AnalyysiFCF WrestlingKotimaaSLAM Wrestling FinlandSuomipaini

Suomipainin vuosi 2019

Kuvat: Marko Simonen ja Timo Muilu


Vuosi 2019 alkaa olla paketissa. Vuoden lopun kunniaksi isketään raketit taivaalle. Vuoden loppu tuo myös perinteisesti mukanaan ”mitä tapahtuikaan kategoriassa x vuonna y” – eikä Smarkside tee tässä poikkeusta.

On siis aika muistella menneen vuoden leijonat, lampaat ja muut nisäkkäät allekirjoittaneen näkövinkkelistä. Huomautan, että tämä artikkeli vastaa vain allekirjoittaneen tuntemuksia kuluneesta vuodesta. Muisti on myös lyhyt ja reikiä täynnä, joten täydellisiä ja vivaihteikkaita kuvauksia vuoden varrelta on ehkä turha odottaa.


Tammikuu

Vuosi aloitettiin räjähtävästi, kun painikansa ryömi Pressaan pienessä Wrestle Kingdomin aiheuttamassa painikrapulassa jo tammikuun viidentenä päivänä. Sideshow New Year’s Edition tarjosi tiiviin viiden ottelun paketin.

Vuoden 2018 lopuksi alkanut Mustan Aukon vallankaappauskuvio keräsi höyryä, kun Aukon käskynhaltija Mahtava Perkules usutti joukkonsa jälleen tuoreen FCF:n mestarin Mikko Maestron niskaan.

Soppaa sekoitti myös Shemeikka, joka kyllä avusti Maestroa illan päättäneessä tasoitusottelussa mutta ajettiin lopulta pakosalle vanhan vihamiehensä Viktor Tykin uhkailemana. Naamiosta oli tullut kovinkin arka paikka Karjalan Aaveelle sen jälkeen, kun Kisahallin Talvisodassa maskin alta oli paljastunut todellinen hirviö.

Illan päätteeksi Musta Aukko seisoi jälleen kehässä voitokkaana – eikä viimeistä kertaa tänä keväänä. Mustan Aukon kevät alkoi heti mielenkiintoisesti, kun Shemeikan naamiokriisi lisättiin mukaan soppaan. Pääottelu ei sisällöllisesti mitään kummempaa päässyt tarjoamaan.

Sideshow ei ollut tosiaankaan pelkkä ”sivutapahtuma”, sillä illan aikana kylvettiin siemen jos toinenkin kevään kuvoita varten.

Regina Rosendahl nappasi jälleen vankiensa avulla voiton, mutta tällä kertaa hierarkiassa tapahtui muutoksia, kun voiton napannut vanki sai käteensä hopeisen kapteeninnauhan. Epävirallisesti Kapteenivangiksi nimetty veijari sai sangen pikaisesti paikan Jääkuningattaren uutena suosikkina.

Samassa ottelussa tähän mennessä ainoan esiintymisensä teki mystinen Futuristi – mies, joka näkee tulevaisuuteen tai menneisyyteen.

Samaan aikaan toisaalla Suomen kovin joukkue Smooth & Stoned Connection jatkoi kompasteluaan häviämällä kaikista joukkueista Naantalin maajusseille, Sepille ja Kekelle. Kun Make Smooth poistui jälleen tulistuneena paikalta, Naantalin pojat saivat juhlia hetken voittoaan sulassa sovussa, kunnes Salomon Stridin muotoinen pilvi toi varjonsa tähän idylliseen paratiisiin.

Messias tarjosi tasan yhtä paikkaa oppipojakseen, ja tuohon tilaisuuteen tarttui Sepi, joka ajoi Keken kallon julmasti mattoon DDT:llä.

Harmi, sillä maajussien ottelu Suomen parasta joukkuetta vastaan oli oikein maukas keskikortin koitos, jollaisia olisi mielellään nähnyt lisääkin tulevina kuukausina.

Polar Pekko ja Toni Tamminen ajautuivat myös ensimmäistä kertaa törmäyskurssille, kun kaksikko kolisteli sarviaan kolminottelussa, jossa mukana pomppi myös Kert Kukk.

Pekko selvisi illasta voittajana, mutta ilta ei jäänyt tosiaankaan viimeiseksi kerraksi, kun Pohjoisnavan ja Rauman edustajat selvittelivät välejään.

Pirteän tasokas ottelu oli pelkkää esimakua Pekon ja Tammisen vuodelle. Kukk ei hirveän montaa näytönpaikkaa yksilöotteluissa tänä vuonna saanut mutta esiintyi jo tässä edukseen.

Kaiken muun pöhinän päällä otsikot varasti kuitenkin Viktor Tykin sekä ”Turkin Assasiinin” Ender Karan välinen ottelu.

Kara oli vieraillut Suomessa jo vuoden 2018 Rumble-ottelun aikana mutta sai mahdollisuuden vakuuttaa myös yksilöottelussa – ja herranjestas, minkälaisen vaikutuksen mies tekikään.

Tykin ja Karan kemiat klikkasivat täydellisesti keskenään, ja kaksikon klassinen Daavidin ja Goljatin tarina sai yleisön haukkomaan henkeään.

Tykki saattoi poistua ottelusta voittajana, mutta Kara jätti lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen katsojaan. Siitä kertoi jo kellonsoiton jälkeinen huutomyrsky. Karan liikkeitä seurattiinkin mielenkiinnolla läpi vuoden. Jospa vuonna 2020 näemme jälleen.

Ai niin, nähtiinpä Pressan lattialla myös ainutlaatuinen shottikilpailu Teuvon ja Jake Luupään välillä. Kaikki voittivat. Paitsi ne katsojat, jotka eivät massojen takaa nähneet dramaattisista hetkistä juuri mitään.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!


Helmikuu

Fiskars – Jami Aallon pahin painajainen. Ai niin, Regina ja vangit myös. Kuva: Timo Muilu

Helmikuussa FCF tarjosi Wrestling Show Liven nyt vakinaistuneessa menomestassaan Teatteri Forumissa.

Allekirjoittanut joutui jättämään tapahtuman välistä, sillä Smarksiden Royal Rumble -saunailta tarvitsi edes yhden selväpäisen vastuunkantajan huolehtimaan siitä, että sauna oli kuumana, jääkaappi kylmänä ja talo pystyssä, kun muu smarkkilauma saapui paikalle illan tapahtuman jälkeen.

Ja melkoinen show’han se oli, näin kuulopuheiden perusteella.

Heti kärkeen Musta Aukko tunki lonkeronsa muiden asioihin, kun Ionin ja Johnny McMetalin ykköshaastajuusottelu Pohjoismaiden mestaruudesta ei tapahtunutkaan tuossa muodossa.

Aukko nimittäin pieksi McMetalin lunastuskuntoon, jolloin hänen paikkansa otti Viktor Tykki.

Ja kuinkas siinä kävikään: Tykki vei voiton.

Aukko näkyi ja kuului myös Shemeikan ja Norjan kovimman Depeche Mode -fanin Bjorn Semin välisessä ottelussa.

Shemeikka sai juurikin Aukon härinnän ansiosta tilaisuuden paukauttaa terästuolin Semin – ei siis allekirjoittaneen – päähän ja viedä voiton. Shemeikka levitteli käsiään, Perkules virnuili pirullisesti ja yleisö huusi rytmikkäästi: ”Häpeä!”

Musta Aukko ei ollut ainoa pahuuden voima, joka sai rellestää valtoimenaan.

Strid ja tuore oppipoika Sepi pyyhkivät Keken tomut jaloistaan joukkueottelussa. Jami Aalto puolestaan sai kärsiä kauhistuttavan kohtalon, kun Regina vankeineen vei Lapin Luchadorin päästä yhden rastan. Joukkuetoveri Smoothia ei näkynyt missään.

Kaiken sekoilun jälkeen illan normaalimpaan osastoon kuului Stark Adderin ja H.C Andersenin välinen ottelu, joka päätti kaksikon vihanpidon.

Lisäksi Pekko ja Tamminen kohtasivat kehässä heittäen herjaa toisilleen ja sopien ottelun seuraavaan tapahtumaan. Tuo kohtaaminenhan päättyi yllättävän yleiseen malliin eli kengän upotessa pahaa aavistamattoman Pekon haaroväliin.

Vili Raato odottaa kohtalon hetkeä. Tuomari Teemu etsii lasejaan. Kuva: Timo Muilu

Illan päätöstä puitiinkin sitten saunatiloissa pitkälle yöhön.

Mikko Maestron mestaruuskausi törmäsi ”Suomipainin Saatanaan” vasta toisessa puolustuksessaan, ja jälki oli rumaa.

Sisu8-voittajat taistelivat ensimmäisen Sisu8-finaalin revanssissa, joka oteltiin myös samassa rakennuksessa reilua vuotta aiemmin. Nyt tulos oli kuitenkin toinen.

Illan teeman mukaisesti mikäs muukaan kuin Musta Aukko saapui aiheuttamaan hämminkiä. Tuomari Teemu otti lukua, ja Maestro oli sudenruokaa.

Mutta sitten Finntrollin ”Trollhammarenin” tuttuakin tutummat sävelet pysäyttivät Aukon vyörymisen hetkeksi.

”Häijy” Heimo Ukonselkä asteli FCF:n kehään Helsingissä ensimmäistä kertaa sitten Talvisota XI:n. Teatteri Forum räjähti – kuvaannollisesti tietenkin.

Sitten Vince Russo sai syyn hymyillä pilven reunalla (toim. huom. Vince Russo on edelleen elossa).

Aivan kuten Pekko sai aiemmin kengästä haaroväliinsä, niin nyt myös Maestro sai kärsiä, kun Heimon valtava saapas kolahti suoraan Viiden Laudaturin miestä päin näköä.

Pian Tuomari Teemu jo laski silmät kiinni kätensä kolmannen kerran mattoon.

Vili Raato nousi uudeksi Suomen mestariksi samalla, kun Mustan Aukon bannerit ilmaantuivat pahaenteisesti näkyviin kattorakenteista.

Tapahtuman jälkihöyryissä kaikki FCF:n sosiaalinen mediakin oli Mustan Aukon taukoamattoman CAPS LOCK -mantran vallassa. Myös Smarksiden keskustelualueet pöhisivät kuumana, ja iskipä Aukko myös ääniaalloillemme Viktor Tykin hyytävän viestin muodossa.

Tapahtuman suurin tragedia oli kuitenkin The Sanin rakkaan moukarin, Sledgyn, varkaus.

Sledgy katosi tuona iltana, eikä varasta saatu koskaan kiinni.

Erinäiset syyttävät sormet osoittivat koko kevään kohti allekirjoittanutta…

…luonnollisesti unohtaen, että minulla oli alibi, sillä en ollut edes paikalla koko tapahtumassa.

Kiitos vain kaikille.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!


Maaliskuu

Smooth & Stoned poseeraa yhdessä – viimeisen kerran. Kuva: Marko Simonen

Kolean maaliskuun aikana painikansalle tarjottiin jopa kaksi eri painitapahtumaa ja jälkimainingeissa läjäpäin keskustelua.

Puolentoista kuukauden tuskaisen odottelun jälkeen FCF – tai tarkalleen ottaen MA Wrestling – tarjosi liikuntaviihdettä kansalle Teatteri Forumissa.

Musta Aukko oli kaapannut täyden vallan somessa ja takahuoneissa. Miten tarkalleen ottaen Perkules sai buukkausvallan, kun Aukko ei edes voittanut ottelua, jossa moinen olisi ollut panoksena? Oli miten oli, täysin Mustan Aukon omaksi show’ksi brändätty tapahtuma tarjosi meille kehäkuuluttaja Koopran korvaajan, mystisen Arpookin, joka kehotti katsojia juomaan viinaa.

Ennen illan kehätoiminnan alkua kehän valtasivat kuitenkin Jami Aalto ja Make Smooth, jotka setvivät sotkuisia välejään. Smoothin vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen kaverukset muiluttivat vielä kehään syöksyneet Reginan vangit muille maille.

Smooth & Stoned Connection oli yhdessä ja vahvempana kuin koskaan – päämääräänään lopullinen välienselvittely Reginan kanssa.

Sydämeni täytti valo, toivo ja riemu. Niitä oli mukava tuntea ennen lopullista tikaria rintakehässä.

Avausottelussa päästiin sentään revittelemään ilman Mustan Aukon painostavaa läsnäoloa, kun Polar Pekko ja Toni Tamminen kohtasivat ensimmäistä kertaa yksilöottelussa.

Vauhdikas ja tasokas kohtaaminen päättyi lopulta Jäänkylmän Pekon voittoon. Ottelun jälkeen koettiin nimenomaan kylmääviä kauhun hetkiä, kun Tamminen puolivahingossa ajautui urheilulliseen halaukseen Pekon kanssa mutta painikansan huojennukseksi pakeni alta aikayksikön.

Otteluna hyvä, vaikkei illan paras ollutkaan. Tamminen alkoi todistaa, että kuuluu todellakin Suomen nuorten kärkiosastoon, ja Pekko jatkoi siitä, mihin edeltävänä vuonna jäi.

Salomon Strid oli luvannut pitää oppilaalleen Sepille kastetilaisuuden, ja voi että, sellainen saatiin.

Mikään kristillinen tilaisuus ei kuitenkaan ollut kyseessä, eikä Tim Saarelle ollut tarvetta, kun Sepin tehtävä oli piestä Stridin takahuoneista kaappaama uhri, Kert Kukk, puisella miekalla. Miekalla, jonka voimme vain olettaa periytyneen Stridin omalta opettajaltaan eteenpäin.

Sepi oli historiaa, Septimus oli syntynyt.

Ennen kuin miekka ehti murjoa Kukkin – tuon Stridin sanojen mukaan ”pienen virolaisen runkkarin” – herkkää hipiää, Estonia Boyzin tuttu tunnusmusiikki paukahti soimaan kaiuttimista, ja aavikolta suoraan Teatteri Forumiin rynnännyt Mike Nomad pelasti joukkuetoverinsa, ja eteläisen maakuntamme veijarit haastivatkin mestarin ja oppipojan otteluun Omegaan.

”Ei saa potkia suoraan päähän!” Kuva: Marko Simonen

Loppuilta menikin sitten synkissä merkeissä, joten ei ihmekään, että vertasimme keväällä menoa Imperiumin vastaiskuun.

Alkajaisiksi Musta Aukko pyrki laajentumaan lisäämällä riveihinsä Stark Adderin. Metallisoturi ei antanut yleisön päättää, vaan päätti itse, että Perkuleksen metkut eivät kiinnosta.

Rangaistuksena olikin sitten murjominen Aukon kynsissä – ja päälle vieläpä tappio kaikkien suursuosikki Pyöveli Petroville.

Seuraavaksi saivat Teuvo ja Patrik Mieto maistaa tappion karvasta kalkkia, kun The SAN ja Viktor Tykki potkivat ”Patea” ja Teuvoa suoraan päähän.

Kaikkien suureksi yllätykseksi Teuvo esitti parhaita otteitaan varmaan koskaan – ja vieläpä vakavassa ottelussa. Joukkueottelu olikin ennalta arvattavasta lopputuloksestaan huolimatta illan yllätyshitti.

Meno ei ainakaan kirkastunut Mikko Maestron ja Heimo Ukonselän sytytellessä vanhat kaunansa jälleen liekkeihin mähistessään ympäri Teatteri Forumin alakertaa.

Vaka vanha Ukonselkä oli jälleen ovelampi, ja kurkunpäästä erittynyt mystinen punainen neste sokaisi Maestron.

Voittoon johtanut hevonvitun roll-up oli vain velvollisuus.

Parvelta seurattuna ottelu ei saavuttanut sitä mittapyykkiä, jonka kaksikon edellinen kohtaaminen Talvisota X:ssä oli asettanut.

Kolme Aukon ottelua, kolme voittoa. Viimeinen oli vielä jäljellä, sillä Perkules oli loputtomassa viisaudessaan lahjoittanut Shemeikalle mahdollisuuden haastaa Vili Raato mestaruudesta. Tämä kaikki oli osa Perkuleksen pirullista suunnitelmaa saada myös Shemeikka syvälle sisälle Mustaan Aukkoon.

Hetken empimisen jälkeen Shemeikka huudatti yleisöä tööttäämällä mestaruusvyön suoraan Perkuleksen demoniseen käkättimeen, ja taistelu oli valmis. Joskus pelkkä taistelutahto ei kuitenkaan riitä, vaan raadollisen taistelun jälkeen Shemeikka ei löytänyt enää pakoreittiä mestarin perkeleellisestä crossfacesta. Hieno yksilöottelu, joka saattaa hyvnkin jäädä tietynlaiseksi unohdetuksi helmeksi alkuvuoden tykityksessä.

Ottelun jälkeen FCF:n toimitusjohtaja Juhana Karhula sai maistaa vielä saatanallista Baphometin Sinettiä, ja Shemeikka olisi päätynyt seuraavaksi uhriksi. Onneksi FCF:n joukot IONI, Stark Adder, Jessica Love ja Mikko Maestro ryntäsivät kehään viime hetkellä ja pelastivat aaveen päänahan.

Lopuksi kaikkien katsojien päähän jäivät soimaan Shemeikan viimeiset sanat: FCF vastaan Musta Aukko, Omegan eliminaatio-ottelussa!

Karhula toki jäi puolikuolleena makaamaan sankareiden juhliessa pientä toivonkipinäänsä.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!


HEAT. Kuva: Timo Muilu.

Viikkoa myöhemmin showpainia – tai amerikkalaistyylistä ammattilaispainia – tarjottiin Helsingin yökerho Circuksessa.

StarBuckin vuonna 2018 perustama amerikkalaistyylisen ammattilaispainin tilauspalvelu SLAM Wrestling Finland järjesti siis ensimmäisen yleisölle avoimen tapahtumansa Mega Launchin. Mainosmyllytys oli melkoinen, sponsoreita houkuteltu mukaan roppakaupalla, tekniset puitteet kunnossa ja mielenkiinto korkealla. StarBuck pääsi jopa Ylen Aamu-TV:n vieraaksi – toki taustalla heilui massiivinen möhkäle Tiny Iron. Suoraa lähetystä ISTV:ssä selostivat Smarksiden ylläpitäjät Eetu Lehtinen ja Ville Vuohtoniemi.

Kansainvälisellä painijakatraalla höystetty tapahtuma oli ainakin tekijänsä näköinen.

Kehätoiminnan lisäksi valokeilan saivat haastattelija ”Miss BumBum” Tanja Sundell, julkkistuomari Juho Haapoja sekä tanssitauoista vastannut SLAM Girls -porukka, ja ISTV:n katsojat saivat nauttia StarBuckin yhtyeen Stoner Kingsin uuden sinkun ”Cro Magnonin” musiikkivideosta.

Illan kantavana teemana olivatkin maaottelut, kun suomalaiset ottivat mittaa ulkomaan epeleistä. Illan avannut joukkueottelu Pohjolan Poikien Jami Aallon ja Polar Pekon sekä Estonian Poikien Kert Kukkin ja Mike Nomadin Mikk Vainulan välillä toimitti vauhdikkaan mähinän heti kärkeen – ja allekirjoittaneelle yhden illan parhaista otteluista. Sitä seurannut Suomi–Ruotsi-maaottelu Stark Adderin ja Ken Malmsteenin välillä jäi kovin unohdettavaksi, vaikka Malmsteen saikin nenilleen nimettömältä SLAM-tanssitytöltä – ja munilleen Miss BumBumilta.

Seuraavaksi mähistiin kehässä ja sen ulkopuolella, kun ”Idän Pikajuna” Ivan Markov ja Heimo Ukonselkä heittivät säännöt romukoppaan omassa kamppailussaan.

Ilkeiden bumpien säestämässä kohtaamisessa läski ja lihas tummuivat kovaa tahtia, mutta veli venäläinen vei lopulta voiton. Karismaattisen venäläisen paluu Suomen kehiin jätti kyllä hyvän maun suuhun.

Odotettu David Turgerin ja Shemeikan ottelu ei näin yhdeksää kuukautta myöhemmin ole jättänyt mitään jälkiä harmaisiin aivosoluihin. Ei ehkä ihmekään tapahtumaa seuranneen myrskyn jälkeen.

StarBuckin ja ilkeän italialaisen Fabio Ferrarin välisen ottelun sivumausteena oli entinen ammattinyrkkeilijä Juho Haapoja, joka piti jöötä ukkometsojen pörhistelyn keskellä. Klassisen ”StarBuck-mallin” mukainen ottelu eteni hitaasti mutta varmasti crescendoonsa asti. Tuo huipennus olikin sitten Haapojan valtava töötti metrin Ferrarin leuasta, mutta pelkkä ilmavirta riitti tyrmäävään koppavan italiaanon.

Illan tykityksestä vastasivat sitten naiset, kun sittemmin yhdysvaltalaisen AEW:n riveihin palkattu portugalilainen Shanna puolusti englantilaisen Southside-promootion naisten mestaruutta ruotsalaista Betty Rosea ja venäläistä Natalia Markovaa vastaan suomalaisessa kehässä. Kansainvälisyyttä kerrakseen yhteen otteluun.

Kolminottelu olikin monelle illan parasta antia huimine loikkineen Circuksen betonilattialle ja järkyttävine avokämmenlyönteineen.

Tämän kovatasoisen ottelun jälkeen päästettiinkin järkälemäiset narrit lavalle. Demolition Davies ja nappisilmäinen Tiny Iron tönivät toisiaan pitkien minuuttien ajan, kunnes Turger ja Ferrari ryntäsivät kehään.

Luonnollisesti StarBuck saapui paikalle pelastavana enkelinä, mutta viimeisen naurun sai Ferrari, joka kertoi ostaneensa koko SLAM Wrestlingin! Tälle huimalle cliffhangerille ei saatu ratkaisua koko vuonna, sillä Ferrarin omistusosuutta ei ole missään mainittu tapahtuman jälkeen.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!


Mega Launch oli tosiaankin tapahtuma, mutta suurimmat otsikot koko homma saavutti vasta viikonlopun jälkeen. Shemeikka julkaisi Facebookissa päivityksen, jossa kertoi lopettavansa yhteistyön SLAM Wrestlingin kanssa välittömästi. Syyksi Shemeikka kertoi risteävät arvot.

– En pysty hyväksymään seksismiä missään muodossa ja esiintymällä [SLAM Wrestling Finlandin] tapahtumissa antaisin asialle hiljaisen hyväksynnän, Shemeikka kirjoitti.

Pian myös Juhana ”King Kong” Karhula otti asiaan kantaa omalla Facebook-sivullaan. Karhula tuomitsi totaalisesti tavan, jolla SLAM Wrestling markkinoi omaa tarjontaansa sekä showpainia yleisesti.

– Naisten esineellistäminen ei edusta suomalaisen showpainin nykytilaa, kirjoitti Karhula.

Tämä viittasi ennen Mega Launchia nähtyihin markkinointivideoihin, joissa StarBuck muun muassa läpsäytti Miss BumBumia takapuoleen, sekä videoon, jossa StarBuck tumppasi jäätelötuutin toisen naisen rintamukseen. Siitä syntyikin keskustelualustoilla koko tapahtumaketjulle osuva nimi: tötterögate.

StarBuck vastasi kohuun Smarksiden julkaisemassa vastineessa.

– Me SLAM! Wrestling Finlandissa olemme täysin tasa-arvon kannalla. Meidän tapahtumissamme käyttämämme urheilijat ovat miehiä ja naisia, eri etnisiltä taustoilta, kaikkialta maailmasta. Me emme hyväksy syrjintää missään muodossa, kirjoitti StarBuck.

Vielä koko homman päätteeksi Smarkside julkaisi Shemeikan ja Karhulan haastattelun, jossa molemmat vielä tarkensivat kommenttejaan seksismistä sekä syrjinnästä suomipainissa.

Tötterögate herätti paljon tärkeää keskustelua Suomen kohtuullisen pienissä painipiireissä.

FCF Wrestling onkin yhä aktiivisemmin kehittänyt ja edistänyt naisten painia maassamme viime vuosien ajan. Ensimmäinen pelkästään naisille suunnattu koulutusryhmä aloitti syksyllä 2018, ja sen satoa niitettiin tänä vuonna.

Nyt vuosikymmenen lopussa FCF:llä on Pohjoismaiden historian suurin naisrosteri.

Tötterögaten myötä myös StarBuckin yhteistyö FCF Wrestlingin kanssa tuli päätökseensä, ainakin toistaiseksi. Suomipainin kummisetä ja kätilö keskittyi loppuvuoden puhtaasti SLAM Wrestlingin pyörittämiseen, ja aluillaan ollut juonikuvio Polar Pekon kanssa jäi raa’asti kesken.


Lue #tötterögatesta lisää:

Shemeikan ilmoitus

Starbuckin vastaus

Karhulan ja Shemeikan haastattelu


Huhtikuu

KIVENKYLMÄ! KIVENKYMÄ! KIVENKYMÄ! Kuva: Timo Muilu

Kun maaliskuun lopun ja huhtikuun alun kohuntäytteisistä viikoista oli selvitty, oli aika suunnata katseet kohti ”asenteen aikakautta”.

Kyllä – kauden viimeisen Sideshow’n teemana oli tuo myyttinen aikakausi 1990-luvulla, kun kaikessa oli enemmän asennetta ja swervejä.

Ja tämäkin herkkupala pääsi livahtamaan ohi suun, piru vie!

Tapahtuman aluksi – ja 90-luvun lopun kunniaksi – kehään marssitettiin mystinen Big Red Machine, Smarksiden suojelupyhimyksen Kanen mahdollisesti suomalainen inkarnaatio.

Punakoneen uhrilahjaksi päätyi monellakin tapaa lennokas Jam Van Dam, jota ei tule sekoittaa toimintaelokuvatähteen Jean-Claude Van Dammeen. Eikä sekoilu siihen päättynyt. Se oli vasta alussa.

Patrik Mieto ja Reimi saivat itselleen ennen tapahtumaa sensein, itse Mestari Tikun, tuon legendaarisen metallisoturin, joka pystyy nostamaan miehen pelkällä ajatuksen voimalla yläilmoihin.

Kolmikkoa vastaan asettui Salomon Stridin, Septimuksen ja Mutsin trio, joka murjoi Pressaan ahtautuneen painikansan tärykalvoja Right to Censorin nerokkaalla tunnusmusiikilla. Piakkoin ”Julkisen Sanan Neuvostoksi” nimetty joukkue vei kohtaamisesta voiton, vaikka Tikku pääsikin esittelemään mystisiä voimiaan Stridin kustannuksella.

”Mr. Sideshow” Tim Saari esitteli täysin uniikin mestaruuden painikansalle. 24/7 Hardcore -vyön kohtalo ratkaistiin välittömästi monen miehen mähinässä, jossa nähtiin ainakin ”Naantalin pahaperse” Keke, The Saint, Jam Van Dam, Patrik Mieto ja KARATEUVO.

Massiivinen Open Scramble -ottelu oli käynnissä koko illan, mutta illan päätteeksi KaraTeuvo onnistui pakenemaan paikalta vyön oikeutettuna haltiana. Tarina ei kerro, mitä vyölle on tapahtunut tuon kohtalokkaan huhtikuisen illan jälkeen.

Edellisvuoden koulutusryhmä tuotti ensimmäiset hedelmänsä myös tuona huhtikuisena iltana.

Mystinen valkoihoinen, makkaraa syövä heteromies, eli siis, öh, Mies, saapui esittämään kovia mielipiteitään suoraan 90-luvun lopusta.

Noh, nyt muutamaa vuosikymmentä myöhemmin meininki oli hieman erilainen, kun Regina sekä tuoreet kasvot Sonjay ja Nikita saapuivat höykyttämään Miehen takaisin aikakoneeseen.

Muistaakseni puroresuprofessori Riku oli jo innoissaan viemässä kaksikkoa vähintään Stardomin kiertueelle ensiesiintymisen jälkeen, mutta itse jouduin odottelemaan syksyyn asti ennen kuin pääsin näkemään kaksikkoa nuoratun neliön sisällä.

Länsirannikon herruus ratkaistiin ilkeässä katutappelussa, kun Tammisen Toni ja Jake Luupää ottivat miehestä – eivät Miehestä – mittaa erinäisin asein.

Valomiekka, oluttölkit ja muu painikehän alta normaalisesti löytyvä irtaimisto sai kyytiä. Pääsipä Jakekin jälleen suosikkilajinsa kunniaksi heiluttelemaan pesäpallomailaa. Rauma selvisi kuitenkin illasta voittajana, vaikka Suomen atleettisimman, työteliäimmän ja lahjakkaimman painijan otsaan jäikin ikävä vekki.

Baltian kovimman joukkueen titteli oli myös pelissä, kun H.C Andersen oli saanut pestattua rinnalleen kummalliset slaavikyykkääjät, Latvia Ladsit!

Kyykkijöiden huutelemat ”Baltiaaaa!” ja ”Latviaaaa!” -huudot jäivät elämään pitkään tapahtuman jälkeen.

Latvian veikkoja vastassa olivat tietenkin Viron omat pojat Kert Kukk ja Mikk Vainula Mike Nomad.

Tässä vaiheessa FCF varasti Vuohtoniemen taskusta Chikara-kortin ja pestasi virolaisten puolelle El Hijo del Estonian Thunderfrogin! Voi kunpa olisin ollut paikalla. Latvian pojat pääsivät maistamaan tappion karvasta kalkkia ja myös pyykkitelinettä.

Illan viimeisessä ottelussa Viktor Tykki kohtasi jälleen ulkomaan vahvistuksen, kun Tanskan Michael Fynne teki ensiesiintyisensä Suomen kehissä. Illan vakavin ottelu päättyi kuitenkin kaaokseen, kun KaraTeuvo ja muut sankarit saapuivat paikalle 24/7 Hardcore -mestaruuden perässä. Mähinä oli melkoinen, mutta kaikkien onneksi kaiuttimista kuului lasin särkyminen ja JÄÄNKYLMÄ IONI saapui paikalle jakamaan oikeutta stunnereilla. Itseoikeutetusti ilta päättyi IONIn olutkekkereihin.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!

”Mies ei missään nimessä parodioinut ketään yksittäistä henkilöä”


Toukokuu

Toukokuu on vakiintunut FCF:n kauden päätepisteeksi, ja tänäkin vuonna kuun lopussa odotti aina yhtä pahaenteisen lopulliselta kuulostava Omega. Kennyn nimikaima sai tällä kertaa toimia FCF:n ja Mustan Aukon viimeisen taiston näyttämönä, mutta paljon muutakin oltiin saatu ahdettua kauden loppuun.

Teatteri Forum oli silämämääräisesti lähes täynnä huolimatta aika lailla samaan aikaan pelastusta Suomen ja Venäjän välisestä jääkiekon MM-kisojen välierästä. Kolme vuotta aiemmin sama ottelu oli vienyt nähtävän loven painikansasta kotisohviensa syvyyksiin, mutta nyt tilanne näytti olevan toinen. Jos olisin fiksu, keksisin tähän väliin jonkin ovelan Mörkö-aiheisen sanaleikin. Eteenpäin.

EstoniaBoyz haki kostoa Salomon Stridin ja Septimuksen pirulliselta kaksikolta heti illan alkajaisiksi. Kukk ei saanut maksettua kalavelkojaan kunnolla, sillä sai lopulta purra multaa ja joutua selätyksen uhriksi.

Strid ja Septimus toimivat yhdessä kuin rasvattu sarana, kuten myös Eestin pojat.

Konnat kuitenkin pääsivät venyttämään sääntöjä voiton saadakseen – tai kuten kehäkuuluttaja Arpook sen niin hienostuneesti ilmaisi: ”Parempi voitti!”

Toimiva avausottelu oli toimiva maistiainen illan muulle toimivalle toiminnalle. Kirjoitinkohan sanan ”toimiva” tarpeeksi montaa kertaa? (Toim. huom. Kyllä.)

Seuraavaksi saatiin nauttia illan ensimmäisestä Suomi–Ruotsi-maaottelusta. Rauman oma poika Toni Tamminen sai kamppailla Suomen rakastetuimman ruotsalaisen Viggenin kanssa. Osuvasti Viggen oli pukeutunut sinivalkoisiin trikoisiin ja Tamminen raumalaisittain keltaiseen ja siniseen.

Viggenin ja Tammisen kohtaaminen oli erittäin nautittava, ja pääsipä Tamminen väläyttelemään ihan parhaimpia temppujaan.

Viggen oli oma häikäisevän karismaattinen ja taitava itsensä, joten oli jälleen harmi, että tämä jäi Ruotsin Salaman ainoaksi visiitiksi lahden tällä puolella tänä vuonna.

Viggenin murhaavasta dirty driverista huolimatta Tamminen vei voiton – minkäs muunkaan kuin vyön alle kohdistuneen täsmäiskun jälkeen. Tämä ottelu tuntuu olevan alkuvuoden unohdettu timantti Raadon ja Shemeikan välisen ottelun ohella – ja samalla todellinen näytös Tammisen kyvyistä. Ainakin tykkäsin tästä huomattavasti enemmän kuin Smarksiden johtava mielipidevaikuttaja Lehtinen.

Smooth & Stonedin ja Reginan vihanpidon piti tulla päätökseensä joukkueottelussa, mutta toisin kävi.

Jami Aalto joutui tekemään sisääntulonsa yksin, sillä Make Smooth oli mitä ilmeisimmin joutunut Reginan ja hänen vankiensa kidnappauksen uhriksi.

Aalto kamppaili urhoollisesti henkilöylivoimaa vastaan, mutta tuskallinen odotus palkittiin, kun Äänimies löysi vihdoin oikean CD-levyn ja iski Smoothin musiikin soimaan.

Mutta Smooth ei saapunutkaan lavalle.

Aallon ja painikansan sydämiin upotettiin jäinen tikari, kun ”Kapteenivanki” riisui naamionsa ja paljasti kasvonsa.

Make Smooth oli pettänyt aseveljensä.

Hetkeä myöhemmin ottelu oli ohitse, ja Smooth ja Regina poistuivat paikalta nauraen. Minä itkin itseni uneen, maggle.

Smooth & Stoned on kuollut. Kuva: Timo Muilu

”Parempi voitti”, myhäili Arpook. Minä kehotin kuuluttajaa ystävällisesti pitämään turpansa tukossa. Anteeksi.

Suomi–Ruotsi-ottelun toinen puolisko iski Polar Pekon vastakkain yhden Ruotsin ykkösnimistä Steinboltin kanssa.

Pekko pääsi mittaamaan tasoaan ensimmäistä kertaa ulkomaan kykyjä vastaan räjähtävän debyyttivuotensa jälkeen. Tasokas ottelu ei kuitenkaan saanut ansaitsemaansa räjähtävää lopetusta, sillä Tammisen Toni tuli tunkemaan nokkansa väärään paikkaan.

Niinpä ”revontulet” eivät löytäneet kohteeseensa, vaan Pekko sai pian lentää ilmojen halki Brinnande Hammarella.

Pekon ja Tammisen välit olivat edelleen tulehtuneet, eikä kesätauko tulisi tätä kinaa lieventämään laisinkaan.

Ennen illan pääottelun suuria tunteita saatiin nauttia jostain aivan muusta.

Suomen Paras Joukkue – varmaan pian myös ainoa – eli Jake Luupää, Teuvo ja Keke kohtasivat tuoretta kokoonpanoa käyttäneen Liigan. H.C Andersen ja The Strangler olivat saaneet puolelleen ”Captain Fookin Toot Tootin” Stanislav van Dobroniakin, Puolan lahjan showpainille.

Kuuden hengen mähinä levisi ympäri yleisöä, kun Keken ja van Dobroniakin peukkupaini venyi massiivisiin mittoihin. Strangler sai maistaa omaa lääkettään liukastuessaan banaaniin, Andersen tarjosi oletettavasti käytettyä kondomiaan yleisölle, ylläpitäjä Lehtinen sai Teuvon kaljat niskaansa – kai tässä ottelussa painittiinkin, mutta muistoihin jäi vallan mainio huumorimähinä, jossa SPJ vei voiton. Parempi voitti.

Illan päätti oikeutetusti Omegan eliminaatio-ottelu FCF:n ja Mustan Aukon välillä.

Kymmenen hengen ottelu venyi melkoisiin mittoihin, mutta yksi kerrallaan soturit joutuivat poistumaan takahuoneiden puolelle päihitettyinä. Karhula ja Perkuleskin nousivat kehään aiheuttamaan hämminkiä.

Lopulta jäljellä oli vain kolme: Shemeikka yksinäisenä miehenä arkkivihollistaan Viktor Tykkia ja hallitsevaa FCF:n mestaria Vili Raatoa vastaan.

Mutta Aukko teki arviointivirheen ja sai Shemeikan irroittamaan naamionsa.

Talvisodassa päänsä kohottanut pysäyttämätön terminaattori oli jälleen irti, eikä häntä voinut pysäyttää. Tykki kaatui Styles Clashiin, ja Raato joutui taistelemaan melkein hengestään.

Shemeikkaa ei pysäyttänyt edes ennennäkemätön Pakettipaalujuntta.

Mutta lopulta Shemeikka sai Raadonkin hartiat mattoon kolmeen laskun ajaksi, ja Teatteri Forum räjähti.

FCF:n sankarit palasivat nostamaan puolikuolleen Shemeikan kultatuoliin, ja kausi päättyi kuin päättyikin onnellisesti Mustan Aukon hajaantuessa omiin suuntiinsa takahuoneissa.

Mutta mitä Shemeikalle tapahtuisi nyt, kun naamio jäi symbolisesti keskelle kehää?

Vaikka pääottelu venyikin ehkä rahtusen Suomessa totuttua piteämmäksi, kyseessä oli hieno päätös Mustan Aukon ja FCF:n taistolle, jossa saimme monta hienoa hetkeä ja kokea melkoista tunteiden vuoristorataa. Myös kokonaisena tapahtumana Omega oli täyttä tykitystä alusta loppuun ja jätti painifanin mahan täpötäydeksi.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!

Kurkkaa myös tapahtuman kuvareportaasi!


Kesä- ja heinäkuu

Jessica Love päättää Reginan voittoputken Sideways-tapahtumassa. Ylläpitäjät Lehtinen ja Vuohtoniemi tarkkailevat tilannetta eturivistä. Kuva: Marko Simonen

Kesä kului allekirjoittaneella livepainin osalta sangen rauhallisissa merkeissä, sillä kaikki kesäkuukausien kotimaiset painitapahtumat jäivät allekirjoittaneelta ikävästi välistä muiden kesäisten esteiden vuoksi. FCF:n varsinainen kausi saattoi pitää kesätaukoa, mutta mähisemään päästiin siitä huolimatta kahden päivän ajan Sideways-musiikkifestivaaleilla Helsingissä. Perjantaina ja lauantaina järjestetyt hieman yli tunnin setit houkuttelivat festarikansaa kiitettävästi kotimaisen showpainin pariin.

Viikonlopun aikana nähtiinkin muutama uudistunut hahmo sekä myös Nikitan kehädebyytti. Naiset olivat muutenkin vahvasti esillä, sillä Reimi ja Mutsi olivat mukana menossa molempina iltoina, ja Jessica Love ja Regina Rosendahl saivat kunnian olla ensimmäisinä naisina FCF:n pääottelussa perjantain tapahtumassa. Jessica onnistui samalla katkaisemaan Reginan vakuuttavan tappiottoman putken.

Lauantaina rinnalle pääotteluun päästettiin Shemeikka sekä Prinssi Make.

Make Smooth oli ristitty uudestaan, eikä edes julkista kastetilaisuutta tarvittu. Reginan ja Maken duo sai nimekseen Dynastia, jota sitten huudeltiinkin erinäisissä yhteyksissä koko loppuvuosi. Shemeikka paini rennosti ilman maskia, mutta eihän joku Sideways-tapahtuma kuulu mihinkään #ViralliseenFCFKaanoniin?

The San nostatti kulmakarvoja ja loksautti leukoja, kun ennen niin tummanpuhuva psykopaatti oli vaihtanut tunnusmusiikikseen Lady Gagan ”Bad Romancen” ja saapui letkeästi joraten kehään. Rinnalla teki debyyttinsä myös mystinen Pandora, noita, joka oli jostain syystä valinnut juuri The Sanin suojatikseen. Näillä metkuilla San onnistui kaatamaan itse IONIn.

Jatkojen eläinkaraokessa ei saanut laulaa Isoa Koiraa – kaikkien suureksi pettymykseksi.


Lue Villen Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!


Toni Tamminen sai supertähden sisääntulon kotikaupungissaan. Kuva: Timo Muilu

SLAM Wrestling järjesti Raumalla toisen julkisen tapahtumansa – tai tarkemmin sanottuna ostoskeskus Potkurin katolla.

Tapahtumaa olivat järjestämässä Rauman Lukko, Ravintola Tifos, Toni ”Protoni” Järvinen sekä Riku Forsström.

Osa hyväntekeväisyystapahtuman tuotoista, noin 1 400 euroa, lahjoitettiin Lihastautiliitolle tukemaan Duchennen lihasrappeutumaa ja ALS-tautia sairastavien henkilöiden liikunta- ja urheilutoimintaa.

Duchennen lihasrappeumaa sairastava innokas painifani Forsström toi maailman tähtiloistoa Raumalle 40-vuotisjuhlansa kunniaksi.

Tapahtuma lähetettiin ISTV:n kautta suorana lähetyksenä, ja selostuspöydän ääressä istuivat jälleen Lehtinen ja Vuohtoniemi. Allekirjoittanut sai tyytyä jälkilähetykseen.

Raumalle oli tosiaan lennätetty kovan luokan kavereita, kun heti avausottelussa Jami Aalto sai vastaansa todellisen indykehien veteraanin Matt Crossin.

Lennokas kohtaaminen ei välttämättä ollut parasta Aaltoa ruudun täältä puolelta katsottuna, mutta ihan toimiva avausottelu siitä huolimatta. Raumalainen yleisö ei toki yltänyt missään vaiheessa samaan hurmokseen kuin pääkaupunkiseudun railakas painikansa. Veteraani Cross kaivoi kikkapussistaan kuvankauniin Shooting Star Pressin, jolla pisti nuoren kollin pakettiin. Varmasti arvokas oppitunti Lapin Luchadorille.

Kansainvälisestä joukkuetoiminnasta vastasivat Polar Pekon ja Patrik Miedon yhden illan duo sekä Mikk Nomadin ja Espanjaa edustaneen Carlos Zamoran paritus.

Muistelen mähinän olleen menevää, mutta koitos jäi ehkä illan muun tarjonnan jalkoihin. Zamora oli kyllä yllättävä uusi tuttavuus, joten toivottavasti miestä pääsee näkemään lisää tulevaisuudessa – oli se sitten Suomessa tai maailmalla.

Seuraavaksi saatiin kaivaa esiin kirveet ja kilvet, kun Suomen keskiaikaiseuran edustajat marssivat esiin. Budjetissa ei tosiaankaan ollut säästelty, kun Hollannin Jurn Simmons sekä Heimo Ukonselkä saivat keskiaikaissäännöillä käytävälle ottelulle sopivat sisääntulot.

Valitettavasti keskiaikasäännöt olivat vaan teemaan sopiva nimitys melko tavalliselle hardcore-ottelulle. Kyseessä ei tosiaankaan ollut mikään kunnon verellä läträys, vaan aika leppoisa mäiskintä ympäri yleisöä.

Komiikkaa tarjosivat vakavat länsisuomalaiset, jotka eivät halunneet omista penkeistään luopua, vaikka päälle tulisi kiloittain lihaa suoraan keskiajalta. Ukonselkä veti pidemmän korren, suomalaisella sisulla.

Tapahtuman henkilökohtainen kohokohta oli Viktor Tykin ja Irlannin ”Supreme Suplex Machinen” Scotty Davisin kohtaaminen.

Alun perin Raumallehan piti saapua kohtuullisen samantyylinen britti Chris Ridgeway, mutta hän sai tarjouksen lähteä kiertueelle Japaniin Pro Wrestling NOAH:n kanssa, joten virkistävä reissu kesäiseen Suomeen jäi välistä.

Irlannin oma ”super-rookie” Davis ei pettymystä tarjonnut, vaan paini sata lasissa Suomen omaa ”Import Killeriä” vastaan.

Intensiivinen, nykyisen indytyylin makuinen taisto jätti peukalot kohti yläilmoja myös nauhoitteelta katsottuna. Heittipä Davis hullun loikankin betonialustasta huolimatta. Tykin mainio vuosi sai yhden kovan luokan ottelun lisää.

Viktor Tykki möykyttää Scotty Davisia raumalaisen ostoskeskuksen katolla. Kuva: Timo Muilu

Illan ainoa täysin kotimainen ottelu oli tuttu FCF:stä vuodelta 2018, kun Stark Adder saapui jälleen Raumalle painimaan, vaikka kyseessä olikin kaikkien aikojen ensimmäinen amerikkalaistyylinen ammattipainitapahtuma Raumalla. Vastustajana oli oman kylän poika, Toni Tamminen. Roolit olivat käänteiset edeltävän vuoden kohtaamisista.

Suuren maailman sisääntulojen jälkeen itse ottelu ei täysin klikannutkaan. Muutama ikävä moka jäädytti ottelun flow’n paikoin – ja pääsi BotchaManiaan: torille. Niinpä ottelu ei päässyt ainakaan omasta mielestäni samalle tasolle kuin kaksikon edeltävän vuoden blowoff-ottelu. Tamminen selvisi sentään tällä kertaa voittajana.

Illan ”double main eventin” ensimmäinen osa olikin melkoinen klassikkokohtaaminen.

Tajiri ja StarBuck lämmittelivät feudinsa vielä kertalleen liekkeihin. Vaikka StarBuckin eeppinen, Triple H:n henkeä henkinyt sisääntulo ärjyvällä amerikanraudalla aiheutti lähinnä maanisen kikatuskohtauksen, oli ottelu sitä taattua laatua.

Veteraanien ei tarvinnut keksiä pyörää uudestaan, vaan vanhat koirat esittivät temppunsa takuuvarmasti ja toimivasti.

Tajiri osoittautui ketuista ovelammaksi, kun tuo vihreä mönjä lensi StarBuckin kasvoille ja sitä seurannut teloituspotku lähetti suomalaisen höyhensaarille.

Illan päätti SLAM Wrestlingin historian ensimmäinen naisten pääottelu.

Lucha Undergroundista tuttu Ivelisse, All Elite Wrestlingissä nähty Sadie Gibbs ja yksi planeetan parhaista painijoista Meiko Satomura vastasivat tiukasta ja tapahtumarikkaasta kolminottelusta. Forsströmin suosikkipainija – ja yksi ylläpitäjä Vuohtoniemen suursuosikeista – Satomura nappasi itselleen voiton.

Wrestle Aidin tapahtuminen tuntuu näin vuoden lopussa hieman kuumeiselta unelta.

Käytiinkö Suomessa tosiaankin tapahtuma, jossa nähtiin näin paljon maailman tasokkaita tähtiä?

Simmons, Zamora, Cross, Davis, Ivelisse, Satomura, Gibbs ja Tajiri olisivat melkoinen kattaus mille tahansa firmalle.

Samalla jäi toki toivomaan, että edes joku vierailijajoukosta pistää sanaa eteenpäin lahjakkaista suomalaisista painijoistamme.

Wrestle Aid olikin selkeä tasonkohotus Mega Launchista.


Lue Rikun Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!

Forsströmin haastattelu ennen Wrestle Aidia!


Uudistunut The San ja Jessica Love varastivat show’n Ropeconissa. Kuva: Timo Muilu

Kesän mähinät huipentuivat toista vuotta putkeen Helsingin Ropecon-tapahtumassa. FCF keräsi Helsingin Messukeskukseen ennätysyleisönsä, noin 800 henkeä – mahtava saavutus suomalaiselle showpainille, vaikka mähinät sisältyivätkin tapahtuman pääsylipun hintaan.

Toki ennen Ropeconia oli jo ehtinyt tapahtumaan. Salomon Strid oli käynyt pienellä lauttaretkellä Ruotsin puolella samaan aikaan Wrestle Aidin kanssa STHLM Wrestlingissä. Strid voitti Steinboltin ja pääsi sen jälkeen haastamaan Timmy Forcen Pohjoismaiden mestaruudesta. Muhoksen Messias päihitti käsivammasta kärsineen Forcen ja nousi historian kolmanneksi Frank Andersson Nordic Wrestling -mestariksi – ja toiseksi suomalaiseksi mestariksi. Mestaruus olikin pelissä Ropeconin tapahtuman pääottelussa.

Ennen sitä conikansalle tarjottiin nähtävää koko rahan edestä.

Shemeikka kohtasi ensimmäistä kertaa yksilöottelussa Tammisen Tonin ja selvisi myös voittajana.

Illan kummallisimmasta koostumuksesta vastasivat Johnny McMetal, H.C Andersen ja Mutsi, jotka kohtasivat Stark Adderin, Jami Aallon ja Polar Pekon. McMetalin ja Andersenin parituksesta tuli yllättävän kestävä, sillä joukkueena toimiminen jatkui syksyn mittaan. Myös Mutsia tultaisiin näkemään yhä enemmän H.C:n rinnalla. Adder ja Pohjolan soturit poistuivat kuitenkin voittajina.

Paikalla olleiden pikkulintujen palautteesta päätellen illan kovimmasta ottelusta vastasivat ehkä hieman yllättäen Jessica Love ja The San. Kovaotteisten iskujen sävyttämä ottelu jätti ainakin Jessican sairaan chopin kaikumaan smarkkiparkojen tärykalvoihin päiväkausiksi. Vaikka San hakikin uuttaa lopetusmänööveriään eli Gotch-tyylin paalujuntaa (parempi suomenkielinen väännös toivottavasti tulossa), Jessica oli voitokas.

Pandora oli hakeutunut tällä kertaa FCF:n mestarin Vili Raadon nurkkaukseen, ainakin yhden illan ajaksi. Vastassa oli Oulun lihapää IONI, jolla oli mukanaan Sonjay.

Raato onnistui selvittämään IONIn haasteen tuona iltana, mutta muita voittoja ei tilille sitten loppuvuonna napsunutkaan.

Ennen pääottelua Dynastia (”DYNASTIAAAAAAA!”) kohtasi Kert Kukkin ja Patrik Miedon joukkueen. Dynastia nappasi ensimmäisen voittonsa joukkueena ja jätti Kukkin ja Miedon nuolemaan näppejään. Samalla ottelu jäi Miedon viimeiseksi Suomessa tänä vuonna, sillä pitkään vihoitellut olkapää vei Miedon veitsen alle leikattavaksi. Kovaa duunia paiskinut Mieto teki kehäpaluunsa jo Ruotsissa tämän vuoden puolella, joten toivottavasti ”Mietaa” palaa myös kotimaan kehiin ensi vuoden puolella entistä parempana. Ja tätä kirjoittaessani tulikin juuri tieto, että Mieto palaa Jatkosodassa, hienoa!

Illan pääottelussa oli sitten pelissä se Frank Anderssonin vyö. Strid pääsi puolustamaan mestaruuttaan Heimo Ukonselkää sekä Mikko Maestroa vastaan. Strid vei voiton Maestron nenän edestä ja säilytti mestaruutensa. Elokuun alussa Strid nettosi itselleen vielä toisen onnistuneen puolustuksen käytyään Ruotsin puolella päihittämässä Forcen uudelleen.

FCF pääsi esittelemään jälleen tarjontaansa oleelliselle kohderyhmällä hyvällä tapahtumalla. Yleisössä ollut ummikkokaverini oli nauttinut tapahtumasta ja nimittänyt Maestron uudeksi idolikseen. Kun yritin houkutella miestä uudelleen paikalle syksyllä, hän kieltäytyi, sillä ei ollut valmis maksamaan kokemuksesta.

Misa, jos koskaan luet tämän, kaiva kuvetta ja pulita suosiolla opiskelijalipun hinta! Sinulla on varaa ostaa MTG-kortteja jatkuvasti etkä varmasti kadu FCF:n parissa vietettyä iltaa.


Kuuntele Jälkipyykkinaru!

Katso FCF:n tapahtuman Highlight Reel!


Elokuu

Mikko Maestro jätti jäähyväisensä Suomen painikehille. Kuva: Marko Simonen

FCF:n syyskausi päästiin aloittamaan jo elokuun puolella. Teatteri Forum toimisi myös tulevan kauden päänäyttämönä.

Illan keskiössä oli kolmannen vuosittaisen Sisu8-turnauksen puolivälieräottelut sekä varsin yllättäen julkistettu Pohjoismaiden mestaruusottelu. Sisu8-turnauksen teemana oli jatkuvien sekaantumisten lisäksi myös kaikkien turnausveikkausten täydellinen romuttuminen heti avausiltana.

Sisu8-turnauksen avauskierros asetti jälleen Jami Aallon ja Viktor Tykin vastakkain.

Kaksikko oli kohdannut jo ensimmäisen Sisu8-turnauksen ensimmäisellä kierroksella, ja tulos oli tälläkin kertaa sama.

Aalto kaatui jälleen kerran ensimmäisellä kierroksella Niskalaukaukseen.

Aallon tappiota isompi tarina oli ehkä kumminkin Tykin ja hänen managerinsa Mahtavan Perkuleksen rakoilevat välit.

Tykki oli jäänyt Pyöveli Petrovin kanssa kantamaan vielä Mustan Aukon värejä, mutta kuinka kauan tämä idylli tulisi vielä kestämään? Aalto, joka varmasti paloi halusta nirhata Make Smoothin, ei tehnyt asian eteen vielä yhtään mitään. Otteluhan oli sitä laatua, joita näiltä kahdelta voi odottaa – toki harmillisella Perkuleksen pööpöilyllä maustettuna.

Illan yksi odotetuimpia kohtaamisia oli vuoden 2017 koulutuserän ”ykkösnimien” ensimmäinen kohtaaminen yksilötasolla. Polar Pekko ja The San debytoivat joukkueparina FCF:n ensimmäisessä Sideshow’ssa keväällä 2018. Sen jälkeen Pekko oli räjähtänyt suosiossa, kun taas San oli jäänyt soittelemaan muita viuluja Mustan Aukon rivimiehenä.

Nyt uusi ja uljaampi San tahtoi todistaa paremmuutensa Pandora rinnallaan. Hyvä kohtaaminen sai kuitenkin ikävän päätöksen, kun Toni Tamminen ja Dr. No saapuivat häiriköimään Pekkoa, mikä antoi The Sanille tarpeeeksi aikaa juntata Pekko pää edellä kanveesiin ja napata itselleen voiton. Tamminen piti keväisestä lupauksestaan kiinni: Pekko ei tulisi voittamaan FCF:ssä enää koskaan.

Etukäteen ehkäpä avauskierroksen kutkuttavin ottelu oli Regina Rosendahlin ja Mike Vainulan kohtaaminen. Järkälemäisen Nomadin ja jäisen Reginan välinen dynamiikka herätti paljon kiinnostusta ennen tapahtumaa. Dynastia kuitenkin veti taskustaan tuliterän ”Dynastia-säännön”, joka salli kaksikon päättää otteluun osallistuvan jäsenen vaikka ihan viime hetkellä. Niinpä Prinssi Make monotti Nomadia suoraan päähän ja marssi lopulta voittoon – toki häiriköivän Reginan suosiollisella avustuksella.

FCF:n toimitusjohtaja Juhana Karhula päästettiin myös kehään tarjoamaan muutama ilmoitusluontoinen asia. Tärkeimpänä tietenkin joulukuun Talvisodan virallinen julkistaminen ja tapahtumapaikan varmistaminen tuttuun Teatteri Forumiin.

Sitten helvetti jäätyi.

XL5-yhtyeen kappaleen ”Kauniin pedon” ensimmäiset soinnut räsähtivät kaiuttimista.

”Where have all the good men gone,  and where are all the gods?” lauloi Bonnie Tyler.

Jonain hetkinä aika vain pysähtyy. Kuva: Marko Simonen

Painikansa haukkoi henkeään, kun Valentine käveli ensimmäistä kertaa Teatteri Forumin lavalle.

Hieman yli kolme vuotta oli vierähtänyt Karhulan ja Valentinen viimeisestä klassikosta Pressassa – ja Vallun lähdöstä Ruotsiin FCF:n mestaruuden kanssa.

Noin kolme vuotta oli kulunut siitä, kun Pyöveli Petrov heitti Valentinen ”vitun isoon” arkkuun ja ryösti vyön takaisin Suomeen.

Kolme pitkää vuotta.

Pitkä oli myös hiljainen tuijotus entisten ystävien ja entisten vihamiesten välillä.

Sitten Valentine paljasti todellisen karvansa ja pirullisesti virnistäen potkaisi Karhulaa kulkusille.

Vallu oli tosiaan palannut.

Väliaika ei ollut tarpeeksi pitkä aika sulattelemaan tuollaista pommia, mutta armoa ei annettu ja mähinä jatkui. Vili Raato ja Heimo Ukonselkä liittoutuivat vielä kerran ottaakseen yhteen Shemeikan ja IONIn kanssa.

Shemeikka ei aivan ollut se sama Shemeikka, jota painikansa rakasti keväällä, vaan jonkinnäköistä pientä identiteettikriisiä tai kaamosmasennusta oli liikkeellä, eikä joukkuemeno IONIn kanssa ollut aivan yhtä sujuvaa kuin vielä keväällä.

Pienet kauneusvirheet saatiin kuitenkin hiouttua sen verran sileiksi, että Shemeikka onnistui selättämään hallitsevan FCF:n mestarin Terminaattori Kakkosella. Shemeikkaa ei kuitenkaan jostain kumman syystä voiton juhlistaminen kiinnostanut, vaan mies poistui pikaisesti paikalta.

Hetkeä myöhemmin Heimon ja Raadon välit menivät totaalisen rikki, ja Raato kolkkasi Heimon tajuttomaksi hyppypotkulla suoraan niskaan. Näin pienellä Heimo oli jälleen yleisön suosikki – ja haastoikin Raadon mestaruusotteluun seuraavaan tapahtumaan.

Sisu8-puolivälierät pistettiin pakettiin Reimin ja Tammisen Tonin välisellä ottelulla. Lyhyen kohtaamisen edetessä Tamminen oli jo lähellä voittoa, mutta Polar Pekon musiikki keskeytti voittohaaveet.

Pekkoa ei kuitenkaan kävellyt esiin, vaan sen sijaan Dr. No’n naamion alta paljastui kukas muukaan kuin Pekko itse!

Shokissa oleva Tamminen saikin maistaa Reimin crossbodya yläköydeltä ja samalla tappion karvasta kalkkia. Pekko kertoi vielä Tammiselle oikein tulikivenkatkuisessa puheenvuorossaan, että heidän välisensä riita pistetään lopullisesti poikki seuraavassa tapahtumassa.

”Juu, aivan”, ajatteli kyyninen smarkki ja mietti, missä stipulaatio-ottelussa kaksikko kohtaisi sitten Talvisodassa.

Pääottelussa oli jälleen Pohjoismaiden mestaruus pelissä, kun Salomon Strid puolusti vyötään Mikko Maestroa vastaan. Maestroa ei ollut selätetty Ropeconissa, joten oikeus mestaruusotteluun oli jollain tasolla järkevä.

Septimuksen syyttävä sormi ei onnistunut hidastamaan Maestron taisteluhenkeä. Pitkän ja hikisen väännön päätteeksi Strid vei kuitenkin pidemmän korren.

Mutta sitten Maestro tarttui mikkiin ja yllätti kaikki FCF Wrestlingin muiden jäsenien valuessa lavalle.

Tai no, yllätti kaikki, jotka eivät olleet Smarksiden Twitch-chatissa aiemmin samana päivänä, kun joku tuntematon henkilö kertoi illan ottelun jäävän Meastron viimeiseksi Suomessa.

Ja tätähän Maestron ilmoitus koski.

Jäähyväiset – ehkä väliaikaiset – olivat tunteelliset.

Maestro, FCF:n mestari vielä kalenterivuoden alussa, oli kuitenkin ollut Suomen painikansan suurimpia suosikkeja jo vuosien ajan ja jätti taakseen suuret saappaat täytettäväksi. Nähtäväksi jäi, saako kukaan valtavia työsaappaita jalkoihinsa.


Lue Enskan Viisi pointtia ja kuuntele Jälkipyykkinaru!


Syyskuu

Merihaan ehtoollinen, 2019. Kuva: Timo Muilu

Syyskuun ensimmäisenä päivänä SLAM Wrestling järjesti vuoden viimeisen julkisen tapahtumansa, tällä kertaa Virossa. Smarksiden edustajistoa ei ehtinyt paikan päälle tapahtumaa todistamaan, joten sen analysointi jää nyt lyhyen maininnan mittaiseksi. Jää nähtäväksi, kuinka monta julkista tapahtumaa SLAM Wrestling on järjestämässä vuonna 2020.

Pressan remontin vuoksi FCF:n loppuvuoden Sideshow-tapahtumat muuttivat Merihaan Pallohalliin. Tunnelma avonaisella salibandykentällä oli kuin geneerisessä jenkki-indyssä konsanaan ja äänentoisto aivan syvältä.

Alun perin tavalliselta Sideshow’lta vaikuttanut tapahtuma sai kuitenkin aivan uuden käänteen, kun Pandora sai jotenkin loihdittua Juhana Karhulan käskytysvaltansa alle.

Niinpä syyskuun Sideshow mentiinkin Pandoran komennossa.

Heti alkuun Stark Adder joutui sangen epäedulliseen asemaan, kun joutui kohtaamaan kolminottelussa pelätyn Dr. No’n – joka oli saanut vaatteensa takaisin Polar Pekolta – ja Septimuksen eli oppipoikansa oppipojan. Vanha ja viisas Adder onnistui kuitenkin välttämään pahimmat vaarat, eikä edes Salomon Stridin kannustus kehän laidalta riittänyt. Adder vei voiton ja jätti konnat nuolemaan näppejään.

Seuraavaksi pääsin vihdoin näkemään tuoreimman koulutuserän naiset kehässä, kun Reimi, Nikita ja Sonjay kohtasivat Dynastian.

Passeli joukkueottelu sai heti pelkäämään Nikitan puolesta Smoothin, Reginan ja vangin mätkiessä nuorta virolaista ympäri kehää.

Onneksi Sonjay pääsi tarjoilemaan Dynastialle erinäisiä potkuja ja Reimikin ”juoksemaan villisti”, mutta se ei vain riittänyt.

Dynastia jatkoi voittokulkuaan.

Mukava joukkueottelu, jossa etenkin Nikita vakuutti sekä liikkumisellaan sekä räsynukkena vastustajiensa kurmotettavana.

Pandora aloitti halloweenin etuajassa, sillä seuraavaksi Merihaassa tarjottiin todellista kauhua. Kyllä, Pyöveli Petrovin yksilöottelu. Vastassa oli Jami Aalto – joka ei vieläkään halunnut irrottaa Prinssi Maken päätä – ja stipulaationa Pandoran mystinen Strings of Fate -kohtaaminen.

Suomalaisittain tämä tarkoitti strap-ottelua, jossa ottelijat oli sidottu yhteen ottelun ajaksi jonkinlaisella hihnaviritelmällä.

Pitkän ja tuskallisen hihnasekoilun jälkeen Aalto onnistui kuristamaan Petrovin tajuttomaksi ja voittamaan ottelun, luojan kiitos.

Kert Kukkin ja Viktor Tykin yhteispeli pelitti vallan mainiosti. Kuva: Marko Simonen

Pandoran tasapuolisen Tarot-korttiarvonnan tuloksena syntyi joukkueottelu, jossa vihamiehet Polar Pekko ja Toni Tamminen asetettiin samalle puolelle.

Toisella puolella Kert Kukk ei saanut parikseen tuttua Mike Nomadia, vaan sai tyytyä vain lievästi vihamieliseen Viktor Tykkiin.

Kuriositeettina Tykki ja Tamminen olivat ensimmäistä kertaa vastakkain sitten debyyttinsä joulukuussa 2016. Joukkueottelu olikin erittäin toimiva, mutta mitä muutakaan voi odottaa tällä katraalla? Tammisen ja Pekon erimielisyydet maksoivat lopulta kaksikolle voiton, ja niin Kert Kukkin pääsi pitkästä aikaa voiton makuun.

Joukkuemeno jatkui, kun H.C Andersen ja hänen tuore ykkösfaninsa Mutsi iskivät yhteen Suomen Parhaan Joukkueen kanssa.

Ennen tapahtumaa yksi kesän suurista mysteereistä oli Teuvon katoaminen koko kesän ajaksi. Pallohalli räjähtikin, kun Teuvo palasi ryyppyreissultaan Keken rinnalle.

Itse ottelun muistettava osa oli tuon karmaisevan pirttihirmun, Mutsin, brutaali teko. Mutsi nimittäin murskasi täysin hyvät korvapuustit kädessään ja viskasi menemään!

Itse ottelu päättyi sekavaan tupladiskaukseen eikä jättänyt muuta mainittavaa kuin Teuvon paluun ja korvapuustin murskajaiset.

Illan pääottelussa oli saatu astetta eksoottisempi mestaruus peliin, sillä ”Puolan Adonis” Stanislav van Dobroniak toi mukanaan Tsekin Hardcore-mestaruuden. Vastaan asettui kuin varkain yleisön suursuosikiksi noussut Jake Luupää, eikä sääntöjä tietenkään ollut.

Karhulakin pääsi vapautumaan horroksestaan, kun Luupää katkaisi toimitusjohtajaa hallinneen punaisen langan.

Ympäri Pallohallia levinnyt mähinä oli tosiaankin Mähinä isolla alkukirjaimella.

Esiin kaivettiin tyynyt, piikkilankapesari, sontikka, uunipellit ja peljätty roskapönttö. Jopa yleisö sai kärsiä, kun van Dobroniak heitti Luupään eturiviin.

Lopulta tuomari Teemun oli pakko pysäyttää ottelu van Dobroniakin kuristaessa Luupäätä tuolilla.

Luupää ei saanut vyölleen uransa ensimmäistä mestaruusvyötä mutta poistui Pallohallista entistä rakastetumpana taistelijana.


Kuuntele Jälkipyykkinaru!


Loka- ja marraskuu

Vallulla oli muutama valittu sana Juhana Karhulalle. Kuva: Timo Muilu

Syksyn aikataulutuksien vuoksi FCF mahdutti lokakuulle kaksi tapahtumaa ja jätti painikansan kärvistelemään vieroitusoireissaan sitten koko marraskuun.

Salomon Strid ja Septimus saivat vastaansa epätodennäköisen duon Stark Adderin liittoutuessa illan ajaksi Jake Luupään kanssa.

Avausottelun paikan täyttänyt joukkueottelu oli toimiva avaus illalle, jossa Adder ja Strid pääsivät lämmittelemään vanhoja kaunojaan, Luupää sai jatkaa rakettimaista nousuaan ja Septimus sai tärkeää kokemusta kehässä.

Lopulta Adder sai vedettyä pidemmän korren, kun Luupää pilasi Stridin ja Septimuksen yhteisen lopetusliikkeen ja Adder sai pyöräytettyä Stridin hartiat mattoon kolmeen laskun ajaksi.

Takahuoneissa lyötiin lukkoon Talvisotaan Pohjoismaiden mestaruusottelu, jossa Adder kohtaisi Stridin.

Shemeikka ja Jami Aalto olivat päätyneet joukkueeksi syyskuun Sideshow’n jälkimainingeissa.

Shemeikan kannustavien sanojen ansiosta Aalto onnistui kaatamaan Petrovin ja kiitokseksi ehdotti yhteen liittymistä joukkueeksi.

Vastahakoinen Shemeikka ei kuitenkin saanut sanaakaan suustaan ennen kuin Aalto oli jo sännännyt toimitusjohtajan pakeille pyytämään ottelua. Vastaan asettuivat H.C Andersen ja FCF Wrestlingin asemastaan äänekkäästi kritiikkiä YouTubessa esittänyt Johnny McMetal.

Rahkasaagan traumoja ei revitty esiin, vaan saatiin kasaan sangen toimiva joukkueottelu, jossa Kahden Ässän yhteispeli toimi erinomaisesti.

Myös McMetal oli kuin kotonaan roolissaan vastustajiaan fyysisesti uhkaavampana kiusanhenkenä eikä kohtuullisen kuivana ”power & paint” -muskelimasana.

Kaksi Ässää vei voiton, ja silmin nähden innostunut Shemeikka intoutui heittämään jopa avoimen joukkuehaasteen Talvisotaan.

Sisu8-finalistien kohtalo ratkaistiin kahdessa välieräottelussa. Regina Rosendahl – luonnollisesti Prinssi Make rinnallaan – kohtasi intoa puhkuneen Reimin.

Tuo into ei edes lopahtanut Maken brutaaliin curb stompiin sisääntulolavalla, vaan piakkoin Reimi pisti jo Maken pakettiin ja pääsi taistelemaan Reginaa vastaan.

Regina ja Reimi olivat kohdanneet useaan otteeseen Reimin lyhyen uran aikana, ja tämä oli kaksikon kohtaamisista tasokkain.

Tällä kertaa tulos oli kuitenkin toinen.

Ensimmäistä kertaa yksilöottelussa Reimi sai napattua voiton Suomen jääkuningattaresta ja eteni kaikkien kohtuullisen suureksi yllätykseksi Sisu8-finaaliin.

Samalla Reginan #virallinen voittoputki sai päätöksensä varsinaisessa WSL-tapahtumassa ja yksilöottelussa.

Japanilaisella sisulla brutaali curb stomp lavalle ei tunnu missään. Kuva: Timo Muilu

Toisessa välierässä vastakkain olivat ”parhaat ystävykset” The San ja Viktor Tykki. Onneksi puhdasta, urheiluhenkistä ottelua ei tälläkään kertaa tarvinnut pelätä, kun kehän laidalle heiluivat Mahtava Perkules, Pyöveli Petrov ja Pandora.

Poloisen tuomari Juhon mielenterveys oli koetuksella, kun silmien olisi pitänyt olla noin viidessä paikassa samaan aikaan.

Kaiken ulkopuolisen sekoilun lisäksi kehässä onnistuttiin kertomaan toimiva tarina Sanin murjoessa Tykin kättä lunastuskuntoon.

Sanin hyvä yritys ei lopulta riittänyt, vaan Tykki marssi ensimmäistä kertaa Sisu8-finaaliin Niskalaukauksen avulla. Välit Perkuleksen kanssa alkoivat kuitenkin rakoilla hetki hetkeltä enemmän.

Dynastian toinen puolisko pääsi myös painihommiin, kun Make koetteli voimiaan IONIa vastaan.

Makella ja IONIlla oli pitkää historiaa takanaan Liigan ja Smooth & Stonedin vihamielisyyksien aikana. Edellisen kerran yksilöottelussa kaksikko kohtasi joulukuussa 2016, kun IONIlla oli vielä tohtorin paperit.

Mutta lokakuussa 2019 Make käytti ehkä liikaakin aikaa reagoidessaan yleisön huuteluihin – kruununjalokivenä ”Makelle henkselit” – ja antoi IONIlle runsaasti aikaa taistella Dynastian metkuja vastaan.

Lopulta IONI lossautti ”prinssinnakin” Haukiputaalle – tai ainakin likelle kyseistä paikkakuntaa – ja vei voiton.

Valentinen elokuun shokki-ilmaantuminen Teatteri Forumiin ei jäänyt yhden illan jutuksi, vaan pinkkiin pukeutuva ”pink-clad, spray-tanned douchebag” luikerteli kehään mikrofoni käsissään ja pahat mielessään.

Tällä kertaa Valentine ei kuitenkaan kanavoinut vuoden 2012 Chris Jerichoa pitämällä mykkäkoulua, vaan antoi palaa.

Pienen historian oppitunnin ja yleisön solvaamisen jälkeen Valentine vaati Juhana Karhulaa nousemaan kehään. Karhula saapuikin kohtaamaan vanhan tuttunsa ja saamaan korvansa täyteen Valentinen vuodatusta.

Karhula oli – Vallun mukaan – väittänyt kaikissa maailman medioissa olevansa Suomen paras painija viimeiset kolme vuotta, vaikkei ollut koskaan voittanut Valentinea. Valentine vaati trilogialle päätöstä, mutta Karhula oli sairaseläkkeellä olkapäävammansa vuoksi. Vallu vastasi raottamalla sanaista arkkuaan vieläkin avonaisemmaksi.

”Starba oli parempi pomo kuin sä”, Valentine solvasi, mutta Karhula ei vielä säpsähtänyt.

Karhula oli jo poistumassa, kun Valentine yritti upottaa kenkänsä suoraan toimitusjohtajan sukukalleuksiin.

Vasta se laukaisi Karhulassa mähinävaihteen, ja Valentine sai maistaa pitkästä aikaa isän kädestä.

Vallu pääsi kuitenkin pakenemaan Karhunkaatajasta, ja raivoisa Karhula tarttui vihdoin mikkiin.

Vallu vastaan Karhula III – Talvisodassa.

Ja Vallu vain hymyili.

Polar Pekko ja Toni Tamminen pääsivät vihdoin ratkaisemaan keskenäisen paremmuutensa. Tiukan kamppailun aikana Pekon pääkoppa teki ikävästi tuttavuutta kehän reunan kanssa brutaalin DDT:n takia, ja Pekko joutuikin taistelemaan alakynnessä siitä lähtien.

Komeiden vastaiskujen ja sulavan menon täyteinen ottelu sai lopulta karvaan päätöksen Pekon taputtaessa mattoa Rauman Lukossa. Tamminen oli sittenkin Suomen atleettisin, työteliäin ja lahjakkain painija ottelun päättyessä täysin puhtaasti.

Hikiset paininörtit olivat väärässä, eikä Talvisodassa nähty enää viimeistä kohtaamista.

Illan pääottelussa entistä demonisemman naamakarvoituksen kasvattanut Vili Raato puolusti FCF:n mestaruutta entistä liittolaistaan Heimo Ukonselkää vastaan.

Raato aikoi pitää ensimmäisestä mestaruudestaan kiinni kynsin, hampain ja haarukoin. Kyllä, tuomari Teemun sokeus alkoi saavuttaa uusia ulottuvuuksia, kun Raato puukotti Ukonselän kättä yhä uudestaan ja uudestaan. Teemu ei voinut muuta kuin ihmetellä Heimon spontaanisti verta vuotavaa käsivartta.

Lopulta Ukonselkä kuitenkin sai otettua tiukan otteen mestaruusottelusta viskoen astetta luihumpaa Raatoa ympäri kehää, ja yhtä shokeeraavaa paalujunttaa myöhemmin Raadon kausi oli ohitse.

Heimo oli noussut neljättä kertaa urallaan Suomen mestariksi.

Eikä siinä vielä kaikki.

Ukonselkä ehti hädin tuskin tuoretta housujenpidikettään nostaa, kun Raato hyökkäsi tuoreen mestarin kimppuun.

IONI ryntäsi paikalle pelastamaan tilanteen, mutta Dynastia seurasi tiukasti perässä.

Täysi mähinä oli valmis, ja tuomareilla oli kädet täynnä pitää riitapukarit erillään.

Vihdoin Koopra tarttui mikrofoniin ja ilmoitti koko illan lupailemansa Talvisodan pääottelun.

Ukonselkä vastaan Raato vastaan IONI vastaan Dynastia FCF:n mestaruudesta.

Yläparvella päät kääntyivät ja kysyimme: ”Mitä hittoa FCF:n mestaruuskomitea?”

Ukonselälle tämä ei ihan tällaisenaan kelvannut, vaan tuore mestari kertoi ripustavansa vyönsä ”Ukonsilmään”, josta vain sen ansaitseva voisi sen noutaa.

Suomeksi ilmaistuna mestaruuden kohtalo päätettäisiin tikapuuottelussa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätimme lokakuun Wrestling Show Liven ja suuntasimme ”Enska Lehtisen Syyslomalle” päät täynnä kysymyksiä.


Kuuntele Jälkipyykkinaru!


KOURA oli vain yksi halloweenin kauhistuttavista ilmestyksistä. Kuva: Marko Simonen

Toista vuotta putkeen FCF juhlisti halloweenia Sideshow’n merkeissä.

Tällä kertaa synkkä tapahtuma koki pienen kolauksen tunnelmassa, kun tumma Pressa oli vaihtunut iloisen kirkkaaseen ja vihreään Merihaan Pallohalliin.

Suuren maailman malliin show aloitettiin pre show’lla, jossa The San isännöi omaa talk show -ohjelmaansa – vierainaan Kaksi Ässää.

Hetken rupattelun jälkeen San paljasti, että Kahden Ässän avoimelle haasteelle oli löytynyt vastaaja.

Kun Shemeikka ja Aalto toljottivat sisääntuloverhon suuntaan, mysteerinen klovnimaskiin pukeutunut raumalainen hyökkäsi Ässien kimppuun.

Tammisen Tonihan se oli.

San karjui hyväksyvänsä ”Jamaikan” haasteen Tammisen kanssa – ja poistui pikaisesti paikalta. Yhteinen Sävel oli muodostunut, ainakin muutaman tapahtuman ajaksi.

Varsinainen show kului jälleen Pandoran komennossa, mutta tällä kertaa Karhulaa ei kuljetettu talutusnuorassa. Ei, Pandora kauhistuttavine siskoineen ylläpiti pelon ilmapiiriä hyytävän koleana ja sateisena lokakuun iltana.

Avausottelua varten paikalle marssitettiin takaisin Tamminen ja Aalto, jotka päättivät vetää erittäin tasokkaan kohtaamisen, illan parhaan, heti kärkeen.

Kahden kovan atleetin näyttävä koitos ratkesi noin viidentoista polvi-iskun ja muun komean tempun jälkeen Aallon komeaan WaveDriveriin. Tämän tason matsi olisi ansainnut ihan WSL-tason näyttämön!

Seuraavaksi saatiin nauttia joukkuetoiminnasta, jossa H.C Andersenin ja Mutsin kuuma liittouma sai vastaansa Jake Luupään ja Sonjayn.

Tulikuuma Luupää laskeutui hetkeksi alakortin joukkuemenoon ja pukeutuikin vielä Sonjayn tyylisiin nahkarotseihin, kun taas Sonjay oli anastanut Jaken t-paidan.

Poloinen Sonjay toki sai melkein oksennusreaktion Andersenin ehdottelevista lantion heilutteluista.

Luupään ja Sonjayn liito kuitenkin sakkaa aivan ottelun loppumetreillä, kun MYSTINEN NAHKAMIES – jonka Andersen taisi nimetä takahuoneissa ”hyväksi ystäväkseen” Dr. Sadismiksi – iski Luupään pään kehätolppaan.

Mutsi sai samalla niitattua Sonjayn kanveesiin ja vietyä kerrankin voiton.

Naiset pääsivät estradille myös seuraavassa ottelussa, kun Nikita haastoi Jessica Loven.

Nikita oli saanut treenikaverikseen maanmiehensä Kert Kukkin ja pääsi kokeilemaan uusia temppujaan vaarallista veteraania vastaan.

Love saattoi ottaa haasteen kohtuullisen leikkimielisesti alkumetreillä, mutta veteraanin piti ottaa vakavampi asenne Nikitan taiteillessa itsensä irti yksinkertaisesta rannelukosta.

Pian Nikita kuoli, kuvainnollisesti tietenkin, Loven lossauttaessa hirvittävän kyynärpään hänen leukaperiinsä.

Kuin ihmeen kaupalla Nikita onnistui sen jälkeen saamaan perille Tornado DDT:n, jossa jotakin meni pieleen.

Nikita nappasi yllätysvoiton Jessican nenän kustannuksella. Hysteerinen häviäjä piteli murtunutta nenäänsä ja nirhasi virolaiset siihen paikkaan Lariateilla.

Pelottaako jo? Kuva: Marko Simonen

Väliajan jälkeen Pohjoismaiden mestaruuden ykköshaastaja otteli kenraaliharjoituksessaan The Sania vastaan. Sangen perinteinen ketjupainipainotteinen ottelu sai kuitenkin käänteen, kun tanssivaksi pelleksi naamioitunut Salomon Strid tuli häiriköimään vanhaa mestariaan. The San hyödynsi tilaisuutensa ja lukitsi Adderin hevonvitun roll-upiin ja nappasi itselleen voiton. Ykköshaastaja oli kaadettu, joten onkohan The Sanilla tulevaisuudessaan mestaruusottelu?

Alun perin kolminotteluna mainostettu Viktor Tykin, Polar Pekon ja Johnny McMetalin kohtaaminen sai melkoisen käänteen jo heti alkumetreillä, kun kauhistunut Tim Saari ryntäsi kehän taakse piiloon.

Kyllä vain, Saari oli jälleen leikkinyt voimilla, joita hän ei pysty hallitsemaan.

Niinpä otteluun marssi myös hirviömäinen ja massiivinen KOURA!

Muu kolmikko joutui tekemään jopa yhteistyötä edes horjuttaakseen lähes pysäyttämätöntä Kouraa. Lopulta Viktor Tykki selvisi mähinästä voittajana.

Mutta Tim Saari sai silti kärsiä, kun Koura oksensi moottoriölyn näköistä mustaa nestettä suoraan Saaren suuhun.

Tämä hirviö sai vielä mikin käteensä ja mölisi tulevansa vielä.

Luoja meitä auttakoon.

Pääottelussa saatiin nauttia Omegan revanssista, kun EstoniaBoyzit saivat vastaansa Salomon Stridin ja Septimuksen vihaisen kaksikon.

Ottelu oli pitkälti Kukkin pitkää kärsimysnäytelmää, kun Strid ja Septimus murjoivat virolaisista pienempää säälimättä.

Lopulta Nomad pääsi irti, mutta vastustajien viskominen tuli yllättävään nopeaan päätökseen Messiaan DDT:n kynsissä. Kukkia uhkasi ottelun jälkeen jälleen mestaus, mutta Adder keppeineen ryntäsi pelastamaan tilanteen. Nylkemiset olivat vasta alkamassa, ja seuraava pysäkki oli joulukuun Talvisota.


Kuuntele Jälkipyykkinaru!


Lokakuussa FCF järjesti myös try-outit seuraavan sukupolven innokkaille painijoille. Kuudestatoista osallistuneesta yhdeksän läpäisi tiukan viikonlopun koulinnan ja aloitti painikoulutuksensa Salomon Stridin ja muiden kouluttajien tiukassa opissa. Innolla odotan, nähdäänkö tämän tuoreen koulutuserän kasvoja jo ensi vuonna Suomen kehissä.


Joulukuu

Just like old times. Kuva: Timo Muilu

Neljästoista Talvisota myi Teatteri Forumin etukäteen loppuun, mikä jätti ainakin Mystisen Pirkanmaan P:n rannalle ruikuttamaan.

Eikä ihme, että liput menivät kuumille kiville, sillä juonellisista kompastuskivistä huolimatta Talvisodassa tarjottiin huippuluokan tapahtuma.

Illan avasi jumalallinen esiintyminen. Ei, en puhu Bjorn Semistä, vaan Mutsin ja H.C Andersenin duetosta. ”Maamme”-laulun keskeytti Jake Luupään kitarasoolo, josta siirryttiinkin kevyesti illan ulkomaalaisvieraan otteluun.

Parimetrinen turskanmussuttaja Sem vaati Luupäätä polvistumaan edessään, mutta Luupää ei mähisemättä luovuta.

Pippurinen punkkaripakkaus pisti parastaan, mutta Sem ei kaatunut edes Perseet olalle -liikkeeseen. Brutaali Swanton Bombikaan ei taltuttanut norjalaista.

Lopulta Semin pommit taltuttivat verta vuotavan Luupään. Norjalainen saattoi poistui voittajana, mutta Luupään kansansuosio jatkoi pysäyttämätöntä kasvuaan.

Seuraavaksi makseltiin kalavelkoja edeltävän kuun Sideshow’sta.

Jessica Loven nenä oli murtunut, ja Jessica oli nyt päättänyt murtaa sekä Nikitan että Kert Kukkin tasoitusottelussa.

Virolaiset saivat vastaansa totaalisesti muuttuneen Loven, kun ennen niin pirteä sateenkaarisoturi pukeutui nyt mustaan ja peitti kasvojaan suojanaamiolla. Virolaiset pelkäsivät, yleisö pelkäsi, minä pelkäsin.

Loven kylmäävä tuijotus ei jättänyt Nikitaa rauhaan.

Nikita olikin brutaalisti viskeltävänä Loven janotessa kostoaan, siinä sivussa myös Kukk pääsi sijaiskärsijäksi. Vaikka virolaiset pistivät kovasti vastaan, Kukk oli pian tajuton ja Nikita yksin.

Nainen rohkaisi itsensä ja kohtasi piinaajansa.

Ja kuoli.

Kuvaannollisesti.

Palautuuko Jessica Loven psyyke entiselleen vuonna 2020 – se jää nähtäväksi.

Otteluna tämä oli lähestulkoon täydellisesti suoritettu tasoitusottelu. Uudistuneen Jessican look oli karmaisevan vakuuttava, Kukk jatkoi toimivaa kehäsuorittamistaan ja Nikita on jo nyt erittäin sympaattinen altavastaaja.

Love hurts. Kuva: Timo Muilu

Meno ei ainakaan hidastunut, kun mestari ja oppipoika olivat nokikkain muutaman vuoden tauon jälkeen. Salomon Strid puolusti Pohjoismaiden mestaruuttaan Stark Adderia vastaan. Septimus ja hänen sormensa usutettiin takahuoneisiin, sillä Strid päätti hoidella tämän luurangon kaapistaan itse.

Miehet tunsivat toistensa tyylit perinpohjaisesti, joten tätä painimaton shakkiottelua oli erittäin kiehtova seurata.

Tekninen ja ajoittain iskurikas koitos toi molempien parhaat puolet esiin, mutta lopulta kokemus voitti.

Nylkemiset suoritettiin näyttämöistä kirkkaimmalla, kun Stark Adder nousi mestariksi yli vuosikymmenen odotuksen jälkeen.

Mestaruusjuhlat olivat sen mukaiset. Omasta mielestäni Talvisodan paras ottelu – ja samalla yksi vuoden kirkkainta parhaimmistoa Suomessa.

Ennen väliaikaa ratkaistiin vielä Sisu8-pokaalin kohtalo, kun ensimmäinen naisfinalisti Reimi kohtasi uransa ehkäpä suurimman haasteen, Viktor Tykin. Vaikka Tykki olisi halunnut ratkaista ottelun herramiestyyliin ja moonsaultata mielensä kyllyydestä, Mahtavan Perkuleksen pööpöilyt heittivät kepin näihin rattaisiin.

Perkuleksen tasaiset sekaantumiset ottelun kulkuun rytmittivät Reimin uran parasta ottelua, kunnes Tykki sai vihdoin tarpeekseen ja läsäytti murhaavan kyynärpäänsä suoraan Perkuleksen päähän.

Valitettavasti ”Tykkisault” viuhahtaa ohitse, ja Reimi hyödyntää tilauksensa crossbodylla.

Vielä elokuussa mahdottomalta näyttänyt voitto oli totta – ja Reimi noussut Sisu8-voittajaksi. Päihitetty Tykki tunnusti Reimin paremmakseen mutta sai kärsiä vielä Perkuleksen terästuolin makuisesta kostosta ottelun jälkimainigeissa.

Mustasta Aukosta olivat jäljellä enää vain savuavat rauniot.

Ottelu oli vallan mainio, ja Tykin hyvin rakenneltu käännös saa odottamaan miehen seuraavaa vuotta innolla.

Väliajalta palattiin joukkuetoiminnan merkeissä, kun Kaksi Ässää kohtasi Yhteisen Sävelen.

Shemeikka ja Jami Aalto järkyttivät yleisöä heti kärkeen tekemällä sisääntulonsa TikTak-yhtyeen sulosointujen tahtiin. Itse ottelu olikin toimivaa joukkuemenoa puolin ja toisin. Matsissa väläyteltiin parikin kohtuullisen sairasta joukkuemanööveriä.

Toimivan ottelun päätti suorastaan sähköinen lopputaistelu, jossa lensivät ”hirvikärpäset”, Styles Clashit ja jopa The Sanin yllättävä Phoenix Splash. Vain yritetty Super- Rauman Lukko jäi uupumaan.

Ässät voittivat tällä kertaa Aallon Spiral Tapin avulla, mutta Shemeikan kriisi puhkesi jälleen kukkaansa.

Karjalan aave pakeni juhlia pettyneenä siitä, ettei saanut selätystä, ja kertoi somessa, että kivaa oli, mutta joukkue oli tässä. Voi rähmä.

Tuntuu kuin vasta eilen olisin sinisilmäisenä istunut Töölön Kisahallin toisessa rivissä ja katsonut King Kong Karhulan ja Valentinen nyt jo legendaarista ottelua Suomen mestaruudesta.

Nyt, reilu kolme vuotta myöhemmin, katson kyynisenä ja ulisevana saman kaksikon trilogian päätöstä Teatteri Forumin ylälehtereillä.

Kun Karhula peittyi värikkäisiin, suoraan Japanista toimitettuihin paperinaruihin, mieleni täytti nostalgia.

Vallun ja Karhulan kohtaaminen ei ollut ”vain” kaksikon trilogian päätös. Kyseessä oli molempien paluu Suomen painikehiin. Toinen oli viettänyt vuotensa rikastuttamassa Ruotsin painiskeneä ja toinen keskittyessä pyörittämään toimintaa takahuoneissa.

Oliko ilmassa sitä samaa taikaa kuin Talvisota X:ssä?

Tavallaan kyllä, tavallaan ei.

Talvisota X oli itselleni ensimmäinen varsinainen livepainikokemus. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, eikä ollut mitään tietoa, mikä voisi lopettaa mestaruusottelun. Karhula ja Valentine toimittivat silloin uskomattoman koitoksen, jota parempaa ottelua en nähnyt paikan päällä ennen tätä kesää ja reissua Lontoon Copper Boxiin.

Tämän joulukuun ottelussa Karhula ja Valentine pysyivät vanhoilla raiteilla heittäen välillä uusia mausteita sekaan soppaan.

Hymyilin aina hieman tunnistaessani suoraan kolmen vuoden takaa tutun liikesarjan.

Yleisö eli mukana muttei ollut aivan muistojeni mylvivä ihmismassa kolmen vuoden takaa. Mutta lopputulos oli sama.

Vallu poistui voittajana.

Kyseessä oli hieno ottelu, mutta ei se ylittämätön klassikko, mitä kolmen vuoden takaa nähtiin.

Paljon kertoo myös Suomen kehittyneestä skenestä, sillä monet muut ottelut vuoden aikana olivat mielestäni parempia.

On hienoa, että saamme laadukkaita otteluita kuukaudesta toiseen, eikä tarvitse toivoa maagisten hetkien paluuta ja paluuta vanhaan.

Painijat eivät ole jääneet haikailemaan vanhojen haamujen perään, vaan tehneet hartiavoimin töitä kehittyäkseen ja ylittääkseen vanhat ”Suomen parhaat”.

Ai niin, Karhula haukkui fanit ottelun jälkeen, Asia selvä.

Ioni kaatamassa Regina Rosendahlia ja Prinssi Makea eli Dynastiaa kanveesiin. Kuva: Timo Muilu

Illan päätteeksi sukellettiin kuitenkin syvälle Ukonsilmään ja kohotettiin Tikapuut Taivaaseen. Vili Raato, IONI, Dynastia ja Heimo Ukonselkä uhrasivat kehonsa brutaaliin lihamyllyyn, jossa ihmiskeho kohtasi anteeksiantamattoman teräksen yhä uudelleen ja uudelleen.

Viisi ottelijaa lensi kukin suuntiinsa ja valitettavan usein irtaimiston päälle.

Suomessa harvinainen tikapuuottelu oli melkoinen mähinä paikan päällä seurattuna. Jokainen sai maistaa hirvittäviä pommeja, jotka päättäisivät tavanomaisen ottelun välittömästi.

Baphometin Sinetti leimasi IONIn kallon terästuoliin, Prinssi Make sai vihreän sumun silmilleen ja lensi pöydästä lävitse. Regina tyrmättiin sairaalla Tajua-TKO:lla suoraan tuolin päälle. Raato sai terästuolista suoraan päähän.

Lopulta pystyssä oli vain yksi mies.

”Puolen Suomen Painijasta” tuli ”Koko Suomen Mestari”.

IONI kiipesi taivaisiin ja nousi FCF:n mestariksi yleisön räjähtäessä suosionosoituksiin.

Talvisota päättyi uuden kuninkaan kruunajaisiin – ja päätti painivuoden Helsingissä melkoiseen tapaan.


Kuuntele Jälkipyykkinaru!


Jäger-Pommi osuu ja uppoaa myös Tampesterissa. Kuva: Timo Muilu

Vielä kerran pojat! Talvisodasta oltiin hädin tuskin selvitty, kun karavaani matkusti Tampereelle, aivan kuten edeltävänä vuotena.

Tampereen Yliopiston Teatterimonttuun saatiin mukava määrä hämäläisiä ja myös meitä etelän veteliä katsastamaan showpainitoimintaa.

Juhana Karhulan iloinen kaksoisveli sai kunnian toimia illan seremoniamestarina. Kaksonen nähtiin myös illan tuomarina, sillä illan seepraksi oli palkattu tuomari San FCF:n arvostetun tuomariston viettäessä aikaista joululomaansa.

Shemeikka ja Jami Aalto, joukkuetoverit vielä viikkoa aiemmin, selvittelivät nyt veljellisesti paremmuuttaan.

Lokakuun kivi–paperi–sakset-ottelu ei ollut riittävä paremmuuden ratkomiseksi, joten nyt piti vääntää ihan kunnolla.

Tai no, Talvisodan runtelemat miehet eivät irrottaneet sokkaa vielä täysin, vaan tarjosivat Tampereen yleisölle kohtuullisen rennon mittelön.

Shemeikka sai niitattua Aallon mattoon vanhalla kunnon Terminaattori Kakkosella ja vietyä voiton. Revanssi nähdään Jatkosodassa. Katsotaan, onko tilanne silloin toinen.

H.C Andersen ja Johnny McMetal löivät jälleen hynttyyt yhteen joukkueottelussa. Vastassa oli Suomen Paras Joukkue kokoonpanolla Jake Luupää ja Keke. Teuvo oli jätetty kotiin potemaan Talvisota-krapulaa.

Itse ottelussa Keke paukutti cloussareita, Luupää lensi villisti, McMetal keihästi kaikkea liikkuvaa ja Andersen oli oma ilahduttava itsensä. SPJ vei ilahduttavasti voiton Luupään liiskatessa McMetalin ikävällä Jäger-Pommilla.

Sisu8-voittajien paremmuutta selviteltiin seuraavaksi, kun Ukonsilmästä hengissä selvinnyt Vili Raato kohtasi Reimin. Valitettavasti ottelu ei ollut kummankaan vuoden parhaimmistoa mutta sisälsi sentään kauhistuttavan pitkän Bear Hugin.

Raato kaunisti vuoden voittolukemiaan nappaamalla voiton nuoresta japanilaisesta.

Ulkomaalaiset päästettiin irti illan toiseksi viimeisessä ottelussa, kun Viron Kert Kukk kohtasi Rauman Toni Tammisen. Molemmilla oli allaan muutama tappio, joten kurssia yritettiin kääntää vielä ennen joulua.

Edes Nikitan kannustuskyltit eivät kuitenkaan siivittäneet Kukkia voittoon – pirullisesta taistelusta huolimatta. Tasokkaan ottelun jälkeen Kukkilta loppui happi Rauman Lukon kynsissä.

Tamminen suuntaa jälleen kohti uutta vuotta voitto tilillään.

Pääottelussa uudet mestarit olivat liittoutuneet yhden illan ajaksi. IONI ja Stark Adder saivat vastaansa Regina Rosendahlin ja Salomon Stridin.

Vaikka konnat olivat yrittäneet murjoa Adderin jo aiemmin illalla, esipehmitys ei lopulta johtanut voittoon. Adder saikin kärsiä ikuisuudelta tuntuneen ajan, mutta lopulta IONI pääsi loikkaamaan kehään ja lossauttamaan vastustajansa kuutamolle.

Mestarit pääsevät ensimmäisestä esteestään ylitse ja juhlivat Teatterimontussa vuoden päätöstä voitokkaasti.

Kuten tekstin niukkuudesta voi päätellä, Tampereen tapahtuma ei ollut mitään tärkeintä tykitystä, vaan lähinnä aika jees -tason tapahtuma erilaisella markkina-alueella.


Kuuntele Jälkipyykkinaru!


Loppukaneetti:

Vuosi 2019 oli tapahtumarikas ja tasokas vuosi suomalaisessa painissa. Huippuotteluita, huippuvierailijoita, hienoja kuvioita, uusia naamoja ja unohtumattomia kokemuksia yleisössä.

Kuten vuoden mittaan on ääniaalloilla todettu, tuntuu, että elämme suomalaisen painin kultakautta.

Veteraanit Ukonselkä, Valentine ja Karhula tekivät paluunsa isolla tavalla. Uudet tulokkaat piristivät naisosastoa. Nuoret kollit kehittyvät edelleen tapahtumasta toiseen.

Ehkä seuraavalla vuosikymmenellä kotimaamme tähdet pääsevät tuikkimaan useammin myös ulkomaiden isompiin kehiin. Edellytyksiä siihen on.

Kiitoksia FCF Wrestlingille, SLAM Wrestlingille ja kaikille kotimaisille painijoille! Hikinen ja inisevä mutta kiitollinen smarkki kiittää.

Ensi vuonna jatketaan taas!


FCF Wrestling Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja YouTubessa.

SLAM Wrestling Finland Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja YouTubessa.

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja, jonka elämässä showpaini on roikkunut mukana sitkeän torakan lailla yli vuosikymmenen ajan. Toimii vakioäänenä Smarksiden ääniaalloilla ja onnistuu unohtamaan velvoitteensa kirjoitetun sisällön tuottajana. Kaikin puolin stereotyyppinen paininörtti, jonka naama kelpaa vain ja ainoastaan radioon.

Previous post

Suomalaiset äänestivät: Bryan Danielson on 2010-luvun tärkein showpainija – yli 80 ehdokasta pääsi listalle

Next post

Kolumni: Uuden vuoden suositukset Vince McMahonille – Financial Times ja Spotify

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.