Arvio: WWF King of the Ring 1995
Päivämäärä: 25.6.1995
Sijainti: Philadelphia, Pennsylvania (CoreStates Spectrum)
Yleisömäärä: 16 590
Katso tapahtuma WWE Networkissa!
Kesä on kuumimmillaan, luonto kauneimmillaan ja kaikilla hyvä mieli. Tähän ajankohtaan WWF päätti myös vuonna 1995 järjestää King of the Ring -nimisen ppv:nsä, samalla tavalla kuin se oli tehnyt myös vuosina 1994 ja 1993. Tällä kaikki ei mennyt kuitenkaan samalla tavalla kuin oli kahtena aikaisempana vuotena mennyt. KOTR-ppv:stä ei tullut menestystä. KOTR-voittajasta ei tullut yleisön suosikkia. Se tosin pysyi samana, että KOTR-ppv:stä puhuttiin pitkään myös tapahtuman jälkeen. Tällä kertaa keskustelun syy oli vain eri. Tämä King of the Ring -ppv on nimittäin todella monen painifanin mielestä yksi kaikkien aikojen huonoimmista ellei jopa koko WWF:n historian huonoin ppv. Tätä ppv:tä vihataan enemmän kuin Vince Russoa.
Heti ensimmäisenä täytyy todeta, että minulla ei ole koskaan ollut lähellekään yhtä vahvaa vihaa tätä ppv:tä kohtaan. Se saattaa johtua siitä, että olen nähnyt tämän vain kerran – vuonna 2008, jolloin olin vielä huomattavasti innokkaampi painifani ja jolloin pidin aivan erityisen paljon King of the Ring -konseptista ja tykkäsin katsoa tämän tapahtuman ihan pelkästään sen takia, että tässä nähtiin KOTR-turnaus. En myöskään vihannut läheskään yhtä paljon kaikkia tapahtuman buukkauksia kuin monet muut, mutta mennään niihin kohta. Ennen kaikkea väitän silti, että suurin syyni huomattavasti laimeampiin tunteisiini on se, että näin tämän vuonna 2008, jolloin tiesin etukäteen jo ihan tarkalleen, mitä tässä ppv:ssä tulee tapahtumaan. Mikään lopputulos ei yllättänyt minua millään tavalla. Oletan, että kaikki muutkin tietävät tarkalleen, kuka vuoden 1995 King of the Ringin voitti, mutta yritän nyt silti seuraavassa olla spoilaamatta kaikkea.
Toisin oli vuonna 1995, kun ihmiset näkivät tämän livenä. Taustaksi on hyvä mainita se, että parin kuukauden tauon pitänyt Shawn Michaels oli palannut WWF-kehiin vain muutama viikko ennen KOTRia ja ansainnut paikan turnauksessa. Suuri osa WWF-faneista piti aivan varmana, että Michaels tulisi voittamaan koko turnauksen, ansaitsemaan vähitellen paikan SummerSlamin Main Eventissä ja painimaan siellä upean ottelun WWF-mestaruudesta. Kun sitten tämä ppv koitti, karmaiseva totuus valkeni ja lopputulos lävähti ihmisten silmillä, kaikki olivat sekä järkyttyneitä että aivan raivoissaan. Tämä oli täyttä paskaa. Tämä oli aivan hirveää. Tämä ei ollut sitä, mitä kukaan olisi halunnut. WWF päätti silti päätyä siihen buukkausratkaisuun mihin se päätyikään, ja tuo virhearvio muistetaan edelleen vielä yli 20 vuotta myöhemminkin.
Tähän yhdistyy vielä se, että tämä tapahtuma järjestettiin Philadelphiassa, josta oli näihin aikoihin tullut jo ECW-nimisen promootion kotiseutu. Philadelphialaiset fanit vihasivat perinteistä WWF-maininkia, rakastivat rujon ECW:n HC-painia ja eivät todellakaan halunneet nähdä sitä, mitä WWF päätyi heille tarjoamaan tänä iltana. Lopputulos oli se, että liveyleisö paskoi täysin tämän tapahtuman päälle, mikä taatusti myös vaikuttaa ihmisten mielikuviin tästä tapahtumasta.
Totean siis heti alkuun, että minustakin tämä ppv oli surkea. Totaalisen epäonnistunut, erityisesti buukkaukseltaan. WWF:llä oli useita kovatasoisia painijoita (Owen Hart, British Bulldog, Jeff Jarrett, Razor Ramon), jotka eivät painineet ollenkaan tässä ppv:ssä. Selvästi WWF:n idea oli tänä vuonna keskittyä KOTR-turnauksessa tuttujen nimien sijaan puhtaasti uusien tähtien luomiseen, ja idea on toki kaunis, mutta sen toteutus epäonnistui täysin. Palataan tähänkin myöhemmin. Lopputuloksena oli suurimmaksi osaksi heikkoja otteluita ja pahoja pettymyksiä. Silti minulle tämä tapahtuma ei yksinkertaisesti ole koskaan jättänyt niin palavaa pettymystä kuin monille muille katsojille, eli en voi väittää vihaavani tätä tapahtumaa. Jos siis haluatte lukea arvion, jossa tämä ppv haukutaan täysin, suosittelen lukemaan jonkun muun tekstin. Minusta tämä ppv on saanut nimittäin osakseen jopa kohtuuttoman paljon vihaa verrattuna siihen, että WWF:n ja painimaailman historiassa on lukuisia suunnilleen samantasoisia ppv:eitä. Eikä tämä KOTR ole edes vuoden 1995 huonoin ppv, siitä WCW on pitänyt huolen.
Selostajinamme jälleen Vince McMahon ja Don ”Michael Hayes” Hendrix. Haastattelijoina Todd Pettengill ja Stephanie Wiand. Ai niin: ennen tätä ppv:tä edeltävänä päivänä Philadelphiassa oli järjestetty WWF:n vuoden 1995 Hall of Fame -seremonia, jossa Hall of Fameen oli lisätty Antonino Rocca, Ernie Ladd, George Steele, Ivan Putski, Fabulous Moolah, The Grand Wizard ja Pedro Morales. Morales ei saapunut paikalle, koska oli näihin aikoihin WCW:n palkkalistoilla espanjankielisenä selostajana, mutta muuten tapahtumaa pidettiin onnistuneena. KOTRin aikana nähtiin lyhyt videokooste seremoniasta.
King of the Ring First Round Match
Yokozuna vs. Savio Vega
Illan ”tuhkimotarinaksi” (tai Philadelphiaan sopien Rocky-tarinaksi) tarkoitettu spektaakkeli alkaa heti illan ensimmäisestä ottelusta. Tai oikeastaan tämä oli saanut alkunsa jo ennen itse ppv:n alkua. Nuori Savio Vega oli nimittäin saanut ennen ppv:n alkamista järjestetyssä Sunday Night Slam -show’ssa viime hetken mahdollisuuden päästä mukaan KOTR-turnaukseen. Alun perin turnauksen kahdeksannen osanottajan piti olla Vegan hyvä ystävä Razor Ramon, mutta Ramon oli loukannut kylkiluunsa alkukesästä Ladder-ottelussa Jeff Jarrettia vastaan eikä voinut siksi painia tässä tapahtumassa. Niinpä Vega sai otella ennen ppv:tä käydyssä ottelussa IRS:ää vastaan karsintaottelussa, jonka voittaja saisi Ramonin paikan turnauksessa. Vega voitti ottelun ja eteni itse turnaukseen, ja nyt hän joutui heti perään ottelemaan toisen ottelunsa, jossa vastaan asettui uransa isoimmassa kunnossa ollut Yokozuna. Yokozuna oli ansainnut paikan turnauksessa voittamalla Lex Lugerin karsintaottelussa. Niin ja kyllä vain: tämä oli Savio Vega -nimisen painijan debyyttiottelu ppv:ssä. Vega oli toki aikaisemmin paininnut WWF:ssä Kwang-gimmickillä, mutta alkukeväästä hän teki debyytin Savio Vega -nimellä, puertoricolaisena underdogina, joka ystävystyi heti In Your House -ppv:ssä tekemänsä ensiesiintymisensä jälkeen Razor Ramonin kanssa.
Tämä ottelu oli aika tyypillinen mismatch: jättikokoinen Yokozuna vastaan Savio Vega, joka ei ollut varsinaisesti tunnettu siitä, että pystyisi kantamaan ainakaan itseään kaksi kertaa isompia vastustajia erityisen hyviin otteisiin. Osa arvostelijoista on dumannut tämän ottelun (ja yleisesti Vegan suoritukset) aivan täysin, mutta minä kyllä pidin tästä Vegan osuudesta koko ppv:ssä. Ok, Vega ei tosiaan ollut tässä vaiheessa YHTÄÄN MILLÄÄN tavalla overi, koska hän oli tehnyt uudella hahmolla debyyttinsä WWF:ssä vain kuukautta aiemmin, eikä kukaan oikeastaan ollut vielä kiinnostunut hänestä. Niinpä oli WWF:ltä aika erikoinen valinta rakentaa tuhkimotarina juuri nobody-Vegan varaan varsinkin, kun Vega ei ollut kehässä mikään taidokkain tapaus, mutta ainakin se oli rohkean erilaista buukkausta (toisin kuin illan muut buukkausratkaisut, jotka olivat vain paskaa). Vega myös yritti ihan oikeasti parhaansa, tässäkin ottelussa, ja se näkyi. Siksi minun silmissäni tämä matsi oli sellainen ihan toimiva tv-ottelutasoinen koitos, mutta ei toki yhtään enempää.
* *
King of the Ring First Round Match
The Roadie vs. Bob Holly
Jeff Jarrett itse ei ollut selvinnyt KOTR-turnaukseen karsintaottelustaan, mutta hänen suojattinsa The Roadie oli kukistanut Doink The Clownin ja ansainnut paikan turnauksessa. Oikeastaan juuri tämä osoittaa aika tyhjentävästi sen, että tämän vuoden KOTRissa WWF tuntui haluavansa keskittyä vain kaikkein tuoreimpien nimien esille nostamiseen ja pitämään jo overimmat painijat vähemmällä huomiolla. Vastaansa Roadie sai Bob ”Sparky Plugg” Hollyn, joka oli niin ikään vasta uransa alkusuoralla. Holly oli voittanut karsintaottelussaan Mantaurin.
Tämä ottelu on yllättävän hyvä, ja monissa arvosteluissa tämä on nostettu jopa illan parhaaksi suoritukseksi. Minä en ole siitä ihan samaa mieltä, mutta on kyllä todettava, että tämä – toisin kuin suunnilleen mikään muu tässä ppv:ssä – onnistui yllättämään positiivisesti. Road Doggin ja Hardcore Hollyn ottelu ei ole lähtökohtaisesti kovin kuumaa valuttaa, eikä todellakaan sellaista, millä myytäisiin yhtään mitään tapahtumaa vaikka 10 vuotta tästä myöhemmin. Tässä vaiheessa uraansa sekä Holly että Roadie olivat kuitenkin nuoria, innokkaita, nälkäisiä ja näyttämisenhaluisia. Lopputuloksena oli varsin vauhdikas ja jopa viihdyttävä ottelu, jossa ei toki mitään oikeasti erikoista nähty, mutta kokonaisuutena tämä oli silti aivan kiva.
* * ½
King of the Ring First Round Match
Kama vs. Shawn Michaels
Tämän ottelun molemmista osanottajista pitää sanoa pari oleellista huomiota. Ensin Shawn Michaels: Michaels oli tosiaan jäänyt pois ruudusta WrestleManian jälkeen, kun hänen henkivartijansa Sid kääntyi häntä vastaan ja samalla paljastui, että Sid oli yhdessä Ted DiBiasen Million Dollar Corporationin kanssa juonitellut saadakseen Michaelsin pois kuvioista. Michaels oli storylinen mukaan loukkaantunut, mutta oikeasti hän oli poissa vain pari kuukautta, jotta voisi palata babyfacena, koska Vince halusi tehdä Michaelsista taas facen. Niinpä kesän alussa Michaels sitten teki paluunsa ja alkoi feudata Million Dollar Corporationin kanssa. Tuohon porukkaan kuului myös Kama, joka paini nyt ppv-debyyttiottelunsa. Tai no, ei oikeasti kyllä paininut. Kama oli oikealta nimeltään Charles Wright, joka oli paininut WWF:ssä jo vuosina 1992-1993 voodootohtori Papa Shangona. Tuosta (kamalasta) gimmickistä ei kuitenkaan koskaan tullut mitään suurempaa, joten vuoden 1995 alussa Wrightista päätettiin tehdä ”The Supreme Fighting Machine” Kama. Kaman gimmick oli Vincen idea yrittää repiä rahaa parhaillaan kasvamassa olleesta MMA-ilmiöstä. Sekä Yhdysvalloissa että Japanissa oli alkanut syntyä palava kiinnostus shootfighting-tyylisiin otteluihin, ja USA:ssa uusi promootio nimeltään UFC keskittyi nimenomaan tähän ”MMA:ksi” kutsuttuun lajiin. Vince päätti luoda WWF:lle oman ”MMA-tähden” ja tehdä Kamasta tällaisen tappelijan. Debyyttinsä jälkeen Kama liittyi Million Dollar Corporationiin ja oli viime kuukausien ajan feudannut Undertakerin kanssa (ja jopa sulattanut Undertakerin uurnan kaulassaan roikkuvaksi kaulakoruksi). Nyt hän kohtasi Takerin sijaan kuitenkin Michaelsin.
Tämän ottelun kiistattomasti suurin ongelma oli se, miten paskasti tämä oli lopulta buukattu. Shawn Michaels oli tähän aikaan aivan kuuminta kamaa WWF:ssä, ja WWF:n olisi pitänyt pystyä hyödyntämään Michaelsin ympärillä oleva hype. Sen sijaan WWF päätti toimia täysin päinvastoin ja painaa Michaelsin ennemmin midcard-kuvioihin, joihin hän ei missään tapauksessa enää tässä vaiheessa uraansa kuulunut. Samalla WWF:ssä oli joku palava halu yrittää luoda Kamasta jonkinlainen supertähti, vaikka oikeastaan yleisö ei ollut millään tavalla kiinnostunut Kaman hahmosta. Lopputulos oli sitten se, että esimerkiksi tämä ottelu oli paljon tylsempi kuin se olisi kunnollisella buukkauksella voinut olla. Harmi. Oli tämä silti aika lähellä illan parhaan ottelun leimaa, mutta tässä tapauksessa se ei ole vielä kovin paljon.
* * ½
Tässä välissä nähtiin lyhyt video, jossa Bob Backlund hehkutti pyrkimystään nousta USA:n presidenttiehdokkaaksi. Backlundille oli pian WrestleManian jälkeen alettu luoda hahmoa, jossa hän pyrkisi seuraavaksi presidentiksi, ja tätä rakentelua jatkettiin todella pitkiin, vaikka lopulta se ei oikeastaan johtanut mihinkään järkevään.
King of the Ring First Round Match
Mabel vs. The Undertaker
No niin. Ensimmäisen kierroksen viimeinen ottelu. Undertaker oli siis edelleenkin jatkanut ikuisuusfeudiaan Million Dollar Corporationin kanssa, mutta nyt KOTR-turnauksessa hän pääsi tekemään vielä jotain parempaa: painimaan Mabelia vastaan. Aikaisemmin Men on a Mission -joukkueen leppoisana räppärinä tunnetusta Mabelista oli siis kuoriutunut kevään aikana ylimielinen ghetto-heel, joka yhdessä joukkueparinsa Mo’n kanssa yritti nyt kylvää mahdollisimman paljon tuhoa WWF:ssä. Mabel olikin jonkinlaisessa nosteessa tähän ppv:hen tultaessa, mutta tuskin kukaan olisi saattanut kuvitella, mihin tuo noste vielä johti. Mabel oli voittanut KOTR-karsintaottelussa Adam Bombin, Undertaker Jeff Jarrettin.
Kymmenen minuutin mittainen ottelu Undertakerin ja Mabelin välillä on asia, jota en katsoisi uudestaan, vaikka minulle maksettaisiin. Ja toistaiseksi kukaan ei ole vielä maksanut minulle penniäkään näistä kirjoituksistani. Niinpä en lähde katsomaan tätä ottelua uudestaan, vaan tyydyn mielikuvaani siitä, että tämä ei itse asiassa ollut niin kamala ottelu kuin ”10 minuutin ottelu Mabelin ja Undertakerin välillä” saattaa lähtökohtaisesti kuulostaa. Korostan toki taas, että missään tapauksessa tämä ei ollut hyvä ottelu. Ei edes kohtuullinen. Ei välttämättä siedettäväkään. Ei, tämä oli puhtaasti huono ottelu. Ihan jo sen takia, että tämä kesti aivan liian kauan. Silti tämä ei ollut aivan täyttä paskaa eikä tämä myöskään tule voittamaan ”vuoden huonoin ottelu” -palkintoa, mikä on jo pienoinen saavutus näillä spekseillä.
*
King of the Ring Semi Final Match
Savio Vega vs. The Roadie
Razor Ramonin ja Jeff Jarrettin välinen matsi olisi ollut kova KOTR-välierä, mutta Savio Vegan ja The Roadien välinen KOTR-välierä maistuu vähän puulta. Se juuri olikin tämän KOTRin suurin ongelma: WWF ei halunnut tarjota tässä katsojille ollenkaan sitä, mitä katsojat itse olisivat halunneet. Niinpä tässä kohtaa viimeistään Philadelphian yleisö alkoi kyllästyä tähän paskaan ja chantata ”ECW”-chanttia, mikä ei taatusti miellyttänyt Vince McMahonia. Eikä tapahtuman surkeus ollut missään tapauksessa Vegan tai Roadien syy. He kyllä yrittivät tässä ottelussa parhaansa ja onnistuivat tarjoamaan aivan kohtuullisen matsin, jossa ei ollut kuitenkaan mitään muistettavaa. Tv-otteluna tämä olisi toiminut oikein hyvin, mutta KOTR-välieränä ei kovin kummoisesti.
* *
Kiss My Foot Match
Jerry Lawler vs. Bret Hart
Sitten oli vuorossa ensimmäinen illan kahdesta ottelusta, joilla ei ollut mitään tekemistä KOTR-turnauksen kanssa. Tässä ”historian ensimmäisessä Kiss My Foot Matchissa” oli sen sijaan kyse loputtoman kauan jatkuneesta vihanpidosta. Kuten olen aiemmissa arvioissani kirjoittanut, Lawlerin ja Hartin välinen feud oli alkanut WWF:ssä jo vuonna 1993, ja se oli väliaikaisesti jo loppunut kokonaan, mutta niin vain vuonna 1995 feud herätettiin henkiin ja nyt Hart ja Lawler painivat taas toisiaan vastaan. Tätä ottelua oli nyt hehkutettu koko vihanpidon lopullisesti päättävänä otteluna (spoiler: se ei ollut sitä), koska nyt panoksena oli niin suuri nöyryytys, ettei vastaavaa ollut koskaan aikaisemmin nähty. Häviäjä joutuisi suutelemaan voittajan haisevaa jalkaa ja nöyrtymään voittajan edessä. Ennen ottelua Bret Hart piti vielä promon, jossa hän kertoi, että tällä kertaa hän ottaa Jerry Lawlerin tosissaan eikä anna tälle minkäänlaista mahdollisuutta.
Tämä Lawlerin ja Hartin ottelu on illan matseista ainut, jolle muut arvostelijat ovat tuntuneet antavan parempia arvosanoja kuin minä olen antanut. En tiedä, mikä minulla on tätä Lawlerin ja Hartin feudia vastaan, mutta minusta tämä ei ole ollut missään vaiheessa erityisen mielenkiintoinen. Lawler on kyllä hyvä promottaja, mutta… No, tässä ei vain mielestäni ole mitään sellaista, mikä pitäisi minut erityisen kiinnostuneena. Suurin ongelma on juuri se, että Lawler ei enää 1990-luvun puolivälissä ollut mitenkään kiinnostava painikehässä, eikä Bret Hartilla ollut kykyä tai halua kantaa häntä mihinkään erityisen viihdyttäviin otteluihin. Ennemminkin nämä matsit olivat sellaisia ”ihan hyviä” vääntöjä, joita katsoessa toivoi kuitenkin koko ajan, että näkisi jotain kiinnostavampaa ja parempaa.
* *
King of the Ring Final Match
Mabel vs. Savio Vega
Ai että kiinnostavampaa ja parempaa? No tässä sitä olisi! Mabel painimassa KOTR-turnauksen finaalissa itseään puolet pienempää ja kolme ottelua aikaisemmin illalla paininutta Savio Vegaa vastaan. Vega oli siis tähän mennessä päihittänyt IRS:n, Yokozunan ja The Roadien, mutta nyt hänen pitäisi voittaa Mabel, jos hän haluaisi ”tuhkimotarinalleen” huipennus. Mabel oli puolestaan edennyt suoraan Undertaker-voitolla finaaliin, koska Kaman ja Michaelsin ottelu oli päättynyt tasapeliin aikarajan tultua täyteen. Mitä sitten Mabelin ja Vegan ottelusta on sanottavana? Ei yhtään mitään. Tätä on kutsuttu kaikissa arvosteluissa historian huonoimmaksi KOTR-finaaliksi, ja noihin arvioihin yhdyn täysin. Mabelin ja Vegan kemiat eivät kohdanneet ollenkaan, ottelu kesti turhan kauan ja lopputuloksena oli aivan puhtaasti huono ottelu. Asiaa ei auttanut se, että yleisö vihasi koko ottelua ja ennen kaikkea sen lopetusta. Tämä ei todellakaan ollut se KOTR-finaali, jota ihmiset olivat luulleet pääsevänsä katsomaan. Eikä todellakaan sellaiset kruunajaiset, mitä ihmiset olivat odottaneet.
*
Tag Team Match
Tatanka & Sycho Sid vs. Diesel & Bam Bam Bigelow
Mukavan KOTR-meiningin jälkeen oli vielä vuorossa illan oikea Main Event. Siinä WWF-mestari Diesel pääsi yhdessä Bam Bam Bigelowin kanssa kohtaamaan Tatankan ja Sycho Sidin. Tämä koko ottelu oli pienoisessa vaarassa, koska Diesel oli loppukeväästä loukannut kyynärpäänsä oikeasti, mutta oli nyt onneksi taas painikunnossa. Onneksi. Ja Dieselin joukkuepari oli todellakin Bam Bam Bigelow: mies, joka viime näkemällä paini WrestleManian Main Eventissä ja kuului vielä Million Dollar Corporationiin. Bigelow oli tehnyt face-turnin melkein heti WrestleManian jälkeen eroamalla DiBiasen Corporationista ja kääntymällä entisiä kavereitaan vastaan. Dirt sheetien mukaan Bigelow oli ylipäänsä suostunut jobbaamaan Lawrence Taylorille WM:ssä sillä ehdolla, että hän saisi sen jälkeen pushia WWF:ssä ME-facena. Niin oli Bigelowille luvattu, ja nyt Bigelow sitten paini ME:ssä yhdessä Dieselin kanssa Million Dollar Corporationin Tatankaa ja Sidiä vastaan. Tatanka oli tietenkin Bigelowin pitkäaikainen arkkivihollinen/ystävä ja Sid oli puolestaan edelleen Dieselin WWF-mestaruuden perässä. Sid oli puolestaan tässä kohtaa alkanut saada liikanimen Sycho Sid, vaikka hän ei itse sitä hyväksynytkään. Mitä sitten tulee Bigelowin ME-face-uraan, tämä jäi hänen ainoaksi ME-ottelukseen WWF:ssä. Jälleen dirt sheetit osaavat kertoa, että yksi syy oli siihen se, että Kevin Nashin, Scott Hallin ja Shawn Michaelsin näihin aikoihin muodostama Kliq-kaveriporukka oli alkanut ottaa huomattavaa takahuonevaltaa WWF:ssä, ja he eivät halunneet varsin overiksi nopeasti nousseen Bigelowin varastavan heiltä huomiota. Kuinka mukavaa. Bigelowin WWF-urasta lisää kuitenkin vielä tulevissa arvioissa.
Olen hämmästynyt. Tätä ottelua on suurimmassa osassa muiden arvioita pidetty täytenä paskana, mikä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Minusta tämä oli nimittäin aivan viihdyttävä ottelu ja itse asiassa aika toimivaa entertainment brawlia. Sycho Sid oli toki taas oma tylsä itsensä, ja Tatanka oli kieltämättä tällä heel-runillaan taantunut paljon aikaisemmasta menosta. Diesel oli puolestaan Diesel (ja ilmeisesti paini vielä vähän tavallista kehnommin saadakseen myös Bigelowin näyttämään huonolta). Silti kenenkään näiden meininki ei tällaisessa joukkueottelussa ärsyttänyt liikaa – ei varsinkaan kun Bam Bam Bigelow teki aivan helvetisti töitä tässä ottelussa. Bigelow oli aivan kiistattomasti ottelun tähti, piti sitä kasassa, hoiti kaikki viihdyttävimmät hetket ja sai kokonaisuudessaan aikaan pirun toimivan meiningin tähän otteluun. On aivan jumalattoman sääli, että Bigelow ei tällöin 1990-luvun puolivälissä päässyt WWF:n ME-tähdeksi: potentiaalia olisi ollut vaikka mihin. No, Bigelowin ansiosta tämä oli siis ihan hyvä ottelu, ja samalla myös koko ppv:stä jäi vähän parempi maku suuhun.
* * ½
Niin, olihan tämä Surkea. Olihan tässä lähinnä vain kamalaa buukkausta. En minä sitä kiistä. Silti tämän paskuutta on mielestäni liioiteltu. Ei tämä nyt niin ratkaisevasti poikkea monista muista WWF:n kamalista ppv:eistä. Puhumattakaan siitä kurapaskasta, mitä esimerkiksi WCW on tarjoillut projektini aikana aivan riittävästi. Tässä kontekstissa King of the Ring ei näyttäydy mitenkään erityisen kammottavana jäteläjänä, mutta en minä ikinä suosittelisi tämän katsomista yhtään kellekään. Ehkä parempi vain, että annetaan tämän jäädä osaksi painihistoriaa ja mennään eteenpäin.
Wikipedia: WWF King of the Ring 1995
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 13.1.2019
No Comment