Kolumni: Kuusi pointtia WWE:n korjaamiseksi

Edellisessä kirjoituksessani vaadin, että WWE:n on laitettava tuotteensa kuntoon. Kritisoiminen ilman ratkaisuehdotuksia on helppoa. Niinpä pyrin kasaamaan tähän listauksen korjattavista asioista. Monista näistä on puhuttu pitkään ja ne ovat painifaneille ennalta tuttuja. On kuitenkin syytä vielä kerran kirjoittaa nämä pointit selkeästi auki.

1) Kliinisyys ulos, persoonallisuus sisään

Iso ongelma kiteytyy siihen, että kaikki on niin valmiiksi mutusteltua, turvallista, säänneltyä ja kliinistä.  Tämä koskee ennen muuta painijoiden promoja, jotka ovat pilkuntarkasti käsikirjoitettuja ja säänneltyjä. Mielenkiintoisimmat promot tulevatkin veteraanipainijoiden suusta, koska he saavat statuksensa vuoksi tuoda niissä enemmän omaa persoonaansa esiin. Sama mahdollisuus tulisi suoda kaikille. Voin vannoa, että tämä johtaisi parempaan lopputulokseen.

2) Erikoistapahtumien merkitys tulee palauttaa

Joka kuukaudelle yksi tavallista isompi ja merkittävämpi tapahtuma. Tämä on fundamentaalisesti erinomainen ohjenuora. PPV:n aikakaudella tämä tapahtui kuin itsestään. Oma suoratoistopalvelu on muuttanut tämän ja viikoittaisten tv-ohjelmien painoarvo on noussut. Samalla kuitenkin myös viikoittaisten katsojaluvut ovat romahtaneet, koska laatu on niin heikkoa. Erikoistapahtumien arvonpalautus nostaisi välillisesti myös tv-tuotteen tasoa.

3) Nostalgiatripit eivät ole kestävä ratkaisu

Viihdeteollisuus kokonaisuutena on ajautunut nostalgiahuuman valtaan. Esimerkiksi Hollywood tuottaa enemmän jatko-osia kuin koskaan aiemmin. WWE on myös ratsastanut tämän trendin aallonharjalla ja katsojalukuja pumpataan ylös nostamalla Goldberg mestariksi ja tuomalla Stone Cold Steve Austin tasaisin väliajoin Raw’hon juomaan kaljaa. Itse tuottamissaan dokumenteissa WWE:n johtohahmot toistavat mantranomaisesti, että uusien tähtien luominen on koko jutun ydin, ja asia, joka myös päätti maanantai-iltojen sodat WCW:n tappioksi. Tehkää kuten opetatte!

4) Otteluiden on merkittävä jotain — käsikirjoitus kuntoon!

Raw ja Smackdown pyörittävät samoja väsyneitä ottelupareja viikosta ja kuukaudesta toiseen. Se on laiska ratkaisu. On helpompaa täyttää 15 minuuttia ottelulla kuin käsikirjoittaa 15 minuuttia draamaa. Nyt näillä otteluilla ja niiden lopputuloksilla ei ole mitään merkitystä. Se taas johtaa siihen, että katsoja menettää mielenkiintonsa. AEW korostaa sitä, että voitoilla ja tappioilla on merkitystä. Onko tämä käytännössä toteutunut, on väittelyn alainen asia. Joka tapauksessa asia tehdään siellä paremmin.

5) Yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon

WWE tuntuu kadottaneen riskinottokykynsä täysin. Takavuosina oli toisin. Kaikenlaisia epäonnistuneita Kennel from Hell -viritelmiä nähtiin paljon, mutta vastapainoksi joku näistä ideoista osoittautuikin toimivaksi. Julkisesti noteerattuna pörssiyhtiönä WWE tuntuu kavahtavan riskejä ja rahantekokone puksuttaa tutulla raiteellaan ilman mitään poikkeamia. Uudistumisen vuoksi riskejä on välttämätöntä silloin tällöin ottaa — tämän Vince McMahonin luulisi tietävän.

6) Vincestä on tullut ongelma

Monet näistä toivelistoista tiivistyvät siihen päätelmään, että Vince McMahon on WWE:n suurin ongelma. Tämä on väistämätön johtopäätös. Vincen ansioluettelo on vertaansa vailla, mutta nykyään hänestä on tullut mikromanageroiva tyranni, joka on kehityksen jarruna. NXT:n asioihin Vince ei ole juurikaan puuttunut ja siellä mitään ongelmaa ei olekaan. NXT:n ja päärosterin välinen vertailu antaa viitettä siitä, kuinka tiukka Vincen kuristusote edelleen on. Vince McMahonin tulisi niellä ylpeytensä ja jättää päivittäinen operatiivinen toiminta nuorempien hoidettavaksi. Muuten on uhkana, että Vincen menestystarina kääntyy vielä vanhoilla päivillä tragediaksi.

Mikäli WWE ei korjaa näitä asioita, niin uhkana on, että 2020-luvun lopulla se on jotain ihan muuta kuin ylivertainen markkinajohtaja. Tähän todellisuuteen pitäisi myös siellä Connecticutin päämajassa heräillä.