Arvio: WWF In Your House 16: Canadian Stampede

Sijainti: Calgary, Alberta, Kanada (Saddledome)

Päivämäärä: 6.7.1997

Yleisömäärä: 12 151

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Sanon heti alkuun, että tämä tapahtuma kannattaa kaikkien nähdä. Toisinaan WWF:n In Your House -lähetykset tarjosivat oikein viihdyttävää menoa ollen hyviä PPV:itä, ja huonoimillaan nämä kahden tunnin välitapahtumat olivat todella kehnoja. Canadian Stampede oli kuitenkin erittäin poikkeuksellinen tapahtuma, sillä sitä pidetään yleisesti yhtenä parhaimmista (osan mielestä jopa parhaimpana) WWE:n PPV:istä ikinä – ja vähintäänkin parhaimpana In Your House -tapahtumana. Wrestling Observer valitsi tämän PPV:n vuoden 1997 parhaimmaksi tapahtumaksi (”Best Major Show”). Samaan ei ole kuin kolme muuta WWE:n tapahtumaa (WrestleMania X-Seven, SummerSlam 2002, WrestleMania 24) yltänyt [toim. huom. myöhemmin myös Money in the Bank 2011 on yltänyt samaan]. Toinen asia, minkä takia tämä tapahtuma oli niin merkittävä, oli show’n järjestämispaikka: Kanadan Albertassa sijaitseva Calgary. Erityisesti pääottelussa Calgary näytteli äärimmäisen suurta roolia: vihattu Hart Foundation keräisi hiukan toisenlaista reaktiota kuin normaalisti, samoin kuin rakastettu Austin…

Singles Match

Hunter Hearst Helmsley vs. Mankind

Hunter Hearst Helmsleyn ja Mankindin feudi ei ollut siis suinkaan päättynyt King of the Ring -turnauksen finaaliin, jossa Helmsley kruunattiin vuoden 1997 King of the Ringiksi. Ehei, tuosta ottelusta vasta se miehen verinen yhteenotto alkoi. King of the Ringissä Helmsley päätti jatkaa nimittäin Mankindin nöyryyttämistä ottelun jälkeen pieksemällä hänet pahemman kerran, ja tästä alhaisesta tempusta johtuen heti seuraavan päivän Raw’ssa Mankind vaati Helmsleyltä uusintaottelua. Ensin Helmsley ja hänen henkivartijansa Chyna eivät tähän suostuneet (Chyna käski Mankindin tulla kehään pussaamaan persettään), mutta lopulta tämä revanssi kuitenkin buukattiin tämän tapahtuman avausotteluksi.

Tämä oli oikein mainio koitos. Mitä muuta nyt oikeastaan voi odottaakaan tältä kaksikolta? Heti alusta lähtien ottelu eteni vauhdikkaasti ja mielenkiintoisesti. Alussa Mankind osoitti hienoja otteitaan piesten Helmsleyä mennen ja tullen, kunnes lopulta Helmsley ja Chyna loukkaannuttivat Foleyn toisen jalan, mikä olikin sitten loppuottelun kantava tarina. Foley toi kärsimyksensä oikein mainiosti esiin, eikä tästä koitoksesta kauheasti moitittavaa löydä – muuta kuin sen verran lyhyen keston, että korkeampiin arvosanoihin ei tällä vielä ylletty. Lisäksi ottelun lopetus tuli huonolla tavalla aika yllättäen ja oli aika laimea. Toisaalta sen ansiosta nähtiin tämä kaksikko vielä useamman kerran show’n aikana pieksemässä toisiaan ympäri areenaa.

Arvosana: * * * ½

Singles Match

Taka Michinoku vs. The Great Sasuke

Oi kyllä, luitte ihan oikein. WWF:n maksulähetyksessä vuonna 1997 nähtiin kahden loistavan japanilaisen kevytsarjalaisen kohtaaminen! Saman vuoden Royal Rumblessa WWF oli yrittänyt kaiketi vastata WCW:n cruiserweight-divisioonalle kamalan laimealla kuuden meksikolaisen painijan ottelulla, jossa selvästi ottelijoilta oli evätty mahdollisuus mihinkään suurempaan. Nyt WWF päätti yrittää sitten toisen kerran kilpailla WCW:n cruiserweight-divisioonan kanssa hankkimalla PPV:hen kaksi japanilaistaituria (ECW:n kautta bongattu ja ryövätty tietenkin) painimaan toisiaan vastaan.

Tällä kertaa minkäänlaisia liikkeitä ei ollut sitten rajoitettu. Sasuke ja Michinoku saivat kymmenen minuutin ajan näyttää parasta mahdollista osaamistaan (Michinokulta mm. upea sukellus kehästä suoraan Sasuken päälle ja mahtava takaperinvoltti kehäköysien kautta kehästä ulos, Sasuke puolestaan vakuutti varmasti kaikki stiffeillä potkuillaan). Kanadalaisyleisökin oli ottelussa mukana loistavasti, ja jopa selostajat kuulostivat hyvin innostuneilta kamppailusta. Yksi ottelun loistava puoli oli se, että jo parin minuutin jälkeen kaikki tiesivät, kumpi oli hyvä ja kumpi paha, ihan vain kehäotteiden perusteella, vaikka harvalle tuo oli tiedossa etukäteen. Hieno taidonnäyte kahdelta painijalta, ja lähinnä voi kai ihmitellä, miksei WWF:ssä nähty attitude eralla pahemmin tällaista menoa, vaikka firmalle jonkinlainen Light Heavyweight -mestaruus kehiteltiin. Jossain tätä on yliarvosteltu yli neljään tähteen, mutta kyllä tässä nyt tulee ihan aikakin jo vastaan. Lisäksi en itse edelleenkään ole ehkä paras tämän painityypin ymmärtäjä, jossa myyminen on turha käsite ja meno näyttää välillä jotenkin hyvin hätäiseltä. Silti todella viihdyttävä (ja historiallinen, kun ottaa ajan ja paikan huomioon) ottelu.

Arvosana: * * * ½

WWF Championship

Vader vs. The Undertaker (c)

Seuraavaksi olikin vuorossa WWF:n mestaruusottelu, jossa feudaajina olivat ennemmin Undertaker ja Paul Bearer kuin Undertaker ja hänen vastustajansa (jonka piti muuten olla alun perin Ahmed Johnson ennen kuin Ahmed jälleen loukkaantui). Toki Undertakerilla ja Vaderilla oli tämän vuoden alussa olleet omat suuret erimielisyytensä, joiden huipennusta ei nähty koskaan, ja nyt olikin aika selvitellä keskeneräisiä kuvioita. Pääkuvio otteluun tultaessa oli kuitenkin se, että Bearer oli lopulta antanut Undertakerin mennä menojaan mutta samalla paljastanut hänen synkimmän salaisuutensa: Undertakerilla oli veli, Kane, jota Undertaker on luullut kuolleeksi – mutta Bearerin mukaan Kane onkin hengissä! Lisäksi Bearer alkoi syyttää Undertakeria murhaajaksi, koska tämä oli kuulemma polttanut nuoruudessaan perheensä talon, jossa Kanen lisäksi liekkien uhreiksi olisivat joutuneet veljesten vanhemmat. Niinpä otteluun tultaessa Vaderin sijaan Undertakerin suurimmat huolet olivatkin omat päänsisäiset demoninsa.

Edellinen ottelu oli lennokas ja äärimmäisen vauhdikas cruiserweight-ottelu. Nyt olikin sitten vuorossa puhdasta tappelua. Se ei kuitenkaan tällä kertaa tarkoittanut ollenkaan huonoa ottelua, koska toisensa kohtasivat WWF:n historian parhaimpiin isokokoisiin painijoihin kuuluneet Vader ja Undertaker. Tässäkin ottelussa molemmat liikkuivat kokoonsa nähden jälleen kerran yllättävän hyvin, ja muutenkin ottelu oli koko ajan vauhdikasta brawlausta (paria lukotusta lukuun ottamatta) tylsän matelun sijaan. Muuten tämä olisi ollut varmaan asteikollani hyvä kolmen tähden ottelu, koska vaikka molempien otteet olivat hyviä ja lopetuskin oikein onnistunut ja näyttävä (lisäksi nähtiin pari hienoa hetkeä, kuten Vaderin Tombstone-yritys), niin ei tämä silti niin erikoinen koitos ollut. Lisäpuolikas täytyy ehdottomasti kuitenkin antaa Paul Bearerille, joka hoiti roolinsa loistavasti ottelun aikana lisäten ottelun mielenkiintoa. Lisäksi ottelussa oli hieno tunnelma koko ajan.

Arvosana: * * * ½

10-Man Tag Team Match

Goldust, Ken Shamrock, Legion of Doom & Steve Austin vs. The Hart Foundation (Brian Pillman, Jim Neidhart, The British Bulldog, Owen Hart, Bret Hart)

Ja sitten oli sen koko illan ajan odotetun ja hehkutetun ottelun aika. Tämän ottelun taustat tietävät varmasti kaikki. Yksi kaikkien aikojen parhaimmista feudeista WWF:ssä eli Steve Austinin ja Bret Hartin feudi oli jatkunut jo melkein vuoden ajan muttei ollut silti menettänyt yhtään kiinnostustaan – pelkästään kasvattanut sitä! Tässä ottelussa Hartilla ja Austinilla oli mukanaan apujoukkonsa: Hartilla koko uudestaan kasattu Hart Foundation, ja Austinilla neljä suurta sankaria (joista esim. Legion of Doomilla oli ollut omat ongelmansa Bulldogin ja Owenin kanssa jo pidemmän aikaa). Hartilla oli painijatovereidensa lisäksi apuna kuitenkin kaikkien kanadalaisten tuki, kun koko ottelun ajan Hart Foundation keräsi hurjia hurrauksia, ja Austinille taas huudettiin, että ”Austin sucks”. Lisäksi ottelua oli seuraamassa kehän laidalla koko Hart-perhe, Bretin ja Owenin isä ja äiti eli Stu ja Helen Hart mukaan luettuna.

Itse ottelusta en ole ikinä lukenut kuin erittäin positiivisia kommentteja. Jotkut ovat intoutuneet antamaan tälle jopa viiden tähden arvosanaa, mutta yli neljän tähden otteluksi tätä on kehuttu aivan järjestään. Niinpä odotukseni olivat hyvin korkealla, ja pelkäsin, että petynkin tämän osalta. Aluksi ottelua katsoessani alkoikin tuntua, ettei tässä tapahdu paljon mitään erityistä. Miksi tämä olisi hienompi kuin muut usean miehen joukkueottelut? Vähitellen kuitenkin kaikki pienet asiat alkoivat vaikuttaa: ottelun kulun äärimmäisen ovela (jopa salakavala) rakentaminen, yleisön aivan upea osallistuminen, painijoiden poistuminen ja palaaminen otteluun, Hart-perheen vaikutus ottelun kulkuun ja niin edelleen. Lisäksi kaikki kymmenen miestä hoiti oman roolinsa sata lasissa, ja parastahan ottelun painillisessa osuudessa olivat pari kertaa nähdyt hienot Austinin ja Bretin väliset kaksinkamppailut. Lopetus tuli täysin puskista ja oli aluksi lähinnä pettymys – mutta sitten tajusin pettymyksen johtuvan vain siitä, että ”ottelu loppui jo”. 25 minuuttia oli mennyt hetkessä tätä ottelua katsoessa. Oikeasti lopetus olikin ovela ja sai juuri oikeat henkilöt näyttämään hyvältä ilman että kukaan näytti huonolta. Ei tämä kuitenkaan nyt viiden tähden ottelu mielestäni ole: ovat tämmöiset usean miehen kamppailut sen verran kaoottisia aina, etteivät ne täydellisiä matseja pysty olemaan. Tätä paremmaksi ei kuitenkaan kymmenen miehen tag-matsi varmasti pysty. Varmasti vähän ottelun arvosanaan vaikuttavat myös ikimuistoiset ja hienosti toteutetut ottelun jälkimeiningit, jotka jättivät parhaan mahdollisen maun suuhun.

Arvosana: * * * * ½

Kolme kolmen ja puolen tähden ottelua ja yksi neljän ja puolen tähden ottelu voisivat ehkä jo yksinään oikeuttaa tämän korkeimpaan mahdolliseen PPV-arvosanaani eli Loistavaan. Silti muuten ehkä hieman epäröisin tuon arvosanan antamista, mutta kyllä ratkaiseva seikka tämän tapahtuman osalta olivat juuri nuo tapahtuman viimeiset minuutit, jossa ei juonikuviollisesti tapahtunut mitään, mutta nähtiin semmoiset tunteikkaat hetket, joita ei enää ikinä WWF:n tai oikeastaan minkään muunkaan organisaation kehässä tultaisi näkemään.