Arvio: WWF King of the Ring 1996

Sijainti: Milwaukee, Wisconsin (MECCA Arena)

Päivämäärä: 23.6.1996

Yleisömäärä: 8 762

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

King of the Ring eli KOTR on tapahtuma, joka melkein automaattisesti kuuluu suosikkeihini, koska jostain syystä tykkään tämän turnauksen luonteesta ja otteluista aina hyvin paljon. Vuoden 1996 KOTR:n tasoa paransi myös erittäin paljon se, että heti tapahtuman alussa Jim Rossin ja Vince McMahonin seuraksi selostamoon ei liittynytkään Jerry Lawler – vaan Owen Hart! Owen loisti koko tapahtuman ajan color commentatorina, ja miehen kommentointia kuuntelisi mielellään useamminkin vielä. Owen selostustiimissä nosti oikeasti kokonaisfiilistä tapahtumasta heti muutaman pykälän.

King of the Ring Semi-Final Match

Steve Austin vs. Marc Mero

Samoin tapahtuman kokonaiskuvaa kohensi oikein mainio opener. Kyseessä oli siis KOTR-turnauksen välierä, eli tämän vuoden PPV:ssä ei nähtäisi kuin kolme turnauksen ottelua. Se ei kuitenkaan haitannut, kun heti ensimmäinen turnauksen otteluista oli tämäntasoinen ottelu. Hunter Hearst Helmsley ja Mero ottelivat siis edellisessä PPV:ssä oikein viihdyttävässä openerissa, mutta siinä varsinkin Hunterin otteet tuntuivat välillä olevan vähän jotenkin vaisuja. Tässä pitkähkössä ottelussa sen sijaan ei nähty mitään vaisuja otteita, ja ottelu jatkui hurjana siitäkin huolimatta, että Austin loukkaantui lievästi ottelun aikana. Mero esitteli tuohon aikaan harvinaisia ja harvinaisen tyylikkäitä high flying -liikkeitä (en muista, joko tässä oltaisiin nähty Meron tyylikäs Shooting Star Press), ja Austin puolestaan hoiti painiosuuden kokemuksella ja taidolla. Ei mikään ikimuistoinen ottelu, mutta juuri osuva avaamaan tapahtuma.

Arvosana: * * * ½

King of the Ring Semi-Final Match

Vader vs. Jake Roberts

Heti perään nähtiin sitten turnauksen toinen välieräottelu. Taso laski aika paljon jo pelkästään sen takia, että ottelu oli hyvin lyhyt. Toiseksi tästä ei yritetty buukata tasaväkistä kamppailua, kuten edellisestä ottelusta. Tästä huolimatta ottelulla oli selvä tarinansa, ja tämän tarinankerronnan ottelu hoiti tyylikkäästi. Tarina lyhykäisyydessään oli se, että legendaarinen Jake ”The Snake” vielä vanhemmilla päivillään tahtoi saavuttaa KOTR-voiton ja oli jo ennen tätä onnistunut päihittämään kaksi vastustajaa. Nyt vastaan kuitenkin asettui Cornetten manageroima ja tähän mennessä pysäyttämätön monsteri Vader, joka myöskin hamusi KOTR-voiton tuomaa kunniaa. Ei siis pitänyt olla kysymystäkään siitä, päihittäisikö Vaderin kokoinen monsteri legendaarisen mutta aikamoisen iäkkään ja parhaat päivänsä nähneen Robertsin. Joka tapauksessa ottelussa nähtiin odotuksista poikennut lopetus, ja tämä oli roolissaan ihan viihdyttävä. Ei erikoista painia, mutta hoiti hommansa hyvin.

Arvosana: * ½

WWF Tag Team Championship

The Godwinns vs. The Smoking Gunns (c)

Petollinen Sunny oli siis pettänyt In Your House 8: Beware of Dogia ennen käydyssä Free For All -ottelussa Godwinnsit auttaen Smoking Gunnsin mestaruusvoittoon. Tämän jälkeen Smoking Gunns alkoi kääntyä heeliksi muuttaen asenteensa Sunnyn saapumisen myötä, ja Godwinnsit janosivat samaan aikaan kostoa. Toisaalta Phineas Godwinn oli edelleenkin aivan lätkässä Sunnyyn, ja tämä haittasi aika pahasti Godwinnsien kostoretkeä. Joka tapauksessa tässä PPV:ssä sitten nähtiin aikamoisen yhdentekevä joukkuemestaruusottelu. Vuosi 1996 oli hyvin pitkään joukkuemestaruuksien osalta synkkää aikaa WWF:lle: niin feudit, joukkueet kuin ottelutkin olivat kehnoja, eikä missään oikein näyttänyt olevan parannusta tilanteeseen. Bartin ja Billyn savuavat aseet olivat melkeinpä tähän aikaan parasta antia. Joka tapauksessa tässä ottelussa ei ollut mitään muistettavaa, mutta ei mitään erikoisen huonoakaan. Vaisuhko joukkuemestaruusottelu kaikin puolin.

Arvosana: * *

Singles Match

Jerry Lawler vs. The Ultimate Warrior

Tässä syy siihen, ettei Jerry Lawler tässä tapahtumassa ollut selostuspöydän takana. Jostain tuntemattomasta syystä ”King” oli ollut hyvin katkera Ultimate Warriorille siitä lähtien, kun tämä oli comebackinsa tehnyt. Se sitten jonkin aikaa ennen King of the Ringiä kulminoitui siihen, että Lawler alkoi hyökkäillä Warriorin kimppuun mitä alhaisemmilla keinoilla. Lopulta sitten Lawler jostain syystä suostui tähän otteluun, ja näin oli Warriorin takaisinmaksun aika. Ennen ottelua Lawler promoili kehässä periaatteessa ihan hyvin mutta vähän turhan pitkästi. Sen jälkeen Warrior sitten saapui, Lawler pakoili hetken ja… no, lopun voitte arvata itse. Surkeaahan siis koko ”ottelu” oli kaikin puolin, mutta yksi tähti annettava silti Lawlerille, joka hoiti roolinsa siedettävästi – ja toisaalta koko Warriorin homman surkuhupaisuudelle.

Arvosana: *

Singles Match

Mankind vs. The Undertaker

WWF:llä oli vuonna 1996 (oman näkemykseni mukaan) vain yksi suuri ongelma WCW:tä vastaan: siinä missä WCW ei yltänyt missään vaiheessa vuotta lähellekään WWF:n tasoa PPV:iden main event -otteluiden painillisessa annissa, jyräsi WCW loppuvuoden aikana WWF:n täysin kiinnostavilla kuvioilla liittyen tietenkin mystiseen nWo:hon. Samaan aikaan WWF:llä ei ollut oikein mitään ruutuunnaulitsevia juonikuvioita, joiden jatkoa katsojat odottivat innolla. Lähimmäksi sitä päästiin Mankind–Undertaker-feudilla, joka tarjosi oikeasti mielenkiintoisia (vaikkakin yliampuvia) kuvioita ja minusta oikein hyvää entertainment-brawlia. Ja onhan tämä Mankind–Taker-kaksikko yksi WWF:n legendaarisimmista feudipareista. Useimmat eivät vain ymmärrä, että huolimatta siitä hupsusta Hell in a Cell -ottelumuodon idean tuhoamisesta he pystyivät oikeasti hyviin otteisiin kehässä. Kaikki eivät tietenkään allekirjoita väitettäni hyvistä Undertakerin ja Mankindin otteluista, mutta itse en vuoden 1996 PPV:itä katsoessani törmännyt yhteenkään kaksikon otteluun, jota katsoessa en olisi viihtynyt. Tämäkin ottelu oli PPV:n ehdottomasti parhaimpia otteluita, tarjosi muutaman aika yllättävän tyylikkään hetken ja muuten rauhallista mutta viihdyttävää painia. Jättipä odotus vielä odottamaan jatkoakin – ja sitä kyllä riitti (ehkä toisaalta vähän liikaakin).

Arvosana: * * * ½

WWF Intercontinental Championship

Ahmed Johnson vs. Goldust (c)

Tämän ajan Goldust oli aivan parasta. Painillisesti Mr. Rhodes ei ehkä koskaan ole yltänyt mihinkään huipputekoihin, mutta ei hän missään tapauksessa hunono painija ole, vaan kelpasi varsinkin tähän aikaan taidoiltaan täysin pätevästi Intercontinental-kuvioihin. Varsinkin kun herralla oli näin hieno gimmick. Tämänkin feudin tarina lähti liikkeelle siitä, kun Ahmed Johnson loukkaantui Camp Cornetten hyökkäyksen seurauksena, ja Goldust saapui paikalle antamaan Johnsonille… tekohengitystä. Itse ottelu oli onnistunut kaikin puolin. Johnson oli myös oikein hyvä ja viihdyttäväkin brawler, ja harmittaa, että miehestä ei WWF:ssä koskaan mitään kovin suurta sitten tullut. Samalla Goldust hoiti myös hommansa ottelussa kunnialla läpi, ja tuloksena oli ihan kiva välipalaottelu IC-mestaruudesta. Ei sen kummempaa, mutta ei sen nyt tarvinnutkaan olla.

Arvosana: * * ½

Ennen KOTR-finaalia nähtiin myös yksi erittäin mielenkiintoinen hetki, kun Brian Pillman teki ensimmäisen esiintymisensä WWF:n PPV:ssä! Pillman, joka oli aikaisemmin joutunut onnetomuuteen ja käveli sen takia kävelykepeillä, saapui puhumaan asenteestaan, jollaista ei WWF:n historiassa aikaisemmin ollut nähty. Pillman, joka vielä vuoden alussa pyöri WCW:ssä Loose Cannon -gimmickillään, oli ehtinyt käydä ECW:ssäkin ja – vastoin Bischoffin kanssa tehtyä sanatonta sopimusta – ei palannutkaan WCW:hen vaan loikkasi suoraan WWF:ään, jossa jatkoi entistä hurjempana tätä Loose Cannon -sekoiluaan. Pillman oli aivan loistava, ja näistä miehen vähäisistä WWF-esiintymisistä täytyy nauttia aivan täysin siemauksin. Lisäksi saimme nähdä myös yhden mielenkiintoisen hetken, kun Pillman oli lopettanut promoilunsa ja oli poistumassa paikalta ja törmäsi sisääntulorampilla seuraavaa ottelua varten paikalle saapuneeseen muuan Steve Austiniin. The Hollywood Blonds re-union? Not today.

King of the Ring Final Match

Steve Austin vs. Jake Roberts

Ennen ottelua arvailtiin vielä, pääseekö Jake Roberts ollenkaan kehään, koska miehen välieräottelu Vaderin kanssa oli päättynyt siihen, että Vader diskattiin epäurheilijamaisen käytöksen seurauksesta. Tätä seurasi tietenkin raju beatdown Jakelle, mutta kuin ihmeen kaupalla tämä teräspappa vielä saapui kehään ottelemaan Austinia vastaan. Jälleenkään ottelu ei tästä syystä (oikeasti syynä oli Austinin kokema loukkaantuminen siinä Meroa vastaan käydyssä ottelussa) kovin pitkää syntynyt, ja Jake oli pahasti turpaanottavana osapuolena. Joka tapauksessa tämä ottelu hoiti roolinsa täydellisesti ja sai näyttämään Austinin entistä ilkeämmältä paskiaiselta. Eli vaikkei se painillisesti kovin paljon tarjonnutkaan, se ei missään tapauksessa ollut huono, vaan ihan onnistunut finaali.

Arvosana: * *

Seuraava sitten spoilaa turnauksen voittajan, mutta en voi jättää tätä mainitsematta arvostelussani, koska se yksi tapahtuman hienoimmista hetkistä oli.

Ihan onnistuneen finaalin jälkeen nähtiin täydellisesti onnistunut Austinin promo. Kaikkihan sen tietävät, mutta silti on lainattava Austinia tässä kohtaan.

”You sit there and you thump your Bible, and you say your prayers, and it didn’t get you anywhere! Talk about your Psalms, talk about John 3:16… Austin 3:16 says I just whooped your ass!”

Ja loppuhan onkin sitten sitä kuuluista historiaa. Jos joskus KOTR-turnaus on tehnyt sen voittajan uralle ihmeitä, niin Austinin tapauksessa. Kuka enää edes tahtoo muistella surkeaa King Mabel -tapausta?

WWF Championship
Special Referee: Mr. Perfect

The British Bulldog vs. Shawn Michaels (c)

Ja sitten illan main event, joka jälleen kerran pyyhki painillisella ja kaikella muullakin tasollaan WCW:n surkeita pääotteluja sata–nolla. Tässä ottelussa oli lisäksi tarina kohdillaan: Bulldogin ja Michaelsin feudiin (johon sisältyi siis se, että Bulldog epäili Michaelsin yrittävän vokotella Bulldogin Diana-vaimoa) oli sekaantunut nyt Mr. Perfect. Perfectillä ja Michaelsilla oli erinäisiä erimielisyyksiä tietyistä asioista, ja joidenkin vaiheiden jälkeen Mr. Perfect määrättiin tuomaroimaan Michaelsin ja Bulldogin mestaruusottelua. Michaels tämän jälkeen epäili, ettei Perfect pystyisi tuomaroimaan ottelua rehellisesti, vaan että Camp Cornette olisi maksanut tämän puolelleen. Perfect otti tämän loukkauksena ja lupasi vielä juuri ennen ottelua haastattelussa tuomaroivansa ottelun täydellisesti. Ilmeisesti WWF:n presidentti Gorilla Monsoon ei tähän kuitenkaan luottanut, koska hän määräsi ennen ottelua Perfectin kehän ulkopuoliseksi tuomariksi. Joka tapauksessa itse ottelukin pääsi lopulta vauhtiin, ja se oli erittäin hyvää painia. Edellisen In Your Housen Michaels–Bulldog mielenkiintoisine lopetuksineen oli varsin onnistunut ottelu, mutta tämä oli vielä astetta parempi (ehkä se yksi pykälä ylöspäin oli juuri Perfectin lisääminen kuvioon) ja tämä oli nyt tämän otteluparin se neljän tähden matsi. PPV:n paras ottelu, jota katsoessa todella viihtyi. Hienoa painia painimaailman arvokkaimmasta vyöstä. Sääliksi kävi WCW:tä Giant vs. Luger -otteluineen. Kaikin puolin onnistunut ottelu.

Arvosana: * * * *

Ottelun jälkeen saimme nähdä vielä, kuinka Camp Cornette ei ollut saanut tarpeekseen, vaan Bulldogin lisäksi myös Vader ja selostustöitä hoidellut Owen Hart saapuivat antamaan selkäsaunan päämestari Michaelsille. Michaels ei kuitenkaan taistelussaan jäänyt yksin, vaan häntä saapuivat auttamaan Ahmed Johnson ja… THE ULTIMATE WARRIOR! Yleisö tietenkin villiintyi täysin Warriorin saapumisesta ja presidentti Monsoonin seuraavaan PPV:hen lupaamasta Michaels, Johnson & Warrior vs. Camp Cornette -ottelusta. Useat näistä faneista myöhemmin sitten repivät pelihousunsa tajuttuaan, ettei Warrior ottelekaan tuossa tapahtumassa. Pian tämän PPV:n jälkeen Warrior alkoi jälleen kikkailemaan omiaan luistaen sovituista esiintymisistä perhesyihin vedoten, ja tätähän ei Vince katsellut, vaan tarjosi herralle saapikasta. Niinpä tämä jäi Warriorin viimeiseksi WWF:n PPV-esiintymiseksi… toistaiseksi. 😉

Mitäs tästä PPV:stä nyt sitten kokonaisuudessaan sanoisi? Se tarjosi hienon päämestaruusottelun, oivallisen openerin ja kovan brawlin kahden tässäkin vaiheessa jo aika paljon kokeneen painijan välillä. Sen lisäksi se tarjosi erittäin hyvää selostusta läpi PPV:n ja tietenkin yhden vuoden 1996 historiallisimmista hetkistä: illan, jolloin Steve Austinin tähti viimeistään syttyi. Tämän lisäksi Brian Pillman teki mainitsemisen arvoisen esiintymisen, ja myös koko KOTR-turnaus oli mielenkiintoinen, vaikka se painillisesti onnistui vain yhdessä ottelussa. IC-mestaruusottelukin oli kaikin puolin ihan hyvä, ja tieto Warriorin viimeisestä PPV-esiintymisestä nostaa hymyn huulille. Tapahtuman ainut puhtaasti turha hetki oli siis Smoking Gunnsin ja Godwinssien välinen joukkuemestaruusottelu. KOTR 1996 on hieno esimerkki siitä, että tähtiarvosanat eivät kerro kaikkea: niiden valossa tämä tapahtuma ei todellakaan ollut mitenkään kummoinen, mutta silti PPV jätti oikein hyvän maun suuhun, oli ehdottomasti Ok ja kuului tähän mennessä vuotta ihan kirkkaimpaan kärkeen.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 2.8.2009.