Arvio: WWF In Your House 1

Päivämäärä: 14.5.1995

Sijainti: Syracuse, New York (Onondaga County War Memorial)

Yleisömäärä: 7 000

No niin, tervetuloa uuteen aikakauteen! WWF oli siis alkuvuodesta 1995 päättänyt vastata WCW:n ratkaisuun lisätä ppv:eidensä määrää lisäämällä myös omien ppv:eidensä määrää selvästi. Tähän asti WWF oli pitänyt tiukasti kiinni 4-5 ppv:n vuositahdista, mutta nyt yhdellä päätöksellä WWF tuplasi vuoden ppv-määränsä lisäämällä yhteensä viisi uutta tapahtumaa kalenteriinsa loppuvuoden ajalle. Selityksiä tälle oli useampiakin, mutta ne kaikki tiivistyivät rahaan. Kuten on useaan kertaan todettu, painibisneksellä ei näin 1990-luvun puolivälissä mennyt erityisen hyvin. Monien muiden ongelmien ohella WWF oli joutunut myös lopettamaan merkittävät Saturday Night Main Event -tapahtumansa, kun pääkanavista sen enempää NBC kuin Foxkaan eivät halunneet sitä enää ohjelmistoonsa. Monien muiden ongelmien ohella WWF kärsi myös siitä, että house show’iden yleisömäärät olivat aiempia selvästi pienempiä ja tuottivat siksi selvästi vähemmän rahaa. Kurjuuden keskellä ppv:t olivat kuitenkin ilahduttava poikkeus: niidenkin buyratet olivat kyllä laskussa, mutta eivät yhtä jyrkästi, ja huonommillakin buyrateilla ppv:t tuottivat silti pirun paljon rahaa. Niinpä niitä kannatti järjestää enemmän, koska ppv:eiden määrä ei ollut näyttänyt vaikuttavan merkittävästi niiden ostomääriin – kuten ei myöskään niiden hinnan hienoinen korottaminen.

Niinpä tämän päätelyketjun seurauksena WWF loi WCW:stä mallia ottaen itselleen viisi uutta ppv-tapahtumaa vuodelle 1995. WCW:stä poiketen WWF ei kuitenkaan halunnut kohdella kaikkia ppv:itä tasavertaisina, vaan Royal Rumble, WrestleMania, King of the Ring, SummerSlam ja Survivor Series haluttiin pitää erityisempinä. Sen sijaan uusia ppv:itä päätettiin alkaa kaikkia kutsua In Your House -nimellä, ja ne päätettiin erottaa toisistaan vain numeroinnilla. IYH-tapahtumista tulikin WWF:n ppv-kalenterin vakituinen osa aina vuoteen 1998 asti, jolloin IYH-nimestä luovuttiin ja jokainen ppv sai oman nimensä. Jo sitä ennen IYH-tapahtumat olivat kyllä alkaneet saada omat teemanimensä, ja niinpä myös näille alkuperäisille pelkästään numeroiduille IYH-tapahtumille on sittemmin annettu omat teemanimensä (esim. tämä on jossain raporteissa In Your House: Premiere), mutta alun perin nämä ensimmäiset väli-ppv:t eroteltiin vain numeroilla. Muuten In Your House -ppv:t poikkesivatkin muista ppv:eistä lähinnä siten, että nämä kestivät kolmen tunnin sijaan vain kaksi tuntia ja maksoivat hieman vähemmän kuin isot ppv:t. IYH:stä tulikin ihan onnistunut brändi WWF:lle, koska näiden avuilla WWF pystyi tavallaan pitämään selvän eron ”isojen ppv:eiden” ja näiden vähän pienempien välitapahtumien välillä.

Tämä ensimmäinen In Your House oli taloudellisesti varsin suuri menestys, koska tapahtuma onnistui keräämään peräti yli 0.8:n rajan ylittävän buyraten. Ei merkittävästi huonompi kuin esimerkiksi Royal Rumble tai Survivor Series. Ehkä osittain kiinnostusta lisäsi se, että haastattelijat Todd Pettengill ja Stephanie Wiand arpoivat tapahtuman loppupuolella katsojien kesken Orlandossa sijaitsevan oikean talon. Aikamoista. Tämä arvonta oli yksittäinen poikkeus, eikä se enää toistunut tulevissa IYH-ppv:eissä. Selostajina Vince McMahon – ja Dok Hendrix! ”Vince ja kuka”, saatatte kysyä. No, Dok Hendrix oli tietenkin kukapa muukaan kuin MICHAEL HAYES. Kyllä vain, legendaarinen WCW/NWA/WCCW-painija Michael Hayes oli siis alkuvuodesta 1995 käynyt WWF:n tryoutissa, ja hänelle oli päätetty tarjota paikkaa WWF:n selostamossa, koska yhtiöllä oli huutava pula kunnollisista color commentatoreista. Niinpä painikehistä eläköitynyt Hayes päätti tarttua tarjoukseen. Hänelle annettiin uudeksi nimeksi Dok Hendrix, ja hän alkoi vetää selostamossa sekä satunnaisena haastattelijana selvää heel-roolia. Lopulta Hendrixin kerrat merkittävien tapahtumien selostamossa jäivät varsin vähäiseksi, ja Hendrix vakiintuikin ennemmin haastattelijan rooliin WWF:ssä. Ja kaikki Booked By -fanit varmasti osaavat arvostaa sitä, että ”SE TALO” -Hayes teki WWF-ppv-debyyttinsä juuri In Your House -tapahtumassa – jossa arvottiin katsojien kesken yksi Orlandossa sijaitseva talo.

Singles Match

Hakushi vs. Bret Hart

Kuten WrestleManian arvostelussa olin kirjoittanut, pian Royal Rumblen jälkeen entinen WWF-mestari Bret Hart oli tiputettu nopeasti midcard-kuvioihin. Se oli hyvin erikoinen ratkaisu WWF:ltä, koska Hart oli kuitenkin näihin aikoihin yksi WWF:n suosituimmista tähdistä, ellei jopa suosituin. WWF ei antanut tämän häiritä, vaan laittoi Hartin samaan aikaan käymään useita midcard-feudeja. Tämä oli yksi – ja samalla tuorein – niistä. Hartin vastustaja oli siis WWF-ppv-debyyttinsä tässä In Your Housessa tekevä japanilaispainija Hakushi. Japanilaisen painin fanit tuntevat hänet todennäköisesti paremmin nimellä Jinsei Shinzaki. Shinzaki oli aloittanut uransa vuonna 1992 Michinoku Prossa, ja siellä nopealiikkeinen lucha libre ja puroresu -tyylejä yhdistelevä Shinzaki oli noussut nopeasti hyvin suosituksi. WWF kiinnitti huomionsa Shinzakiin vuonna 1994 Japanin-kiertueellaan ja tarjosi tälle WWF-sopimusta. Shinzaki tarttui siihen, ja niinpä loppuvuodesta 1994 WWF:ssä debytoi mystisen oloinen japanilainen atleetti, jota manageroi Shinja-niminen apuri. Shinja oli aikaisemmin paininut Orient Express -joukkueessa nimellä Sato. Ensimmäisten kuukausiensa aikana Hakushi ei saavuttanut WWF:ssä mitään kovin merkittävää, mutta huhtikuussa hän hyökkäsi Bret Hartin kimppuun. Kaikki alkoi, kun Hart sai japanilaismedioilta palkinnon japanilaisten ykkössuosikkina amerikkalaispainijoista. Hakushi ei sulattanut tätä, vaan hyökkäsi rajusti Hartin kimppuun ja liittoutui Hartin toisen vihollisen Jerry Lawlerin kanssa. Seuraavien viikkojen aikana Hart ja Hakushi ottivat yhteen useamman kerran, minkä jälkeen Hartin ja Hakushin välille määrättiin ottelu ppv:hen.

Huh. Osa arvostelijoista on selvästi eri mieltä kanssani ja saattaisin itsekin olla, jos nyt arvostelisin tämän uudestaan, mutta luotan silti vuosien takaisen itseni makuuni tässä kohtaa. Olen nimittäin ollut sitä mieltä, että tämä Hartin ja Hakushin välinen ottelu oli 1) erinomainen opener, 2) yksi vuoden 1995 parhaista WWF-otteluista ja 3) kaikin puolin huippuluokan ottelu. Ei tämä sentään MOTYC-tasoinen koitos ollut, mihin suurin syy varmastikin oli se, että ottelu kesti loppujen lopuksi hieman alle 15 minuuttia. Muuten tämä oli kuitenkin mallisuoritus, eikä ihme. Hakushi tarjosi tyyliltään sellaista painia, mitä WWF:ssä ei näihin aikoihin ollut nähty käytännössä ollenkaan, ja kun hänen annettiin painia Hartin kaltaisen huippuluokan painijan kanssa lähes 15 minuuttia 1 on 1 -ottelussa, ei ole mikään ihme, että syntyy huippusuoritus. Silti osa arvostelijoista on ollut sitä mieltä, että tämä oli hienoinen pettymys ja että Hakushin suoritukset olivat vähän laiskoja, mutta minua tällainen kritiikki ei kiinnosta.

* * * *

2 on 1 Handicap Match

Jeff Jarrett & The Roadie vs. Razor Ramon

IC-mestari Jeff Jarrettin feud Razor Ramonin kanssa jatkui tulisena edelleen myös WrestleManian jälkeen, kun Jarrett oli onnistunut säilyttämään vyönsä Ramonia vastaan käydyssä ottelussa huijauksella. WrestleManian jälkeen tähän kahden miehen väliseen feudiin oli kuitenkin entistä enemmän sotkettu myös Jarrettin apuri The Roadie ja Ramonin ystävä 1-2-3 Kid. Joukkotaistelun olikin tarkoitus johtaa siihen, että In Your Housessa olisi nähty joukkueottelu Ramon & Kid vs. Jarrett & Roadie. Tuo suunnitelma meni pilalle, kun Kid loukkasi niskansa oikeasti pari viikkoa ennen tapahtumaa. Hetken aikaa loukkaantumisen pelättiin olevan jopa niin paha, että se päättäisi koko Kidin uran. Kuten tiedämme, niin ei tokikaan käynyt. Lopulta Kid oli poissa vain pari kuukautta. Tähän ppv:hen hän ei kuitenkaan pystynyt osallistumaan, joten Ramon joutui kohtaamaan Jarrettin ja Roadien Handicap-ottelussa. Tämä matsi oli myös The Roadien eli Road Doggin eli BG Jamesin ensimmäinen ppv-ottelu.

Jarrettin ja Ramonin kuvio on tarjonnut edeltävissä ppv:eissä takuuvarmoja hyviä otteluita, ja tälläkin kertaa kuvio tarjosi illan toiseksi parhaan ottelun. Ihan yhtä arvosanaa en tälle kuitenkaan ole antanut kuin miesten keskinäisille kohtaamisille, mikä mitä todennäköisemmin johtuu siitä, että Handicap-stipulaatio toi mukanaan lisäsekoilua, joka ei varsinaisesti parantanut ottelun viihdyttävyyttä. Muutenkin Ramon ja Jarrett alkoivat olla jo sen verran kulutettu ottelupari, että jotain uutta kaivattaisiin. Kokonaisuutena silti ihan hyvä Handicap-ottelu. Matsin jälkeen Roadie ja Jarrett jatkoivat Ramonin pieksemistä, ja ensin Ramonin yritti pelastaa Aldo Montoya. Heelit kuitenkin hakkasivat Montoyan nopeasti, mutta silloin katsomosta kehään loikkasi tuntematon mies, joka hyökkäsi Jarrettin ja Roadien kimppuun ja onnistui pelastamaan Ramonin. Tässä vaiheessa selostajat eivät vielä osanneet kertoa, kuka tuo mystinen latinomies olisi, mutta pian selviäisi, että hänen nimensä olisi Savio Vega. Kyllä, tämä oli siis aikaisemmin Kwang-gimmickillä painineen Vegan uuden hahmon WWF-debyytti.

* * ½

King of the Ring Qualifying Match

Mabel vs. Adam Bomb

WWF:n alkukesän suurin tapahtuma King of the Ring siinsi tulevaisuudessa noin kuukauden päässä, ja sitä varten WWF:ssä oli alettu jo käydä King of the Ring -turnauksen karsintaotteluita. Otteluiden voittajat etenisivät siis turnauksen varsinaiselle ensimmäiselle kierrokselle. Nyt karsintaottelussa toisensa kohtaisivat Adam Bomb ja Mabel, joiden urat olivat menossa hyvin vastakkaisiin suuntiin. Bomb oli jo pidemmän aikaa jumittunut pahasti alakorttiin, ja nyt hän oli käytännössä tippunut jobberirooliin. Tämä ppv jäisikin Bombin viimeiseksi ppv-esiintymiseksi WWF:ssä moneen vuoteen, sillä hän lähtisi WWF:stä loppukesästä 1995. Mabel sen sijaan… No, kuulisitte Mabelista kyllä tulevina kuukausina. Alkusysäys Mabelin uudelle uralle oli nähty maaliskuussa, kun Mabelin ja Mon joukkue Men On a Mission oli hävinnyt ottelunsa Smoking Gunnseja vastaan. Hyväntahtoiset räppärit Mabel ja Mo olivat jostain syystä menettäneet tappionsa jälkeen täysin hermonsa ja käyneet brutaalisti Gunssien kimppuun. Pari viikkoa myöhemmin MOM oli saapunut kehiin pahoittelemaan tekoaan, mutta tuo pahoittelu päättyi siihen, että he hakkasivat uudestaan Gunnsit ja kääntyivät myös manageriaan Oscaria vastaan. Tuo oli viimeinen kerta, kun Oscaria nähtiin WWF:ssä. Mabel ja Mo sen sijaan kääntyivät täysiveriseksi ja häikäilemättömiksi heeleiksi, jotka tavoittelivat nyt uutta nousujohdetta erityisesti jättiläismäisen Mabelin uralle.

Tämä ottelu oli alle kaksiminuuttinen rykäys Mabelin ja Bombin välillä, ja kaikki fiksummat luultavasti osaavatkin päätellä tuosta ottelun taustatarinasta, kumpi tässä squashasi kumman. Mitään sen kummempaa tästä ottelusta ei ole sanottavaa. Ei mitenkään katastrofaalisen kamala squash, mutta kaikin puolin varsin mitäänsanomaton yhden painiuran tuho. Eteenpäin.

WWF Tag Team Championship

Owen Hart & Yokozuna (c) vs. The Smoking Gunns

Yokozuna oli tehnyt parin kuukauden poissaolon jälkeen vakuuttavan paluun WrestleManiassa saapumassa paikalle Owen Hartin yllätysparina ja voittamalla heti Hartin kanssa joukkuemestaruudet Smoking Gunnseilta. Hart ja Yokozuna olivatkin voittonsa jälkeen alkaneet hallita WWF:n joukkuedivisioonaa varsin tehokkaasti, mutta heidän hallintansa tiellä oli yksi este. Billy ja Bart Gunn halusivat tietenkin takaisin mestaruusvyöt, jotka he olivat hävinneet WrestleManiassa, ja WWF:n presidentti Jack Tunney myönsi Gunnseille uusintaottelun tähän In Your Houseen.

WrestleManian ottelu oli mielestäni tätä astetta parempi ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se sentään kesti kauemmi. Tämä IYH:n joukkuemestaruusottelu oli varsin pikainen rykäys, ja siksi tämä muistutti enemmänkin tv-ottelutasoista joukkuemestaruuskoitosta kuin ppv:n joukkuemestaruusottelua. Hart on toki hyvä (kuten Maniankin arvostelussa kirjoitin), ja hän sopi joukkueseen Yokozunan kanssa kieltämättä pirun hyvin. Eikä Gunnseissakaan ole mitään vikaa. Silti kokonaisuutena tämä oli vain ok-tason joukkuemestaruusottelu. On niitä huonompiakin silti WWF:n historiassa nähty.

* *

Singles Match

Jerry Lawler vs. Bret Hart

Kun sanoin, että Bret Hartilla oli monta rautaa tulessa, tarkoitin sitä ihan oikeasti. Kyllä vain, Bret Hart paini samana iltana kaksi ottelua, joista molemmat oli buukattu tähän ppv:hen etukäteen. Tässä toisessa ottelussa oli tietenkin kyse ikuisuuden ajan jatkuneesta feudista, joka oli saanut alkunsa jo vuonna 1993. Tuolloin Jerry Lawlerin ja Bret Hartin vihanpito oli kuitenkin jäänyt kesken, kun Survivor Seriesiin buukattua ottelua ei Lawlerin ja Hartin välillä nähty koskaan Lawlerin saamien rikossyytteiden vuoksi. Kun syytteet hylättiin, Lawler palasi WWF:ään color commentatoriksi, mutta silti feud Hartin kanssa uudelleenlämmiteltiin vasta vuonna 1995 WrestleManian alla. Viime aikoina Lawler oli kuitenkin taas piinannut Hartia parhaansa mukaan, ja Lawler oli myös auttanut Hakushia kamppailussa Hartia vastaan. Lopulta Hart sai Lawlerin halpamaisista tempuista tarpeekseen ja ilmoitti olevansa valmis kohtaamaan myös Lawlerin tässä IYH-ppv:ssä, vaikka hänen ja Hakushin välille oli jo buukattu ottelu. Lawler tietenkin suostui tähän haasteeseen. Vielä enemmän hän ilahtui siitä, että Hart näytti loukanneen jalkansa ottelussa Hakushia vastaan. Juuri ennen matsin alkua kävi kuitenkin ilmi, että Hart oli vain feikannut jalkavammansa, jotta Lawler ei varautuisi otteluunsa kunnolla. Tämä ppv käytiin muuten äitienpäivänä, minkä takia Hart oli omistanut tämän ottelun äidilleen ja minkä takia Lawler oli saapunut kehään itseään nuoremman naisen kanssa, jota väitti ”äidikseen”.

Noh, eihän tämä ottelu nyt varsinaisesti Hart vs. Hakushin veroinen ollut. Hart teki kyllä ottelussa loistavaa psykologista työtä jalallaan, jonka piti olla loukkaantunut paitsi että ei oikeasti ollutkaan. Lawler puolestaan hoiti heel-roolinsa jälleen suorastaan riemukkaasti, ja kaiken tämän perusteella olisi voinut uskoa, että Lawlerille ja Hartilla olisi mahdollisuuksia enempäänkin. Noita mahdollisuuksia ei kuitenkaan hyödynnetty, koska ottelu jäi hyvin lyhyeksi ja koska siitäkin ajasta osa käytettiin Hakushin ja Shinjan sekaantumiseen. Kokonaisuutena ok ottelu, mutta ei silti yhtään sen enempää.

* *

WWF Championship

Diesel (c) vs. Sid

Oi kyllä. Tästä ppv:stä alkaa WWF:n päämestaruuskuvioissa ajanjakso, jota kukaan meistä ei halua muistella jälkeenpäin. Ja joka kesti aivan liian kauan aikaa. Vielä WrestleManiassa päämestaruuskuvioissa oli hyvä tilanne, kun Shawn Michaels haastoi entisen henkivartijansa Dieselin tulisessa ottelussa. WM:n jälkeisessä Raw’ssa nähtiin kuitenkin täyskäänne, kun Michaelsin uusi henkivartija Sid kääntyikin Michaelsia itseään vastaan ja pieksi tämän brutaalisti keskellä kehää. Yhtäkkiä Michaelsin avuksi riensi tämän entinen henkivartija ja ystävä, WM:ssä Michaelsin tiukan kamppailun päätteeksi päihittänyt Diesel. Diesel kävikin rajusti Sidin kimppuun, ja näiden isojen miesten välille syntyi nopeasti vihanpito, joka eskaloitui päämestaruusotteluksi. Samalla tästä matsista tuli Sidin WWF-ppv-paluuottelu. Kayfaben ulkopuolisena selityksenä kerrottakoon siis, että Michaels oli päätetty äkillisesti kirjoittaa ulos kuvioista, koska hänet haluttiin kääntää faceksi ja sen ajateltiin onnistuvan parhaiten, jos Michaels olisi vähän aikaa pois ruudusta. Koska WWF:llä oli kuitenkin samalla huutava pula kunnon heeleistä, uudeksi ykköshaastajaksi päätettiin pikanopeutetuksella nostaa vasta pari kuukautta sitten WWF-comebackinsa tehnyt Sid. Sidin uskottavuuden lisäämiseksi hän liittyi vielä pari viikkoa ennen IYH:tä Ted DiBiasen Million Dollar Corporationiin, kun DiBiasen porukan aikaisempi korsto Bam Bam Bigelow oli hylännyt porukan pian WrestleManian jälkeen. Nyt Sidillä oli siis mahdollisuus nousta urallaan ensimmäistä kertaa WWF-mestariksi.

Niin… Sid vastaan Diesel. Päämestaruusottelussa ppv:ssä. Eipä tästä mitään kovin kaunista voi oikeastaan sanoa. Nämä Sidin ja Dieselin väliset ottelut ovat melkein yksiä omia inhokkejani WWF:n päämestaruusotteluista, koska näissä ei yksinkertaisesti ollut yhtään mitään. Eivät nämä nyt mitenkään katastrofaalisen huonoja tai kamalia olleet, mutta nämä olivat vain kaikin puolin tylsiä ja mitäänsanomattomia kahden korston brawlauksia. Ehdottomasti parasta näissä Dieselin ja Sidin välisissä otteluissa (ei, tämä ei jää yhteen) oli Diesel, ja se, että WWF-mestari Diesel oikeasti yritti kaikkensa, jotta nämä olisivat edes jotenkuten uskottavia ja toimivia otteluita. Tuosta Dieselin yrityksestä annan tälle ylimääräisen puolikkaan. Tekisi tosin mieli ottaa se pois typerän sekaantumisen takia. Ottelun jälkeen kehässä tappelivat Sidin ja Dieselin lisäksi myös Million Dollar Teamin luottojäsen Tatanka ja äskettäin faceksi kääntynyt Bam Bam Bigelow.

* ½

Kokonaisuutena tämä ppv oli juuri niin yhdentekevä kuin vain saattoi pelätäkin. Opener oli kyllä yksi vuoden parhaista WWF-otteluista, mutta kokonaisuuteen se ei hirveästi vaikuttanut, koska kaikki muu oli parhaimmillaan tylsää ja huonoimmillaan aivan kamalaa. Kun tähän yhdistetään se, että edes Hart vs. Hakushikaan ei ollut mikään MOTYC-tasoinen koitos, kallistuu tämä juuri ja juuri Surkean puolelle – kuten koko mielialani, kun käyn läpi tätä vuoden 1995 ppv-tarjontaa. Parempaa ei ole luvassa.

Wikipedia: WWF In Your House 1

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 26.12.2018

Lisää...

Arvio: WWF In Your House 1