AEW:n torjuntavoitto koronasta sodassa NXT:tä vastaan – Arviossa Fyter Fest 2020
AEW:n painitarjonta ihmeiden vuonna 2020 jatkui heinäkuussa puolivirallisella AEW-areenalla eli Floridan Daily’s Placessa Fyter Festin muodossa. Tapahtuma koki koronatilanteen takia suuria muutoksia. Fyter Fest oli alunperin tarkoitus järjestää Englannissa yleisön edessä, mutta nyt se toteutettiin kahtena yleisöttömän Dynamiten erikoislähetyksenä, täysin etukäteen nauhoitettuna. Jaksot nähtiin Yhdysvalloissa TNT-kanavalla ja muualla maailmassa Fite.tv-palvelussa 1.7. ja 8.7.2020. Tapahtuman pääotteluksi oli suunniteltu Jon Moxleyn päämestaruuspuolustus Tazin upeasti manageroimaa Brian Cagea vastaan. Tämä kuitenkin jouduttiin lykkäämään lähitulevaisuuteen, sillä Moxleyn vaimolla Renee Youngilla todettiin koronatartunta. Tämä johti viime hetken muutoksiin tapahtumakortissa sekä paikoitellen tason laskuun.
Ensimmäinen ilta
The Jurassic Express (Jungle Boy ja Luchasaurus) vastaan MJF ja Wardlow
Tapahtuman ensimmäisessa ottelussa nähtiin nousevien tähtien MJF:n ja Jungle Boyn feudin jatko, kun heti Double or Nothingin jälkeen AEW oli kiusoitellut Luchasauruksen ja Warlow’n kohtaamisella. Tämä ottelu nähtiin Dynamitessa kaksi viikkoa ennen Fyter Festiä, ja se kyllä räjäytti pankin isojen miesten vetäessä toinen toistaan hurjempia liikkeitä, joita ei heidän kokoluokaltaan odottaisi. Tuon ottelun vei nimiinsä Wardlow, ja yhden asian johtaessa toiseen Fyter Festiin saatiin bookattua tämä joukkueottelu.
Isot miehet onnistuivat nytkin yllättämään kekseliäisyydellä. On AEW:lle onnenpotku, että heillä on nämä kaksi kyvykästä mörssäriä palkkalistoillaan, sillä heidän roolinsa AEW:n midcardissa on yhtä tärkeä kuin esim. Brian Cagen ja Brodie Leen roolit. Tähän kun lisättiin feudin alkuperäiset osapuolet eli Jungle Boy ja MJF, Fyter Festin avausottelu oli paras mahdollinen. Se oli hienoa katsottavaa koko mitassaan, laadukasta painiviihdettä alusta loppuun.
Se, että Jurassic Express onnistui vielä selättämään Wardlow’n (noin neljän lopetusliikkeen jälkeen), on juuri toivomani tekosyy jolla feudi saadaan jatkumaan. Pahikset tulevat selviämään tästä feudista vahvoina ja lopulta voittajina, mutta näin hyvin toimivaa kemiaa ei vaan haluaisi lopettaa. Always one more match!
Voittajat: The Jurassic Express (11:02)
Arvosana: 8/10
Women’s World -mestaruusottelu
Penelope Ford vastaan Hikaru Shida
Penelope Ford oli otteluun tultaessa kysymysmerkki. Hän oli aiemmin AEW-urallaan erinomainen esim. feudissa Joey Janelaa vastaan sekä yleisesti Kip Sabianin managerina. Hän on myös täyttänyt osuutensa lukuisissa tag- ja fourway-otteluissa, mutta en ole koskaan nähnyt häneltä oikeasti hyvää singles-ottelua. Niinpä olin hieman huolissani siitä, että hänet oli laitettu Hikaru Shidan ensimmäiseksi välivastustajaksi ja vieläpä ikävän olemattomalla rakentelulla. Toisaalta olin myös aiemmin pitänyt Shidaa Nyla Rosen välivastustajana, eikä tuolloinenkaan rakentelu ollut mistään kotoisin.
Ja mitenkäs nyt kävi? No hyvin kävi, nimittäin Ford pisti tässä ottelussa kaiken likoon. En voi väittää, että hän olisi saanut minut uskomaan voittoon, mutta ottelu oli viihdyttävä ja toiminnantäytteinen. Yritystä ja kykyä löytyi kun siihen sai mahdollisuuden. Lopputuloksena oli Fyter Festin paras mestaruusottelu. Shida oli oma itsensä, AEW:n valokeilassa laimeaksi jäänyt hahmo, mutta erinomainen painija.
Voittaja: Hikaru Shida (11:18)
Arvosana: 6/10
TNT-mestaruusottelu
Jake Hager vastaan Cody
TNT-mestaruuden alkutaival on ollut mielenkiintoinen. Mestaruusturnaus oli pahimman korona-ajan takuuvarminta laatuohjelmaa (poislukien Lance Archerin alkuottelut, sillä niissä ei ollut mitään jännitystä). Codyn voitettua turnauksen saimme nauttia erinomaisista, urheiluhenkeä kuvastaneista mestaruusotteluista viikottaisia haastajia vastaan. Samalla TNT-mestaruus tuntui yhtäkkiä hetkellisesti AEW:n arvokkaimmalta mestaruudelta.
Ehdin jo miettiä, voivatko näin runsaslukuiset puolustukset johtaa mestaruuden nopeaankin vaihtumiseen, sillä Codyn puolustustahdin rankkuutta korostettiin ihan selostajien toimesta. Näitä seurasi kuitenkin Jake Hagerin haastajuus ja perinteinen ”these guys don’t like each other”. Feudi ei ehtinyt olla kummoinen, ja osa Codyn taustajoukoista loisti poissaolollaan. Hagerilla oli mukanaan vaimo Catalina, mutta tämäkään ei ollut varsinainen heel-työskentelyn mestari. Pakko se on myöntää, Jake Hager on kuin suuren yleisön näkemys Marvel-Hulkista: toimii osana isompaa possea lihaskimpun roolissa, mutta sooloseikkailut eivät kiinnosta. Ei tämäkään ottelu lopulta kiinnostanut, vaikka siinä esitettiin hyvää painia.
Toivottavasti Codyn TNT-seikkailut palaavat jatkossa urheilullisuuden puolelle ja TNT-mestaruus erottuu edukseen päämestaruudesta.
Voittaja: Cody (14:15)
Arvosana: 5/10
Private Party (Isiah Kassidy ja Marq Quen) vastaan Proud and Powerful (Santana ja Ortiz)
Koska Fyter Festin kakkosillasta katosi pääottelu, jotain piti saada tilalle erikoislähetyksen ohjelma-aikaa täyttämään. Niinpä AEW kyhäsi kasaan joukkuemestaruuden ykköshaastajuusottelun, joka oli samalla Fyter Festin ensimmäinen täyteottelu.
Viisasta henkilöä mukaillen: ”Tämä oli ottelu”, ja juuri muuta tämä ei ollutkaan. Mukana oli kaksi hienoa joukkuetta sekä joukkuepainin oikea legenda, nahkansa useasti luonut Matt Hardy, mutta he eivät saaneet mitään erityistä aikaiseksi.
Voittajat: Private Party (10:50)
Arvosana: 4/10
World Tag Team -mestaruusottelu
Best Friends (Chuck Taylor ja Trent) vastaan Adam Page ja Kenny Omega
Tässäpä matsi jota oltiin odotettu, ansaittuna pääotteluna!
AEW:n joukkuesarja: divisioona jota on kehuttu syystäkin maailman parhaimmistoon kuuluvaksi. Aitoja, orgaanisia joukkueita yksi toisensa perään. Niin monta, etteivät kaikki uskottavat joukkueet edes mahdu rankingiin.
Uskottavat haastajat: Best Friends, managerinaan AEW:n hauskin hahmo, oli raivannut tiensä kahden ja puolen indyhupailijan statuksesta hienojen ottelujen ja uskottavan voittoputken kautta siihen asemaan, että olivat jopa puolustaneet ykköshaastajuuttaan. Ja nyt he vihdoinkin pääsivät taistelemaan maailman parhaan joukkueen asemasta.
Parhaat mahdolliset mestarit: ansaitut joukkuepainin kuninkaat, kaksi äärimmäistä huipputason yksilöpainijaa. Kaksi aitoa hahmoa, jotka ovat puolessa vuodessa näyttäneet hitsautuneensa korona-ajasta huolimatta yhteen uskottavaksi joukkueeksi. Kaksi uuden vuosikymmenen parasta syytä katsoa AEW:tä.
Kyllä, voitte uskoa että hype oli minulla kova tähän tullessa.
Voitte myös uskoa, että pettymys oli kova kun tämäkään ottelu ei koskaan lähtenyt lentoon, vaan jäi pannukakuksi. Se ei vaan toiminut. Miksi minun mielessäni kävi näin? Joskus kyse on yleisöttömyydestä, koska paini on aina parempaa yleisön edessä. Mutta se ei ole estänyt AEW:n painijoita ottelemasta lukuisia korona-ajan mestariteoksia. Oliko tämä vain sitä, että painijoiden kemiat eivät toimineet minulle? Miksi tunsin kesken ottelun, että mestareilla on vastassa vain ne indy-hassuttelijat, vaikka itse olen kokenut ja myötäelänyt, kun heistä on muodostunut uskottavat haastajat maailman arvokkaimmalle joukkuemestaruudelle?
Esitän vertauskuvan wanhasta maailmasta: Edge ja Batista painivat keskenään lukuisia hienoja otteluita. Samoin Batista ja Undertaker painivat keskenään monta todella hienoa ottelua. Jokainen hikinen smarkki ”tietää”, että Undertaker ja Edge ovat parempia painijoita kuin Batista. Mutta silti minun silmissäni Edgen ja Undertakerin keskinäiset ottelut eivät koskaan toimineet samalla tasolla, vaikka niissäkin oli menoa ja meininkiä. Oli kyse sitten WrestleManian pääottelusta, TLC- tai HIAC-ottelusta, jokin jäi aina puuttumaan. Totisesti, ottelijoiden kemiat ovat henkimaailman asioita.
Tämä ottelu tuntui päättyvän yllättävän helposti Hangmanin ja Omegan voittoon. Ehkä vertaan tätä liikaa mielessäni Revolutionin äärimmäisen upeaan mestaruusotteluun, mutta toisaalta nyt oli kyse Fyter Festin ensimmäisen illan pääottelusta, valot olivat kirkkaimmillaan ja painijoilla oli jälleen kerran näytön paikka. Laimeasti päättyi Fyter Festin ensimmäinen ilta.
Voittajat: Kenny Omega ja Adam Page (15:20)
Arvosana: 5/10
Toinen ilta
World Tag Team -mestaruusottelu
Private Party (Isiah Kassidy ja Marq Quen) vastaan Adam Page ja Kenny Omega
Fyter Festin kakkosilta jatkoi siitä mihin ensimmäinen ilta päättyi: joukkuemestaruuksia puolustettiin, tällä kertaa Moxleyn poissaolon takia. Lasken tämän koko tapahtuman toiseksi täyteotteluksi, eikä tämä toiminut edes sen ensimmäisen mestaruusottelun vertaa. Saimme nähdä teknisesti ottaen hyvää, nopeaa ja lennokasta painia. Sen sijaan mitään ihmeellistä tarinaa, jännitettä tai muuta tunteisiin oikeasti vetoavaa ei nähty. Tämä oli perusottelu.
Luodaan siis katse tulevaisuuteen. AEW:llä on tällä hetkellä laskujeni mukaan 17 joukkuetta sekä vielä useampi mikäli tauolla olevat ja stablekombinaatiot lasketaan. Best Friends oli mestareiden uskottavin haastaja sitten Revolutionin. Mikä tiimi on seurava uskottava haastaja? Haluaisin sanoa Graysonin ja Unon olevan pian vuorossa, mielellään jännittävän feudin myötä. Mutta he ovat olleet AEW:n rajallisen ohjelma-ajan myötä poissa valokeilasta, nytkin he olivat Fyter Festissä samaan aikaan vahvasti läsnä että täysin sivuroolissa. Jos he ovat otelleet ja voittaneet, se on tapahtunut Darkissa jobbereita vastaan.
Repäisen siis viime metreillä ässän hihasta. Peter Avalon ja Brandon Cutler, AEW:n jobberikuninkaat jotka hävisivät viimeksi juuri Graysonille ja Unolle. Heidän voitto-tappiotilastonsa on nyt 0-5. Tämä on juuri oikea lähtökohta tarinalle, joka kääntyy vielä uskottavaksi mestaruushaastoksi. Tosin siihen siihen menee noin puoli vuotta. Ennustan että Revolution 2021:ssä he, kaksi yksilöä yhdeksi hitautuneina, voittavat nykyiset mestarit. Sitä odotellessa Hangman ehtii kadota toisen korona-aallon myötä tekemään cowboy-asioita, ja Omega ottelee tyhjässä Tokyo Domessa kahdeksan tähden ottelun vastustajanaan luuta Mark Henryn kuistilta.
Voittajat: Kenny Omega ja Adam Page (10:34)
Arvosana: 4/10
Lance Archer vastaan Joey Janela
Täyteottelusta kun juuri päästiin yli, tässä oli kolmas sellainen. Oli alusta alkaen päivänselvää, että Janela ei voi tätä voittaa, joten miksi tämä vie paikan Fyter Festin ohjelmanumerosta ja miksi tämä kestää yli 11 minuuttia? Kuten jokaisessa ottelussa jossa ei ole mukana The Great Khali, myös tässä nähiin kuitenkin jonkinlaista painia ja siten tätä pitäisi arvostaa urheiluhenkisen painifanin näkökulmasta, mutta omasta mielestäni tätä ei ollut mitään syytä katsoa. Ylipitkiä squasheja ehdin nähdä Youtube-ohjelma Darkin puolella aivan tarpeeksi ennen kuin tajusin lopettaa sen katsomisen. ja itse asiassa näiden otteluiden nimittäminen squasheiksi on loukkaus oikeita squasheja kohtaan, sillä nämä Darkin ottelut esitetään kilpahenkisinä, mikä on huonointa mahdollista bookkausta koska voittaja on aina etukäteen tiedossa. En ymmärrä nyky-Darkia ollenkaan.
Voittaja: Lance Archer (10:35)
Arvosana: 3/10
The Butcher and The Blade sekä Lucha Brothers (Pentagón Jr. ja Rey Fenix) vastaan The Young Bucks (Matt Jackson ja Nick Jackson) sekä #FTR (Cash Wheeler ja Dax Harwood)
Seuraava matsi oli rakennettu neljän kovan joukkueen ympärille ihan vaan viihdetarkoituksessa, osana Young Bucksin ja FTR:n feudia. Tämä feudi itsessään ei ole tuntunut ollenkaan luonnolliselta tai loogiselta. FTR on AEW:hen ilmestyttyään ilmoittanut useasti olevansa maailman paras joukkue, huomattavasti parempi kuin Young Bucks. Samanaikaisesti Jacksonit on kohteliaasti ilmoittaneet olevansa se oikea maailman paras joukkue, sekä ettei heillä ole mitään mielenkiintoa otella FTR:ää vastaan. Feudin aikana FTR on ehtinyt voittaa The Butcher and the Bladen, jotka olivat väliaikaisesti siirtyneet valkoisten asujen käyttöön ilman mitään tyylitajua tai visuaalista kontekstia. Lucha Brothersit myös tekivät paluun AEW:hen joukkueena ihan vaan osallistuakseen näiden muiden joukkueiden tappeluihin. Nyt FTR ja Young Bucks yhdistäisivät voimansa puhtaasti kukkoilumielessä, torjuakseen joukkuesarjan yleistä vihamielisyyttä sekä osoittaakseen pystyvänsä toimimaan yhdessä.
Kehnonlaisesta tarinasta huolimatta oli odotettavissa, että tämä ottelu painaisi kaasun pohjaan ja toimisi samalla tyypillisenä AEW-spotfestinä, jossa on tyypillisesti mukana joukkue nimeltä Young Bucks. Eipä tarvinnut pettyä ja sai jopa hieman yllättyä positiivisesti. Ottelu oli nimittäin täyttä toimintaa alusta alkaen, mutta spotit olivat ilahduttavan harvassa. Ja sitten kun sellainen nähtiin (kuvittele mielesssäsi Canadian Destroyer ulos kehästä), se toimi täysillä. En tiedä onko AEW:n yleinen spottailuvaihde viisastumassa, mutta ainakin tämä ottelu päättyi täysin oikein kahden hylkiötiimin tarvitsemaan voittoon. Bucksit ja FTR saavat jatkossakin kinastella aina All Outiin siitä kumpi on parempi, sillä kummatkaan heistä eivät kuitenkaan ole Hangman ja Omega.
Voittajat: The Butcher and The Blade sekä Lucha Brothers (16:30)
Arvosana: 7/10
Kenzie Page ja KiLynn King vastaan Nyla Rose
Fyter Festin neljäs täyteottelu oli rehellinen squash ja mahdollisesti promootion ensimmäinen, jossa yksi hirviö näyttää voittavansa kerralla vaikka kaksi jobberia. Mainittakoon, että niin kauan kun AEW oli otteluita Fyter Festiin mainostanut, oli mukana ollut ohjelmanumero otsikolla ”Nyla Rose in action”. Ja kuten tiedetään, ”in action” on lähes aina kaunisteltu termi squashille. Tämä oli siis mahdollisesti AEW:n historian hypetetyin squash.
Ja itse otteluna tämä ei tosiaan kiinnostanut ollenkaan, mutta nyt se sentään tajuttiin pitää lyhyenä. Kiinnostavampi juonenpätkä tapahtui heti ottelun jälkeen, sillä Rose ilmoitti palkanneensa managerin. Valitettavasti segmenttiin ei oltu panostettu niin paljon, että managerin henkilöllisyys olisi vielä kerrottu. En tiedä onko nykyaikana paljoakaan arvoa venyttää tällaista asiaa.
Voittaja: Nyla Rose (2:21)
Arvosana: 3/10
Colt Cabana ja The Dark Order (Brodie Lee ja Stu Grayson) vastaan SoCal Uncensored (Scorpio Sky, Frankie Kazarian ja Christopher Daniels)
Oliko tämä iso ottelu vai täytettä? Tässä oli kylläkin Colt Cabana pakotettuna taistelemaan SCU:ta vastaan, mikä oli iso asia. Segmentti ja ottelu sinänsä olivat perushyviä, sillä itse olen rehellinen Dark Order -markki ja pidän tämän stablen tarinasta. Cabanan hahmon uskottavuutta tässä kyllä venytettiin, koska hän tuntui pahastuvan SCU:n tehdessä ottelun aikana sen mitä heidän täytyi tehdä. Ottelun voittajasta vain ei ollut epäselvyyttä koska Dark Orderin puolella otteli Brodie Lee. Segmentistä olisi tehnyt erityislähetyksen arvoisen Colt Cabanan varsinainen liittyminen Dark Orderiin.
Ajattelutapoja on siis useita, mutta kyllä tämä menee Fyter Festin viidennestä täyteottelusta siitä huolimatta, että pidin tästä. Tämä olisi kuulunut perus-Dynamiteen, mutta ainakin tarina eteni hieman eteenpäin. Ja juuri oikeaan suuntaan. Dark Order manipuloi hitaasti uhrin liittymään riveihinsä, muttei pakota ketään, eikä halua joukkoihinsa yhtään epävarmaa yksilöä. Brodie Lee on karismaattisen kulttijohtajan perikuva ja yhä kruunaamaton mestari.
Voittajat: Colt Cabana ja The Dark Order (12:13)
Arvosana: 5/10
Chris Jericho vastaan Orange Cassidy
Fyter Festin paras ottelu oli onnistuttu jättämään viimeiseksi. Orange Cassidy, paras komediahahmo miesmuistiin, kohtasi itsensä Chris Jerichon. Ottelu oli odotettu, ja sen rakentelu oli kaikessa omalaatuisuudessaan ollut mahtavaa. Molemmat painijat olivat esittäneet erinomaista hahmotyötä.
Jerichon ottelut AEW:ssä ovat aina olleet korkean profiilin tapahtumia, mutta laadultaan vaihtelevia. Joskus vika on tuntunut olevan vastustajan hahmossa, joskus feudi itsessään on tuntunut menevän väärin ja joskus on herännyt epäilys onko liki 50-vuotiaan Jerichon matsissa ollut vain liikaa yritystä kunnon tai teknisten taitojen heikennyttyä.
Nyt ei tarvinnut miettiä. Vaikka yleisöä ei ollut, tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Kahden hurjasti erilaisen hahmon kamppailu paremmuudesta tuntui todelliselta. Jossain vaiheessa siirryttiin iskemään finishereitä pöytään, kuten kyynisesti voikin olettaa, mutta ottelu todellakin parani siitä. Kyllä siitä tietää olevansa ottelun imussa, kun itsekin hikoilee ja tuskailee Cassidyn voiton puolesta viimeiset viisi minuuttia.
Ja lopulta, vaikka O.C. pääsi tuskaisan lähelle, Jericho sai iskettyä Judas Effectin perille ja tiesin tämän tunteiden vuoristoradan olevan ohi. Ylistettäköön tässä kohtaa tämän painimaailman oikeasti uskottavia lopetusliikkeitä. Judas Effect on sellainen, thank the Maker.
Jericho oli myös näistä kahdesta se, joka tarvitsi voiton. Cassidyn tarina ei kuitenkaan muutu voiton tai tappion seurauksena. Hän on yhä Orange Cassidy, niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei kilpaile mestaruuksista tai haaveile sankarillisesti pahan kultin kaatamisesta. Hän on ihmislaiskiainen. Ja yleisö rakastaa häntä jatkossakin sen takia.
Jericho sen sijaan on julma mutta humoristinen seksijumala, jonka nykyinen AEW-ura kannattaa jokaisen painifanin seurata tarkkaan. Uskon, että elämme Jerichon viimeistä kulta-aikaa. Mikään ei kestä ikuisesti, ja Jerikon ikiaikaiset muurit tulevat sortumaan jonain päivänä.
Voittaja: Chris Jericho (18:43)
Arvosana: 8/10
Loppusanat
Kuten on useasti todettu, AEW on kärsinyt korona-aikana. Taloudellinen tila on suuri kysymysmerkki, resurssit ovat rajalliset ja osa painijoista on telakalla. Näin ollen on turhaa arvostella promootiota liikaa, kun se kuitenkin pyrkii tekemään kaikkensa näyttääkseen showpainia. Fyter Festiä ei alunperin pitänyt järjestää tässä muodossa, mutta nyt AEW joutui kuitenkin kilpailemaan NXT:n kanssa, joka järjesti The Great American Bashin vastaavana kahden illan kokonaisuutena naapurikanavalla. Fyter Fest ei ollut PPV-tasoa, mutta eipä siitä tarvinnut PPV-hintaa maksaa. Se oli käytännössä kaksi kuorrutettua Dynamiten jaksoa.
Tapahtuma tuli puolitoista kuukautta Double or Nothingin jälkeen, Moxley/Cagen siirtyminen seuraavalle viikolle sai tulevan Dynamiten muuttumaan Fight for the Falleniksi, jonka jälkeen on alle kaksi kuukautta All Outiin. Kova on tämä nykyajan tahti painipromootiolla joka pyrkii asettumaan valtavirtaan. Mutta eivät kuitenkaan voi Nyla Rosen manageria paljastaa samantien, ja Darkin puolella tuhlataan ohjelma-aikaa johonkin squasheja pahempaan!
AEW joutuu järjestämään jatkuvasti kovatasoisia kortteja ja ”isoja” otteluita. Välillä siinä epäonnistutaan, ja nyt Khanin porukka selvisi puolipuhtain paperein. Kaiken kaikkiaan se oli ihan hyvä tapahtuma, mutta toivon jatkossa näitä erikoistapahtumia olevan oikeasti vähemmän. Isot ottelut eivät tunnu isoilta jos ne tulevat liukuhihnalta, tai jos ne on rakenneltu huonosti. Viihdyttävää painia on mahdollista esittää perus-Dynamiten muodossa, kun se tärkein eli tarinankerronta on hallussa. Ja tarinankerronta on juuri se syy, miksi seuraan AEW:tä.
Fyter Festin kokonaisarvosana: 6/10
No Comment