1989ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF Survivor Series 1989

Päivämäärä: 23.11.1989

Sijainti: Rosemont, Illinois (Rosemont Horizon)

Yleisömäärä: 15 294

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Selostajina tässä tapahtumassa Gorilla Monsoon & Jesse ”The Body” Ventura.

Survivor Series Elimination Match

The Enforcers (Big Boss Man, Bad News Brown, Rick Martel & The Honky Tonk Man) vs. The Dream Team (Dusty Rhodes, The Red Rooster, Tito Santana & Brutus Beefcake)

Avausmatsissa oli periaatteessa kolme feudiparia, joiden pohjalle tämä matsi rakentui. Suurin näistä feudeista oli Dusty Rhodes vs. The Honky Tonk Man. Tämä kaksikkohan kohtasi toisensa jo (hyvin huonossa) ottelussa SummerSlamissa. Entiset kaverukset, Rick Martel ja Tito Santana, olivat feudanneet jo koko vuoden WrestleManiasta lähtien, ja lisäksi Brutus Beefcakella oli säpinää Big Boss Manin kanssa. Bad News Brown ja The Red Rooster olivat sitten vain randomisti ottelussa mukana.

Ottelussa oli mukana kolme kiinnostavaa painijaa (Bad News, Martel ja Santana), mutta kuten olettaa sopii, niin kaksi heistä oli kaksi ensimmäisenä eliminoitua. Huoh. No, okei, olihan se Red Rooster ihan kiinnostava painija myös, vaikkei häntä vakavasti voinut ottaa. Matsissa oli mukavasti hyviä hetkiä, mutta valitettavasti niitä heikompia hetkiä oli vielä enemmän. Ja mitä lähemmäs loppua mentiin, niin sitä alemmas kiinnostukseni vajosi. Näinhän se kuuluukin mennä, eikö totta? Aika surullista, mutta tämä oli joka tapauksessa show’n toiseksi paras matsi.

* * ½

Survivor Series Elimination Match

The King’s Court (Randy Savage, The Canadian Earthquake, Dino Bravo & Greg Valentine) vs. The 4x4s (Jim Duggan, Ronnie Garvin, Hercules & Bret Hart)

1

Toisessa ottelussa oli avaajaa enemmän feudeja pelissä – Savage vs. Duggan, Valentine vs. Garvin, Valentine vs. Hercules ja Bravo vs. Bret. Earthquake oli ainoa, jolla ei ollut mitään sen suurempaa vihanpitoa kenenkään kanssa. Kylläpäs nuo kaikki feudit muuten kuulostavat huonolta… Eikä itse matsi ollut yhtään sen parempi. Mutta toisaalta, enpä tältä juuri mitään odottanutkaan, sillä Bret ja Savage olivat ottelun ainoat kovat painijat. Valentine alkoi olla 40-vuotiaana jo menneen talven lumia. Liian pitkä ottelu, jossa on liian vähän Hartia ja Savagea, tarkoittaa tylsää menoa.

* ½

Survivor Series Elimination Match

The Hulkamaniacs (Hulk Hogan, Jake Roberts & Demolition) vs. The Million Dollar Team (Ted DiBiase, Zeus & The Powers of Pain)

Kyllä, aivan oikeasti: Hulk Hogan keskellä korttia! Tällaista ei kovin usein 80-luvun WWF:ssä nähty. Olisi kyllä luullut, että Vince olisi ollut niin innoissaan Hogan vs. Zeus -kuviosta, että tämä olisi saanut pääottelun paikan, mutta tällä kertaa Ultimate Warrior vei voiton. Ottelu tietenkin rakentui siis Hoganin ja Zeusin (sekä DiBiasen) väliselle kuviolle, mutta myös Robertsilla ja DiBiasella oli oma feudinsa menossa, kuten myös Demolitionilla ja The Powers of Painilla.

Positiiviset asiat: Zeusin rooli oli todella pieni, ja Hogan vs. DiBiase oli itse asiassa oikein viihdyttävää vääntöä.

Negatiiviset asiat: aika lailla kaikki muu.

* *

Survivor Series Elimination Match

Roddy’s Rowdies (Jimmy Snuka,The Bushwhackers & Roddy Piper) vs. The Rude Brood (The Fabulous Rougeaus, Mr. Perfect & Rick Rude)

2

Toiseksi viimeisessä ottelussa kohtasivat SummerSlamista lähtien feudanneiden Roddy Piperin ja Rick Ruden johtamat joukkueet. Piperin joukko muodostui kahdesta australialaisesta naamannuolijasta, Bushwhackersista, jolla oli feudintynkää vastapuolen Rougeaun veljeksien kanssa, sekä hieman vinksahtaneesta fijiläisestä eli Jimmy Snukasta. Aikamoinen tiimi siis kyseessä! Ruden tiimi oli itse asiassa aika hemmetin kova, sillä Rude ei ollut yhtään hullumpi painija, Rougeaus oli hyvä joukkue ja Mr. Pefect ehkäpä koko rosterin paras painija. Ai niin, Rougeaun veljesten sisääntulobiisi on loistavuutta. Siis oikeasti. Uuh.

Kuten Piperin joukkueen miehistöstä voi päätellä, niin ottelu sisälsi varsin paljon komediaa. Siitä, että oliko se hauskaa vaiko ei, voi olla montaa mieltä. Mutta olivat ne hassutteluhetket kuitenkin melkeinpä parasta tässä ottelussa, lukuun ottamatta Mr. Perfectin painia. Aika heikkoa siis tämäkin. Tylsää ja pitkäveteistä.

* ½

Survivor Series Elimination Match

The Ultimate Warriors (The Rockers, Jim Neidhart & The Ultimate Warrior) vs. The Heenan Family (Arn Anderson, Haku, André the Giant & Bobby Heenan)

3

The Ultimate Warriorista oltiin kovaa vauhtia tekemässä uutta Hulk Hogania, ja kyllähän hänen suosionsa tässä vaiheessa oli aivan valtava. Warrior oli periaatteessa koko vuoden feudannut Bobby Heenania ja tämän ”tallin” (eli Heenan Familyn) painijoita vastaan. Warriorin joukkueesta Shawn Michaelsilla ja Marty Jannettylla eli The Rockersilla oli jonkinlaista feudia menossa Arn Andersonin ja Tully Blanchardin eli The Brain Bustersin kanssa. Blanchard ei kuitenkaan tässä ottelussa paininut, koska hommasi itselleen aikaisemmin päivällä potkut. Tämä oli samalla myös Andersonin viimeinen WWF-ottelu, sillä hän päätti palata takaisin NWA:n puolelle.

Olen jo monta kertaa näissä arvosteluissani kommentoinut Andrén huonoa kuntoa, mutta nyt hän oli oikeasti niin huonossa kunnossa, että ei paininut ottelussa muutamaa sekuntia pidempään. Matsin laadun kannalta se oli toki vain hyvä asia – kuten myös sekin, että Ultimate Warrior vietti hyvin paljon ottelusta vaihdossa (kuten myös Heenan). Painihommat jäivät siis oikeasti taitavien painijoiden harteille, ja lopputuloksena oli illan paras ottelu. Ei tämä mikään klassikko ole, mutta viihdyttävää vääntöä kuitenkin.

* * *

Olipas se kokonaisuutena mitäänsanomaton ja tylsä tapahtuma. En voi suositella.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 17.3.2010.

Lisää...
Juho Kyynäräinen

Juho Kyynäräinen

Previous post

Arvio: WWF SummerSlam 1989

Next post

Arvio: WWF Royal Rumble 1990

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.