Listat

Mistä 2015 muistetaan?

Painimaailmassa tapahtuu joka vuosi asioita, joista puhutaan pitkään. Esimerkiksi 2014 oli vuosi, jolloin Daniel Bryan päihitti koko Evoluution WrestleManiassa ja toisaalta joutui lopettamaan painimisen pitkäksi aikaa. Jotkin näistä asioista ovat siis hyviä, jotkin huonoja, mutta muistoihin ne jäävät joka tapauksessa.

Nykyinen vuosi alkoi uraauurtavasti, kun New Japan Pro-Wrestlingin suurin vuosittainen tapahtuma, Wrestle Kingdom, selostettiin japanin lisäksi englannin kielellä. Seuraavaksi paukkui WWE:ssä, jossa Roman Reigns voitti Royal Rumble -ottelun ja sai koko yleisön vihat niskoillensa The Rockin läsnäolosta huolimatta. Syttyi WWE:n ja sen fanien välinen sota, joka tukahtui Seth Rollinsin yllättävään mestaruusvoittoon WrestleManiassa.

Keväällä Lucha Underground jatkoi suosionsa kasvattamista. Mil Muertesin ja Fenixin välinen Grave Consequences -ottelu ja myöhemmin myös Ultima Lucha vahvistivat liigan statusta varteenotettavana vaihtoehtona WWE:n kulahtaneelle tuotteelle. NJPW ja Ring of Honor olivat niin ikään ajelehtimassa kiinnostavaan suuntaan: Kazuchika Okadan kolmanteen ja Jay Lethalin ensimmäiseen maailmanmestaruuteen.

Kesällä painimaailman pysäytti ”The American Dream” Dusty Rhodesin yllättävä kuolema – eikä kestänyt kuin vähän yli kuukauden verran, kun ”Rowdy” Roddy Piper oli Dustyn tavoin poissa. Samoihin aikoihin WWE katkaisi välinsä painijoistaan kenties legendaarisimpaan, Hulk Hoganiin, jonka rasistisia ja homofobisia lausahduksia oli levinnyt julkisuuteen. Valoa WWE:n tunnelin päähän toi Brooklynissä järjestetty NXT TakeOverin ja SummerSlamin yhdistelmä, jossa Sasha Banks ja Bayley ottelivat rajoja rikkoneen matsin ja vanha kunnon The Undertaker pani kaikkensa likoon Brock Lesnaria vastaan.

Loppuvuosi kului rauhallisimmissa merkeissä, joskin Seth Rollins joutui luopumaan mestaruudestaan pahan polvivamman takia. Kotimaassamme Suomessa järjestettiin kansainvälisiä tähtiä vilissyt Rumble In Rauma II, jonka pääottelussa StarBuck otteli TNA:sta tuttua Doug Williamsia vastaan. Marraskuussa ensi-iltansa sai ensimmäinen suomalainen showpainielokuva Spandex Sapiens, jonka yhteyteen liitetyssä show’ssa King Kong Karhula ansaitsi mestaruusottelun FCF-mestari Valentinea vastaan ensi vuoden Talvisotaan. Joulukuussa nähtiin vielä kaksi merkittävää tapahtumaa, kun NXT valtasi Lontoon ja ROH:n Final Battle Philadelphian.

Alla on listaus kymmenestä seikasta, joita minä itse pidin vuoden merkittävimpinä asioina ja ilmiöinä.


 

10. Hulk Hoganin skandaali

 

hulk-hogan-2015

 

Mitä aiot tehdä, veli, kun Hulk Hoganin nimi pyyhitään historian kirjoista pois?!

Hogan todellakin ajautui siis skandaaliin 24. heinäkuuta, kun WWE antoi hänelle kenkää. Syy oli Hulkissa itsessään, sillä mies oli lausunut rasistisia kommentteja, jotka vuotivat julkisuuteen. Kommentit olivat kyllä vanhoja (nauhoitettu muutama vuosi sitten), mutta se ei estänyt WWE:tä katkaisemasta välejään kyseenalaiseen Hulksteriin. Hogan ei kuitenkaan saanut ainoastaan kenkää, vaan sen lisäksi mies poistettiin WWE:n historiasta kuin Chris Benoit konsanaan. Skandaalinsa jälkeen Hulk on koettanut vakuutella Twitterissä ja muualla olevansa suvaitsevainen ja ystävällinen miekkonen, mutta ainakin toistaiseksi Hoganin nimi on yhä edelleen tabu WWE:ssä.

Henkilökohtaisesti tämä Hulkin kohtalo surettaa minua siksi, että olisin todella tahtonut nähdä hänet paikan päällä WrestleMania 32:ssa. Lisäksi minua harmittaa se, ettei WWE Networkissa ole enää Hulk Hogan’s Rock ’n’ Wrestling -ohjelman jaksoja. Ne ilkimykset!

 

9. Spandex Sapiens

 

spandexsapiens_starbuck5

 

Olin vielä syyskuussa ihmeissäni, kun kuulin sanat Spandex Sapiens. Kuvittelin alkuun, että kyseessä oli jokin yhtye tai muu juttu, kunnes totuus valkeni kuin liekki Bray Wyattin myrskylyhdyssä. Sehän on showpainidokkari – ja vieläpä kotimainen sellainen! Mitä ihmettä? This is awesome!

Sitä se myös oli, mahtavaa. Tuntui absurdilta mutta hiton hienolta nähdä Fight Club Finlandin painijoita valkokankaalla mm. Robbie Brooksiden seurassa. Showpainista oli tietyllä tavalla tullut osa Suomen kulttuuria, ja kaiken kruunasi se, että elokuva voitti Night Visions -festivaalien yleisöpalkinnon. Todella hieno asia suomalaiselle skenelle ja sen tulevaisuudelle – eritoten sitten myöhemmin, kun YLE näyttää dokkarin televisiossa ja esittelee lajia ja sen ainutlaatuisuutta ihan uusille ihmisille. Lue arviomme sekä esittelyjuttu ohjaajan haastattelulla.

 

8. Lucha Underground

 

prince puma

 

Lucha Undergroundin ensimmäinen tuotantokausi alkoi jo vuonna 2014, mutta kukkaansa ohjelma puhkesi vasta tämän vuoden puolella. ”Älä WWE:tä katso”, ulkomaisilla keskustelualueilla sanottiin, ”vaan kokeile Lucha Undergroundia.” Eteen lyötiin lista, jossa oli Johnny Mundoa, Prince Pumaa, Mil Muertesia, Vampiroa, Grave Consequencesia ja Ultima Luchaa.

En silti pidä Lucha Undergroundin suosiota merkittävänä vain siksi, että heillä oli hyvä vuosi. Lucha Undergroundin suosio kielii mielestäni jostain paljon suuremmasta asiasta: showpainin kehityksestä. Perinteinen painiohjelma on kaavoihinsa kangistunut ja suorastaan matemaattinen klisee, joka noudattaa vuodesta toiseen samoja malleja ja muotoja. Lucha Undergroundin erilainen ja ennen kaikkea kekseliäs maailma on siksi ollut erittäin tervetullutta vaihtelua tuttuihin normeihin. He ymmärtävät, ettei painin tarvitse olla sellaista, jollaisena se on opittu tuntemaan, vaan että paini voi itse asiassa olla ihan minkälaista tahansa ja sisältää esimerkiksi yliluonnollisia hahmoja ja juonikuvioita.

 

7. FCF:n uudet tuulet

 

fcf_wrestlingnightlahti_ionimurskaaja

 

Täytyy myöntää, että otin vasta tänä vuonna itseäni aidosti niskasta kiinni kotimaisen painin suhteen. Olen kyllä käynyt kotimaan tapahtumissa jo vuosia sitten ja nähnyt ne amonit ja pitdogit, mutta tapanani ei ollut käydä joka ikisessä FCF:n show’ssa ja pysyä mestareista, kuvioista ja painijoista perillä.

Tänä vuonna tein siis muutoksen ja olin liki jokaisessa tapahtumassa läsnä – ja ihan ensimmäinen huomioni oli se, että FCF:ssä oli paljon tulokkaita, joista jokainen teki minuun vaikutuksen. Erityisesti innostuin Teuvosta ja Tohtori Ionista, sillä he edustavat juuri sitä, mitä showpainiltani haluan: värikkäitä hahmoja ja vahvaa tarinankerrontaa. Teuvo ja Ioni loivat samalla uskoa FCF:n tulevaisuuteen. Kenties jatkossa nähdään lisää näitä värikkäitä hahmoja ja lyödään laji vielä joskus läpi sillä nimenomaisella tavalla?

 

6. Stingin WrestleMania-debyytti

 

sting_tripleh_wrestlemania31

 

 

Myönnän heti, ettei Stingin WrestleMania-debyytti varmasti ollut minulle niin iso juttu kuin monelle sellaiselle henkilölle, joka oli fanittanut häntä jo WCW:stä lähtien, mutta hyvin hienolta ja samalla kummalliselta se Stingin ensimmäinen WWE-matsi silti tuntui. Normaalisti Sting oli heilutellut pesäpallomailaansa jotain Abyssia vastaan Impact Zonella, mutta nyt mies seisoi kasvotusten Triple H:n kanssa liki 77 000 ihmisen edessä. Se oli näky, jota en todellakaan kuvitellut näkeväni esimerkiksi vielä silloin, kun Sting larppasi Jokeria TNA:ssa ja kirjoitti kryptisiä viestejä Dixie Carterille. Deception!

 

5. NXT:n nousu

 

nxt1

 

Sanoisin, että NXT löi itsensä lopullisesti läpi joulukuussa 2014, kun TakeOver: R Evolution päättyi Sami Zaynin juhlaan ja pian Kevin Owensin sekoamiseen. Siitä lähtien NXT:n suosio on kasvanut kasvamistaan, ja niinpä nimenomaan 2015 on se vuosi, jonka minä yhdistän NXT:n nousuun. Vaikka vuoteen mahtui myös epäonnisia juttuja, kuten Zaynin ja Hideo Itamin loukkaantumiset, niin liiga on tuntunut koko ajan kuumalta ja toteuttanut asioita, joista en olisi uskaltanut edes uneksia (mm. Jushin ”Thunder” Ligerin vierailu, Lontoossa järjestetty TakeOver, Sasha Banksin ja Bayleyn pääottelu sekä Finn Bálorin mestaruusvoitto Tokiossa). ”Kulttiliiga” on yhtäkkiä kasvanut niin suosituksi, että se kilpailee tavallaan jo WWE:tä itseään vastaan ja kyseenalaistaa vanhoja sääntöjä. Iso kiitos siitä kuuluu Dusty Rhodesille, jonka henki elää NXT:ssä toivottavasti vielä pitkään.

 

4. Naispainin vallankumous

 

divas_revolution

 

NXT:n nousuun on sidoksissa myös naispainin vallankumous, joka on mullistanut painimaailmaa ainakin NXT:ssä ja pienemmissä liigoissa. WWE:ssä ilmiö ei ole vielä lähtenyt ihan samalla tavalla liikkeelle, mutta NXT:ssä naispainijat ovat saaneet näyttää kynsiään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Erinomaisena esimerkkinä toimii Brooklynin TakeOverissa nähty Sasha Banksin ja Bayleyn välinen ottelu, jota pidän henkilökohtaisesti kaikkien aikojen parhaimpana naispainijoiden matsina ja ylipäätään täydellisenä otteluna. Myös TakeOver: Respect tarjosi hienon Sashan ja Bayleyn välisen koitoksen, joka sekin mullisti painimaailman normeja merkittävästi, kun naiset saivat oikeuden otella tapahtuman pääottelussa. Täytyy vain toivoa, että vallankumous alkaa kukoistaa myös WWE:n puolella, jossa NXT:n tähdet eivät ole saaneet Charlottea lukuun ottamatta loistaa samalla tavalla kuin NXT:ssä.

 

3. Tapaus ”Roman Reigns”

 

reigns

 

Kirjoitin tästä aiheesta kattavan analyysin jo WrestleManian ennakossa, jossa puin painimaailman silloista sotaa eri näkökulmista. En tosin ole ennustaja, joten en kyennyt vielä silloin kirjoittamaan WrestleManian jälkeisestä ajasta mitään. Nyt sen sijaan voin sanoa, että Reignsin kasvutarina on pysynyt äärimmäisen mielenkiintoisena ja lähtenyt ehkäpä hieman yllättävästi parempaan suuntaan – kohti sitä, että yleisö hyväksyy Reignsin sankarikseen. Vielä Survivor Seriesin aikaan oli trendikästä buuata Reignsille ja vaatia valokeilaa muille painijoille, mutta viime viikkojen aikana jokin on muuttunut ja Reigns saanut suitsutusta osakseen. Oliko vika sittenkin vain Roman Reignsin hahmossa ja juonikuvioissa, vai vihaako kansa ihan oikeasti Leati Anoa’in ”kehnoja” painitaitoja tai suoraan sanottuna jo pelkkää naamataulua? Oli miten oli, 2015 tullaan muistamaan vuotena, jona Reignsiä keitettiin monessa eri kattilassa ja jonka aikana hän onnistui kuin onnistui voittamaan yleisön puolelleen – vaan kuinka pitkäksi aikaa?

 

2. Valentinen mestaruuskausi

 

Jatkosota2015-824

 

Kirjoitin kohdassa 7, että FCF:n tulokkaat tekivät minuun vaikutuksen heti. Sen kaikista suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Valentine, jota en ollut aikaisemmin pitänyt Suomen parhaimmistoon lukeutuvana painijana. Tällä hetkellä Vallu sen sijaan on mielestäni se selvästi paras painija ja ennen kaikkea hahmo, jota maamme päällään kantaa.

Valentinen mestaruuskausi alkoi siis Talvisota IX:ssä, kun hän päihitti ”Häijy” Heimo Ukonselän, Jessica Loven, King Kong Karhulan ja silloisen mestarin Johnny McMetalin TLC-ottelussa. Talvisodan jälkeen Valentine puolusti mestaruuttaan ranskalaista Jimmy Gavrochea vastaan Jatkosodassa, ja se kyseinen ottelu on mielestäni vuoden paras kotimainen matsi ja ylipäätään todellinen maailmanluokan näytös. Summer Smashissa Vallu taisteli ruotsalaisen The Beastin kanssa ja puolusti myöhemmin mestaruuttaan vielä tanskalaista Chaosta ja Suomen omaa Stark Adderia vastaan.

Mielestäni tämä Valentinen mestaruuskausi on asia, josta niin FCF kuin Vallu itse saavat olla oikein ylpeitä. Sen tiesi aina, kun XL5:n ”Kaunis peto” ja Bonnie Tylerin ”Holding Out For a Hero” alkoivat soida, että laatua oli luvassa. Huikeita matseja huikealta esiintyjältä ja painijalta.

 

1. Smarksiden syntymä

 

paakirjoitus-featured

 

Se, mistä painivuoden 2015 tulen parhaiten muistamaan, on kuitenkin Smarksiden syntymä, sillä ilman Smarksidea en todellakaan olisi ollut näin vahvasti skenessä läsnä. Sivuston pyörittäminen ja painin ilosanoman levittäminen saivat minut innostumaan rakastamastani lajista aivan uudella tavalla, enkä usko, että olisin ruvennut seuraamaan mm. FCF:ää, NJPW:tä tai ROH:ta – tai painimaailmaa ylipäätään – näin aktiivisesti, ellemme olisi koskaan tehneet Smarksidesta totta. Katselisin ja kommentoisin painia toki yhä, mutta en näin tiiviisti enkä eritoten näin antoisasti enkä olisi mm. päässyt haastattelemaan Doug Williamsia, mikä oli jo itsessään todella hieno kokemus. Kyseessä kun ei ole ollut pelkän verkkosivun syntymä, vaan olemme samana vuonna alkaneet järjestää painitapaamisia (saunailtoja), joista jokainen on ollut viiden tähden arvoista viihdettä ja antanut jo nyt hienoja muistoja ja kaverisuhteita. Vielä viime vuoden puolella valtaosa tuntemistani painifaneista oli vain pikseleitä ruutujen takana, mutta nyt tunnen heidät ja voin viettää heidän kanssaan aikaa. 2015 oli toisin sanoen vuosi, jonka aikana painifanitukseni nousi uusiin sfääreihin.

Kiitos siis kuluneesta vuodesta ja onnea uuteen vuoteen!

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Joulukalenteri 2015: Luukku 24

Next post

Fave Five – 12/2015

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.