunderissa. Alun perin Funkin pitikin haastaa Vito mestaruudesta, mutta Vito hyökkäsi samassa Thunderissa Funkin kimppuun salakavalasti backstagella, joten myöskään Funk ei ollut painikunnossa BATBissa. Tästä seurasi se, että Vito jätti avoimen haasteen keille tahansa mestaruudesta kiinnostuneille, ja tähän haasteeseen vastasivat paluunsa tässä show’ssa nyt faceina tehneet Norman Smiley ja vanha kunnon Ralphus.
Jostain aivan idioottimaisesta syystä WCW:n HC-mestaruusotteluissa oli nykyisin sääntö, että niiden oli alettava backstagelta, josta painijoiden piti sitten otella tiensä kehään. Selätykset laskettaisiin ainoastaan kehässä. Niinpä vaikka sekä Vito että Smiley & Ralphus olivat tehneet sisääntulonsa kehään, oli heidän lähdettävä backstagelle ennen kuin ottelu alkoi ”oikeasti”. Tätä idioottimaista sääntöä lukuun ottamatta en viitsi kuitenkaan kritisoida tätä ottelua muuten liikaa, koska tämä oli selvästi parempi kuin edellinen HC-mestaruusottelu, jossa Smiley ja Ralphus olivat mukana. Ei tämäkään ollut millään tavalla lähellä hyvää ottelua, mutta tämä oli paikoitellen ihan hauskaa HC-mäiskintää, sillä nyt Ralphuksen idioottimaisuutta ei pidetty niin älyttömän isossa roolissa ottelussa. Kaikin puolin tässä vaiheessa jo kaikille katsojille aika puuduttavaksi käynyttä perus HC-mäiskintää parilla hauskalla hetkellä ja parilla myötähäpeää aiheuttaneella Ralphus-hetkellä. Lopputuloksena aika plus miinus nolla ja kiitos eteenpäin.
* ½
Wedding Gown Match
Miss Hancock vs. Daffney
Voi pojat. David Flair oli siis GABin jälkeen siirtynyt isänsä kanssa feudaamisesta naiskuvioihin. Kaikki alkoi siitä, että David Flair ja Daffney alkoivat pyöriä yhdessä entistä tiiviimmin. Flair ja Daffney olivat olleet kaiketi yhdessä siitä lähtien, kun Daffney oli manageroinut hänen ja Crowbarin joukkuetta. Kuvio muuttui kuitenkin varsin julmaksi, kun siihen sekoittui kaunis nuori blondi Miss Hancock, joka oli pyörinyt WCW:ssä parisen kuukautta. Hancock tunsi suurta vetoa David Flairiin ja väitti Flairinkin oikeasti haluavan Hancockia. Flair kuitenkin kiisti pitkään väitteet ja meni lopulta niin pitkälle, että hän kosi Daffneyta. Daffney hyväksyi kosinnan, ja kaksikko näytti olevan onnellisesti kihloissa, kunnes kaikki muuttui. Paljastui, että Flairilla oli ollut koko ajan suhde Hancockin kanssa, ja niinpä Flair kääntyi julmasti kihlattuaan vastaan ja päätti yhdessä Hancockin kanssa pilata Daffneyn elämän. Fyysisillä hyökkäyksillä ja henkisellä piinaamisella pariskunta olikin saanut ajettua Daffneyn nurkkaan. Lopulta tämä äärimmäisen jännittävä ihmissuhdedraama oli siinä pisteessä, että Hancock haastoi Daffneyn BATBissa käytävään Wedding Gown Matchiin. Säännöt olisivat samat kuin Evening Gown Matchissa, mutta päällä olisi perinteisen iltapukujen sijaan häämekot.
Jos siis jollekin on vielä epäselvää, Miss Hancock oli Stacy Keiblerin aikaisempi nimi… Ja voi pojat, että Stacy on oikeasti yksi painibisneshistorian kuumimmista naishenkilöistä. Ei siitä pääse mihinkään. Siihen tämän ottelun hyvät puolet sitten päättyvätkin. Kuten me kaikki TNA:ta joskus katsoneet tiedämme, Daffney osaa tarpeen tullen painiakin, mutta tässä hänelle ei siihen annettu mahdollisuutta. Koko otteluun johtanut juonikuvio oli kamalaa ihmissuhdedraamapaskaa, ja itse ottelu oli painiottelun irvikuva. Selostajat nauroivat väkinäisen teennäistä naurua, kun ensimmäisenä ottelussa riisuttiin David Flairin ja tuomari Slick Johnsonin housut. Heh. Heh. Sitten Flairin entinen joukkuepari Crowbar saapuu paikalle auttamaan Daffneyta Flairin ja Hancockin yhteishyökkäykseltä. Mitä hän tekee ensimmäisenä? Riisuu housunsa. Hih. Hih. Lopulta koko ottelu oli aivan täysi farssi, jota ei voi millään tavalla kutsua painiksi. Onneksi tässä oli edes Miss Hancock, joten tämä menee ehkä sittenkin nippa nappa KOTRissa nähdyn Evening Gown Matchin edelle.
DUD
WCW Tag Team Championship
The Perfect Event (c) vs. Kronic
The Perfect Event on ehkä typerin pitkään aikaan kuulemani joukkueen nimi. Joka tapauksessa se oli tämänhetkisten WCW:n joukkuemestareiden nimi, vaikka joukkue ei ollut itsessään mitenkään täydellinen ollutkaan. Shawn Stasiak ja ppv-painidebyyttinsä tässä tapahtumassa tehnyt Chuck Palumbo (pitkähiuksisena vielä aika kaukana JDub-lookista) olivat voittaneet joukkuemestaruudet parisen kuukautta sitten halpamaisesti ja puolustaneet vöitä viikosta toiseen tökeröillä huijauskeinoilla. Niinpä selostajat kutsuivat Perfect Eventiä ansiottomiksi mestareiksi, joilla tulisi tiukat paikat viikosta toiseen dominoinutta Kronicia vastaan. Brian Adamsin ja Bryan Clarkin Kronic oli voittanut ykköshaastajuuden TGABissa, ja nyt he pääsisivät käyttämään pitkään odottaman tilaisuutensa.
Pelkäsin jo etukäteen, mitä tästä ottelusta mahtaa tulla, eikä lopputulos kieltämättä ollut kovin kummoinen. Suurin ongelma tässä ottelussa oli se, että WCW tahtoi kovasti rakentaa tästä ottelusta todella kovatasoisen, rajun ja pitkän kamppailun, jossa Stasiak ja Palumbokin osoittavat olevansa oikeasti ansaitsevia mestareita ja kykeneviä haastamaan dominoivat Kronicin painijat. Ongelma vain tuli vastaan siinä, että yhdestäkään näistä neljästä miehestä ei ollut painimaan sellaista pyskologista ja pitkää tarinankerrontaottelua, joihin heidät oli tässä buukattu. Nämä joukkueet olisivat elementeissään niissä tiiviissä rymistelyotteluissa, jotka ovat parhaimmillaan tasoltaan ihan mukavia. Jos WCW haluaisi yhä buukata tällaisia pitkä ja hurjia taisteluja joukkuemestaruuksista, heillä pitäisi olla niitä Malenko & Benoit’n ja Jersey Triadin tasoisia joukkueita joukkuedivarissaan. Nyt nämä neljä yrittivät kyllä selvästi kaikkensa, mutta kaiken botchailun ja sekoilun keskellä lopputulos oli vaisuhko.
* ½
Singles Match
Kanyon vs. Booker T
The Great American Bashissa oli siis nähty erittäin shokeeraava hetki, kun Diamond Dallas Pagen viimeinen hänen puolelleen jäänyt ystävä Kanyon kääntyi DDP:tä vastaan. Kanyon oli feikannut loukkaantumisensa ja nousi kesken DDP:n ja Mike Awesomen ottelun vain iskeäkseen Pagelle tämän oman finisherin Diamond Cutterin alas sisääntulorampilta. Pagea ei tuon jälkeen ollut nähty, ja Kanyon oli päättänytkin ottaa haltuunsa entisen ystävänsä gloorian. Kanyon alkoi kutsua itseään ”Positively” Kanyoniksi (viittaus DDP:n äskettäin ilmestyneeseen ja WCW:ssä paljon promottuun kirjaan Positively Page) ja esiintyä muutenkin DDP:mäisesti. Kanyon muun muassa hankki DDP:n hiuksia muistuttavan peruukin, alkoi pukeutua samanlaisiin attireen kuin DDP ja käytti finisherinään Diamond Cutteria paitsi, että hän nimesi sen Kanyon Cutteriksi. Takaisin Booker T -gimmickiinsä palannut Booker oli nähnyt tätä Kanyonin pelleilyä tarpeeksi ja tahtoi tehdä siitä lopun silkasta kunnioituksesta DDP:tä kohtaan.
Kanyon ja Booker olivat ehdottomasti tämän hetken WCW:n ylemmän kortin painijoiden kärkikastia. Erityisesti Bookerilta odotin oikein paljon, ja siihen nähden tämä ottelu oli ehkä jopa hiukan pettymys. Jotenkin tässä ei vain nähty mitään kamalan erityistä, vaan ottelu jäi laadultaan semmoiseksi ihan mukavaksi mättämiseksi. On oikeastaan hankala sanoa, mikä tässä ottelussa ei tarkalleen sytyttänyt minua niin paljon, mutta ei vain tämä lähtenyt semmoiseen vähintään kolmen tähden vauhtiin oikeastaan missään vaiheessa. Harmi. Oli tämä silti tällä ”mukava väliottelu”-statuksellaankin selvästi keskimääräistä 2000-luvun WCW:n ppv-ottelua parempi.
* * ½
WCW United States Heavyweight Championship
Scott Steiner (c) vs. Mike Awesome
Tämä alkoi olla sitä vaihetta, kun Mike Awesomen ura WCW:ssä alkoi kääntyä laskusuuntaan. Awesome oli tähän asti ollut WCW:ssä äärettömän uskottava monsteri, joka oli tuhonnut painijoiden uria toinen toisensa perään. Näytti siltä, että hän olisi vähitellen suuntaamassa kohti firman ykkösmestaruuksia. Tässä ppv:ssä alettiin saada kuitenkin selvää osviittaa siitä, kuinka Awesome tykkää isokokoisista naisista ja kuinka hänet saadaan hetkessä muutettua pelottavasta Carreer Killeristä comedia-heeliksi. Joka tapauksessa tässä ottelussa Awesome oli vielä todellinen uhka Scott Steiner US-mestaruuskaudelle. Awesome tahtoi päättää sen, mutta Steiner ei tahtonut sille päätöstä. Oman hankaluutensa Steinerin kannalta otteluun toi se, että Steinerin kanssa ongelmissa ollut comissioner The Cat oli kieltänyt Steiner Reclinerin käytön.
Tämä ottelu oli periaatteessa ihan mukavaa isojen miesten rymistelyä, sillä sekä Steiner että Awesome kuuluivat ehdottomasti WCW:n isojen miesten parempaan osastoon. Ongelma oli kuitenkin se, että jotenkin Awesome tuntui tässä ottelussa toistavan enää vanhat temppunsa yrittämättä mitään sen kummempaa. En tiedä, onko se sitten oikeasti WCW, joka tappaa painijoiden motivaation, sillä jotenkin Awesomestakin tuli tässä jo paljon laiskempi vaikutelma kuin ECW-aikoina. Hyvin ikävää, jos se todella näin on. Ehkä Awesome toivoi saavansa WCW:ssä enemmän kuin isojen naisten rakastajan gimmickin. Yhtä kaikki ottelusta oli kuitenkin muoutumassa ihan mukava ottelu, joka olisi tasoltaan semmoista ihan kivaa ppv-tasoa, mutta lopetuksen idioottimaiset pelleilyt laskevat arvosanaa vielä puolella. Lopputuloksena semmoinen tv-ottelukoitos. Harmi, ettei tästäkään ollut parempaan.
* *
Graveyard Match
The Demon vs. Vampiro
The Great American Bashiin päättyneen Sting-feudin jälkeen Vampiro oli ajautunut entistä enemmän wrestlecrampaisiin kuvioihin. Seuraavaksi feudkumppanikseen Sting sai The (KISS) Demonin, joka oli täysin feilatusta debyytistaan (siitä tarkemmin SuperBrawl 2000:n arvostelussa jos kiinnostaa) lähtien vaellellut WCW:ssä täysin tyhjänpanttina. Nyt tämä toinen mystinen hahmo nousi kihlattunsa Asyan kanssa vastustamaan hirviömäisen Vampiron hirmuvaltaa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, ettei Vampiro tahtonut luopua vallastaan. Feudin aikana Vampiro alkoi kutsua Demonia tämän oikealla nimellä (Dale Torborg). Se ei sinänsä tässä Russon WCW:ssä ollut mitään uutta, sillä myös Billy Kidman oli kutsunut Hulk Hogania Terry Bolleaksi jne. Joka tapauksessa Vampiro lupasi tässä hautausmaalla järjestetyssä ottelussa tehdä lopun Dale Torborgin Demon-hullutteluista lähettämällä hänet Stingin perään. Ottelun voittaisi se, joka ensimmäisenä pääsisi mystisen etäisyyden päässä olevalta hautausmaalta areenalle. Ottelun hautuumaaosuus oli (yllättäen) nauhoitettu etukäteen…
…Lisäksi se oli aivan täyttä kuraa. Meillä oli jo tässä show’ssa Wedding Gown Match. Mihin me tarvitsimme enää toista Russon ideoimaa huimaa stipulaatio-ottelua, jolla ei ole mitään tekemistä painin kanssa? Lisäksi ottelun järjettömin osuus oli se, että mystisen pimeällä hautausmaalla oli niin pimeää, ettei siellä meinannut edes nähdä painijoiden liikkumista tai painia! Ei j******ta. Russo, ihan oikeasti. Ei ole mitenkään hulvatonta katsoa, kun Vampiro ja Demon rypevät jossain hautausmaan lähellä olevassa lammikossa ja kiskovat toisiaan hautoihin. Se on pelkästään ärsyttävää. Niin, että voisitko nyt lopettaa tämän paskan buukkaamisen? Niin ja tämä jatkui vielä myöhemmin aivan käsittämättömän kuraisella in ring -sekoilulla. Ei ihan oikeasti kiinnosta.
DUD
Singles Match
Buff Bagwell vs. The Franchise
Buff Bagwell ja The Franchise (Shane Douglas) pitivät WCW:n joukkuemestaruuksia hallussaan keväällä parisen kuukautta. Mestaruuskausi sai kuitenkin päätöksensä, kun Bagwellille määrättiin 30 päivän kilpailukielto, ja miehet joutuivat luopumaan vöistään. Tämän jälkeen Franchise aloitti projektinsa, jossa hän todisteli (nyt jo hajoamispisteessä olevan) New Bloodin johdolle loistavuuttaan voittamalla merkittäviä vastustajia, kuten The Wallin. Samalla Franchise syytti Bagwellia heidän hienon mestaruuskautensa kusemisesta ja kertoi, että alun perinkin hän oli yksinään henkilö, joka yleensä piti joukkuetta pystyssä ja sai pidettyä mestaruudet heillä. Niinpä kun Bagwell lopulta teki paluunsa, oli hänellä vähän hampaankolossa Franchisea kohtaan, joten erimielisyydet oli parasta selvittää entisten joukkuemestareiden keskinäisellä ottelulla.
Harmittavan yhdentekevä ja mitäänsanomaton otteluhan tämä oli. Douglas tuntui taas eleillään ja meiningillään yrittävän kovasti, mutta aika vaisuksi se jäi. Pakko myöntää, että Douglasin parhaat ajat alkoivat olla jo selvästi takana päin. Bagwellin vakavasti otettava ura puolestaan alkoi oikeasti vedellä viimeisiään. Joka kerta kun varsin vähäisillä painitaidoilla siunattu äijä oli pääsemässä suurempaan nosteeseen, joko loukkaantumiset tai hänen omat hölmöilynsä pilasivat etenemisen. Ottelusta ei ole paljoa muuta sanottavaa kuin se, että Torrie Wilsonin saapuminen sekoilemaan ei varsinaisesti parantanut ottelun laatua. Ei mitään erityistä kuraa mutta ei millään kaliiberilla ppv-materiaalia.
* ½
WCW World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. Hollywood Hogan
Ei, tämä ei ollut illan Main Event vaan vasta alkua tapahtumille, joiden ansiosta tämä ppv on yksi tunnetuimmista WCW-ppv:istä. Ottelun taustallahan oli se, että nyt facemaisen Hollywood Hogan -gimmickin omaksunut Hogan oli ansainnut maailmanmestaruusottelun voittamalla Billy Kidmanin Great American Bashissa. Jeff Jarrett oli puolestaan ollut pitkään New Bloodin suojelema WCW World Heavyweight -mestari. Nyt hän joutui kenties koko uransa kovimman haasteen eteen, kun hänen vastaansa asettui New Bloodin päävihollinen numero 1. Jarrett oli silti varsin varma voitostaan, sillä New Bloodin uusi jäsen Goldberg oli pistänyt Hoganin pari viikkoa ennen ppv:tä Jackhammerilla pöydästä läpi, ja Hogania ei ollut nähty tuon jälkeen ennen tätä ppv:tä. Toisaalta myös NB:llä oli omat ongelmansa, sillä toinen pääjehuista Vince Russo oli ollut poissa ruudusta useita viikkoja, kunnes tämän ottelun alkaessa hän teki yllätyspaluunsa…
…Ja Russon saapumisesta alkaakin sitten yksi historian kiistellyimmistä worked-shooteista. Oliko tämä shoottia vai etukäteen sovittua ja käsikirjoitettua? Jos se oli sovittua ja käsikirjoitettua, oliko myös myöhemmin nähtävä Russon promo sitä samaa sorttia? Vai oliko tässä kyse ihan todellisesta backstage-sodasta, joka selvitettiin kaikkien katsojien edessä? Viime vuosina näistä kysymyksistä on kai päästy yksimielisyyteen, ja siitä kohta lisää. Tästä ottelusta on kuitenkin mahdoton sanoa mitään spoilaamatta sen kulkua. Jos haluatte nähdä, katsokaa. Ottelun laadun kannalta minua ei kiinnosta pätkän vertaa se, oliko tämä worked shoot vai ei. Joka tapauksessa tämä oli aivan uskomatonta kuraa eikä millään tavalla anglena mielenkiintoinen, ennenäkemätön tai shokeeraava (kuten Russo varmasti toivoi).
DUD
Tässä välissä nähtiin sitä perinpohjaisesti kayfabeen pohjautuvaa yliluonnollista kurameininkiä Vampiron ja muiden otusten kanssa, ja heti sen jälkeen palaamme taas täysin kayfabea rikkovaan storylinemeininkiin, kun Vince Russo saapui silminnähden sekavana promoamaan äsken nähdyn päämestaruusottelun jälkimainingeissa. Tästä promosta ei voi nyt sanoa oikeastaan enää mitään spoilaamatta äskeisen ottelun lopputulosta, joten etene omalla vastuulla.
Äskeinen ottelu päättyi siis siihen, että Jeff Jarrett kävi heti ottelun alkamisen jäkeen makaamaan maahan kehässä. Tämän jälkeen Russo heitti mestaruusvyön Hoganille ja häipyi paikalta. Pöyristyneeltä vaikuttanut Hogan huusi Russon perään vielä, että juuri tämänkaltaisen paskan takia WCW:llä meni niin huonosti kuin meni. Lopulta Hogan selätti Jarrettin, ja Jarrett poistui saman tien paikalta. Hogan oli WCW:n uusi päämestari. Tämä kaikki oli nykyään yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan selvää worked-shootia, joka toteutettiin sen takia, että Hogan käytti creative controliaan eikä suostunut jobbaamaan Jarrettille, kuten Russo oli alun perin suunnitellut. Russo yritti viikkojen ajan taivutella Hogania, mutta tämä ei myöntynyt. Lopulta Russo ja Hogan päätyivät yhdessä tähän ratkaisuun, jonka he uskoivat toimivan shokeeraavuudessaan hienosti.
Sen sijaan tämä Russon saapuminen uudestaan kehään ei ollut etukäteen Hoganin tiedossa. Hogan nimittäin luuli, että WCW jatkaisi tästä hänen ja Jarrettin kuviosta edellisen ottelun pohjalta. Vince Russolla oli sen sijaan aivan muut suunnitelmat. Hän oli WCW:hen saapumisestaan asti inhonnut Hoganin sopimuksen creative controlia, jolla Hogan pystyi kieltäytymään kaikesta hänen mielestään epämukavasta bookkauksesta. Niinpä Russo päätti tehdä tästä kaikesta lopun suoraan televisiokameroiden edessä oikeasti shoottina. Tämä promo oli siis ainakin jollain tasolla ihan oikea shoot, josta sen enempää Hogan kuin toinen pääbookkaaja ja Hoganin läheinen ystävä Eric Bischoffkaan eivät tienneet etukäteen mitään.
Vince Russo saapui ilmoittamaan, että hän oli jo meinannut lähteä WCW:stä mutta palasi paikalle vielä Jeff Jarrettin, MIA:n ja Booker T:n kaltaisten painijoiden vuoksi. Hänen lähellä olleeseen poislähtöönsä ajanut syy oli backstagepolitikointi, jota johti etunenässä Terry Bollea, eli Hulk Hogan. Russo kertoi, kuinka Hoganilla oli sopimuksessaan creative control -kohta, jonka avulla hän pakotti itselleen voiton Jeff Jarrettista. Russo sanoi, että nyt tämä backstagepolitikointa hyysäävä meininki saisi päättyä WCW:ssä, sillä Hulk Hogania ei tultaisi näkemään enää ikinä WCW:ssä. Russo ilmoitti suoraan televisiokameroiden edessä erottavansa Hoganin ja sanoi, että tämä saisi pitää voittamansa ”muistovyönsä”, joka ei olisi WCW:ssä enää minkään arvoinen. Russo ei enää katsoisi yhtään backstagepolitikointia vaan antaisi mahdollisuuden niille painijoille, jotka ovat valmiita työskentelemään perseensä ruvelle menestyksen eteen. Niinpä Russo palautti mestarin aseman takaisin Jarrettille ja ilmoitti, että tämä yleisö tulisi näkemään vielä illan aikana OIKEAN mestaruusottelun, kun Jarrett puolustaisi vyötään. Vastustajakseen Jarrett saisi Booker T:n, joka ei ollut koskaan saanut todellista Main Event -mahdollisuutta juurikin Hulk Hoganin takia. Hoganille Russo lähetti lopuksi vielä terveisensä: “Hogan, you big bald son of a bitch – kiss my ass”.
Tämä oli viimeinen kerta kun Hulk Hogan esiintyi WCW:ssä. Samoin Eric Bischoff lähti firmasta saman tien tämän jälkeen. Russo oli juuri erottanut Hoganin ihan oikeasti televisiokameroiden edessä. Hogan ja Bischoff luulivat ensin tätä uudeksi käänteeksi aikaisemmin yhdessä ideoituun pseudo shoot -storylineen, mutta vähitellen se paljastui erittäin todeksi. Hoganille ilmoitettiin, että tämän palveluksia ei kaivattu enää WCW:ssä. Hogan haastoi Russon oikeuteen, mutta syytteet hylättiin myöhemmin. Russo uskottelee edelleenkin kuvion olevan kokonaan workkia, mutta kaikkien muiden tekemä tulkinta on se, että kuvion alkupuoli oli worked shootia, mutta Russo teki siitä omalla promollaan oikeasti shootin. Russon ja Hoganin keskinäiset kemiat olivat alusta saakka olleet niin huonot, että tähän tilanteeseen ajautuminen ei ollut millään tavalla yllättävää. Molemmat ovat kyllä aivan hirvittäviä kusipäitä, mutta on hankala sanoa, kumpi näistä kahdesta oli tässä se vielä pahemi. Creative control Hogan vai tv:ssä ilman varoitusta toisia erottava Russo? Sympatiaa minulta ei heru kummallekaan. Sen sijaan sääliä saa koko World Championship Wrestling, jonka arkkuun tämä järjetön sekamelska oli se vihoviimeinen ja ratkaiseva naula. Minä en enää jaksa, eikä jaksa kovin moni muukaan.
Itse promosta pitää sanoa vielä sen verran, että harmi ettei sitä löytynyt mistään YouTubesta. Se on nimittäin oikeasti Russon paras promo ikinä, jos se pelastaa mitään.
Singles Match
Kevin Nash vs. Goldberg
Aivan järjettömien päämestaruussekoilujen jälkeen päästään hetkeksi illan toiseen ME-kuvioon, joka ei sinänsä loista järkevyydellään paljoa WCW World Heavyweight -mestaruuskuvioita enempää. Feudin suurin aivopieruhan nähtiin heti sen alkaessa The Great American Bashissa, jossa Goldberg teki paluunsa lähes puolen vuoden tauolta. Goldberg oli palatessaan overimpi kuin varmaan ikinä ja melkeinpä firman ainut face, jolla fanit oikeasti tahtoivat hurrata niin kovaa kuin pystyivät. Mitä tekee Vince Russo? Kääntää hänet heti comebackissa mulkku-heeliksi. Miksi? Koska controversy. Ei voi oikeasti olla totta. Ei voi. Ei pyhä isä. Toisinaan mietin, miten tämä kaveri on voinut saada yhtään hyvää buukkausideaa WWF:ssä. No, joka tapauksessa Goldberg oli nyt heel. Heel-turninhan hän teki liittymällä New Bloodiin ja aiheuttamalla Kevin Nashille tappion GABin päämestaruusottelussa. Ei siis ihme, että Nash tahtoi päästä ottelemaan Goldbergia vastaan. Goldberg kuitenkin lisäsi otteluun vielä kovempia panoksia, sillä hän oli saanut jotenkin haltuunsa Scott Hallin WCW-sopimuksen. Scott Hall oli kadonnut WCW:stä pian SuperBrawlin jälkeen, ja häntä ei ollut mainittu tuon jälkeen tv:ssä ollenkaan, ennen kuin nyt Goldberg heilutteli Hallin sopparia Nashin nenän edessä. Mielipelejä pelaten Goldberg lupasi pistää ottelun panokseksi Hallin sopimuksen. Jos Goldberg voittaisi, Hall ei palaisi enää ikinä. Jos Nash voittaisi, Outsidersit tekisivät vielä yhden paluunsa. Nash uskoi vahvasti voittoonsa, sillä hän huomautti olleensa osallisena kaikkiin Goldbergin uransa aikana kokemiin tappioihin (1 x vs. Nash, 2 x vs. Bret Hart)
Nash ja Goldberg ovat ottaneet yhteen muutaman kerran aikaisemmin, ja kohtaamiset eivät ole olleet laadultaan mitään huikeita. Kerran aikaisemminkin Nash ja Goldberg ovat kuitenkin osoittaneet, että parhaimmillaan he pystyvät ihan kivaan intenssiiviseen brawl-rykäisyyn, jos ottelu pidetään sopivan lyhyenä. Tästäkin oli tulossa semmoinen iha kiva tv-ottelutasoinen brawl-meininki, mutta sitten taas kerran otteluun piti sekoittaa idioottimaista buukkausta, mikä laskee näissä tapauksissa automaattisesti ottelun arvosanaa. Painillisesti varmaan aika lähellä niin hyvää kuin nämä kaksi edes pystyvät. Buukkauksellisesti taas… No, tämä on WCW.
* ½
WCW World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. Booker T
Eiköhän tämän ottelun taustatarina kaikessa monimutkaisuudessaan ole tullut selitettyä jo tuossa yläpuolella. Hoganin WCW-ura oli siis lopullisesti historiaa, ja Jarrett joutui puolustamaan mestaruusvyötään Booker T:tä vastaan. Vielä show’n alussa Booker T oli buukattu vain midcardin väliotteluun Kanyonia vastaan, ja yhtäkkiä hän oli täysin ilman pohjustusta päämestaruusottelussa. Näin voi käydä vain WCW:ssä.
En valita Booker T:n täysin tyhjistä tulleesta ME-nostosta yhtään enempää, koska Booker T oli oikeasti juuri se nimi, jota WCW:n ME-divisioona tarvitsi. Yksi firman ehdottomasti lahjakkaimpia ja kenties motivoituneimpia yläkortin painijoita. Booker T:lta oli joka kerralla lupa odottaa vähintäänkin mukavaa ottelua, ja oikeina hetkinä Booker T voisi pystyä ehkä tarjoamaan tähän mennessä vuoden parhaan WCW-ottelun. Sen ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä, koska tähän mennessä vuonna 2000 WCW:n ppv:issä ei ollut nähty yhtään yli kolmen tähden koitosta. Tämä ei kuitenkaan ollut se oikea hetki ja paikka, sillä jotenkin tämän ottelun laatu näytti kärsivän tästä sekopäisestä random-buukkauksesta. Lisäksi Bookerilla oli jo takanaan yksi ottelu, ja jotenkin homma ei vain sujunut niin hyvin, kuin olin toivonut. Kumpikaan ei tuntunut olevan ihan kaikilla panoksillaan mukana. Meno tuntui hetkittäin turhan väkinäiseltä. Harmi sinänsä, sillä tämä oli nyt sen ”uuden aikakauden” ensimmäinen päämestaruusottelu. Joka tapauksessa kritiikistä huolimatta ottelu oli mukavaa tasoa, mutta näiltä kahdelta pitäisi voida odottaa enemmän.
* * ½
Ikävä kyllä on todettava, että Surkeahan tämäkin oli. Nyt kuitenkin nähtiin jo yksi kolmen tähden ottelu ja pari kivaa Booker T:n ottelua. Muutenkin tämä tapahtuma on kaikessa ME-kuvioiden järjettömyydessään jollain tapaa jopa hieman kiehtova, joten on tämä ehdottomasti tämän vuoden parhaita WCW-ppv:itä. Kertoo aika hemmetin paljon WCW:n loppuaikojen tasosta, että voin oikeasti alkaa kehua Surkeaa ppv:tä. Ei näin. Suurin osa tässäkin ppv:ssä oli järjetöntä paskaa, mutta hei: tämä on WCW.
Wikipedia: WCW Bash at the Beach 2000
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 6.5.2012
No Comment